The King is dead, long live The Countess

Niin, Musavisan syyskausi 2009 saatiin päätökseen eilen. Kelataanpa eilinen ilta alkuun.

THE BEGINNING
The Matti laittoi tekstarin iltapäivällä, jossa kertoi olevansa estynyt osallistumaan musavisaan. Aika kauhistuneena ajattelin tulevaa illan koitosta: joudumme pelaamaan Marjo-Elizabethin kanssa duona! Meidän duo vastaan muut! Ei kai siinä, taistoon oli käytävä, no matter what.

Lähdin töistä kotiin ja huikkasin pomolle, että menen nyt valmistautumaan illan finaaliin. Sain onnentoivotukset, kuulokkeet korviin, Radio Rock päälle ja nokka kohti kotia.

THE ARRIVAL
Pääkallopaikalle saavuttuani törmäsin Marjo-Elizabethiin jo pihalla. Siinä sitä sitten kauhisteltiin omaa tilannetta, mutta urheasti vain eteenpäin. Tehotyttötriomme oli koolla, kun samalla hetkellä paikalle pyyhälsi Elina-Elizabeth, illan toinen tuomari. Ilouutisia! Sonkajärvi nro 2 saapuisi paikalle tuuraamaan! Jes! Siinä sitä sitten odoteltiin, kahta miestä. Tuomari-duon toinen osapuoli oli auttamattomasti myöhässä. Aina niitä saa odottaa!!! Me naiset sentään osataan olla ajoissa. Ensin saapui TuomAri ja kohtsillään Sonkajärvi nro 2.

Sitten tapahtui jotain. Käänsin päätäni hieman oikealle ja tuttu hahmo näkyi marssivan sisään musavisa-areenalle. "Ei Voi Olla Totta!", ajattelin, taisin jopa sanoa sen ääneen. Sehän oli itse Poikakuoron Mackan, evp! Oloani ei voi sanoin kuvailla, ehkä tästä videosta on jotain samoja viboja löydettävissä. Tottakai kohta saapui loputkin poikakuorolaiset, Jah ja alakerran Mikko. Pöydässä istuivat jo Jonez ja MC Mikko V. Syksyn suuret menestysjoukkueet olivat myöskin paikalla, Elsku Mäy Mäy, Toistaiseksi, Nova Group ja Esso Corner. "Mihin sitä taas ollaan jouduttu", pyöri kahden pikkuvampyyrityttären mielessä, Sonkajärvi nro 2 ihmetellessä vielä koko touhua.

THE JINGLE ALL THE WAY
Kisa alkoi jouluteemalla. Olin suht helpottunut kun tunnistin King Diamondin ja vastaukset vyöryi paperille. Ramones oli meille kaikille tuttu, Tom Waits oli Marjon juttu. Merry Xmas ja Lennonin cover soi, joka tiedettiin, kuin myös Wham. Andrew Ridgeleytä paperille kirjoittaessani tuumailin, että miksi ihmeessä minä tiedän tämän.. Elämä on mysteeri. We are the world ei ollut muuten se biisi, joka ei päästänyt Whamin joululaulua brittilistan ykköseksi. Jäi epäselväksi ja on sitä edelleen. Frank Pappa oli arvauksemme - ja erittäin hyvä arvaus - viimeiseen kyssään, Sonkajärvi nro 2 ehdottamana. Oikea vastaus oli kuitenkin Timo T.A. No, eipä siinä mitään. Haimme paperin takaisin ja olimme keränneet 15,5 pistettä.

THE BEFORE AND AFTER
Toinen kierros ja samalla siis ensimmäinen finaalikierros alkoi. Olin niiiiin iloinen kun Marjo nappasi päättäväisesti kynän ja raapusti paperille kaikki oikeat vastaukset! Ja vuosilukuja myöten, joka taisi olla Sonkajärvi nro 2 ja Marjo-Elizabethin yhteistyötä. Hörpin tyytyväisenä alkoholitonta glögiäni. Sitten kuului tuttu lauluääni, mutta en muuta sitten tiennytkään. Toolin siis tiesin. Sonkajärvi nro 2 tiesi Perfect Circlen, jonka minäkin sitten muistin. Luovuin kyllä kaikesta muusta ihan suosiolla, tietoa kun ei ollut sen enempää. Mike Patton ja Peeping Tom menivät hieman sekaisin, jonka takia menetimme yhden pisteen. Klassinen kysymyksen lukemattomuusvirhe. Ei sen enempää eikä vähempää. Muut osattiin. Nelosena oli joku hämärän rajamailta kuulunut ambienttihärö, jota ei siis tiedetty. Toki S nro 2 yritti kovasti muistella Slowhill -nimistä kokoonpanoa, mutta muisti nimen vasta kun tuomarit kertoivat oikeat vastaukset. Verve-juttu oli sitten taas S nro 2 heiniä. Hyvä hyvä hyvä =) Pisteitä keräsimme 13+. Ja koska olemme rehellisiä, kävimme korjauttamassa "pienet" pistelaskuvirheet. Tulimme muutaman pisteen alaspäin kun paprulle oli kirjattu 16-. Auts.

COVER MANIAAAA!!
Viimeinen kierros alkoi coverilla James Brownin biisistä It's a man's man's world. Samplareita ei tiedetty ja vuosiluku meni huti parilla vuodella. School was out by Kirka. Loistavaa Sonkajärvi nro 2! Koska tunnistin kyllä äänen, mutta voin kertoa, että Kirka ei käynyt mielessäkään. Kun Kirka tuli paperille, saimme myöskin ne "alun-perin-tutuksi" -bändit. Oon joskus lukenut suomirockin historiaa. Stevie Wonder Higher groundeineen oli tuttu kaikin puolin. Numerovastaukset heittivät jonkin verran. Britneyn kohdalla numerotkin pitivät paikkansa, mistä olimme hämmentyneen ylpeitä. Viimeinen syyskauden biisi oli Friday on my mind. Selevä ku pläkki. Easybeats ja AC/DC kun ovat olleet tuttuja kavereita mulle jo vuodesta pipo. Gary Mooren ja Eric Claptonin yhtäläisyyttä emme tienneet, vasenkätiset oli ihan kelpo vastaus. Pisteitä oli merkattu paperille 19-. Laskutoimituksen jälkeen juoksin viisin jaloin tuomarikopille "nyt on sitten mentävä sinne toiseen suuntaan näiden pisteiden kanssa!" Olimme ansainneet 21+ pistettä, joka merkittiin lopputulokseksi. Yhteispistein 34,5 jäimme odottelemaan kauhulla mihin sijoitumme. Veikkasimme rohkeasti Top 4.

THE JÄNNITYS
Ihan kamalaa! TuomariDuo kidutti yleisöä pitkittämällä jännitystä pitkittämisen jälkeen. Taisitte nauttia ;) Kaksi joukkuetta jäljellä: Poikakuoro ja Elizabeth Bathory.

THE LOPPUTULOS


0,75 pisteen erolla ykköseksi selvisi ELIZABETH BATHORY!! Voin kertoa, että sukat pyörivät jaloissa, just kuin silloin, kun näin Nikki Sixxin ensimmäistä kertaa parin metrin päässä itsestäni! En oikeastaan muista mitään voiton julistamisen jälkeisistä hetkistä. Muistan, että sain drinkkilipun ja muistan, että meistä otettiin valokuvia. Muuten yhtä hulinaa!

THE END
Kiitos Tuomariduolle hienosta visasta! Vaikka emme olisi voittaneetkaan, kausifinaalin visa oli ehkä kaikkein onnistunein kokonaisuus: monipuolinen, kaikille jotakin ja vaikeustaso vaihteli. Kiitos kaikille Musavisalaisille! Ens keväänä uudestaan!

Ja suurin kiitos Sonkajärvi nro 2:lle! Ilman sinun panosta emme olisi voittaneet! Toivottavasti nähdään vielä =) Ja ihana iso kiitos meidän ikiomalle rakkaalle Elizabeth Bathory -tiimille.

We Rock \,,/

Voimakuva

Tänä iltana Elizabeth Bathory saapuu taisteluareenalle kahden naisen voimin. Tehotyttötriomme kolmas jäsen paukuttaa tuomarinnuijalla pöytään. Sneaky Snake - The Matti - sihisee muilla mailla vierahilla.

Onnea kaikille kausifinaaliin Syksyllä 2009!

Ei iiihan vielä heru...

...musavisaraporttia nääs. En ehdi varmaan ennen kausifinaalia. Sorppa!

This goes to eleven!

Se pelattiin sitten jälleen yksi viikkomusavisamatsi viime keskiviikkona. Rakkaan joukkueemme Tehotyttö-Trio sai vahvistukseksi yksinäisen poikakuorolaisen, jonka ristimme Mikko-Elizabethiksi. Illan tuomarina Elsku Mäy Mäyläinen Ari.

Visa lähti tuttuun tapaan liikkeelle läpsyllä, joka meni muihin pöytiin. Monty Pythonia muistaakseni siinä soiteltiin. Eka kierroksen teemana oli loistavasti "Can I take you to the movies?" Teemat on aina kivoja, me tykätään niistä :) Steve Vain versio Kinksin biisistä Celluloid heroes soi, ja sen tunnistin heti. Nimeä piti kyllä muistella (dementia kun alkaa iskeä päälle), muun joukkueen raapustaessa paperille "Veren vangit", jonka filmausoikeudet Vai menetti Tomppa Cruiselle. Kuulemma EB oli ainoa tuon tiennyt joukkue. Jeij!

Spinal Tap tiedettiin loistavasti! Yhteispelillä hommat sujuu! Loput eka kierroksen kysymyksistä osui suoraan Marjon tietämykseen. Danny Elfmanin joulupainajaiset on Marjon heiniä ja myöskin Rock star -leffa. Tässä viimeksi mainitussa jouduin jälleen kerran Marjon kanssa napit vastakkain. Kaksi kovaa vastakkain, mutta onneksi Marjo tietää kuinka minut saa hiljaiseksi: lupaus Jack Danielssista on aina oman epävarman mielipiteeni kumoava lohdutuspalkinto. Toki menetin sitten senkin, koska olin väärässä. Hyvä Marjo! You rule! Eka kierroksen lopputuloksena olimme sijalla 2 pistein 12,5.

Kakkoskierros. Waltaria veikattiin ja se oli oikein. Muistelin jotain hämärän peitosta, että Waltarilla olis jotain tekemistä Kreatorin kanssa. Kerrankin hämärästä löytyy oikeita vastauksia! Ismo Alanko ei tullut kenellekkään mieleen, koska joku Eläkeläis-fiksaatio sotki kuvioita. Ja seuraavana soi joku. Mikä lie Vince Neil ollut. Hih, ekana tietysti raapustin paprulle Mötley Crüe, mutta biisin soidessa aloin epäröidä "eihän tämä oo Mötli-biisi". Vaihdoin tilalle Vince Neil, ja hänen soololevyltään biisi Set me free. Kolmosen Django Reinhardtin sormihässäkkä vei minut hakemaan jotain jazz-biisiä, kun piti yrittää tunnistaa instrumentaali-tilulilun nimi. Mikko-Elizabeth onneksi oli terävänä ja ehdottin Detroit Rock Cityä. Minä olin taas että eieiei, mutta onneksi juuri sillä hetkellä kuulin tutun riffin, eikä asiasta tarvinnut enää kättä vääntää. Hyvä Mikko-Elizabeth! Toka kierros päättyi Tori Amosin versioon Boomtown Ratsin maanantaivihaan. Hyvin tiedetty taas meiltä. Pääsimme finaalikierrokselle ykköspallilta.

Finaalikierros ja Suburban Tribe soi. Emme sitten millään tienneet missä bändissä Ville Tuomi on aiemmin lauleskellut. Muuten meni ihan jees. Kakkosbiisin aikana naapuribaarin bileistä saapui soittajapoika Matti-Elizabeth soittotauolle. Kovin oli komea ilmestys mustissaan hattuineen kaikkineen! OoooO! Matti-Elizabeth kävi raapustamassa paperille YUP-tietoa tuoden pari pistettä plakkariin. Seuraavana soi Gwen Stefanin ja Brian Setzerin joku yhteisjuttu. Muuten hyvin tiedetty, mutta Brianin sijaan veikattiin Mike Pattonia. Ei hassumpi veikkaus sinänsä, mutta väärin. Niin väärin. Viimeinen biisi oli Fishbone, joka oli taas Mikko-Elizabethin juttua. Oukei, 10 pojoa finaalikierrokselta riitti jaetulle kolmannelle sijalle. Tulimma alas ku lehmän häntä.

Kolmas sija on se paskin sija finaalissa. Mutta yritimme ajatella positiivisesti: piste-erot kärkijoukkueisiin oli niin isot, ettei olisi ollut mitään mahdollisuuksia. Kaikkemme yritettiin, eikä mikään jäänyt jäytämään mieltä. Onnittelut illan voittajalle Toistaiseksille! Kiitos Mikko-Elizabethille! Ja kiitos TuomArille!

Ps. Kausipistelista täytyy tarkistaa. Siinä ei todennäköisesti ole mukana kaikki tänä syksynä pelanneet joukkueet. Tämmöistä on huhuttu.

Voimakuva

Ladies! Tänään on jo aika tsempata!

Piirustusbattlea, missattuja biisejä ja joukkuetovereiden tenttausta

Kolmen muskettisoturin voimin kävimme tämänkertaisen musavisan kimppuun, elikkä allekirjoittanut, Satu sekä Matti. Marjo oli estynyt koulu -ja työpoliittisten asioiden vuoksi, harmillista kyllä.

Eka kyssäri lähti käyntiin David Bowien kirjoittamalla biisilliä, jonka esitti Ricky Lee Jones, ei veikkaamamme Sheryl Crow. Soolokitaran varresta löytyi Brian Setzer, ei Keith Richards. Toinen kysymys oli kyllä niin läpsy otsaan että oksat pois! Biisiä on kysytty ennenkin ja vastasimme tuolloin kysymyksiin juuri väärät vaihtoehdot, ja historia tosiaan toistaa itseään! Orkkahan oli Pepe Deluxe ja uusin albumi on Spare Time Machine, mainoshan oli sitten se Levi's. Perkaleen Fatboy Slim ja Diesel, aaaauuggghh!! Kolmannen biisin kohdalla meni kuitenkin jo paremmin Satun nakuttaessa vastauksia kuin apteekin hyllyltä: naislaulaja oli Susan Hoffs The Banglesista ja alkuperäisen kappaleen levyttäjä oli raspikurkkujen kuningas, Rod Stewart. Hiirenä taustalla duossa piipitti joku kantriäljäke, jota raporttivastaaja ei tähän hätään enää muista.
Nelosena tiedsteltiin Kauko Röyhkän tuotantoa, mutta emme ikävä kyllä tienneet oikeaa albumia (Onnen päivä) ja söörihän sai Taiteen valtionpalkinnon. Kierroksen viimeinen kysymys meni aika lailla ohi, allekirjoittanut oli kyllä sitä mieltä, että kyseessä on jokin suomalainen pumppu, mutta Satun Fu Manchu hehkutus kuulosti paremmalta! Harmi ettei se tuonut pisteitä kuitenkaan, kierroksen saldoksi tärähti 5 pojoa.

Toinen kierros oli melkoinen vuoristorata EB:n pöydässä. Eka kyssäri nasahti nollille My Bloody Valentinen johdolla. Soittajia pumpussa on 4 ja kuultu levy julkaistiin 1991. Toisen kysymyksen kohdalla Satun Fu Manchu -fiksaatio jatkui edelleen. =D Kyseessä oli kuitenkin The Bellarays, joka on keikkaillut Suomessa tänä vuonna. Kolmas kipale oli legendaarinen Tainted Love, jota ovat kopsanneet omakseen mm. Softcell ja Marilyn Manson. Alkuperäistä esittäjää emme muistaneet, mimmihän on Gloria Jones. Neljäs pähkinä purtavaksi irrotti pöytäämme yhden pisteen Love Records -levy-yhtiön tietämisellä, mutta laulajaksi emme tunnistaneet S.Albert Kivistä ja herran työpaikka Helsingin yliopistolla oli myös mysteeri. Kierroksen viimeinen bändi oli Distillers, jonka laulajan siipaksi Satu tiesi Josh Hommen. Kummelimaisesti vastasimme laulajan kotimaaksi Kanadan, mutta Ausseistahan tuo sitten oli. Tasainen linja jatkui: 5 pistettä.

Finaalikierros olikin sitten wtf? -osastoa. EB:n klassiseen munaukseenhan kuuluu jo legendaarisesti biisien missaaminen, näin myös tällä kertaa. Missä vaiheessa se Rauli Badding oikein soi, häh?! (Johtuen visalärpäkkeen sekavuudesta, toisen kysymyksen kohdalla on pimeää..) Kolmannessa kysymyksessä oli bändinä Briskeby, joka on kotoisin Norjasta. Suomessa he ovat esiintyneet kerran Tampereella. Ei pisteitä EB:lle, buu! Neljäs kysymys toi yhden pisteen oikeasta biisin nimestä (Teenage Kicks), mutta yhtye ja solisti eivät olleet tiedettävissä: The Understones ja Feargal Sharkey. Viimeista vietiin ja kaksi pongoa läsähti Muska ja maantieto -tietämyksestä. Yhteensä jäätävät 3 pistettä kierroksesta, wuhuuu! WHAT?

EB jäi Elskulaisten kanssa jumbosijan pitäjiksi, suuronnittelut Essocornerin pojille hyvästä voitosta! Ensi kerralla olemme jälleen girl power -linjalla, katsotaan miten käy! EB kiittää ja kuittaa.

Elizabeth, cheerleaderit ja kulliongelmat = hyvä visa

Minulla kirposi kyynel poskelle kun kuulin, että Jasmiinit eivät pidä visaa. Ainakin melkein. Satubeth väänsi veistä haavassa kertomalla Kauppayhtiön Mikon pitävän illan visan. Muistaessani Mikon visan viime vuodelta, meinasin melkeinpä joutua hysterian valtaan. "Ettäs kehtaavatkin, nuo Jasmiinit, pettää minut tällä tavoin! Sietämätöntä barbarismia."

Rauhoituin hieman ensimmäisen läpsybiisin kajahtaessa ilmoille. Se oli Eminemin biisi. Läpsybiisistä oli poistettu taustat, mikä teki vaikutuksen ainakin Elinabethiin, legioonamme sankarilliseen dj-oppilaaseen! James Brownit tiesimme tuosta vain, mutta herran lisänimeksi taiteilimme kuitenkin jotain aivan muuta kuin godfather of soul koska se muka kuulosti tuolloin groovymmalta vastaukselta. Singlemäärää nostimme 8 numeroon 38 oikean vastauksen ollessa 53. Ellu taiteili paperille Curtis Mayfieldit täysin oikein tuoden pöytään miellyttävän määrän pisteitä. Minun vireystasoni oli jotakuinkin ameeban luokkaa, mutta onneksi muut olivat skarppeja. Olihan meitä Maria lukuunottamatta täysi perinteinen kokoonpano. Noh, ensimmäinen kierros toi meille 9,5 pistettä, mikä ilahdutti kovasti edellisen viikon kisafiaskon jälkeen.

Myöhemmin, taisipa olla kakkoskierroksella, pöytäämme istahti kaksi Matin kaveria, jotka osallistuivat visaan muusan roolissa. Toinen kierros alkoi lupaavasti Sugarhill gangin biisillä. Eipäs saatu bändiä paperille asti, mutta vanhaa hiphopia on silti aina hauska kuulla. Elinasta huokui hyvät dj-vibat hiljalleen myös minun velttoilevaan olemukseeni. Oli kiva huomata tiimimme toimivan niinkuin pitää - spesialistin soolotessa ja muiden kompatessa. It's like that tiedettiin, samoin loputkin kysymyksestä. Ellun alaahan tämä on. Myös Satu loisti hiphop-tiedoillaan, mikä nyt mielestäni on uutiskynnyksen ylittävä seikka. Stigg Doggilla on biisi Bermudan kolmio, muutahan en artistilta tiedäkään. Onneksi Ellu tiesi, b-kohtaan tungettiin paperille Jonna muistaakseni suht yksimielisesti. Satu laski lerssimainintoja varsin keskittyneesti. Oikea vastaus oli 54, mutta tuomarit olivat armollisia ja jakelivat puolikkaita pisteitä kaikenlaisille vastauksille. Myös meille. Kahden kierroksen saldo oli meille yhtä kuin 19 pointsia ja finaalipaikka.

Kolmas läpsy tuli meidän pöytään Satulle, Vanilla Icen legendabiisi Ice ice baby on aina yhtä pysäyttävä kokemus. Tuohon biisiin on muuten sämplätty Bowien ja Freddie Mercuryn Under pressure. Harmi että tähän jää aika pitkälle minun illan visatietämys. Finaalikierros oli koottu mielenkiintoisista päällekkäin miksatuista kappaleista. Elina ja Satu veistelivät oikeat vastaukset ekakyssään (kyllä, Boney M:n Sunny olisi ollut oikein, kuten saimme parin päivän viiveellä tietää!!!). Toiseen kysymykseen arvailtiin OMD:tä, väärinpä meni. Kolmoskysymys aiheutti ensimmäistä kertaa EB:n historiassa melkeinpä catfightin mun ja Elinan taistellessa kynästä. Sekoilun aiheutti allekirjoittaneen suuri suosikki Bowie. Sean Paul olisi mennyt ohi, mutta Elina tunnisti oitis. Eipä kyllä tiedetty, milloin Emppu on leikannut tukkansa.

Neloseen taituroi Ellu Chicagon ja mun salainen ihastus Bucketheadiin poiki pisteitä. Eipä aivan turhaksi jäänyt osallistumiseni illan visaan. Jes, ja ämpärit kyllä löytyy iteltäkin. Viimeinen biisi oli Fatboy Slimin ja 2pacin ja kumppaneiden, Fatboyn biisin nimi muistettiin väärin.

Saldo oli finaalikierroksen jälkeen tuomareiden mukaan 9 ½, mutta koska Boney M olisi ollut oikein, nostaa se meidän pisteitä 10 ½ / 15. Jaetulla kakkossijalla oli meidän kanssa Esso Corner. Nova Group feat. Jouni voitti. Kiitos todella hyvästä visasta, taidanpa olla sitä mieltä että se oli kauden paras vaikka olinkin pääosin käsi. Tackar ja onnea voittajille! Seuraava visa onkin mun ja Peten käsialaa.

Voimakuva

Lähtisköhän se kuvan voimalla?

Shillä lailla..!

Viime tingan raportti as usual by Elinabeth.. Viimeisin visa oli kieltämättä hieman kinkkinen. EB:tä edustivat uljaasti allekirjoittanut, Marjo, Satu, Matti sekä ruotsalaisvahvistus Sofia. Eka kierros lähti rokkihengessä liikkeelle, mutta kovasta yrityksestä huolimatta emme tienneet Peter Murphyä ja hänen pumppuaan Bauhausia. Lähdimme vinohuuli Billy Idol -linjalle, joka harmi kyllä ei tuottanut tulosta.

Toisen kyssärin hipidihoppiin tuli arvauksia monenlaisia, mutta lopultap paperille kirjoitettiin A Tribe Called Quest. Tällä arvauslinjalla oli hieman vaikea löytää myös albumeja eikä leffa-arvauksemme Beverly Hillsin kytästäkään osunut oikeaan. Dammit! Bändi olis siis Digital Underground (?) ja leffa Nothing but trouble. Kolmas kysymys toi meille Matin ja Satun yhteistyöllä pisteen. Kyseessä oli siis Freud Marx, Engels & Jung. Alkuperäisjäsenistä ei ollut täyttä varmuutta ja Hittihökkeli äänitettiin Texasissa, ei vastauksemme Wisconsinissa.
Neljänteen kysymykseen lähdettiin kovin varmoina Beth Gibbons arvailuilla, mutta eipä ollu ei.. Kelishän siinä täräytteli menemään Kaleidoscope albumillaan ja leffana taustapiruna oli The day the earth stood still. (Allekirjoittanut on alkanut vahvasti epäilemään, että alkoholin vähyys pöydässämme on radikaalisti vaikuttanut EB:n tulostauluun. Satu ja Ellu juo liian vähän, tasapaino järkkyy!?)
Kierroksen viimeinen kysymys oli viimeinen naula arkkuun. Coltranen vaimokkeesta ei ollut tietoa ja kyseinen mimmihän teki yhteistyötä tietenkin, tadaa! Carlos Santanan kanssa Illumination albumilla. Itkun vai naurun paikka? Kierroksen saldo: 1 piste.

Toiselle kierrokselle lähdettiin kuitenkin henkselit paukkuen ja toiveikkaasti! Satun rokkitietoutta ihailtiin taas kun paperille raapustettiin ekan kysymyksen kohdalla hyvän kuuloisia vastauksia, bändi tosin oli UFO eikä Quiet Riot, mutta pisteitä heilahti biisistä Rock Bottom. Albumi oli Phenomenon ja kitaran varressa Michael Schenker. Satu ja raporttivastaava pohtivat rajusti toisen biisin esittäjää, onneksi konkarimme tiesi oikean biisin, Minnie Riperton: Loving You! 90-luvun electrokolmikko Leftfield/Underworld/The Orb kiusasivat ja vastaukseksi valikoitunut Underworld ei ikävä kyllä ollut voittaja, vaan the Orb. Dj-kisälliä kismittää!

Kolmas kerta toden sanoo ja Satu täräytti oikeaksi vastaukseksi Ratt:in, mutta kahden biisinnimen välillä keikaroiminen kostautui kuten se aina tuntuu tekevän.. Albumi oli Invasion of Your Privacy.
Neloskysymykseen veikkasimme Duran Durania, kauniista ajatuksesta ei heru tosin pisteitä. (Oikea informaatio jäi täysin pimentoon yläkerrassa tässä vaiheessa alkaneen hästäyksen takia, kun alakerran klubi aukesi..) Viimeinen ja EB:n kohtalon lopullisen niitin polkaissut biisi antoi jälleen Satun ansiosta meille pari pojoa, biisi oli Tide is High ja sillä maineeseen ratsasti Blondie. Uudemman coverin laulaa luikautti Atomic Kitten. Kierroksen yhteispisteillä ei EB paljon rallatellut ja finaalipaikka jäi saavuttamatta.

Visan kuohumisesta huolimatta, EB lähtee jälleen uusin vinkein taistelemaan tällä viikolla voitosta ja toivottaa onnea viime viikon mestareille!

Elina does the town!

Okei, musavisaraporttia pukkaa. Rakkaan joukkueemme illan kokoonpano oli tehotyttötrio Marjo, Elina ja Satu. Mattibeth saapui paikalle juuri ajoissa: finaalipapereiden tarkistuksen jälkeen.

Eka kierros alkoi hämyisten valkokangas-sävelten johdattamana. Scarlett Johansson lauleskeli Tom Waitsia ja joku ruotsalaispoppoo oli napannut nimensä jälkimmäisen jostain biisistä. Näistä ei tiedetty mitään. Neil Young tunnistettiin kakkosessa, ja Elinan elokuvatutkain löysi Tom Hanksin, vain leffa oli väärin. Kolmosessa kyseltiin jotain joka esitti biisin Bela Lugosi is dead, ei tiedetty. Jos biisi oltais tunnistettu, olisi Bauhauskin tiedetty siinä sivussa, mutku ei. Biisissä ei mainittu myöskään Marilyn Monroeta, vaan Ed Wood ja siten myöskin leffaveikkauksemme meni väärin. Nelosbiisi osui oikeaan osoitteeseen, Marjo kirjaili kaikki vastaukset oikein! Eka kierroksen viimeinen biisi oli Kill Bill 2 -leffasta eikä ykkösestä, kuten vastasimme. Paperia palauttaessa asennoiduimme valmiiksi ottamaan vastaan jumbosijan. Mutta eipä sekään veikkaus mennyt oikein, taisimme olla sijalla 8. Hyvä me, ylitimme siis itsemme!

Toka kierroksella Marjo loisti jälleen! Elliott Smith = oikein. Ja oikeiden vastausten putki jatkui Elinan upealla heitolla tyypin kuolemasta. Tietämättömyys jatkui kuitenkin toisen piisin kohdalla: Murder City Devils (?), Neil Diamond ja joku levy-yhtiö meni väärien arvausten piikkiin. Kolmosessa lauleskeli Nick Cave, joka on niin ikään Marjon heiniä. Pari pistettä sieltä siis. Bob Dylan tunnistettiin, mutta kun sitä ei kysytty! Kysymys kuului "kenen murhasta kappale kertoo ja nimi mainitaan laulussa". Kuuntelimme korvat höröllä sanoja, jotain rotusortojuttuja sieltä kuului ja nappasimme sanan "king". Tokihan silloin paperille päätyi Martin Luther King, mutta kyseessä olikin joku muu. Olisi ehkä ollut yritysprotestin paikka, mutta luovuimme turhasta ajatuksesta. Kyseessä oli joku toinen kaveri. Viimeisessä biisisssä onneksi sain tuotua muutaman pisteen eli tiesin alkuperäisesittäjän Marvin Gayen = yksi piste, sekä isä/poika-Gayen sotkuista = yksi piste. Gayea coveroiva bändi vierailevine laulajineen jäi tunnistamatta. Tokihan Eddie Vedder kävi tehotyttötriomme mielissä, mutta eipä sitä kukaan ääneen saanut lausuttua (klassinen virhe). Teimme muuten useammassakin kohdassa näitä typeriä klassisia virheitä, joista emme ikinä näytä loppupeleissä oppivan yhtään mitään. Paperi palautettiin nollapiste-asenteella, mutta ylläripylläri sittenkin! Pääsimme nippa nappa finaaliin eli illan tavoite oli saavutettu! Olimme tyytyväisiä!

Finaali olikin sitten semmosta hötöntöttöä. Pisteen arvoisia olivat Thom Yorke, Sauli Niinistö sekä The Cure. Loppusijoitus oli finaalin jumbosija. Tässä vaiheessa heräsi myös joukkueemme "nukkuva jäsen" eli Matti ilmaantui baaritiskille :D Loistava ajoitus! Vaikea visa oli meille, mutta ehdottomasti Marjobethin ilta! Onnea illan voittajalle Poikakuorolle!

Loppukaneettina:

Bathory's angels and the mystery of magical wet socks

Niin se viikko taasen vierähti ja edellisestä katkerasta keskiviikosta viisastuneina Elinabeth, Marjobeth ja Satubeth päättivät tehdä hyvän visaillan pyöräteillä valuvasta moskasta huolimatta: märät sukathan tunnetusti lisäävät verenkiertoa ylävartalossa ja suorastaan kasvattavat aivokapasiteettia niin että kohisee. Illan tuomarina toimi Poikakuoron Mikko. Ihmettelimme Mattibethin kohtaloa, mutta onneksemme pöytäämme istui tällä kertaa henkilövajeesta kärsivästä Poikakuorosta Mikko II ja Jouni.



Ensimmäisen kierroksen ekana biisinä soi Marjobethin iloksi Aerosmithin ja Run DMC:n hilpeily Walk this way. Kotikaupungin veikkaus Aerosmithin osalta meni silti metsään, onneksi Jouni tiesi New Yorkin Run DMC:n kotipaikaksi. Alkuperäinen Walk this way on levyltä Toys in the attic, tsipaleen uudempi versio puolestaan levyltä Raising hell.



Fresh Prince & Jazzy Jeff oli Ellun alaa, biisi Summertime. Joukkueemme tuskaili kakkoskysymyksen kanssa, kun ei millään muistunut mieleen että Will Smithin tv-sarja oli Fresh prince of Bel Air. Beverly Hills sinne lopulta heitettiin.

Bodom-kyssä oli Satun heiniä, päivämääräkysymykseen yritettiin säätää levyjulkkaria. Hangille meni. Offspringin bändin jäseniä haettiiin oikein hakemalla, Mikko keksi sinne Dexter Hollandin kaveriksi jampan nimeltään Noodles.

Ensimmäinen kierros toi joukkueelle 13 pistettä. Ehkä visa ei olisikaan tuhoon tuomittu??



Toisen kierroksen alussa soi jotain ihan hämärää Bon Jovi goes rodeo -henkistä poppia, monien muiden tavoin veikattiin Bon Jovia. Kappale ei suinkaan liittynyt rodeoon kuten vinksahtaneissa mielissämme toivoimme, vaan jääkiekkoon. Biisissäkin luonnollisesti haluttiin ajaa jääkonetta, mitä emme tienneet myöskään. Yeehaww.

Kakkoskysymys toi meille täydet (mikäli muistiinpanoja oikein tulkitsen näin lähes viikon viiveellä), kiitos Satun ja Jounin. Neljännessä kysymyksessä hieman angstailtiin kun kukaan ei muistanut Dion koko nimeä. Kahden kierroksen jäljiltä pisteemme olivat hurjat 23,5, kärjessä olimme.

Kolmoskierros käynnistyi voitokkaasti adrenaliinit suonissa tuiskuten, Satu tunnisti Kissin alta aikayksikön ja kiskoi itselleen ilmaisen juoman. Hilpeys pöydässämme katosi kuitenkin kuin Ellun puuvillasukan kuitu vesilätäkköön kuullessamme varsinaisen finaalikierroksen ensimmäisen biisin. Mikä v*tun Notkea rotta? Well, puoli pistettä esittäjästä. Onneksi Mikko nosti meidät hiphop-tietosuvannosta heittämällä varsin ansiokkaasti yhtyeen kotipaikaksi Itä-Helsingin ja hoksasi että Maria Järvenhelmen nimihän se Meno-Anu on. Kakkoskysymyksessä Elina pusersi sukkaongelmistaan huolimatta oikean vastauksen Simonin & Garfunkelin Grammy-palkinnosta. Johnny Cashit biiseineen tiedettiin, mutta voi veijot sentään kun ei mieleen muistunut Tennessee three, Johnnyn bändi.

Viimeisen kysymyksen aikana ilmeisesti katosin vessaan tai jonnekin, en jostain syystä muista osallistuneeni vastausten arvailuun millään tasolla. Hmm? Noh, iltahan päättyi vampyyrijoukkueen 2.sijaan, kolmantena ollessa henk.koht.suosikkijoukkueeni Elsku mäy mäy ja ykkösenä hienolla 14 pisteellä uusi (?) joukkue TM+muut. Onnea heille! EB mönki kotiin kuivattelemaan sukkiaan.

Voimakuva

Bling Bling! Keskiviikkoinen ilta huipentuu jälleen tiukkaan Musavisa-skabaan! Talviturkit päälle, lunta tulee!

Takkiin tuli, siitä ei voi kiistellä

Kaikesta muusta tuntuikin olevan kiistaa syyskauden avauskierroksella EB:n pöydässä. Syksyn ensimmäisen visan osanottajakunta koostui mukavasti vanhoista tutuista joukkueista ja olipa Kauppayhtiön viihtyisään miljööseen rohkaistunut uusiakin tiimejä! EB:n kolmen koplana aloitettu visa keskittyi ensimmäisellä kierrokselle Tyttömusaa -teeman ympärille. Popin kuningatar Madonna oli tenttimisen aiheena ekassa kyssärissä, ja nimi tiedettiin täysin oikein: Madonna Louise Veronica Ciccone. Syntymävuosi heitti yhdellä ja virallisten albumien määrä oli hakusessa. 11 niitä on, mutta veikkakseksi heitettiin 15, allekirjoittanut ottaa vastuuta tästä väitteestä ja huonosta muistista.. Kesän konsertin julkisuusarvoahan lisäsi miss Madonnan jalassaan pitämät suomipöksyt!

Toinen kyssäri oli 22-Pistepirkkoa, ja Elina Elizabeth oli aika out of the game tässä osiossa. Onneksi Satu ja Marjo keräsivät osiosta kaksi pojoa tietämällä festariksi Aawastockin ja ja biisin nimeksi Coffee Girlin. Sitten olikin kinkkisen ja ajatus -sekä kommunikaatio-ongelmien sävyttämän kohtalokkaan kolmannen biisin vuoro. Röyksopphan oli kyseessä, mutta jotenkin tämä ei sitte tullut mieleen millään, vaikka perskule sentäs allekirjoittanut näki mahtavan keikan Ilosaaressa..!! WHAT?? Ladytronia ja Tori Amosta nakkailtiin vastauspaperiin, juu ei ollu ei..

Neljännen kyssärin tietäjä oli Satu, Neil Young oli siis kyseessä. Taiteilijanimeä ei keksitty, mutta biisikostajabändi oli Lynyrd Skynyrd. Kaksi pongoa tältä osiolta. Yhteispisteet ekalta kierrokselta puuhiksen kera olivat 7+, asettaen joukkueemme sijalle 7. Dj painotteinen Green Team nappasi kierrosvoiton.

Toiselle kierrokselle EB täydentyi Matin ja Katrin ansiosta täysilukuiseksi. Väliajan ilmabanjot ja tissien tiskiin iskemisten jälkimainingeissa pohdittiin ekaa kysymystä, josta ei kyllä loppujen lopuksi ollut hajuakaan. The Verven tuotantoa veikkasimme tähän, mutta ilmeisesti kyseessä oli House of Cards (terveisiä vaan tuomarointiin että artikulaatioon voisi vähän panostaa..) ja kitara saatiin ujeltamaan kolikon avulla. Zero points for EB.
Toisen kyssärin bändiksi Marjo tunnisti ja varmisti Mew:n, mutta kappaleen ja albumin nimestä ei ollut varmuutta. Kolmas kysymys miellytti raportoijaa erittäin suuresti, kun alkuilta kotona oli mennyt juurikin Alice in Chainsia fiilistellessä! Alkuperäisistä jäsenistä muistui mieleen nokkamiehet Jerry Cantrell ja Layne Stayley. Uutena solistinahan toimii William DuVall (ja tsiisus että voi sööri kuulostaa vertaseisauttavan samalta kuin edesmennyt Layne..!!). Nykyisestä basistista ei ollut hajua, hän kuitenkin on Mike Inez ja soittanut mm. Ozzy Osbournen riveissä.
Neljäs biisi oli taas allekirjoittaneen genretietouden ulottumattomissa, Satu pyrki kirjaamaan oikeaa tietoa parhaansa mukaan, mutta Jethtro Tull ei ollut esittäjä, vaan Emerson Lake. Biisin nimi meni oikein, Lucky Man siis, kitaristin kaavailuiksi emme arvanneet legendaarista Jimi Hendrixiä.

Kierroksen viimeinen kysymys aiheutti allekirjoittaneessa omituisia aggressioita ja demokratian vastustamista. Kihisin kuuppa punasena Porcupine Treen kirjaamista vastaan ja ehdotin vahvasti itse Isistä. Plus miinus nolla, vastaus ei ollut kumpikaan. Bändihän oli siis Cult of Luna, biisi kertoi jenkkilästä ja pumppu on kotoisin Uumajasta, Ruotsista. Nolla pistettä. Faak..! Puuhaosio meni pienten reklamaatioliikkeiden jälkeen mainiosti, mutta järkytys oli kuitenkin käsinkosketeltava kun karmaiseva tieto tuli julki: EB ei päässyt finaaliin. Palokunta! Poliisi! Supo! Kansalliskaarti!!!!?? Raportoija pakkasi kimpsunsa ja kampsunsa ja irtaantui paikalta vinhasti kuin pieru tuulessa, jättäen muun joukkueen vielä painimaan varjofinaalissa.

Mutta ei hätä ole tämän näköinen, EB kiittää ja kumartaa, kausi on vasta alussa ja tie on vain ylöspäin! Mukavaa päästä taas visailemaan ja haastamaan uusia ja vanhoja joukkueita, onnittelut voittajille ja ensi viikolla jälleen voitonkiilto silmissä uuteen yritykseen! Ja kiitos joukkueen musut, hyvin me vedetään!


Varjovinaalin viilikset by Satu
Lyötyinä jäimme nyhjöttämään pöytään. Elina veti kamppeet niskaan ja käänsi nokan kohti pullakauppoja. Päätimme kuitenkin neljästään osallistua varjoon. Ensimmäinen Eleanoor.. joku meni huti. Cypress Hill oli tuttu, pelihirmu Marjo nakkasi paprulle GTA:n. Hianosti kaksi pistettä. Anssi Kela oli kans tuttu, mutta eipä tullut saastuttava kilpa-autoilu mieleen. Pyörittelin kyllä mielessä rallia, mutta en minä jaksa vastailla mihinkään Anssi Kelaa koskeviin kysymyksiin. Varsinkaan varjossa. Mansonin Charlie tiedettiin, samoin viimeisen biisin YUP. Kaikki tiesi, minä vähiten. Enkä voinut edes ryystää totuttuun tapaani musavisasihijuomaa, koska olin autolla liikenteessä. Seuraavan päivän tentti painoi takaraivossa, ahdistus oli melkoinen. Mutta eipä siinä, niinkuin Elina sanoi, "Ensi viikolla voitonkiilto silmissä uuteen yritykseen!" Olen samaa mieltä.

Voittajaksi julistettiin Elsku Mäy Mäy!
IIIIIIIISOOOOO OOONNNITTELUUUUUUU heille!
Ja kiitos kaikille kivasta illasta, erityisesti tuomareille!

This is a message

It's about Musavisa o'clock!

Jeaah! Tänään starttaa musavisan syyskausi 2009. Elizabeth Bathory jatkaa uraansa uudella kokoonpanolla. Mari Elizabeth lensi lännen sykkivään sydämeen, toivottavasti sieltä meille hyvää karmaa lähetellen. Joukkueen vakkarijäsenet ovat siis Elina Elizabeth, Marjo Elizabeth, Matti Elizabeth ja Satu Elizabeth. Mutta kuka onkaan viides? Selvinnee kauden aikana.

Onnea kaikille vanhoille ja uusille joukkueille! Tehhään hauska kausi!

Verenimijät kesäyössä

Viehkeä ja verenhimoinen Elizabeth Bathory tuomaroi Kauppayhtiöllä 19.8. kesämusavisa Yhdenillanjutun. Visa toimi nimellä Verenimijät kesäyössä. Joukkueen edustajina toimivat tällä kertaa Satu Elizabeth ja Marjo Elizabeth joukkueen hottisten ollessa ties missä takapajula Hesassa ja Jenkkilässä. Joukkueita oli paikalla 6, mm. Mäntylän poikia näkyi, Pupuliima fuusioituneena Toistaiseksi joukkueen kanssa vaihtelevin nimin, Avohylly samassa pöydässä Knucklebastardsin (onko se nimi näin???) kanssa Rotten bananasina, Poikakuoro Lasivillapipona Matti Elizabethin kanssa. Wet dream teamissa oli jengiä mm. Elsku Mäy mäystä. Sit oli vielä Gardinin selvitys.

Ensimmäinen kierros ajateltiin helpoksi festariteemalla, kyllähän se ehta visalainen ny festareilla käy! Ei se kierros silti niin hyvin mennyt kuin olisimme toivoneet, visalainen arkkityyppi oli siis köyhäillyt laimennetun kaljatuopin ja vetisen kaurapuuron ääressä koko kesän.

Vaikeuksia taisi tuottaa eniten kysymys 4, jossa soitimme ah niin loistavaa Raphael Saadiqia "100 yard dash". Eipä sitä kukaan tunnistanut, vaikka Raphaelia hehkutettiin runsaasti keväällä vähän vaikka missä mediassa. Voi toki olla, että itse olen liian rajoittunut höpöön musaan. Erykah Badua oli pariinkin otteeseen veikattu, ei sinällään huonolla logiikalla (näiden kahden äänissähän ei ole mitään yhteistä). Raphael esiintyi Pori jazzeilla, mikä oli hyvin arvattu lähes joka lappuun. Raphael Saadiqin ex-bändi on nimeltään Lucy Pearl, jota soitettiin paljon vuosina 2000-2002.

Eka läpsänderi oli muutes Summertime blues, piti arvata alkuperäinen esittäjä (Eddie Cochran). Kesän kunniaksi olimme varanneet läpsyvoittajaa varten lakupatukoita.

Toinen kierros käynnistettiin soittamalla Grease-musikaalin yksi tunnetuimmista biiseistä eli Summer nights. Musikaalia kyseltiin ja Poikakuorolle meni tämäkin toisella patukalla höystettynä.

Toisen kierroksen teemana oli kesäfiilistely, en nyt muista mikä olisi ollut vaikein kysymys. Manicsit tiedettiin kehnosti, taisi mennä oikein max. yhdellä joukkueella. Mikäli minulta kysytään, kierroksella olisi ehdottomasti pitänyt tunnistaa Ilonan biisi Kesäpano ja SMG:n Hölmö rakkaus. Se oli onneksi kaikilla oikein. Vika biisi oli Mc Miker & Dj Svenin biisi Holiday rap. Sitä ei tainnut kukaan tunnistaa, enkä olisi itsekään tiennyt. Biisissä mainittiin kaupungit Lontoo, New York ja Amsterdam, jostain syystä Amsterdamia ei ollut juuri missään paperissa vaan sen sijaan Pariisi.

Ylläripyllärinä kaikki joukkueet pääsivät finaaliin, olihan sentään kesävisa kyseessä. Läpsyssä tiedusteltiin the Bandia, teemana yleisesti oli sää/kuumuus. Mackanille Poikakuoroon meni se viimeinenkin patukka.

Olihan se legendaarinen glambandi T.Rex sinne pakko laittaa, biisi Hot love. Kukaan ei tainnut saada kysymykseen täydellistä vastausta, eli Marc Bolan kuoli -77, oli naimisissa laulaja Gloria Jonesin kanssa ja heidän poikansa nimi on Rolan Bolan. Tiesittehän, että Bowien pojan nimi on Zowie? Tätä me ei sentään kysytty. Sade oli muistaakseni hyvin tiedetty, ei silti kokonaan. Olikohan Rollins band oikein kellään? En, en muista.

Kaikkiaan visa oli keskivaikea. Palautetta tuli sekä puolesta että vastaan. Visa edusti keskivertokauden keskivertoa musavisaa. Kysymyksiä oli klassikoista, muutamasta eksoottisemmasta sekä parista pääteltävissä olevasta biisistä. Väliaikamusana meillä soi Carly Simonia, Holea, L7, Nenaa ja valikoituja muita naisbändejä / -artisteja.

Kiitos visailijoille! Marjo Bathory kuittaa.

Kesäkivaa!

Kesämusavisan tuomareina tänä iltana...

ELIZABETH BATHORY!

Tsemppiä kaikille pelaajille!

R.I.P. Michael Jackson

Popin kuningas liittyi siihen toisessa ulottuvuudessa musisoivaan orkesteriin, johon kuuluvat mm. Elvis, John, Jim, Janis, Jimi, Sid, John, Keith, Bon ja monet monet monet muut suuruudet.

Vaikka en lukeudu ns. Michael-faniksi, oli tämä uutinen jotenkin kohahduttava. Nii-in, kuolemattomatkin kuolevat. Eipä siinä, Farewell Michael ja Rest In Peace. Kivoja biisejä teit, joista pari suosikkiani tässä.

Suosikki nro 1.
Suosikki nro 2.

Murhanhimoiset naiset

Tänä iltana Jim-kanavalla klo 21.oo dokkari ikiomasta Elizabeth Bathorystamme! Dokumenttisarjan nimi on Murhanhimoiset naiset. Muistakaa katsoa :)

Joskus kesällä sitten

Jees. Kausifinaalin raportti jäi sit tekemättä, mutta ei se nyt haittaa, ku eihän me edes voitettu. Toki Ellu Elizabeth julkaisee raporttinsa jos inspiraation saa. Ja toivottavasti inspiroituu vielä ennen seuraavan kauden alkua ;D

Mutta joo, asiaakin oli. En tiiä kuinka moni musavisalainen tätä blogia lukee, mutta alustavasti tiedustelen innokkailta Rollossa kesäänsä viettäviltä visalaisilta, josko innostusta riittäisi "one-time-only" -kesävisaan? Hommaa ideoitiin kausifinaalin jälkihöyryissä ja alustava idea olis seuraavanlainen:

Kaikki kynnelle kykenevät halukkaat saapuisivat ja yhdistyisivät yhdeksi joukkueeksi haastamaan Toistaiseksi ja Poikakuoro -joukkueet peliin. Nämä kaksi joukkuetta pelaisivat omalla peruskokoonpanollaan, haastajajoukkue koostuisi siis kaikkien joukkueiden all stars -tiimistä. Visan tuomarointi voitaisiin jakaa kolmelle eri tuomarille tai sitten joku halutessaan tuomaroisi koko illan.

Tämmöstä kaavailtiin. Laitan tästä idiksestä infoa vielä musavisablogille sekä facebookin ryhmäviestin, ellei joku muu ehdi ennen minua.

Kausifinaaliin!

We rule!

Ensi keskiviikkona pelattavan kausifinaalin tuomarittarina toimii kahden ensimmäisen kierroksen ajan Elizabeth Bathory.

KITTENS and GAMES, that's all FOLKS!

Elizabeth Bathorylla oli lievää epätietoisuutta joukkueen kokoonpanosta ennen visaa, mutta onneksi saimme koottua itsemme lähes originaaliin muodostelmaan. Paikalle saapuivat siis Marjo, Elina, Matti, Satu sekä Maria tuuraamaan saapunut Ville. Hyvä, valmiina visaan siis!
Elsku Mäy Mäyn debyyttituomaroinnin ensimmäisen kierroksen inspiraationa oli kittens. Awww! Minä niiiiiiin tykkään kissoista :) Mutta sehän ei todellakaan riitä kinkkisestä visakierroksesta selviytymiseen. Eka biisistä tiedettiin vain biisin nimi, jonka Marjo tempaisi ääniaalloista. Esittäjä oli pitkään pimennossa, eikä veikkaukseni "joku ronette" osunut oikeaan. Tokihan nimikin oli väärin, koska nimi jota hain olisi ollut Ronnie Spektor. Eipä siinä, kakkoskysymys meni yhtä väärin. Iso-Britannia oli ainoa oikea veikkaus. Leffoja kun kyseltiin, veikkasimme Batman returnssia sekä kakkoseen että kolmoseen. Kolmosessa se olis ollut oikein, jos olisimme muistaneet kirjoittaa paperille "returns". Kolmosessa tosin Marjo loisti taas, Danny Elfman ja Hell Here menivät just hienosti oikein. Nelosen "kissa vieköön" tunnistimme kaikki. Hipsuvarvas-tanssijalka -Matti tiesi myös foxtrotin. Viimeisessä Marjo taas raapusti paprulle biisin nimen, tai ainakin puolikkaan. Ok, 6,5/15 pisteellä olimme yllättäen sijalla kaksi, puolen pisteen päässä Toistaisexystä. JOS paperille olis kirjattu "returns", olisi tilanne ollut tasan.

Puuhispaperikin jaettiin. Elizabeth Bathory tykkäsi kovasti puuhiksen ideasta. Sehän oli laatuaan sellainen, jota ei ollakaan nähty ainakaan allekirjoittaneen visailuhistorian aikana. Saimme kaikki muut oikein, paitsi Senor Coconut ei ollut Alice Cooper ja Franz Ferdinandin fontti oli niiin tuttu, mutta ei, Fat Boy Slim ei tullut millään mieleen kenellekkään. 2,5/3 pistettä.


Kakkoskierroksella Elsku Mäy Mäyn kolli ja kisu julistivat "videopelien pilanneen elämänsä. Onneksi 8 elämää on vielä jäljellä". Julistus jakoi Elizabeth Bathoryn joukkueen kahteen osaan, toiset riemuitsivat teemasta, toiset (allekirjoittanut) vajosi pöydän alle virvokemukinsa kanssa. Okei, sivusta kierrosta seuranneen näkökulmasta meillä meni hienosti! Tosin eka kyssän vastaukset valui pöydän alle seurakseni, kakkosessa tiesimme vain Louis Armstrongin. Super Mario Bros oli nappitieto; neljännen kyssän Lily Allen hymyineen oli tuttu, myös veikkaus Sims oli oikein. Simlishin kieltä emme osaa, mikä näkyi myös pyöreänä nollana vastauspaperissa. Viimeisessä kysymyksessä sain kohotettua pöydän alta käteni ja raapustin suttupaperille Donkey Kong, mutta omastakin mielestä tuo veikkaus kalpeni paperille päätyneen Final Fantasyn rinnalla. Jaappani oli kuitenkin oikein, mikä taisi olla Bröderna Kanabrosin tietoa. Minä mitään mistään tietävänä litkin tyytyväisenä virvokettani pöydän alla kun hieno joukkueemme nosti meidät upeasti finaaliin kakkossijalta yhteispistein 13,5.


Finaalikierros siis. Ja "folokimmalla twistillä". Oolrait! Ihan nolottaa näin jälkeenpäin, että paperille ei tullut tuota kuvan kitaranrämpyttäjää. Siihen jos oltais päädytty, olisi voitto ollut Elizabeth Bathoryn! Niin obvious vastaus kuin vain voi olla, mutta ei. [kirosana]. Nick Cave tunnistettiin levyineen ja vieraineen. Kakkosessa esiintyjä ei ollut Jeff Buckley, vaikka se niin kuulosti siltä. Maa veikattiin kuitenkin oikein. Bond oli tuttu, mutta emme tienneet säveltäjää. Matti olisi tiennyt coveroivan yhtyeen, mutta paperille päätynyt vastaus meni sitten väärin, mikä harmitti kovasti jälkeenpäin. Siitäkin olisi tullut voittopiste. Nelosessa Bröderna Kanabro loisti taas. Hienosti tiesivät Piazzolan ja Libertangon, kun c-kohtaan veikkaamani BB oli väärin. Grace Jones on kyllä tuttu olento, mutta eipä tullut mieleen. Viimeisessä Kanabros tiesivät jälleen esittäjän. Suttupaperille kootusta islantilaisbändilistasta vastauspaprulle päätyi Sugarcubes, joka meni väärin. Mummia ei tiietty. U-kirjaimen viivaakaan en osannut tehdä, vaikka Elina kuinka sitä yritti minulle selittää. Njooh. Painuin takaisin pöydän alle häpeämään.

Finaalista pisteitä tasan 5, jolla irtosi jaettu kakkossija Toistaisexyn ja Poikakuoron kanssa. Voittoon nousi pienten epäselvyyksien jälkeen Blues & Dance, joka Oulan mukaan joutui taistelemaan kahden miehen voimin. Melkein jopa yhden. Hienosti voitettu, Onnittelut! Ja Elizabeth Bathory kiittää suuresti Ei Mtn Hajua Mäntylöistä -joukkueen Katria, joka osallistui EB:n riveissä finaaliin Elinan jätettyä hyvästit tämän kauden visailulle kakkoskierroksen jälkeen.

Koko Elizabeth Bathory jatkoi iltaa Kellarin Open Stagessa, jossa Kanabros loisti! Kiitos pojat hienosta esityksestä!

Voimakuva

Powa!

Arvaatko...

...kuka on kirjoitusvuorossa?

Voimakuva

Illan kokoonpano on unknown. Mutta pelataan silti hyvin, yeh?

Uskonnossako jotain vikaa?!

Ei tietenkään.

Hipiti hop ja hellät tunteet

Keskiviikko. Aamuvuoro. Musavisa tiedossa. Torstaina myöskin aamuvuoro. Crap. Eipä mitään, sillä iltahan päättyi aikaisin kun ei tarvinnut voittojuomia jäädä hörppimään. Aavistelimme Satun kanssa tulevan kisan kuviota jo kävellessämme samaa matkaa kohti pahamaineista synnin tyyssijaa Rovaniemen kylmiä (ja hemmetin liukkaita) katuja pitkin. Epäilykset tuomareiden musavalinnoista osuivatkin naulan kantaan ainoan rokkimusan kiteytyessä melkeinpä puuhapaperiin ja allekirjoittaneen fantasioihin täydellisestä visaillasta.

Niinhän se visailu taasen läpsyllä käynnistyi, naapuripöytään Jounille meni myöskin. Kierros käynnistyi ja kuuma Elizabeth trio kokoontui miettimään kuumeisesti mitä ihmettä kirjoittaisimme ykköskysymykseen. Suck my elbow tiedettiin, mutta Supperheadsin sijaan esittäjänä oli Ellun ehdottama Moses Hazy. Väitin kiven kovaan Hazyn olevan kotoisin Torniosta, mistä sitten Satun kanssa taiteilimme paperille Supperheadsin. Tämä kuulosti siis ihan järkevältä vielä tuolloin...Noh, c-kohta sentään meni nappiin. Kakkosen a-kohtaan MC Ellu veisteli Conscious youthsin biisin Life's a gift. Kokoonpanoon arvailtiin jotain, mikä sitten todellakin jäi arvailuksi. Pistettä ei herunut. 8 Milen tiesi Elina. Ville Iisakki Pystynen oli 3 a:n oikea vastaus, olimme arvailleet Antti Lehtistä. Itse olin tuossa vaiheessa täysin pihalla kaikista nimistä, keskityin tarkkailemaan ympäristöä ja kiroamaan elämän ja musavisan tuskaisuutta. Kierroksen viimeinen kysymys toi meille puolta pistettä vaille täydet. Ja se puolikas puuttui siis a:sta, selvennettäköön vielä. Niin päättyi ensimmäinen kierros ja pisteitä liikeni meille ja Toistaiseksi-joukkueelle 6 ½. Craptori johti 7 pisteellä.

Läpsänder no 2 meni ohi. En myöskään muista kenelle se meni. Toinen kierros tuotti meille pyöreän nollan ja turpeana tykyttävät ohimosuonet. Tässä vaiheessa pöydässä puhuttiin aika törkeitä mm. tuomareiden musavalinnoista ja yrityksistä syödä mikrofoni siihen puhumisen sijaan. Vai olikse sitte jälkeenpäin, ei voi muistaa. Ykköseen veikattiin Fatboy Slimiä, vaikka Pepe de luxe olisi ollut oikein. Dieseliä tarjottiin Leviksen tilalle jne. Jurassic five???? Kukahan senkin tiesi. Me emme ainakaan. Kolmosen leffakysymykseen kirjoiteltiin yhteisymmärryksessä Tyttö sinä olet tähti. Noh, Bad luck love se sitten olisi ollut. Puuhapaperi oli toivomme, sillä varmaksi tiesimme Jimmy Pagen, Princen/Symbolin, Anthraxin jne. Muurahaiskuviosta, auringosta ja suorakulmioista ei tullut pisteitä.

MUTTA. Jotain kamalaa tapahtui ja ihastuttavat Eliisat eivät päässeet finaaliin, sillä tuomarit olivat keksineet kokeilla uudenlaista tapaa laskea pisteitä. Tavassa huomioitiin puuhis ainoastaan siinä tapauksessa, että ekan ja tokan kierroksen yhteispistemäärä oli tasoissa useamman joukkueen kanssa. Nooh, Satu huomasi virheen puuhiksessa, minkä vuoksi pääsimme sittenkin finaaliin: Led Zeppelinillä kun ei ollut olemassa omaa logoa, eli kyseessähän oli Jimmy Pagen logo. Hyvä Satu. Finaalista voisin sanoa, että piste irtosi Tommi Liimatasta. Se ainoa pisteemme. Kyllä teki kipeää. Visan voittaja oli Toistaiseksi, onnea heille. EB mönki kotilinnaansa nujerrettuna, mutta ärhäkkänä kuin lappilainen verenimijä konsanaan.

Voimakuva

Elizabeth Bathory astelee taisteluareenalle kolmen naisen voimin.
Ilta näyttänee saammeko vahvistuksia.

We still know what we did last week!

Todellakin muistinvarainen raportti

Satikutia Matille N.Y.T.! Noo, eipä ehkä kai sittenkään. Kirjoitan tähän nyt kuitenkin muisteloita viime visailun voitonhuumastamme! Matti raportoinee sitten kun ehtii.

Ok. Ihan aluksi on pakko hehkuttaa sitä, että näin hienosti toimii viiden maagisen originaalin jäsenen läsnäolo. Maaginen viiden piiri. Me oltiin niin hyviä, koska jokainen toi tietämystään paprulle! Kiitos meille ja hyvä me!

Illan visan teemanahan oli musta musiikki. Minä äärimmäisen innokkaana mustan musiikin kannattajana olin tyrkyttänyt omaa mustan musiikin kierrostani Poikakuoron kaksikon tuomarointi-iltaan. Ei kelvannut. Luvassahan olisi tietenkin ollut Dimmu Borgiria, Satyriconia, Emperoria ja muita mukavia orkestereita mukavine rallatuksineen. Mikä lie ollut syy ehdotukseni tyrmäämiselle, en tiedä. Joka tapauksessa illan letkeän mukava meno oli oikeasti niin viihdyttävän mukava, ettei omaa panostani olisi tarvittu ;) Elizabeth Bathory tykkäsi tosi paljon. Vaikka ei edes oltaisi voitettu. Että kiitos tuomareille :)

Eka kierrokselta nappasimme 9 pistettä. Mitähän siinä kyseltiinkään... Pakko luntata Poikakuoron ja Avohyllyn raporteista... Tina Turner tiedettiin. Reggaerenkutus tiedettiin. Sittin on the dock of the bay tiedettiin vuosiluvun kera, Marjo Elizabeth hienosti tiesi Jannan nimen. Robert Johnson oli tuttu lauluntekijä, mutta tässä tuo rakennus aiheutti päänvaivaa: eihän me mitään Taj Mahalia osattu edes ajatella. Oon kyllä kuullu että semmonenkin bändi on, mutta joo... Ja sitten se Texas! That bloody Texas. Tuttu bändi kaikkinensa, mutta ei. Jumituttiin sitten siihen osavaltiohässäkkään, josta ei löytynyt tietä ulos. Eikä ollut edes karttaa. Kierros oli Mackanin tuomaroima.

Toka kierroksella tuomarina kunnostautui Mickan. (Heh!) Aukkoja oli ja suurimmaksi osaksi niistä täyttyi vain puolet. Tarpeeksi kuitenkin, koska lopputulos oli 18 pistettä ja 27 pisteellä kuljimme kärkijoukon mukana finaalikierrokselle. Mutta kakkoskierroksella osaamisemme keskittyi näin: Temptations jees, lukutriviatkin kohdallaan, Isaac "Chef" Hayes jees, TLC jees, viimeinen taisi mennä väärin. Nou hätä. Finaaliin!

Finaalissa Marjo Elizabeth tiesi hienosti biisin nimen, ja siitä sitten löysimme myös Sound of Musicit ja muut. Lauryn Hill juu, mutta Wyclef Jean meni höpöksi. John Lee Hooker tiedettiin kans hienosti. Rapkyssä taisi mennä heikoiten, mutta lopputuloshan ratkaisee! Eli voitto tuli meille ja mehän siitä riemuitsimme! Ostin myös sen hemmetin viskin, kun kerta lupasin. Viski maistui hyvälle ja jatkopaikassa ostin toisen. Sitten jatkoimme jälleen.

Kiitos EB:n ihanille jäsenille, teidän kanssa on aina niiiiiiin ihana pelata! Onnittelut muille voittajille, Avohyllylle hienosta kakkossijasta ja läpsykyssäläisille. Tuomarit, te ootte ihan jees kans ;)

Voimakuva

Okei! Jokohan Elizabeth Bathory vihdoinkin kokoontuu
täysimääräisenä joukkueena
pelaamaan illan visaa :)

Tsemppiä Meille!

Hemmetin tietotekniikka

Hephei! Viimekertainen raportti löytyy Voimakuvan kommentti -osiosta, koska olen huomannut harmillisen vian Bloggerin ja Wordin yhteistyössä, se ei toimi. Jostain syystä Blogger herjaa (väärä html -koodi) Wordista copy/paste:ttua tekstiä, jos jollain on kokemusta tästä ja tietää ongelmaan ratkaisun, mielelläni otan apua vastaan!? Raportti kuitenkin luettavissa kommenteissa!

Voimakuva

Puuhaa ja kavereita

Tämä olis pitäny linkittää tähän hiihtoloman ratoksi, mutta nytpä vasta löysin. Että tässäpä puuhaa pahimmille addiktoituneille.

Ja pienen nettisurffailun jälkeen löysin muitakin musavisafriikkejä. This Rulez =)

Kolme naista ja yksi vieraileva tähti

Musavisa alkaa aika rauhallisissa merkeissä ilman suurta draamaa. Tyttöporukassa istutaan korvat höröllä, hörpitään siidereitä ja oluttuoppejamme tyhjemmiksi ja odotellaan kisan alkua. Paikalla ovat Ellu, Satu, minä ja kamuni Maarit, joka on tullut joukkueen tueksi nais- ja miesvajeen iskettyä.

Ellu tietää ekan läpsybiisin ja voittaa drinksulipun. Joukkue on siitä innoissaan, sillä ei voisi kisa paremmin alkaa.

Ensimmäinen kierros lähtee käyntiin kuitenkin vähemmän lupaavasti hyvästä hengestä huolimatta. Biisi on kivaa kuunneltavaa, mutta tietoa sen esittäjästä ei ole. Laulun nimen arvaamme tarkan kuuntelun tuloksena. Kipale on Ian Brownin Keep what you got. Seuraava tieto pulpahtaa esiin vasta kolmannen kipaleen kohdalla jolloin biisin coverin esittäjäksi tiedetään Ramones. Neljänen biisin esittäjäksi tunnistamme Jean-Michel Jarren, mutta harmi vaan sitä ei kysytä! Viimeinen piste napataan viimeisen kysymyksen kohdalla, kun Ellu ja Satu tietävät kysytyn laulajan Ofra Hazaksi.

Tuomari tarkistaa paperit nopsaan ja seuraava kierros jatkuu paremmissa merkeissä. Kierroksen alussa Satu alkaa pelätä katu-uskottavuutensa puolesta. Se on kuitenkin turhaa, kun biisin esittäjä tunnistetaan Slayeriksi ja debyyttialbumiksi nimetään Show no mercy ja viimeisimmäksi stuodioläpyskäksi Christ illusion. Lisäksi tiedetään, että bändi on esiintynyt Nummirockissa Suomen ensivierailullaan. Kakkoskappaleen esittäjäksi Satu tunnistaa Sinead O’Connorin, mutta muuta ei sitten EB:n pöydässä tiedetäkään. Loput toisen kierroksen biisit esittää Danny, Mode Selector ja se viimeinen, jonka nimi pääsi jo lipsahtamaan muistista.

Kierroksen saldoksi tulee neljä pistettä.

Ja jatkoon päästiin! Ensimmäisten kierrosten pistesaldo on kuusi ja puoli (2,5 + 4).
Biisi kuulostaa jokseenkin tutulta, mutta ei voi tietää! Pikkuhiljaa alkaa heräillä pelko pisteiden puolesta. Kakkosbiisi kuitenkin nostaa tunnelmaa, sillä Satu tietää hienosti bändin ja biisin nimen. Kipale on Acceptin Balls to the wall ja se on soinut elokuvassa Wrestler. Kolmas kappale on Chopinia ja uskomatonta, mutta totta arvaamme säveltäjän viimeisen leposijan oikein. Neljäs biisi menee metsään, mutta se ei haittaa sillä Ellu pelastaa tunnistaessaan viimeisen biisin Deep Forestin Bohemeksi. Kierroksen kruunaa se, että hakuammunnan kautta arvaamme vielä yhtyeen saaman palkinnon Grammyksi.

Finaalista pisteitä kertyi mukavat seitsemän. Se ei kuitenkaan tällä kertaa riitä kuin läsnäreille.

Yhteenvetona voi sanoa, että kisa oli vaikea, mutta biisit mukavaa kuunneltavaa. Onneksi tietoakin oli, niin ei mennyt aivan tylsäksi. Ellun nopeat refleksit ja hyvin ansaittu drinksulippu lämmittävät yhä ainakin kirjoittajan mieltä. EB odottelee malttamattomana Marjon paluuta. Ja Mattia kans.

Voimakuva

Vasen silmä tippui pöydälle

Musavisa viime keskiviikkona. Muistinvarainen raportti.

Pelasimme siis kolmen naisen voimin. Mari oli jäänyt deadline-viidakkoon, Matti taivalsi Sallan lumisilla aavikoilla. RolloCityn sykkivän sydämen kauheaan pakkaseen jäivät urheat Marjo, Ellu ja Satu. Kauppayhtiölle päästessä reidet, sormet ja nenänpää olivat aivan jäässä. Onneksi Merjan loihtimat herkulliset kaakaot ja minttukaakaot lämmittivät mieltä ja ruumista. Valmiina visaan siis.

Tuomari oli pahasti myöhässä. Eipä siinä, visa saatiin kuitenkin alkuun läpsyllä, joka meni johonkin pöytään. Olimme totaalisesti far out. Eipä hätää, eka papru pöydässä ja Ozzyt kehiin! Hykertelin tyytyväisenä raapustaessani paperille Ozzy-tietoa. Pelkäsin kuitenkin loppupeleissä hifisteleväni ihan liikaa, erityisesti vuosilukukysymyksessä. Mutta oikeinhan sen sitten siihen sain. Toisen biisin kysymykset meni pieleen siinä, että veikkasimme Stingiä kun emme Hagarin Sammya tunnistaneet. Whatever, Jaappani ja biisin nimi osuivat oikeaan. Kemopetrolin levyt oli Elinalla hanskassa, U2:n levy sen sijaan meni huti. Viimeisestä kitaristista ei ollut hajua, joten yhteistuumin veikkasimme Kääriäisen Jormaa.

Kakkoskierroksen läpsy taisi mennä samaan osoitteeseen kuin edellinen, Toistaiseksi-Pekka nappasi palkintoja tuon tuosta. Kyssäpapru täyttyi meidän osalta ihan hyvin. Kakkoskierros olikin se meidän tuoniltainen bravuuri. Fogertyt ja CCR oli tuttua kamaa, Nik Kershawin tasan tarkkaan muistan kyllä, mutta nimi jäi ikävästi jumiin johonkin kohtaan kielessäni. Marjo ja Elina yrittivät kysellä että miltä se kuulostaa, sano mitä muistat.. johon sitten että melkein kuin Rick Astley mutta ei, ja että jo aiemmin oli olemassa. Marjo nappasi että Nik Kershaw? Oooiii! Meinasin hypätä Marjon kaulaan! Jess, näin tää toimii =) Vuosiluku oli jälleen tässäkin handussa. Pink Floyd oli meidän juttu kanskin. Kesäfestarit meni höpöksi. Turvauduimme Marjon kanssa kivi-sakset-paperiin, jonka Marjo voitti, mutta vastaus oli väärä. Tosin minunkin vastaus olisi ollut väärä, että eipä siitä sen enempää. Ja MarjoMaikkuli loisti myös viimeisessä Breeders-hässäkässä. Itse en oo kyseistä biisiä kuullu ku mainoksessa, ja veikkaus Upcider sai jäädä sivuun, kun Elina ja Marjo kekkasivat Fanipalan! Hyvä me!

Kakkoskierroksen puuhis oli painajainen. "Veikkaa ja yritä edes jotain" taisi olla meidän motto. Ihan peruspäättelyllä sain sinne muutaman oikein, ja Marjo veikkasi kans jotain. Muistaakseni yhteispistemäärä oli 16 ja jotain, joilla lunastimme finaalipaikan.

Finaalin alkaessa aloimme olla jo että eikö täältä jo pääsis nukkumaan kohta... Ei me tiietty mitään, paitsi Marjo tiesi jotain kahden pisteen edestä. Veto poissa tässä vaiheessa jo jokaikiseltä, eikä oikeestaan muuta ku että Kauhean Isot Onnittelut uudelle voittajajoukkueelle Avohyllylle! Tuomarille kans kiitosta, sisällöllisesti visa oli mukava, mutta pikkaisen olis voinu kiinnittää huomiota ulosantiin. Vinkkinä, että hitaampi tahti ja äänekkäämpi ääni parantaa kuuluvuutta huomattavasti.

Kivvaa oli ja ens keskiviikkona tavataan taas!

Raporttia odotellessa...

...makupalaksi illan Elizabeth Bathory -fiilareista tarjoan tämän.

Voimakuva

Elizabeth Bathory pelaa tänään näillä näkymin kolmen naisen voimin!
Let's kick some ass, ladies.

Häivähdys Satun elämää

Poikakuorolaiset heitti meille haasteen, joka on nyt sitten otettava vastaan. Pitäisi nyt sitten listata 15 levyä, mikä on aika kaamean vaikea homma. Helpottaakseni tehtävää, valitsen jonkun näkökulman listaukseen. Eli kyse ei ole mistään Top-15 -levystä, eikä myöskään siitä, että levyt olisivat sisällölliseltä anniltaan jonkinlaisia kulmakivia kunkin bändin kohdalla. Sen sijaan, listani koostuu levyistä, jotka on jollain lailla vaikuttanut minuun, ehkä muuttanut minua tai sattunut levylautaselle juuri oikeaan aikaan.

1. Pelle Miljoona: Moottoritie on kuuma (1980)
Olin 7-vuotias kun kirjoitin Pellelle fanikirjeen. Tuohon fanittamiseen oli syynä kyseinen levy, jonka serkkuni oli ystävällisesti äänittänyt minulle c-kasetille. Ja juu, Pelle ei ole koskaan vastannut minulle.

2. Iron Maiden: Powerslave (1984)
Käsittämättömän upea kansi teki vaikutuksen. Ala-asteella joskus musiikkitunnilla pidimme levyraatia, jonne luokan pojat toivat tätä kuunneltavaksi lähes joka kerta. Jostain kumman syystä biisit jäivät ikuisesti soimaan päähäni. Levy on ensimmäinen, jonka ostin omilla rahoillani ihan itse.

3. Wasp: I wanna be somebody (1984)
Toinen itse ostamani levy. Olin ensimmäinen, joka omisti tämän levyn ala-asteenaikaisessa luokassani. Olin suosittu :) Leikimme myös kaverini synttäreillä Waspia. Minä olin Blackie ja iskin kaikki naiset. Tietysti.

4. Mötley Crüe: Theatre of pain (1985)
Varmasti kaikkein paskin mötskylevy. Ostin tämän kun olin 6. luokalla. Olimme koviksia ja halusimme näyttää Mötley Crüelta. Visuaalisuus taisi olla tässäkin se tärkein tekijä. Smoking in the boys room ja Tonight (We need a lover) kuluivat soitossa loppuun.

5. Black Sabbath: Live Evil (1982)
Tasan tarkkaan ensimmäinen Black Sabbathin albumi, jota olen kuunnellut ala-asteikäisenä kirjastossa varmasti päivittäin. Tykkäsin ihan hirveästi kaikista biiseistä ja Ronnie James Dion ääni aiheutti maanjäristyksen. Ostin levyn itselleni vasta 2000-luvulla.

6. Rainbow: Difficult to cure (1981)
Tämä levy soi koko kesän 1986. Ikimuistoinen.

7. Ozzy Osbourne: Diary of a madman (1981)
Kuuntelin siskoni poikaystävän c-kasettia, jossa oli myös Blizzard of Ozz. Diary of a madman jäi kaivelemaan sisuksiani, koska kasetti loppui kesken Diary of a madman -biisin. Ja kun se kuulosti niin pirun hienolta. Haa! Se kuulostaa edelleen pirun hienolta. Ties kuinka monena eri formaattina tämä levy minulta löytyykään.

8. Led Zeppelin: The song remains the same (1976)
Niinikään, siskoni poikaystävä äänitti minulle tämän c-kasetille. Hurjaa, löysin Jimmy Pagen kitaran ja Robert Plantin äänen ja John Bonhamin rummuttelun. Tämän levyn ansiosta maailmani avartui. Löysin tien musiikin historiaan. Tottakai hommasin myös samannimisen leffan VHS:nä, ja kaikki muut Zeppelin-levyt.

9. Deep Purple: Machine Head (1971)
Hei, tämä tuskin tarvitsee muuta selitystä kuin että Smoke on the water. Mutta sen jälkeen löysin myös Highway starin. Ja Deep Purplen muita tuotoksia.

10. AC/DC: Razors Edge (1990)
Tämä levy ilmestyi juuri siihen minun ac/dc -fanituksen peakpointtiin. Ei voi muuta sanoa, kuin että maa tärisi jälleen. Angus Young.

11. Doors: Doors (1967)
Jossain vaiheessa sukelsin totaalisesti kultaiselle 60-luvulle. Ja silloin löysin Doorsin. Tämä on The Levy.

12. Madonna: Immaculate collection (1990)
Ensimmäinen omistamani Madonna-levy oli Like a prayer. Sehän oli aivan mainio läpyskä, jonka jälkeen kipitin kaverilleni ja lainasin Immaculate collectionin. Levy on aika täydellinen Madonna-kokoelma. Madonna taisi päästä listalleni myös siksi, että suuntaan kesällä keikalle :)

13. Guns 'n' Roses: Appetite for destruction (1987)
Mulla oli tuon levyn aikaan aika mahdoton gunnari-kausi. Kesä 1988 kului lähinnä tämän bändin parissa. Kieltämättä, Sweet Child O' Mine -soolo pyörittää pikkareita vieläkin.

14. Dimmu Borgir: Enthrone Darkness Triumphant (1997)
Pääsin sisälle blackmetalliin tämän takia. Mourning palace. Sen voittanutta blackmetal -biisiä ei ole. Satyriconilla muutama hyvä haastaja, mutta ei riitä.

15. Wigwam: Fresh Garbage - Rarities 1969-1977 (2000)
Niin, ensikosketukseni Wiguihin tapahtui joskus 2000-luvun alkupuolella, mutta silloin jäi vielä ilman sitä lopullista sysäystä. Tuo tapahtui nyt vuodenvaihteessa, kun lukaisin kirjan ja lainasin muutaman levyn kirjastosta. Tämä kyseinen kokoelma on kyllä... huh huh!

Levyjen järjestys taitaa olla jotakuinkin sellainen kuin ne löysinkin. Hei, tää oli ihan hirveän hankalaa! Top-15 olisi ollut totaalinen mahdottomuus.

Me ollaan hävitty tää peli...!

Syvä huokaus. Pelkotilat nousivat ennen keskiviikkoa tasaiseen tahtiin, kun ensin Marjo ilmoitti olevansa reissun päällä eikä pääsisi paikalle. Sitten tippui toinen pommi, kun Satu joutui kuumeen selättämäksi ja Matti oli jossain in the middle of nowhere, eikä ollut tietoa pääseekö hänkään paikalle! Hjälp!

Niinpä me Marin kanssa aloitimme häntä koipien välissä ekan kierroksen, mutta emme olleet ainoa joukkue, joka kärsi jäsenten puutteesta, Kauppayhtiö oli tunnelmaltaan kovin vaisu.
Visan teemana olivat elokuvat ja tv-sarjat ja hetken jo luulin, että voisi olla jopa mahdollisuuksia! Ensimmäinen kierros koostui kysymyksistä, joiden vastauksina oli James Bondia, Flight of the Chonchordsia, Virgin Suicidesia ja Last Tangoa. Eka kysymys Peter Gunnista ja säveltäjä Henry Mancinista meni ohi, Roger Mooren tunnistimme oikeaksi Bondiksi ja coverin esittäjäksi Guns'n'Rosesin, jee! Kolmannen kysymyksen ranskalainen ralli oli jotain ihan toiselta planeetalta, ei tietoa. Flight of the Chonchords on nerokas sarja (allekirjoittaneen lempibiisi ehdottomasti Business Time!! =D ), mutta kyseisen sarjan biisiksi tämän olisi tunnistanut vain Matti, joka onnistui saapumaan toiselle kierrokselle! Parhaat pisteet nappasimme Virgin Suicides -kyssärissä, jonka Mari tunnisti ja bändiksi tiesimme kumpikin Airin. Ekan kierroksen pistesaldo: 2,5. Sacré bleu!

Toisella kierroksella meitä oli siis jo joukkueessamme kolme, mutta se ei ikävä kyllä pelastanut meitä finaalikierrokselle saakka. Kierroksen teema oli musta musiikki. Matti oli kakkoskierroksen kingi tunnistaen ekan kysymyksen vastauksiksi April Marchin ja elokuvan Death Proof. Toisessa kysymyksessä seikkaili jälleen ystävämme hra Parodia, eli Weird al-Yanckovich. Tunnistin alkuperäisen biisin Living in America:ksi, mutta leffa oli hukassa, Rocky IV nimittäin, esittäjä James Brown. Matti loisti myös genretietoisuudellaan, blackxploitation oli täysin uusi tuttavuus! Neljäs kysymys oli huvittava: Matti ehdotti vastaukseksi Jackie Brown:ia, jonka yhteistuumin Marin kanssa tyrmäsimme, kun meillä muka oli niiiiiiiiin parempaa tietoa asiasta, soundtrackit ja kaikki.. Ja kuinkas kävikään? Se leffahan oli juurikin Jackie Brown.. Ylpeys on onneksi helppo niellä, se ei lihota! Viimeisen kysymyksen biisi on yksi lemppareistani, Trouble Man, mutta alkuperäisen kipaleen esittäjä ei ollut Curtis Mayfield vaan Marvin Gaye, eli the Prince of Motown. Kierroksen pisteet: 3,5. Yhyy!

Tuli siis todettua, että joukkueemme toimii kaikkein parhaiten yhteisvoimin, kun kaikki tietävät jostain enemmän tai vähemmän jotain. Jäimme Matin kanssa vielä ruotimaan elämää ja sivukorvalla otimme osaa varjofinaaliin, joka ei mennyt yhtään sen paremmin, joten keskityimme virvokkeisiin, joita Merja surullisiin laseihimme kaatoi.. Pahoittelen, etten muista finaalijärjestystä kautta voittajaa, olin vain jo niin murtunut siinä pisteessä! Ensi keskiviikkona koko tiimi kasaan ja tulta munille! Kiitos tuomareille ja onnea voittajille!

Tissit, tuuri ja tuska

Niin, Elizabeth Bathoryn toteemin voi tiivistää kolmeen teehen. Siitä on väännetty ilot, surut, voitot ja tappiot. Tällä kertaa toteemimme oli meille suotuisa. Heitettyämme ns. "kannut tiskille" ei muilla joukkueilla ollut mitään mahdollisuutta vastustaa Musavisan kevätkauden aloitusvisan voittoamme! Se oli hurjaa, kaunista ja kullankeltaista.

Elizabeth Bathory pelasi neljän naisen voimin. Marjo, Elina, Mari ja Satu. Miespuolisen komeuden edustajamme Matti oli hengessä mukana omassa sfäärissään. Palautunee paikalle ensi kerralla. Pöydän henki oli iloinen, hieman väsynyt! (Mari haukotteli ja valui pöydän alle), mutta silti juuri oikein virittynyt. Itse kyllä olin havaitsevinani vaisuhkoa tunnelmaa, mutta kyllä se siitä iloksi muuttui viimeistään finaalipaperin palautuksen jälkeen. Mutta, visan alkuun.

Strategiamme oli tällä kertaa pysyä mukana joka kierroksella. Skarppina sitten kyllä oltiinkin, emme missaaneet yhtäkään kierrosta, biisiä tai kysymystä! Mehän oltiin vedossa! Eka kierros meni meidän kohdalla oikein mainiosti. Jokaisesta tiedettiin jotain. Elinalla oli vuosilukuveikkaukset kohdillaan, minä kunnostauduin sen sijaan hevi-toto-pelissä veikkaamalla Impaled Nazarenea viimeiseen kohtaan. Lisäksi Marjon mielestä se oli kitaristi joka kuoli. Ja nämä vain muutamia nappivastauksiamme. Olimme eka kierroksen jälkeen sijalla 1.

Kakkoskierroksella jaettiin puuhis, jossa etsittiin bändejä kirjainsotkusta. Siitä 2,25 pistettä. Varsinainen kysymyspaperi meni pyöreästi. Toooodella pyöreästi, pisteitä tasan 0! Onneksi meillä oli takana eka kierroksen voittopisteet, joiden avulla pääsimme finaaliin. Emmekä olleet edes jumbosijalla finaaliin päässeiden joukossa. Hyvä me!

Finaalikierroksella meinasi sattua vanhanaikaiset Bathoryt allekirjoittaneella. Finaalia edeltäneellä tauolla kun jäin suustani kiinni Marin kanssa. Ja nyt tarkoitan keskustelua kaikesta kivasta. Nikotiininorjana huomasin sitten kierroksen alkaessa että nyt on pakko päästä pihalle. Biisit ilmeisesti oli niin lyhyitä, että meinasin missata sen kakkosbiisin. Osittain se niin menikin, koska en tunnistanyt Speedya ja Sakua biisin perusteella, vaan ihan vain kysymyksien perusteella päättelemällä. Tässä vaiheessa neljän naisen tiimiämme vahvisti mukaan tullut Marin kaveri Milla (vai oliko se Malla? Nyt en oo ihan varma...) Millan kanssa mietimme Kummelin alkuvuosia ja hänen avullaan saimme vuosiluvun oikein. Siitähän Millakin sitten palkittiin: se viides voittodrinkkilippu luovutettiin yhteistuumin yhden kysymyksen tuuraajalle =) Kiitos Milla! Joka tapauksessa finaalikierros meni niinku just niin nappiin kuin voi vain mennä. Saimme pisteitä 9,75/12! Suurimmat kiitokset kuuluu ilman muuta meidän Elinalle! Ehkä se Helsingin reissu teki terää ;)

Ah, meidän tiimi toimii edelleen! Me osataan ryhmädynamiikka ja me osataan fiksuilla ja me osataan myös blondeilla. Mutta ennen kaikkea me osataan nakata kannut tiskiin!

Kiitsa tuomareille ja muille pelaajille. Ens keskiviikkoon!

Musavisan kevätkautta

Keskustelu palavereista ja ajankohdista on aloitettu Musavisan blogilla. Hop hop, kaikki kiiruusti kommentoimaan =)