Iltaa kohti

Parin tunnin päästä alkaa Musavisan syyskauden 2011 jännittävä kausifinaali! Millaiset ovat alkutunnelmat? Uusiiko Mikä Lie Tiimi viime kauden voittonsa? Huojuttaako Poikakuoro-duo sittenkin korkeinta palkintopallia? Entäpä synkän äijämusiikin mestarit Nüpulla ja 900Saappi, kaasuttavatko he kaikkien ohi? Mitä tekee kauden komeetta Elsku Mäy Mäy, musertuuko muut alle? Onko se sittenkin Kream Team, tuo läpsyjen lausunnan mestari, joka toteuttaa kermaisen unelmansa syyskaudella 2011? Vai onko kauden mestari sittenkin tuo ah, niin ylväs kreivitär Elizabeth Bathory?

Onnea meille kaikille!

Varjosta loistoon...ja takaisin

Ja niin käynnistyi Marjobethin osalta syksyn viimeinen visa. Taipaleelle lähdettiin Kream Teamin johdattamana ja perinteisesti joukkueen visat missanneena olin kovin tyytyväinen, että Elämä salli minun olla tällä kertaa mukana. Tähtäimessäni oli pätemisentarpeen tyydyttäminen, ja tätä tarvettahan oli kertynyt mukavasti edellisviikkojen nöyryytyksissä.

Kierros käynnistyi mainiolla ratkaisulla lausua pop-lyriikkaa. Enpäs kyllä muista, kenelle drinkkilippu meni. Lintu-teemaan päästiin Leather Facen Eagle -biisin myötä. Arvauksemme Eagles of Death Metallista ei aivan mennyt nappiin, mutta henget kirjoittivat kumminkin kauttamme paperille Emmerdalen, kun piti kehitellä saippuasarja, jossa bändi on nähty. Abba esitti alkuperäisen biisin, josta myöskin pointsit hämyiseen kotipöytään.

Sittenpä ilmoille roikaistiin Ramonesin Surfin' bird, jolloin pöydässä käytiin pieni kähnäys (minä ja Jouni) siitä, kuka saa parannella viime visoissa hankittuja haavojaan kirjoittamalla tuon itsestäänselvyyden paperille. Sovussa sinne kirjattiin monenlaista, myös oikeaan osunut elokuva-arvaus. Full Metal Jackethan se siellä.

Elina oli tehnyt sovun kosmisten voimien kanssa ja tiesi kaiken Nelly Furtadosta. Arja Havakka meni yhtä vailla täysin pistein, missattiin artistin instrumentti, joka olikin yllätyksekseni basso, eikä klassikkoveikkauksemme hanuri.

Kierroksen viimeinen kysymys aloitettiin itsevarmasti Devendra Banhartia kirjoittamalla, kunnes Jouni taivutteli meidät vaihtamaan vastaus kumminkin Anthony and the Johnsonsiin. Suosikkisarjakuvastani tehty lähes erinomainen elokuva, V for Vendetta, ei tosin päässyt paperille. Arvailimme höpönlöpöjä, Pianoa.


Kierros ei mennyt lainkaan hullummin ja saimme takaisin 15+ pisteen arvoisen paperin, jolla yllettiin tuossa vaiheessa ykkössijalle. Puuhapaperin "Genen Fleda?" olimme jo palauttaneet.

Kakkoskierroksella Bathoryn Ellut olivat tulessa. Tuli täysiä pisteitä ja yhtä vailla täysiä. Aijai mitä nannaa. Glasvegasilla mentiin Jounin vakuutellessa sen olevan oikein, itselleni hieman ylläri että ovat coveroineet Come As You Aren. Niin Michael Jacksonit kuin Butch Vigit löysivät tiensä vastauspaperille.

Kakkosena Amy Winehouse feat. Mark Robson biisillään Valeria, eikä Black Rain. Temptationsia alkuperäinen biisi ei ollut nähnytkään (vaiko toisin päin). Vaan Mari tiesi, että silmämeikin ja tukan kuningatar Amy W menehtyi alkoholin yliannostukseen.

Missisippin omaa poekaa Robert Johnsonia papruun, Crossroadsista +. Eric Claptonin tribuuttialbumi arvattiin. Kiitos Satu. Meno kävi vallattomaksi Eläkeläisten myötä. Väärin tuossa kysymyssarjassa meni ainoastaan biisiarvaus, joka oli Mopedin sijaan Kela.

Sonic Youthin 100 % kruunasi kierroksen. Vaan emmepä huomanneet, että kierroksen teemana olikin päihteiden sijaan 27-vuotiaana kuolleet.

Paperi palautui pöytäämme mukavalla lukemalla 17+/22, jonka lisäksi saimme vielä 2,5 pistettä puuhapaperista, jossa siis arvailimme muusikoita pelkkien pääkarvoitusten perusteella.

Laaaaa. Pöydässämme keskusteltiin autuaissa tunnelmissa, kun kuulimme ykkösen ja kakkosen yhteenlasketut pisteet. 34 pistettä tuntui makialta, etenkin kun kakkosella oli 9 pistettä vähemmän. Elizabeth Bathoryn historiallinen johtoasema.

Vaan finaalikierroksen jälkeen oli tunnelmat kuin kasviksella.

Kiviselle kolmostielle laukattiin sellaisella tarmolla kuin pyhään sotaan ikään. Paineet runkosarjan voitosta tuntuivat jokaisen pullistelevissa ohimosuonehissa, etenkin allekirjoittaneella ja Jounilla, kun Stone Rosesin Fool's Goldia _EI_VAIN_ saatu puristettua alitajunnasta papruun vaikka jos monenmoisia jumalolentoja, incubuksia, pyhää turskaa ja perkeleitä, kutsuttiin apuun. Ei se kakkoslevy nyt vain mieleen jäänyt, ei, vaikka Stone Rosesin Stone Roses soi meikäläisen soittimissa kyllä koko kesän 2010. No mutta. Meni Manchester oikein, samoin tiedettiin porukan comebackit. 3/5. Yksi kriittinen piste olisi riittänyt. Perkhele.

Satu kikkaili paperille Stonen, biisiksi yllättäen Get Stoned. Oikein meni kaikki, paitsi bändin kotikaupunki, joka ei ollut ainakaan Hämeenlinna. Bändin logon kanssa oli ongelmia, mutta piste siitä tuli kumminkin. Tältä sen piti näyttää:

Greaset on meidän pöydässä hyvin hallussa, myöskin coverit. Marin toimesta vastasimme tällä kertaa Angus & Julia Stonen esittäjiksi. Vaan Belgiasta eivät olleetkaan kotoisin, vaan Australiasta. Pistettä vailla täydet taas.

Ulkoistin hiphopin joukkueemme muille jäsenille, jotka Cypress Hillin sijaan iskivät paperiin suuressa sielujen sympatiassa Jurassic 5. Ei sillä, minä olisin varmaan tarjonnut siihenkin suunilleen Tulenkantajia...

Ja sitten. Sitten se pohjanoteeraus. Pakotin paperille Sydän sydämen ja arvailin Karkkiautomaattiakin, mutta ei. JOS. Jos olisimme keskustelleet enemmän. Jos kommunikaatiomme olisi toiminut paremmin. Jos osaisimme lukea toistemme ajatuksia. Jos emme ottaisi toisiamme itsestäänselvyytenä. Sur-rur ja buhuu. Sen myötä hävittiin myös Pyhä Sota the Runkosarjan voitosta arkkivihollisellemme, mutta ah niin rakkaalle, Elsku Mäy Mäylle.

Marjo kiittää Kream Teamia ja musavisailijoita mainiosta kaudesta. Sii juu in huhtikuu. Eiku helmikuu.

Menkää ja voittakaa

Saarivaltakunnan äänekkäin bändi (?!) on hengessä mukana illalla!

IIIIIIIIH ja AAAAAAAH!

Nämäkin sanat kuultiin viime viikon ysisatasten visassa. Eli tuomareina 900Saapin köriläät ja visa sen mukainen! Hell jea! Elizabeth Bathoryt olivat tuona tummana torstai-iltana Maribeth, Marjobeth, Jounibeth ja allekirjoittanut-beth.

KIERROS YKSI
Läpsy: Marjolle vastauksella M.A.S.H.
Teema: Filmaattista
Bändit: Mogwai, Gorillaz, Nine Inch Nails, Cannibal Corpse

Meillä meni aika huonosti, koska pisteitä 1/16.

KIERROS KAKSI
Läpsy: Satulle vastauksella Too Drunk To Fuck
Teema: Rakkauskierros
Bändit: Peer Günt, Spiritual Beggars (who?!), Kyuss, Devin Townsend Project

Meillä meni vähän paremmin 5/16 pistettä. Päästiin finaaliin.

KIERROS KOLME
Läpsy: meni toiseen pöytään
Teema: Helvetistä
Bändit: Five Finger Death Punch, Killing Joke, Blake, Church of Misery (who?!)

Meillä meni vielä paremmin 6/16 pistettä. Toinen sija. 900Saappi voitti. Onnea.

Tämä on erittäin minimalistinen raportti. Ei resursseja enempään. Ps. Monipuolistuminen olisi suotavaa, mutta ei pakollista.

Noitapoikakuoro ja Kutos-Yatzyn kieltämättä vaikeahko musavisa 10.11.

Saapuessani Kauppayhtiölle kauden seitsemänteen musavisaan, mietin että tästä saattaisi muodostua meille syksyn tähän asti selkeästi haastavin sellainen. Vaihtelevista syistä johtuen niin Mari, Marjo kuin Satukin olivat ilmoittaneet jättävänsä koitoksen väliin, joten oli todennäköistä, että joutuisimme visailemaan Elinan kanssa duona ja niin pienellä kokoonpanolla operoimisesta on meidän tiimille harvemmin koitunut kovin hyviä tuloksia. Ilta kuitenkin osoitti (jälleen kerran) sen, että musavisat voivat joskus yllättää ja niin nytkin, kun Poikakuoron pöydässä (jossa on muutenkin käynyt pieni pelaajakato) istui vain Mikko. Niinpä päätimme yhdistää voimamme ja visailla kolmistaan. Tämän kerran tuomarina Pete Kutos-Yatzy -joukkueesta. Tuomarimme oli anteliaalla tuulella ja päättänyt kysyä joka kierroksen alussa kaksi läpsy-kysymystä normaalin yhden sijaan, jotta juomalippuja saataisiin enemmän jakoon. Yllättävä ja allekirjoittaneen mielestä myös erittäin kannatettava ratkaisu! Kaiken huipuksi onnistuin itse viemään kaksi ekaa läpsyä. Muista läpsyistä en sitten enää muistakaan muuta, kuin että meidän pöytään niitä ei enempää tainnut tulla.

Pete oli pahaenteisesti otsikoinut kierroslaput nimellä "Kutos-Yatzyn vaikeahko musavisa". Ensimmäisellä kierroksella soitettiiin artisteja The Doors, Tuure Kilpeläinen ja Kaihon Karavaani, I Walk The Line sekä Porcupine Tree. Juuri Doorsin biisin päättyessä ilmestyi paikalle Poikakuoron Jouni, joten Poikakuoro sai sittenkin toisenkin vakijäsenensä mukaan. Jos tämä olisi ollut meillä kolmella tiedossa jo ennen visan alkua, olisimme varmaan pelanneet omina joukkueinamme, mutta ehdittyämme jo pyytää Mikon meille, pyysimme myös Jounia liittymään remmiin. Näin olimme päätyneet pelaamaan yllättävällä sekajoukkueella ja EB:n nimellä! Mutta se siitä, takaisin kierrokselle. Doors saatiin hoidettua yhteisvoimin biisiä lukuunottamatta oikein ja Elina hoiteli meille Kilpeläisestäkin pari pistettä. I Walk The Line oli varsin hyvin toisella Jounilla hallussa ja Porcupine Treestä saatiin myös hankituksi yhdesssä pari lisäpistettä. Täten ainakaan avauskierros ei meille vielä pahoja vaikeuksia tuottanut, mistä osoituksena myös 11/17 pistettä ja kärkipaikka tässä vaiheessa.

Kakkoskierroksella kuultiin Danko Jonesia, Brand New Heaviesia, Ella "The First Lady of Song" Fitzgeraldia ja Pintandwefallia. Nyt seurasi jo hieman enemmän ongelmiakin, kun näistä vain viimeksi mainittu tunnistettiin, mutta oheiskysymykset kompensoivat tilannetta lopulta aika hyvin. Mikko mm. sai puhtaasti arvaamalla oikein kohdan, jossa pyydettiin laittamaan kolme Danko Jonesin levyä kronologiseen järjestykseen. Toisaalta tämän hyvän tuurin vastapainoksi oli hieman huonoakin. Brand New Heavies pyöri kyllä paperilla Mikon toimesta, mutta veikkasimme kuitenkin lopulta KC & The Sunshine Bandia. Fitzgeraldiakin muistaakseni mietittiin, mutta päädyttiin kumminkin Billie Holidayhin, aijjai! Sitten taas "Zorronaamio-tyttöbändi" Pintandwefall toi lähinnä Jounin ansiosta useammankin pisteen. Kiekan tuloksena 8/17 pistettä, mutta kun muillakin oli nähtävästi vaikeuksia, niin tämä riitti yhä kärkitilaan ja siten heittämällä finaaliin. Ja tämä asetelmahan on tunnetusti yleensä huono enne finaalia ajatellen, niin toki tälläkin kertaa. Read on..

Finaalikierroksesta ei sitten kovin paljon jää jälkipolville riemukasta kerrottavaa. Tuomari-Pete oli nimittäin kehitellyt siitä omasta ja joukkueemme näkökulmasta helvetillisimmän vähään aikaan! Artistilistalla oli sellaisia nimiä kuin Soilwork, Sweatmaster, typerästi nimetty Deadmau5 (olen aina inhonnut tuonkaltaista nimikikkailua, toisena malliesimerkkinä mainittakoon Stam1na), joka tosin lausutaan Dead mouse ja Raised Fist. Karua kieltä kertonee jo se, ettei yhtäkään näistä tunnistettu, mutta jälleen oheiskysymykset sentään toivat jokusen pinnan. Erityismaininnan ansaitsee jo toistamiseen muistaakseni ihan arvaamalla oikein mennyt kohta, jossa kysyttiin kolmen levyn ilmestymisjärjestystä, tällä kertaa Soilworkilta! Tämä osa-alue ainakin meni ihan nappiin! Lisäksi voidaan mainita, että Mikko tiesi Deadmau5:n esiintyneen Konemetsä -festareilla pari vuotta sitten. Finaalilappua palauttaessani ei ollut vaikea aavistaa, että nyt tultaisiin niin sanotusti huipulta pää edellä joenpohjaan ja aavistus oli aika lailla oikea: vaivaiset 3,5/16 pistettä ja lopputulosten jaettu neljäs sija. Ja jotenkin osasimme jo aavistella myös, mikä joukkue se viekään voiton neljättä kertaa peräkkäin. Aivan oikein ystäväni, Elsku Mäy Mäy visavoiton vei.

Joka tapauksessa rattoisa iltama oli taas. Kiitokset kanssapelaajille, tuomarille (kaikesta huolimatta!) ja toki myöskin poikakuorolaisille kieltämättä hyödyllisestä avusta, vaikkei voittoa lopulta tullutkaan! Ja pakko onnitella Elskuja, jotka ovat juuri nyt huikeassa voittoputkessa! Katkaiskaamme se putki huomenna!

Geekbeth

 

Niin, päätin kokeilla vaihtoehtoista iltaviihdettä Musavisan sijaan. Ulkoiset pakotteet voittivat tällä kertaa.

Kinkkiset kitaristit ja kuntapoliittiset keskustelut 3.11.2011

Allekirjoittanut vääntyi taistelutantereelle hieman joukkuetovereitaan myöhemmin ja missasi ensimmäisen läpsyn (tosin en nyt enää muista niitä kahta muutakaan, mistä voi päätellä, ettei raporttivastaava drinkkilipuilla ainakaan juhlinut). Tuomarin hääräsi tällä kertaa Jamo, joka oli kehittänyt varsin visaisen puuhalapun joukkueiden pähkäiltäväksi ja heti ensi kierroksesta kävi selväksi, että omalta osaltani voisin lyödä hanskat tiskiin ja keskittyä vaikka pöydässämme niin yleisen tissi-ja pornokeskustelun ylläpitämiseen.

Ensimmäisen kierroksen otsikkona oli "Vapaus" ja ekana kuultiin J.M.K.E:tä biisillä Tere perestroika. Olin itse aivan pihalla vielä tässä vaiheessa, mutta visalappua katsoessani voisin päätellä, että Jounibeth on ansiokkaasti napannut meille nämä oikeat vastaukset! Levy-yhtiö meni ohi, mutta vanha kunnon läiskäpää oli tiedossa, Mihail Gorbatsov! Toisella kierroksella oltiin Tuuliajolla, jonka bändikokonaisuudesta vastasivat CMX, Kotiteollisuus ja 51 Koodia. Biisinä kuultiin "Vapaus johtaa kansaa" ja Juice Leskinen on "kiertueen isä". Maalauksen tekijä meni väärin, se olisi ollut Eugéne Delacroix. Kolmannessa kysymyksessä mentiin räpäytysosastolle, jolla allekirjoittanut yritti epätoivoisesti räpiköidä, mutta Jurassic 5 ei käynyt mielessäkään, niinkuin ei ole käynyt aiemmillakaan kerroilla, kun kyseinen poppoo on ollut kysymyksenä. Viimeisen tsipaleen ja vastaukset raapusti jälleen Jouni: Soul Captain Band, biisillä "Vapauden kaiho". Kierroksen pojot 9,5/20, huhuh!

Toisen kierroksen aikana keskustelimme sivistyneesti kunta-ja hallintopolitiikasta (ei, tämä ei ole peitenimi tissi-ja pornokeskustelulle) ja tihrustimme puuhalappua silmät ja aivot kierossa. Kolmea nimeä vaille setti pinnistelyistä huolimatta jäi! Onko kukaan koskaan kuullut sellaisista pikkuluokan kitaranrämpyttäjistä kuin esim. Eric Clapton tai Mark Knopfler? Damn it!! Itse kierroksella pureuduttiin veljeyteen ja ensimmäinen setti tuli Itä-Suomesta, Sielun Veljet ja "Rion satamassa". Jouni tiesi tästä täysien pisteiden arvoisesti! Toinen kysymys ei mennyt aivan yhtä hyvin ja Satubeth kirosi itseään, kun jätti kirjoittamatta esittäjän kohdalle Ison Kynän, eli Dave Lindholmin! "Kulkuri veljeni Jan" on Rautavaaran sävellys ja se on äänitetty 1956. Kolmannessa biisissä allekirjoittanut pääsi peliin mukaan! Chemical Brothersin "Galvanize"-biisiä tuli kulutettua tanssilattioilla aika ahkerasti ja mieleen muistui jopa levyn nimi, Push the Button. Kokoelmasta ei ollut tietoa ja kotikaupungin veikkaus Bristoliksi ei myöskään onnistunut, Manulaisia pirut! Jälleen kerran Elinabeth oli äimistynyt kyvystään sekoittaa Chemical Brothers ja Beastie Boys keskenään. Sille ei ole edes mitään järkevää syytä, niin vain käy joka kerta. Ne on eri maistakin, jumankauta?! Täytyy ilmeisesti tutustua kummankin tuotantoihin hieman pintaa syvemmältä. Näen jo itseni potentiaalisena Chemical Brothers fanina. Viimeisen kysymyksen Jouni ja Marjo paukuttelivat paperille yhteistuumin; Mana Mana, jonka keulahahmo Jouni Mömmö kuoli vuonna 1991. Bändin ensimmäinen single oli "Maria Magdalena". Finaalipaikka auki!

Finaalikierroksen arvot ja oikeudet eivät oikeen suosineet joukkuettamme. Jouni tosin aloitti vahvasti tietämällä Veikko Lavista asian jos toisenkin! Toisessa, hämmentävässä kiroiluswing -coverissa selväksi tuli vain biisin nimi, "People equals shit". Satubeth kirosi jälleen: allekirjoittanutkin oli huomannut joukkuetoverinsa postauksen Facebookiin aiemmin päivällä, juurikin yhden alkuperäisesittäjä Slipknotin biiseistä! Kolmas kipale oli The Clashin alkuperää, "Guns of Brixton". Elinabeth yritti poksauttaa itseltään verisuonen ohimolta miettiessään kuumeisesti erästä bassahtavaa ja tarttuavaa Fat Boy Slimin biisiä, joka ei sitten mieleen ja paperille tultua kuitenkaan ollut oikea. Kiroilutti. Paljon. Viimeisen kysymyksen suomihistoriikki oli allekirjoittaneelle täysi mysteeri, mutta Satu, Jouni ja Marjo kävivät aiheesta kiihkeää kiistelyä. Vastaukset eivät kuitenkaan täsmänneet, levy-yhtiötä (Love Records) lukuunottamatta.

Visainen visa, todellakin! EB jakoi kolmannen sijan Poikakuoron kanssa ja toivotti onnea illan voittajajoukkueelle, Elsku Mäy Mäylle! Ensi viikolla kokoamme jälleen voimamme, and the victory shall be ours!!!!

Rips raps rapsa!

...tulee "muiden kiireiden" (=unohduksen ja laiskuuden) vuoksi myöhässä. Mutta on sitten sitäkin parempi, toivottavasti? Nauttikaa siihen asti kuvasta, jossa on Salem Al Fakir ja Pontus de Wolfe. Nämä ihmiset pukeutuvat HYVIN. Niinkään en ole tykännyt Salem Al Fakirin "Keep on walking" -biisistä, joka on kiitettävän paljon Suomessakin soinut.

Kuolaamiseni liittyy Facebookissa pari kuukautta sitten aloittamaani seinäkeskusteluun poppareiden pukeutumisesta. Kuinka osaavat Ruotsissa ja Suomessa taasen eivät. Nämä sattuivat esiintymään Tukholman Kulturhusetin bibliotek för film & musikissa, kun olin siellä työkeikalla kuukausi sitten. Julkaisivat kirjan "Vad är musik och 100 andra viktiga frågor". Lisää reissukuvia legendaariselta Bibliotek Road Tripiltä löytyy osoitteesta http://www.flickr.com/photos/pohjoisesta.

"Basistit: Missä me olisimme ilman heitä?"

Taitaa olla (ehkä) kauden kolmas visa. Taidetaan olla myös koko tiimi paikalla ensimmäistä kertaa tälle kaudelle. Rarportti tulee viikon myöhässä, ni ei voi muistaa enää yksityiskohtia. Kiitokset kuitenki Satulle, että jakso kärsivällisesti ootella. ;)

Wikipedia -joukkue vetää visaa ensimmäistä kertaa ja ykköskierroksen aiheena ovat artistit. Ensimmäinen biisi on Fatboy Slimin, jonka joku heittää arvauksella. Kappaleen nimi on mysteeri, samaten artistin oikea nimi ja albumien määrä. Jouni kyllä muistaa miehen sukunimen Cookiksi, mutta etunimi ei ole Norman, vaan Quentin Leo. Ei siis kovin vahvasti ala visa numero 3. Loppukysymykset menee kuitenkin melko kivasti. Marjo tunnistaa toisen biisin Kate Bushiksi ja Jouni kaivelee pitkän miettimisen jälkeen kappaleen nimenkin esille. Se on 'Suspended in Gotta'. Itse en ole koskaan pahemmin Kate Bushia kuunnellu. Ehkä kannattais. Kierroksen kolmannen kappaleen Satu tunnistaa Costiksi ja artistin tukijaksi Kalle Aholan, mutta muuten ei mitään hajua. Biisi numero neljä on David Bowien Cooking for Satellites albumilta Earthling. Jouni laskee Bowien tehneen 20 albumia ja niin se on tehnykki. Hyvä Jouni! Niin ja hyvä Bowie. Aika kunnioitettava määrä. Kierroksen päättää Suzanne Vegan 'In Liverpool'. Artistin aviomieheksi arvaillaan Tom Waitsia, mutta ei se se ollu... Kaunis kappale jokatapauksessa ja kaunisääninen nainen.

Toisen kierroksen teemana ovat bändit. Satu veikkaa avausbiisin esittäjäksi Big Country nimistä ryhmää ja sehän se kans on. Biisin nimikin veikataan oikein, mutta muuten nippelitietämystä ei löydy. Kakkoskappale on Simple Mindsin 'She's a river'. Kolmoskipaleen esittäjäksi arvaamme Chemical Brothersin, mutta kukaan ei muista ryhmän jäsenten nimiä tai sinkkuja tai mitään muutakaan. Kaksi viimeistä kysymystä menee nappiin. Satu tunnistaa Saxonin 'Ride like the wind' -kappaleen ja Wigwamin 'To the other siden'. Me muut ehditään siinä välissä keskustella henkeviä.

Finaalin teemana on „Basistit: Missä me olisimme ilman heitä?“. Niin hieno soitin kuin basso onkin, niin niiden soittajat ei ole syöpyneet kenenkään mieleen. Ei ainakaan Elizabeth Bathoryssa. Kierros menee aika lailla ohi. Kakkoskappaletta veikataan Rushiksi. Basisti onkin kyllä Rushista tunnettu Geddy Lee, mutta ei kukaan miehen nimeä muistanut. Ellu tunnistaa kolmosbiisin Stingin 'Heavy cloud, no rainiksi', mutta muuten menee arvailuksi. Neloskappaleen kohdalla Jouni miettii Led Zeppeliniä ja osuu oikeaan. Kukaan ei kuitenkaan muista edellä mainitussa „70-luvun megabändissä“ soittaneen basistin nimeä oikein. Jouni myös muistelee hänen olleen osallisena bändissä nimeltä Them Crooked Vultures, mutta se ei harmi vaan ole Wikipedian valitseman biisin esittäjä. Finaalin päättävä biisi on Phil Lynottin 'Together'.

Viimeisen kierroksen pistesaldo jää aika laihaksi. Tienataan yhteensä kuusi pistettä, kun tarjolla olis ollut kaksikymmentä. Voiton vie Elskut ja me taidettiin jakaa kakkossija Poikakuoron kanssa. En osaa hirveesti häviötä harmitella. Kivaa oli. Kiitos kanssapelaajat ja KY!

Voimavideo

http://www.youtube.com/watch?v=lEmALYV72sc

Tämän erittäin.. hmm sanoisinko hämyisen videon myötä toivotan kaikki mukaan ja kaikille onnea illan kemuihin!

Kansallisen epäonnistumisen päivän voitontanssi

No niin, on sitten tullut aika naputella raportti syyskauden järjestyksessään kolmannesta visasta, joka osui hupaisasti samalle päivälle kansallisen epäonnistumispäivän kanssa, ja jossa Marjokin liittyi ensimmäistä kertaa kauden aikana remmiin. Näin pääsimme toisen kerran tänä syksynä visaamaan jo tutuksi tullutta termiä käyttäen täysipäisinä (jaa?) ja nyt täysin oman joukkuueen voimin. Tuomarina tällä kertaa Elsku-Ari.

Ja sitten asiaan. Läpsyt ovat tässä vajaan viikon aikana unohtuneet multa aika tehokkaasti, näinpä avausläpsystä ei ole muistikuvaa (joskaan meille se ei ainakaan tainnut tulla). 1.kierroksella kyseltiin Belinda Carlislea, Genesistä, Timo Rautiaista & Trio Niskalaukausta sekä Tenacious D:tä. Eipä tuottanut tämä katras meille suurempia vaikeuksia tiedettyämme kaksi ensinmainittua oheiskysymyksineen täydellisesti ja kaksi viimeistäkin vähintään kelvollisesti. Huvittavana anekdoottina mainittakoon kohta, jossa kysyttiin, kenen kappale on alunperin Niskalaukauksen visassa soinut "Viimeinen päivä taivaan?". Ei, se ei ollut J. "Lännen-Jukka" Karjalaisen, vaan Barathrumin. Tämä ei kuitenkaan pahemmin tahtiamme haitannut, vaan kierroksen päätteeksi olimme kakkosena 900 Saapin takana.

Toisella kierroksella pistettiin sitten tanssiksi - niin biisien teeman kuin menestyksemmekin puolesta. Soittolistalla oli tällä kertaa vanhaa kunnon Leonard Cohenia, Sir Elwoodin Hiljaisten Värien "keskiolutjazzia", Thin Lizzyä sekä Generation X:ää. Porukan yhteispeli toimi moitteettomasti näitä tunnistaessa ja joka kysymyksestä oli tuloksena pistettä vaille täydet, joten suorituksemme oli vähintään avauskiekan tasoa. Inspiroivaa oli, että joukkueiden haasteena oli vaihteeksi myös puuhis ja meille myös mieluisa sellainen, siinä nimittäin piti tunnistaa artisteja levynkansien ym. vinkkikuvien perusteella. Tämäkin tuotti lähes täyden pistesaaliin, tunnistamatta kun jäi vaan Aphex Twin. Kaiken muun lisäksi taisi olla kyseisen kierroksen läpsy, jossa soi edellisviikkoisen Elinan tuomarikerran tapaan Whitney Houston, joten Elinahan tämän sitten hoiteli. Tarkoitukseton-, mutta hilpeyttä herättänyt sattumus! Kun kaksi ensimmäistä kierrosta ja puuhis oli ynnätty yhteen, löysimme itsemme komeasti kärjestä.

Siinäpä olikin haastetta finaaliin pitää tuo sijoitus ja sen lähdimme päättäväisinä kohtaamaan. Finaalin läpsystäkään ei toki ole mitään muistikuvaa, mutta itse finaali mentiin perusteemojen (päihteiden, naisten ja rahan) tahdittamana. Soitettiin The Poguesia, YUP:ta, Curtis James "50 Cent" Jacksonia, Aerosmithiä sekä loppukevennykseksi vielä pikarykäisy sellaista tuntematonta koomikkoryhmää kuin Monty Python. Voisi sanoa, että finaali oli, mitä sen kai kuuluukin olla, eli ainakin meidän näkökulmastamme visaillan haastavin kierros, koska joka kysymyksessä saatiin vääntää nyt vähän enemmän, jotta pisteitä tuli ("vain" Aerosmith -kohta toi täyspotin). Jälkikäteen naureskeltiin, että muodostaisivatpa YUP:n Jussi- ja veljensä Antti "Stam1na" Hyyrynen tosiaan duon nimeltä Veljekset Perse, kuten toiveikkaasti ehdotimme, koska ilmeni että tällainenkin akti tosiaan on olemassa, mutta oikea vastaus kysymykseen oli kuitenkin "WÖYH!" (?). Kaikesta tästä huolimatta lopputuloksessamme ei ollut juuri valittamista: 13,5 pistettä ja viikkofinaalin voitto ennen Kream Teamia ja Poikakuoroa! Vakuuttavasti on kautemme ainakin lähtenyt käyntiin, kaksi visavoittoa kolmesta. Eikä näemmä ollut epäonnistumisen päivä ainakaan meille..

Pitemmittä puheitta kiitokset tuomarille ja kilpakumppaneille ja ylihuomenna osa 4.

Bathori pelasi itsensä ulos finaalista

...ja olisi voittanut koko roskan, jos olisi sinne päässyt. Journalismin aatelia, jos tähän päättäisin raporttini visasta, jonka veti Elinabeth 6.10.2011.

Elizabeth Bathory sai kaksi alkuperäisjäsentä takaisin riveihinsä ja pelaa tämän kauden täysipäisenä (?) joukkueena. Maribeth, Jounibeth ja Satubeth täyttelivät visaisia joukkuesisarensa väsäämiä kysymyslappuja visailtana, josta tässä raportissa on siis kyse.

Eka kierros läpsähti käyntiin ihan omien käsieni kautta, kun ehdin ekana tunnistamaan tämän läpsybiisin. Voitolipukkeen haettuani tuomari jakoi eka kierroksen paperit. Teemana "Run the World (Girls!)". Meillä taisi mennä vallan hyvin tämä kierros, koska nappasimme kärkisijan pistein 16. Kierroksella kuultiin ja pähkäiltiin vastauksia kysymyksiin biisistä Janelle Monae - Cold War. Hienosti Mari ja Jouni saivat vastaukset paprulle! Toisena kuultiin Jennifer Lopez - Waiting for tonight. Tämäkin tiedettiin, paitsi debyyttialbumin julkaisuvuosi meni yhdellä vuodella huti. Seuraavaksi kuultiin minun ikisuosikki Nina Simone - Feeling Good. Itsekin muistan soittaneeni tämän jo ammoisina musavisaurani aikoina, mutta enpäs enää muistanut vuotta jolloin legenda siirtyi toiseen ulottuvuuteen. Neljäntenä kuulimme samettiäänisen Saden iki-ihanan Sweetest Taboon. Hyvin tiedossa tämäkin, emme vain tienneet, että laulajatar on vieraillut maassamme nolla kertaa. Ja lopuksi ei enempää eikä vähempää, kuin itse Tina Turner - The Best. Hyvin tämäkin, paitsi että ne levyjen nimet! Hyvänen aika, itsekin omistan muutaman, enkä silti muistanut kuin yhden! Whaaat?! Loppujen lopuksi olimme kuitenkin hurjan tyytyväisiä ensimmäisen kierroksen saavutukseen!

Toisen kierroksen läpsyä en muista, meille se ei ainakaan tullut. Tämä kierros harmaannutti entisestäänkin harmaantuneita hiuksia. Ei, me emme kuuntele tätä metallilajiketta. Sikäli mikäli sain poimittua soitetut biisit ja bändit oikein, yritän niitä tähän linkittää :D Ensimmäisenä soi Nonpoint - In the Air Tonight. Kyllä, se Collinsin Philin coveri. Tämä biisi soi Miami Vice -leffassa, eikä Starsky & Hutchissa, kuten veikkasimme. Hienon vienosti Miami Vice kyllä kävi mielessäni, mutta enpä tullut sitä sitten ääneen sanomaan. Sentäs Philin julkaisuvuosi tuli oikein. Toisena Bullet For My Valentine - No Easy Way Out. Vaikka bändi olikin Ozzyn lämppäri Luxembourgissa viime kesänä, en vaivautunut tsekkaamaan lämppäriä, kun ei bändi kiinnosta hevonveen vertaa. Sen sijaan litkin keskieuroopan mitoissa olevaa rommikolaa ja odottelin Pimeyden Prinssiä lavalle. Anyway, me saatiin tästä vain yksi piste kun tiedettiin biisin nimi. Daa. Kolmantena P.O.D. ja biisin nimi jäi jonnekin äänitaajuudelle, jota en tavoittanut tarkistuskierroksella. Kaikki muutkin meni tässä ihan häneksi. Ja neljäntenä minun mokani, minun iso iso mokani. Vonda Shepardhan se siinä lauleskeli, se Ally McBeal -mimmi. Mutta biisin nimeksi kirjoitin "Shoop Shoop Song", joka oli kuin olikin oikein, vaikka tuomari oli rankannut sen väärin. Tai siis tuomarin mukaan biisin nimi oli "It's in his kiss", mutta ihan oikea versio nimestä menee näin: "The Shoop Shoop Song (It's in his kiss)". Mutta en käynyt kitisemässä, koska tarkistin asian vasta nyt tätä kirjoittaessa. Olisi pitänyt uskoa omaa muistimutua, mutta eipä se yksi piste olisi meitä silti finaaliin saattanut. Sen verran iso ero oli muihin joukkueisiin nähden. Tästä kuitenkin plus-piste Cherin tietämisellä. Ja viimeisenä soi joku viuluhässäkkä elokuvasta Schindlerin lista. Ei tiedetty eikä siitä sen enempää. Saatiin 3+ pistettä, eikä yhteispisteet riittänyt kuin varjofinaaliin.

Tätäkään läpsyä en enää muista, eikä tämäkään tullut meille. Taisi mennä Poikakuorossa sidekickanneelle Elsku-Arille. 2Unlimited! Se se oli! Finaalikierros kuitenkin lähti käyntiin teemalla "Ysäri-Jysäri!" Ensimmäisenä soi Baby D - Let Me Be Your Fantasy. Mulle tuttu, tykkään kovasti vieläkin. Vaikkakin muistelin, että tämä biisi on tosi vanha ja että Baby D on coveri, mutta se ei sitä tuomarin mielestä ollut. En tiedä, oli miten oli, en jaksa tarkistella sen enempää. Prodigy tätä kuitenkin sämpläsi, mikä oli nappiin mennyt veikkauksemme. Toisena soi se kauhea eikö-tämä-ikinä-lopu-Maxi-Priest-close-to-you. Tiedettiin tästäkin ihan kivasti, paitsi että herran setä ei ollut Wailersissa vaan Inner Circlessä. Nooh, kolmantena soi Rage Against The Machine - Take the Power Back to the People. Saatiin kaikki oikein! Neljäntenä soi Shanice - I love your smile. Tämä oli taas näitä mysteerimuisteja, kun kaivelin hetken mietittyäni oikean esittäjän. Joskus se osuu kohdalleen, joskus ei. Viimeisenä soi Nas - If I rule the world. Lauryn Hill tunnistettiin ja muistin Poikakuoron MikkoVeen näitä juttuja mulle joskus selvitelleen, mutta sotkin Kelisin Erykah Baduun, kun kysyttiin Nasin vaimoketta. Ei mutta hei, saatiin 13 pistettä! Olikin koko kierroksen korkeimmat pisteet ja olisimme voittaneet koko skaban jos olisimme finaalipaikan saaneet. Mutta eipä se auta jossitella. Ens kerralla paremmin, kun Marjobethkin saapuu! Kiitos Ellulle tuomaroinnista!

ps. Poikakuoro voitti 12+ pisteellä.

Amaronen viehätyksestä

Käykääpä toverit hyvät heti Systembolagetissa Haaparannalla. Tällainen pullo sieltä tarttui mukaani, ei tosiaankaan mikään El Tiempo ;) Tosin nyt en tiedä, pitäisikö minun tirpaista putelli itsekseni, pyytää ihmisiä kylään vaiko säästää kahden viikon päähän ;)

Jack Danielsin viehätyksestä

Fernet-Brancan viehätyksestä

Käväisinpä tässä juuri Jyväskylässä ja siellä tuli perusteellisemminkin puheeksi/juoduksi Fernet-Branca -alkoholijuoma, josta meillä tuli jotain juttua visailujen kausifinaalissa. Tuli selviteltyä kyseisen juoman ominaisuuksia ja kyseessähän on ehta yrtti-mauste-seos: http://fi.wikipedia.org/wiki/Fernet-Branca.

Olen vasta viime aikoina kunnolla oivaltanut, että Fernetti on oikeastaan ensimmäinen 40-prosenttinen viina, josta olen todella pystynyt nauttimaan. Tämä on ollut ehdottomasti tottumuskysymys, koska alunperin noteerasin sen lähinnä auttavan flunssanoireisiin, kun minulle siinä yheydessä sitä suositeltiin eikä sen maku vielä silloin tehnyt suurempaa vaikutusta. Ja tarkennusta käsitteeseen Fernettiralli: Se ei olekaan pelkästään sitä, että juodaan Fernettiä illan mittaan koko ajan (kuten viimeksi luulin), vaan siihen liittyy myös yksi tai useampi kanssajuoja. Näiden kanssa kilvoitellaan, kuka kestää jatkuvaa Fernetinjuomista pisimpään; ts. kuka ensin sammuu sen johdosta!

Tämän italialaisen "lääkkeiden lääkkeen" tunnettuja puolestapuhujia ovat tässä maassa olleet ainakin iskelmätaiteilija Jaakko "Väärä Raha" Laitinen sekä itse Tuomari Nurmio. Pari sitaattia joululahjaksi saamastani Tuomari -elämänkerrasta: "Pitkiä kiertueita vältettiin. Alkuvuodesta 1980 tehty neljän keikan rundi Lapissa oli Viidennen Kolonnan pisin reissu. Jo kahden päivän retket olivat Nurmion mielestä vähän liikaa, ja niistäkin oli usein kaikenlaisia seurauksia. Jotenkin aina lipsahti siihen, Luumu (bändin kitaristi Kaikkonen) tiivistää, että aamiainen oli kaurapuuro ja Fernet-Branca."

"Oli jotain paluupudotuksia Oulusta. Me lähdettiin sieltä aamupäivällä tai puolenpäivän aikaan, ja pysähdyttiin kaikissa mahdollisissa tienvarsikuppiloissa. Joskus oli sellainen päätös että me dokataan ainoastaan Fernet-Brancaa koko matka. Sitä menikin helvetisti sitten."

Musiikkiin tämä eräänlainen oodi liittyy siten, että Fernetin tullessa puheeksi/mieleen, on sopivaa laittaa kumpaa tahansa ym. artisteista soimaan ja nauttia heidän mielialaa parantavasta musiikistaan! Aamen. Sopii kommentoida: Minkälaisia kokemuksia/tuntemuksia teillä muilla on ollut Fernetistä, jos niitä ylipäätään on?

Hämmennystä, tuuria ja tapaus Tom Tom Club

Kirjoitanpa nyt kauden toiseksi viimeisestä musavisasta, joka muodostui varsin erikoiseksi tapahtumaksi. Kuten ennakoitavissa oli, pelasin sen siis kokonaan yksin Noitakuoron nimissä, kun Satu ja Marjo olivat tosiaan oikeudenjakajina enkä saanut tuurajia, vaikka ainakin yksi potentiaalinen sellainen oli Kuppayhtiöllä paikalla. Oli miten oli, pelonsekaisin tuntein kävin pelaamaan.

Alkajaisiksi Esso Cornerin Olli vei läpsyn ja sitten päästiin asiaan avauskierroksen teeman ollessa sota. Se sujui osaltani yllättävänkin positiivisissa merkeissä, kun Tapsa Rautavaara -kysymys tuotti täydet pisteet ja Erykah Badukin yhden lisää. Siinä välissä tosin Black rebel motorcycle club oli itselleni aika hepreaa. Tämän jälkeen taas Kinksit ja Black Sabbath tulivat voittopuolisesti tiedetyiksi. On kuitenkin myönnettävä, että hirveää tuuriakin mahtui mukaan, koska Erykah Badua en todellakaan tunnistanut kolmoskohdan artistiksi, vaan jostain se nimi vaan juolahti sattumalta mieleen ja laitoin sen kun en keksinyt mitään parempaa. Saalis kierrokselta oli 13 pistettä ja sillä olin tässä vaiheessa neljäntenä Nova Groupin johtaessa, joten saatoin huokaista helpotuksesta ainakin väliaikaisesti.

Toinen läpsy sujui ensimmäisen tapaan, kun Esso-Olli tunnisti George Michaelin. Toisen kiekan teema oli tietysti elämä ja jälleen se käynnistyi mukavasti saalistettuani Depeche Modesta täydet ja Doorsistakin meni kohdalleen bändin lisäksi kappaleensa "Peace frog". The 5th Dimensionin ja Thom Yorken kanssa oli hieman vaikeampaa, mutta muutama piste niistäkin plakkariin kilahti. Megadethin tunnistamattomuus hivenen hävetti, toisaalta oheiskysymys toi siitäkin pojon. Myös hyvä tuurini jatkui, sillä se, että Depparit esiintyivät Suomessa viimeksi viime vuonna, meni oikein tuuriarvauksella eikä tiedolla/muistamisella. Samoin kuin se, että Megadethin viimeisimmällä Suomen-keikalla oli mukana myös Slayer. Kahden kierroksen yhteispisteissä tämä tiedon ja tuurin kombinaatio toi minulle yhä nelossijan pistein 23, joten yllättävän hyvin olin pärjännyt pessimistisiin ennakko-odotuksiini nähden ja täten finaaliinkin päästiin. Kärjessä oli yhä Nova ja kovan tempun teki myös niin ikään yksin pelannut Poikakuoron Jouni edeten hänkin finaaliin heti perässäni.

Päätösläpsyn onnistui allekirjoittanut viemään tunnistamalla Rollareiden "Brown sugarin", joten alkuni huipennukseen oli hyvä. Finaalin teemana oli "Makia!" ja heti sen alkuun jäi lähes täysin tunnistamatta Jon Spencer Blues Explosion -kohta. Sen sijaan Jesus and Mary chain meni nappiin ja sitten tuli piste huvittavasta, 50-luvulta peräisin olleesta biisistä "Lollipop", jossa toisteltiin biisin nimeä 46 kertaa. Lopuksi Madonna toi jälleen täyspotin (joskin biisin "Into the groove" muistaminen vaati kovasti muistisopukoiden kaivelua), mutta Warrant jätti nollille. Sitten päästiin draaman huippuun: Olin ihan varma, että kiekasta kertyneet 12 pistettä riittäisivät korkeintaan sijoille 3-4, mutta todellinen hämmennys seurasi tuloksia julistettaessa kuullessani yltäneeni jaetulle kärkisijalle Elsku Mäy mäyn kanssa!

Koska Musavisassa ei jaeta jaettuja voittoja ja tilanne oli niin yllättävä ja harvinainen, niin arvoisat tuomari-joukkuetoverini eivät oikein olleet osanneet varautua tällaiseen ja joutuivat väsäämään häthätää pari lisäkysymystä, jotta saataisiin voittaja ratkaistua. Ensimmäisessä näistä ei olisi voinut käydä itselläni parempi tuuri, siinä nimittäin kysyttiin Tom Tom clubin "Genius of love" -biisiä, jonka olin juuri aiemmin päivällä kuunnellut ja oli siten tuoreessa muistissa. Samaa menoa tiesin bändin olleen Talking headsin tietynlainen sivuprojekti. Sitä vastoin John Calen ja Brian Enon "Spinning awayta" en tunnistanut, vaikka sitäkin biisiä olen joskus kuunnellut. Tällä ei kuitenkaan näköjään ollut mitään merkitystä, koska ekan lisäkysymyksen tietous tuotti selvän 3-0 selätysvoiton Elskuista! Näin valtavaksi hämmästyksekseni visavoitto joukkueelleni oli saavutettu ja tunnelmat olivat melko absurdit (toisaalta myös vaivautuneet, koska tuomareiden joukkue vaihteeksi voitti, ikuinen visojen polemiikinaihe!). Ja vaikken sitä heti oivaltanut, tämä suoritus taisi tuoda meille myös runkosarjavoiton ennen Poikakuoroa, koska kausifinaalihan on nyt oma kilpailunsa. Joten saatiinpa sitten oikein tuplapotti tämän kerran myötä, ajatella!

Kiitokset muille pelaajille tiukan vastuksen antamisesta sekä tiimitovereilleni tuomaroinnista ja hämmästyttävän sopivista kysymyksistä! Ensi torstaina siis vielä kausifinaali, jossa pelaamme näillä näkymin Satun kera kahdestaan, kun Marjo ei valitettavasti päässe paikalle.

Saanen kertoa mitä tapahtui

Kevätkauden kolmanneksi viimeisen musavisailun lähtöasetelma oli meidän noitakuorolaisillemme hivenen haasteellinen. Kun Satu oli jyskyttämässä tuomarinnuijaa eikä tuuraajia nytkään ilmaantunut, läksimme taistoon Marjon kera duona. Olimme kuitenkin visaan lähdettäessä kausipistetilanteen kärkipaikalla (joskin neljä joukkuetta ihan tuntumassa), joten panosta riitti. Avausläpsystä ei ole enää muistikuvaa, koska ainakaan meidän pöytään se ei tullut. Ensimmäinen kierros, jonka teemana elämä, lähti melko lupaavasti käyntiin tiedettyämme pääosan No Doubtin It's my life -kysymyksestä, joskin musavideon lahtauskeinot menivät arvailuksi. Sitten kuitenkin siirryttiin lähinnä raskaan musan jyystöön, josta saatoimme arvata koituvan meille indiepop- tai mikälienörteille vaikeuksia ja niinhän niitä seurasikin, tunnistamatta kun jäivät niin Slayer, 3 Doors Down kuin myös Anthrax. Ja sitä heikompaa kun yhdestäkään ei jäänyt oikein edes jossiteltavaa. Pari hajapistettä saimme vain räävittyä kahdesta ensinmainitusta. Omaan tiedonpuutteeseni tympääntymisestä esimerkkinä käy kohta, jossa kysyttiin, miltä levyltä Anthraxin visassa soinut biisi oli. Vastasin siihen piruuttani "Always look at the bright side of life" kierroksen teemaan ja läpsyssä soineeseen tuttuun Python-biisiin viitaten. Niin pihalla olin/oltiin siinä kohtaa. Tämä surkea saldo näkyi karusti kierroksen pisteissä oltuamme siinä nimittäin - ei enempää eikä vähempää - kuin jumbopaikalla 6 pisteellä! Ei kovin hohdokas alku siis.. Kärjessä yllättäen Kream team ennen toista yllättäjää eli Punaista. Seuraava läpsy taisi mennä Poikakuoron Jounille ja sitten käynnistyi toinen kierros teemanaan loogisesti kuolema. Ja aika kuolemankielissä tälläkin kierroksella kyllä oltiin. Allman Brothersit muuntautuivat meillä Creamiksi ja sitä myöten oheiskysymyksetkin menivät metsään. Slipknotin sentään edes Marjo tunnisti ja Sounds (toki se ruotsalainen Sounds siis) tunnistettiin yhdessä, mutta oheiskysymyksissä jäi niissäkin osittain uupumaan. Sitten taas Meshuggahin suhteen oltiin kollektiivisesti hakoteillä, joten eipä ollut menestyksessämme juuri hurraamista edelleenkään. Kaksi avauskiekkaa tuottivat meille huikaisevat yhteispisteet 11, joilla nousimme jopa toiseksi viimeiseksi. Finaalipaikasta ei tarvinnut haaveillakaan, joten aika katastrofaalinen oli suoritus kovien panoksien koitoksessa. Piikkipaikalla oli tässä vaiheessa yhäkin yllättäen Kream team. Vaikkemme finaaliin siis päässeetkään, niin varjo-sellaiseen kumminkin toki otettiin osaa. Ennen finaalikierroksen alkua sain läpsyssä itse lohdutuspalkinnon Dracula-biisin tunnistamisesta. Itse kierroksen teemana oli ikuisuus, joten varsin mahtipontisia teemoja Satu viljeli. Alkajaisiksi homma jatkui osaltamme tuttuun tapaan, kun Nikki Sixx -kysymys tuotti vaivaiset puoli pistettä. Evanescencen osalta Marjo hoiteli meille oikein edes esittäjän ja biisin. Tämän jälkeen sen sijaan koitti huippuhetkemme tässä visassa, kun Iron Maiden -kohta meni täydellisesti. Tästä bändistä kysymistä osasin jotenkin Satulta odottaakin eikä tarvinnut pettyä. Onnistuin jopa muistamaan perusteellisen laskeskelun avulla poppoon studioalbumien lukumäärän. Lopuksi saatiin vielä Oasis kaivettua viimeisen biisin esittäjäksi ja biisi "Live forever" meni sekin puolittain oikein. Bändin alkuperäisnimeä ei sen sijaan muistettu ja sankarien kotikaupunkikin vaihtui Manchesterista virheellisesti Liverpooliksi, vaikka Marjo olisi kyllä laittanut tähän oikean vastauksen. Se ei kuitenkaan allekirjoittaneelle kelvannut ja tämä typeyyteni arvatenkin vitutti itseäni jälkikäteen. Oasis-raidan inspiraationa ollut Rollarien "Shine a light" jäi myös tunnistamatta. Kaikesta huolimatta, paljolti Maiden-tietouden ansiosta, saalistimme varjofinaalista 12 pistettä ja kun varsinaisen finaalin tuloksia ynnättiin yhteen, havaitsimme hämmentyneenä että saldomme olisi tuonut siinä joukossa peräti kakkossijan vain puolikkaan pinnan Poikakuoroa perässä. Tyypillinen tilanne sellaisina kertoina, kun joskus tiputaan varjoon, että vasta se menee noinkin hyvin, mutta liian myöhään tämäkin kausipisteiden kannalta. Satun ansiosta tuomarointipiste kuitenkin saatiin, joten edes jotain. Kuten tuli jo epäsuorasti mainittua, Poikakuoro siis sai lopultakin kauden avausvoittonsa ja itse finaalissa toisen paikan jakoivat todelliset yllättäjät Kream ja Punainen eli hieman vaihtelua kärkipäähän saatiin. Kausipisteissä tämä aiheutti sen, että menetimme odotetusti kärkipaikan tämänkertaisille voittajille. Saumat sen takaisin valloittamiseksi ovat silti yhä olemassa, joskin ohuet, koska tulevan visan tuomaroivat Satu ja Marjo yhdessä ja yours truly tulee todennäköisesti olemaan silloin aika pinteessä, ainakin jos tuuraajia ei löydy. Sen jälkeenhän onkin sitten enää kausifinaali jäljellä. Joka tapauksessa voimme todeta metalliosaston nujertaneen meidät tällä kertaa. Onnittelut poikakuorolaisille ja kiitokset Satulle kaikesta huolimatta! Ja pian osa 9.

Kolme miinus yksi.. eiku.. miinus kaksi.. eiku.. joo, yksi jäi

Se oli Elsku-Ari kun täräytti viime viikon musavisageimit pöytään. Meidän trioksi kuihtunut (verenpuute, mikäs muu) Elizabeth Bathorymme menetti yhden jäsenen flunssalle ja toinen läksi juuri ennen finaalikierrosta höyhensaarille. Ei ollut Satubethillä vaihtoehtoja. Mutta first things first, eli visan alkuun.

Ensimmäinen kierros. Horsepower oli teema.

Tutulta kuulosti Osmondsin biisi, mutta eipä tullut nimi mieleen. Mormoneiksi heidät kuitenkin mututuntumalla tiesimme. Heppateemaan liittyi Osmonds biisillään Crazy Horses. Toisessa laulaa luikautti Cyndi Lauper (ei Cindy, josta tuomAri rokotti miinuspisteellä) laulun, jossa hän ajeli koko yön. Tiesimme juu, mutta se, että Cyndi on ollut vapaapainimanageri ei kuulostanut millään tavalla oikealta. Ei edes tuomArin sanan jälkeen. Tässä kyllä jäimme miettimään miten tämä liittyi heppateemaan, mutta eipä se vissiin kaikkien aina tarvi liittyäkkään. Mjoo. Sitten joku bändi (Deftones) herkkäili Cars-coverilla nimeltä Drive. Tiesimme. Ja lopuksi. Ah. Uijuijuih! Iiiik! Lavlavlaaaav. Zakk 'Ihq' Wylde. Tai oikeammin hänen sooloprojekti Pride & Glory ja Horse called War. Namnam.

Pisteitä tuli 8 ja sija oli kolmanneksi ensimmäinen.

Saimme myöskin puuhiksen täytettäväksi, jossa Elsku-Ari tivasi esittäjiä ja biisin nimiä, jotka piti tunnistaa laulunsanojen perusteella. Hyvin me vedettiin, kaikki muut meni oikein paitsi: joku jota ei tiedetty ja sitten joku toinen jota ei tiedetty. Ja oli kolmaskin. Ja sitten se mistä tuomAri verotti taas miinuksella oli kun ei oltu laitettu sulkumerkkejä biisin nimeen Fight for your right (to party). Kaikennäköstästä on... oottakaas ens viikolla. Jos iissä ei ole pistettä, saatte NOLLA PISTETTÄ!

7- pistettä tuli ja tämä laskettiin vasta kakkoskierroksen pointseihin.

Toinen kierros. Connecting people oli teema.

Ekana soi Beatles, joka musisoi biisiä Please Mr. Postman. Levy-yhtiöitä kyseli ja sieltähän se connection to the main theme löytyi, eli Apple. Kakkosena soi John Mayer, tiiettiin. Se mitä ei tiietty oli että ketä typystä setä on talutellut. Niitä oli monia, mutta yksikään niistä ei ollut se mtiä veikattiin. Liittyi teemaan Police-coverilla, jossa laulettiin pullopostista. Ok. Sitten tuli henkilökohtainen päänsärkyni. Tiedän että tiedän Shocking Bluen, mutta en millään saanut nimeä muistumaan, en millään! Yritin Marjolle, että juu, siinä on kaksi sanaa ja että ne on englanninkielellä. Sitten yritin muistella että oliko nimessä väri. Ja ainoat värit mitä sain päähäni oli jostain syystä valkoinen ja vihreä (ulkomaankielellä tietenki) ja sitten luovuin väriajatuksesta, kun ei ne tuntunut sopivan kuvioon. Miksi en voinut muistaa että sininen on väri? Miksi? Muuten kaikki pointsit saimme. Tässä lähetettiin postikortteja teeman mukaisesti. Ja Marjobeth loisti tiedoillaan Telephonea laulaa luikauttaneesta Lady Gagassa.. Gagalla.. eiku... Niin pisteet plakkariin saimme siitäkin. Saimme ytheensä pisteitä 11,5 + puuhis = 26 +, joilla finaaliin.

Tässä vaiheessa kävimme pienen ärinän ja murinan Marjobethin kanssa, kun jätti minut yksin pelaamaan. Perkuta! Ja minähän vedän sitte vaikka yksin! Finaalin teemana All in the name of love. Elsku-Ari herkäksi äityi! Ekana soi Strapping Young Lad, jota en siis muistanut. Sen sijaan yritin, että josko Devin Townsend nimellä saisi jotain nyhdettyä, mutta eheiiiiiiiiiii, eihän meidän sulkumerkkimies mitään armoa anna. Kakkosessa soi Cardigans ja tiesin vain bändin ja biisin nimen eli Lovefool. En tienny leffaa, enkä brittisarjaa jonka mukaan debyyttilevy on nimetty. Veikkasin Sapphire & Steeliä, mikä ois ollu aika hieno nimi, by the way. Sitten soi Juliet Jonesin Sydän, jotka itki kun naiset ei ala millekkään niitten kans. Viimeisenä soi Maroon 5. Tiesin. Pisteitä sain kerättyä 8, joilla pääsin jaetulle sijalle RALLien kanssa. Voittajaksi selvisi Nova Grouppi, jättäen Poikakuoron kakkoseksi ja Essot kolmoseksi. Kaikilla pisteen ero.

Sitten pakolliset jossittelut. Jos olisin vastannut (muistanut veikata) Strapping Young Ladin biisin nimeksi Love, niinkuin ajattelin, olisin saanut pisteen. Mutta se unohtui. UNOHTUI! Ja jos olisin laittanut Maroon vitosen remixaajaksi Kanye West, niinkuin alunperin aioin (tämä ei unohtunut, vaan oli valinta), olisin saanut toisen pisteen ja olisin jakanut nelossijan sijaan kakkosen Pokaköörin kanssa.

Läsnäri joka tapauksessa ja siitä kiitos Marjolle, kun jaksoi olla paikalla ainakin sen kaksi kierrosta! :D
Onnea Nova Groupillle!
Minä alan nyt väsäämään visaa ensi torstaiksi. See you then! =)

Onhan (musavisa)päivä vielä huomennakin

Raportointivuoronihan se jälleen on, ja perinteiden mukaan olen jättänyt kirjoittamisen jälleen niin viime tinkaan, että sietäisin saada musiikkikidutusta vaikkapa Popedalla.

Niin, siis koska kirjoittamiseni viive on tällainen, en luonnollisesti muista mitään minkään kierroksen läpsyistä. Heitänpä, että ne menivät joko Satulle tai Poikakuoron tai meidän Jounille.

Ensimmäisen kierroksen käynnisti osaltamme Satu, joka hoksasi M-peoplen Don't look any furtherin. Kysymyksen muut kohdat arvasimme mielestämme hyvin, mutta tuomarin mielestä huonosti. Mick Hucknall ja Simply Red eivät kelvanneet Oulalle, vaan Dennis Edwards ja Temptations. Kakkosbiisiksi laitettiin vakio hipetihop arvauksemme Tribe called Quest. Ainoa kakkosesta oikein tullut kohta oli kumminkin b, jossa kysyttiin kenen biisiä sämplättiin. Varovasti heitin Herbie Hancockin, joka sitten olikin oikein.
Kolmonen meni hyvin, Apollo 440:n Ain't talking 'bout dub oli hyvin hallussa, tosin albumi ei mennyt aivan putkeen. Olen aina pitänyt sekä Van Halenin alkuperäisestä kappaleesta. Siitä tulee...hmmm...turvallinen olo? Hyvä olo? Tämä tunnustus ei liene niin nolo kuin se, että pidän myös tästä ja tästä.

Nelonen ja vitonen meni kanssa mukavasti Jounin ja Satun takoessa pisteitä pöytään. Electonicia ja Stray Catsia siis kysyttiin. Pisteitä tuli ekalta kierrokselta 15.

Toinen kierros ei mennyt lähellekään ensimmäisen tavoin. Arvailuja pudoteltiin sinne tänne, sentään joka kohtaan saatiin jotain enemmän tai vähemmän surullista. Mainitsemisen arvoista tältä kierrokselta on kakkoskysymys, josta saatiin puolikas piste tunnistamalla Dolly Parton. Se ei yksinään riittänyt, sillä kappaleessa lauloi myös mies. Arvauksemme Kris Kristofersson ei tuonut meille pisteitä, mutta hymyä riitti, kun kuulimme että oikea vastaus olisi ollut Sylvester Stallone. Noh, enpä olisi arvannut.

Keskustelua pöydässämme herätti nelosbiisinä soinut Foreigner ja biisi Urgent. Sekoitimme tämän Journey-bändiin. Kierroksen viimeinen kappale toi elävästi mieleen ne kaikki kerrat, jolloin Oula on tuomaroinut visoja, ja olemme joutuneet toteamaan, että israelilainen psykedeelinen trance ei ole meidän alaamme. Se tuska, se tuska. Tiukkoja niinkuin Jamon visat. U96 ei siis ollut oikea vastaus, eikä tekno ollut genre. LoL!

Ykkös- ja kakkoskierrosten yhteispistemäärä oli sen verran mukava, että olimme kolmannella sijalla, kakkosena Esso Corner ja ykkösenä Poikakuoro.

Jätänkin teidän arvattavaksenne tämän blogikirjoituksen vihjeiden perusteella, mikä bändi aloitti finaalikierroksen. Enpä kerro, mutta lähes täydet saatiin. Toinen biisi oli Testamentin More than meets the eye, meidän paperissa sen sijaan luki Venom - the Eye. Samanlainen menestyksen puute seurasi meitä myös muihin finaalin kysymyksiin, jotka toivat meille vain muutamia hajapisteitä. Vieraileva staramme & sankarimme Petrus oli jälleen mies paikallaan. Kierroksen viimeiseen kysymykseen saatiin Peten ansioilla b-kohtaan Tori Amoksen Precious Things. Muuten ei olisi herunut sitäkään kahta pistettä, mitkä ynnättyinä muutamiin hassuihin puolikkaisiin tekivät yhteensä kuusi. Eli finaalissa jäimme odotetusti kauas kärjestä Esso Cornerin kanssa. Voiton vei yllättäen Elsku Mäy mäy, oletettavasti Arin tietämyksellä Popedasta ;)

Kitoos ja nähdään huomenna.

Voimakuva

Heitettäköön järki taka-alalle ja tuotakoon tunteet pintaan, kohta taistellaan taas!

Makeisia, pyssyjen pauketta, viinaa ja se neljäs sija

Jaaha. Tällä viikolla onkin sitten musavisasta hiihtolomatauko, mutta uuden R.E.M. -kiekon tahdittamana voisin sentään pukata lopultakin pihalle raportin viime viikon koitoksesta, joka oli siis järjestyksessään kevätkauden viides. Joukkueessamme päätään raapimassa ja nautinnollisia tietoelämyksiä saamassa olivat allekirjoittaneen lisäksi tällä kertaa Satu ja Marjo sekä vierailevana tähtenä jälleen viikon tauon jälkeen Punainen -joukkueessa ainakin toistaiseksi vakituisemmin vaikuttava Pete. Oikeudenjakajina Las Palmasin kung fu -tappelijat.

Totutusti läpsyllä aloitettiin ja Poikakuorolle se taisi mennä. Avauskierroksella teemana makeiset eri muodoissaan ja sen alkajaisiksi näköjään tiesimme ja osin myös arvasimme lähes kaiken Ellasta ja Aleksista. Sitten tarjottiin primitiivistä syntsapoppia Hot Butterin "Popcornin" muodossa, mikä tiedettiin. Biisin alkuperäisesittäjä Gershon Kingsleyä sitä vastoin ei. Muut oheiskysymykset menivät taas kohdalleen. Satulle ja Marjolle muuten tiedoksi tuo Hot Butterin version julkaisuvuosi (kun niin tiukasti olitte sen 70-luvun lopun kannalla, pääsinpäs pätemään:)). Myös Moby ja varsinkin Zooey Deschanel oheiskysymyksineen menivät lähinnä Peten ja Marjon ansiosta ehkä yllättävänkin hyvin. Hajapisteitä tuli myös Karkkiautomaatista, jonka upean Suudelmilla -levyn sijoituksen Soundi-lehden paras suomalaisalbumi -äänestyksessä tosin tulin itse pahasti aliarvioineeksi kun en sitten osannut lukea, että kyse oli 1990-luvun eikä 1900-luvun parhaista.. Osittain tämän vuoksi veikkasin sijaa 22, mutta sehän sijoittui - niin - ykköseksi. Bonuskysymys liittyi makeisveroon eikä tuottanut lisäpisteitä. Mutta 16 pojoa toivat kuitenkin kierroksen kärkipaikan, joten vahvasti koitos käynnistyi.

Toinen läpsy taisi mennä Elsku-Arille. 2.kierroksen teemana puolestaan aseiden pauke ja siinä Manu Chao ja Yup tuottivat heti molemmat kelpo pistesaldon. Seuraavaksi tulleet Jontti ja Jodarok sekä J. Karjalainenkin klaarattiin melko mukavasti. Marjon ja Satun yhteispelillä varmistettiin vielä, että myös La Roux oheiskysymyksineen saatiin positiivisen puolelle huolimatta siitä, että laulajattaren syntymävuosi meni klassisesti vuodella väärin. Samoin kävi bonuskysymyksessä, jossa kysyttiin Supersoaker-vesipyssyjen markkinoilletulovuotta! Pähkäiltävänä oli tälläkin kerralla myös kiitettävästi keskustelua joukkueessamme aiheuttanut puuhis, jossa piti löytää erinäisille muusikoille omat karvansa. Suurin osa meni nappiin, mutta ei sitten jumalauta tunnistettu Tuomari Nurmion kuvaa, joten ainakin yksi nolo tilannekin saatiin heh! Kaikesta huolimatta kahden avauskiekan + puuhiksen yhteispisteet pitivät meidät 34,5 pisteellä yhä kärjessä ennen Nova Groupia. Tämä oli kokemuksen perusteella tietysti huono enne finaaliin lähdettäessä.

Finaalin alkuun Poikakuoro taisi taas viedä läpsyn ja sitten päästiin itse asiaan, teemana sellainen tavaton asia kuin alkoholi. Dr. Feelgoodin mainio "Milk and alcohol" tunnistettiin, mutta kysymyksen muut kohdat menivät heikommin. UB40 meni kokonaisuutena paremmin ja sitten taas Neil Young -kohta vain jotenkuten. Young oli muuten kuulemma varastanut biisinsä "Borrowed tune" melodian Rollareiden "Lady Janesta", koska oli liian kännissä luodakseen omaa. Taiteilijat saatana.. Eläkeläiset -kysymykseen liittyi hämärä kuvasarja, jonka onnistuimme tunnistamaan yhtyeen viinakätkömerkkauksiksi Saksanmaalla, he kun keikkailevat siellä taajaan. Niin - ne taiteilijat.. Lopuksi Diana Ross -kohdasta saatiin Satun avulla melkein täydet pisteet ja viimeisessä bonuksessa kysyttäessä suomalaisten alkoholinkulutuksesta v.2008 veikkauksemme heitti oikeasta vastauksesta vain desilitran verran ja saimme siitä palkaksi vielä + -pisteen. Tämä tuotti loppupisteiksi 17-, mutta tiukassa kamppailussa se riitti lopulta vain neljänneksi Nova Groupin viedessä voiton pistein 19,5 ennen Poikakuoroa ja R.A.L.L.:ia, joten huono enne piti kutinsa jälleen. Yksi kausipinna kerättiin kuitenkin vaivanpalkaksi ja kausipisteiden johtopaikka säilyi.

Että sellaista tällä kertaa. Mielenkiintoinen visa joka tapauksessa oli ja onnittelut Novalle! Nyt tosiaan pidetään pikku tauko ja viikon päästä taas verisesti voitosta taistelemaan!

Hiiret ja jumalat raivokkaana tien päällä

Rohkeasti taistoon kävivät Jounibeth ja Satubeth, muiden Bethien joutuessa kaikenlaisten esteiden vangitsemaksi. Tiesimme kyllä jo etukäteen, että Hra Jamon visat ovat perinteisesti aiheuttaneet meille harmaita hiuksia, emmekä siis myöskään muuttaneet jo tavaksi tullutta traditiota. Pidemmittä puheitta, kohti tuhoa tiemme käy.

Eka läpsy läpsähti Jounibethille, hyvä alku ainakin! Kierroksen teemana "Hiirulaisia". Modest Mouse, Liisan Puisto sekä Risto olivat artisteja, plus yksi, jonka nimi ei tullut ylös. Nick Caven bändissä ovat kuitenkin soitelleet. Joitakin hajajuttuja oikein, suurin osa arvailtua. Pisteitä 8, joka oikeutti meidät jaetulle 6. sijalle Nova Groupin kanssa. Lisäpähkinäksi saimme puuhiksen täytettäväksi kahden kierroksen ajaksi. Kovasti kiitosta muiltakin pelaajilta saanut puuhis osoittautui mielenkiintoiseksi hässäkäksi, jossa etsittiin numerokuviosta tuttua logoa anagrammien/akkarinimien yhdistelmien kautta. Siitä saimme onneksi täydet pisteet.

Toinen läpsy jonnekin läpsähti, en tiedä minne. Kierroksen teemana "Road Rage", jonka aikana kuultiin artisteja: Offspring, Matti Pellonpää, Juliette & The Licks sekä Dave, Dee, Dozy, Mick and Tich -nimistä bändiä. Tällä kierroksella luulimme olleemme hieman edellistä fiksumpia, mutta ehei sittenkään! Toki Matti Pellonpää pyöri Keke Rosberg -biisin aikana paperilla, mutta silti päätimme jättää vastaukseksi Sleepy Sleepers, julkaisuvuosikin meni yhdellä väärin. Pelitietoa olisi tarvittu, mutta Grand Theft Autosta tuli kuitenkin puolikas piste. Elokuvatietoa olisi tarvittu myös: tänä keväänä jo aiemmin esillä ollut Death Proof olisi yksi vastaus, mutta meidän leffafriikit kun eivät olleet paikalla, niin emme sitä myöskään paperille laittaneet. Helpompi olisi tietenkin tässä luetellä mitä tiesimme, koska niitä on niin paljon vähemmän kuin mitä ei tiedetty. Mutta koska teen kaiken aina vaikeimman kautta, miksi sitäkään traditiota muuttamaan. Joka tapauksessa, hajapisteitä keräsimme 4 ja jäimme ulos finaalista.

Puuhiksessa oli myös äänestys finaalin teemasta. Parasta oli, kun tuomari rokotti erästä joukkuetta ei-äänestänyttä joukkuetta miinuspisteellä! Kannattaa siis olla aina tarkkana ja täyttää kysymyspaperin kaikki kohdat :D Vaihtoehtoina olivat Numerot ja Jumalat. Jumalateema voitti ja varjofinaali Bathoryille koitti.

Korpiklaani, joku tuntematon metallibändi, Kristina Brask ja Son House soivat. Korpiklaani oli Jounibethin hallussa. Sen sijaan kakkosena soinut joku norjalainen metallibändi ei ollut Venäjältä, kuten nokkelana yritin veikata. Minusta se ei vaan kuulostanut ruotsi/norja-maiden möykkämusiikilta, ehkä ei pitäisi teoretisoida liikaa, eikä profiloida. Ne kun eivät kerta kaikkiaan pidä paikkaansa Musavisassa. Okei, Varjopisteitä 6,5, jonka perusteella olimme varjosijalla 2. Visavoitto meni Las Palmas Kungfu Fighterssille, Onnittelut! Ja kiva että saimme jälleen uuden voittajajoukkueen, mikä tiivistää aina jännitystä!

Until next Doomsday!

Roudasta rospuuttoon

Ja niin sitä -34 asteessa visaan vääntäydyttiin ja hienoisella neuvottelulla saatiin jopa Punainen-joukkueen edustus meille lainaan. Ensimmäinen kierros käynnistyi Snoop Doggilla. Seuraava menikin lahjakkaasti avantoon, eikä veikkauksemme säveltäjästä (joka muutes olisi ollut oikein) oikein vakuuttanut Suurta Kynänhaltijaa. Kolmosen kohdalla tulin pohtineeksi, josko Plutonium 74 olisi ollut mahdollinen, mutta lopulta totesin, ettei biisi tyylillisesti juuri bändiltä kuulostanut. Holea veikkailtiin seuraavaan, sekin siis väärin, kierroksen viimeisessä oikein saatiin Bright eyes. Huikeat pisteet ekalta kierrokselta 4.

Lannistunein fiiliksin jatkoimme toiselle kierrokselle. Blurista saatiin lähes täydet ja seuraavaankin osattiin kirjoittaa France Gall. Sitä emme tienneet, että Serge Gainsbourg on ÄLLÖ PERVO ja että France Gall veti herneen siitä nenään. Parilla pisteillä meni seuraavat kyssät ja paperista saimme 14,5 pistettä. Puuhis toi meille 3-, vaikka tuomari-Olli meinasi tarjota aluksi 10 pointsia.

Finaaliin pääsemisestä emme aluksi olleet aivan varmoja, mutta yhteispistetilanne olikin yllättävän hyvä siitä huolimatta, että rehellisinä noitakuorolaisina korjautimme puuhiksen pisteet uudestaan Ollilla. Finaaliin lähdettiin pyhässä kolmiyhteydessä Poikakuoron ja Kream teamin kanssa.

Läpsystä ei ole mitään muistikuvaa myöskään finaalikierrokselta. Jossain välissä täytyi tunnistaa Robert Smith. Kolmoskierroksella täyttyi salainen unelmani, nimittäin Army of loversin kuunteleminen julkisella paikalla. La Camilla heilasteli viime vuonna Karl Gustafin kanssa, mikä oli syksyllä suuri puheenaihe pöydässämme. Henget kirjoittivat Sadun välityksellä paperiin Per Gesslen, lapsuuteni sankarihahmon Kermit-sammakon ohella. Täydethän siitä tehtävästä pärähti.

Seuraavasta kysymyksestä metsään meni ainoastaan veikkauksemme Nelson Mandelasta (kysyttiin siis Blueberry hillin tulkitsijaa viime vuodelta) ja Peace Frogista (mitä Doorsin biisiä bassokuvio mukailee). Oikeat vastaukset siis Vladimir Putin (ks. alla) ja Light my fire.

Sweet harmony, tuo loistokas ja harvoin nykyisin kuultu kappale 1990-luvun lapsuudesta, tunnistettiin ilman ongelmia. Myös artisti saatiin Sadun avulla paperille, itsehän en olisi moista enää muistanut. Rihannasta saatiin pistettä vailla täydet. Viitoskysymyksen Diana King ei sitten tullut mieleen millään, vaikka muistettiin naisen kampaus, sen sijaan biisi Shy guy oli muistissa vähän turhankin hyvin.

Kokonaispistemäärä olinäillä eväillä 18/25. Pestiin muut ihan mukavalla piste-erolla, joten tyytyväisinä ja yhtä drinkkilippua rikkaampana saatoimme poistua kylmään yöhön. Kiitos hyvästä ja yllättävästä visasta!

Voimakuva

Kuka sulaa ensin? Vai sulaako kukaan? Kenen häntä jäätyy? Vai onko koko pää jäässä?

Verivihollinen voiton avaimena?

Niin se koitti kevätkauden toinen visailukerta ja Elizabethien jengi näytti avausvisan tapaan jäävän vajaalukuiseksi, kun paikalla olivat Marjo, Satu, ja allekirjoittanut (toisin kuitenkin lopulta kävi, kuten tuonnempana selviää). Taisi helmikuulle luonteenomainen kirpeä pakkassää olla osatekijänä kun muutenkaan ei joukkueita ollut nyt paikalla yhdeksää enempää. Tuomaroimassa oli toistamiseen poikakuorolainen ja jälleen myös Mikko, tällä kertaa ei kuitenkaan S. vaan V.

Avauskierros käynnistyi totutusti läpsyllä, josta ei ole kuitenkaan jäänyt itselleni muistikuvaa. Itse kierros eteni letkeästi reagge-/skapainotteisissa merkeissä ja siinä soitettiin Desmond Dekkeriä, Peter "Legalize it" Toshia, Inner Circlea ja Susan Cadogania. Kierroksen teemana bonuskysymyksissäkin kysytty Jamaika. Joukkueemme suoriutui tästä kelvollisesti, eritoten Tosh -kohta, josta tuli täysi potti Satun vahvalla myötävaikutuksella. Pikku detaljina mainittakoon kohta, jossa kyseltiin Cadoganin siviiliammattia. Oikea vastaus eli kirjastonhoitaja (veikkasimme lääkäriä) herätti hieman hilpeyttä kahden kirjastotyöläisen kokoonpanossamme. Sijoituimme tässä vaiheessa jaetulle kolmospaikalle 13 pisteellä, kärjessä liihotti Poikakuoro.

Toisen "erän" läpsyssä taidettiin kuulla Willie Nelsonia ja johonkin toiseen pöytään se meni.
Varsinainen kiekka piti sisällään Santa Esmeraldaa, Pennywisea, vanhaa kunnon Clashia ja Lagwagonia. Kaikki kierroksen biisit olivat covereita, kuten ykköskiekallakin. Parhaiten meni Pennywise -kysymys, josta suuri ansio kuuluu jälleen Satulle. Enpä muuten aiemmin tiennytkään, että Clashin "Police on my backin" originaaliesittäjä on bändi nimeltä Equals. Kesken kierroksen koettiin yllätys kun Jasmin ilmaantui paikalle ja saimme näin vahvistusta riveihimme. Kuten Satu viimeksi kirjoitti, hänellä piti viime kerran jälkeen olla visat tällä erää visailtu täällä, mutta kerta kiellon päälle ja hyvä niin! Tästä oli hyvä jatkaa finaaliin, jonne pääsimme sijalta 2 yhteispistein 24 Poikakuoron ollessa yhä paalupaikalla.

Finaalikierros olikin sitten mieleenpainuva värikkäine vaiheineen! Sinne pääsivät Poekakööriläisten ja meidän lisäksemme kauden avausvisan voittajasakki Esso Corner, Las Palmas.. -nimilitania sekä RALL. Finaalin yllättävin uutinen oli lisävahvistus, jota emme ihan ensimmäiseksi olisi uskoneet joukkoomme saavan eli verivihollisemme Elskujen Ari! Hän liittyi remmiin olosuhteiden pakosta, nimittäin Elskut eivät saaneet joukkuetta lainkaan jalkeille. Koska pöydässämme oli vielä yksi paikka vapaana Elinan puuttuessa ja tiesimme kyseessä olevan nimenomaan vahvistuksen isolla V:llä, emme tätä yllätyskäännettä toki pahaksemmekaan pistäneet, päinvastoin! Täten havaitsimme olevamme yhtäkkiä täysilukuisia, vaikka kahta vajaana lähdettiin liikkeelle, yllättävää todella! Kyseinen tilanne nosti oletettavasti koko porukan mielialoja ja lukuisten kakkossijojen jälkeen kävi mielessä, että joskohan nyt olisi aika..
Mutta tosiaan, sitten itse kierrokselle. Sen aikana kuultiin Pohjois-Lapin rap-ylpeyttä Amocia, Kraftwerkin elektropioneereja, hiljattain kuolleeseen Gary Mooreen suht' läheisesti liittyvää Thin Lizzyä sekä Trainspotting -leffassa soinutta Underworldia. Amocista tiedettiin suurin osa hyvällä yhteispelillä ja Kraftwerk -kohtakin meni melkein nappiin. Kahteen viimeiseen kysymykseen olikin sitten tarjolla aimo annos haastetta kun kyseltiin mm. Thin lizzyn "Whiskey in the jarin" lyriikoita ja Trainspottingista sanatäydennyksiä. Tähän haasteeseen saimme vastattua kuitenkin kiitettävästi jälleen hyvällä joukkuepanoksella, mitä nyt itse pysyin paikoin heikohkosti mukana (varsinkin Thin lizzy -kohdassa Arin tuoma tietotaito oli meille merkittävä). Pitkään aikaan ei finaalin jälkeen ollut jäänyt yhtä hyvää tunnetta menestymismahdollisuuksien suhteen kuin tällä kertaa ja kuinka ollakaan, VOITTOHAN sieltä tuli pistein 22,5 ja vieläpä selvästi ennen Essoja ja kolmoseksi taipunutta Poikakuoroa! Hip hip huraa! Näköjään vierasapu auttoi välittömästi, joten kyllä tässä riittää Elskuilla pureskelemista!

Yhteenvetona: Viikovoiton myötä kelpaa jatkaa kautta eteenpäin ja komean kliimaksin sai Jasmininkin visailut ennen siirtymistä maan toiselle puolelle. Toivon mukaan Elinakin saataisiin ensi kerralla mukaan ja tuuraajistakin on ollut puhetta. Pisteet myös Mikolle mielenkiintoisesta visasta! Täältä tähän ja torstaina taas.

Musavisakauden korkkaus

Musavisan Kevätkausi 2011 pamahti käyntiin eilen! Paikalla oli 11 joukkuetta, enempikin olis tietysti mahtunu. Elizabeth Bathoryitä oli paikalla 3/5 eli Jounibeth, Jasminbeth ja Satubeth. Näistä keskimmäinen tosin pelasi kauden ensimmäisen ja viimeisen visansa näillä taajuuksilla, jatkaakseen musavisailijan uraansa eteläisillä taistelukentillä.

Avausvisan tuomarina hääräsi Poikakuoron MikkoS. Eka kierros läpsähti käyntiin läpsyllä, joka meni johonkin pöytään vastauksella I wanna be sedated. Eli joku Ramones-coveri oli kyseessä. Varsinaisessa visassa kuultiin seuraavia artisteja: Ian Dury, Social Distortion, Eläkeläiset, Captain Beefheart and his magic band sekä Miracles. Meillä kierros meni varsin hyvin, vaikein taisi olla Ian Durya näytelleen Andy Serkisin tunnetuin rooli. Sehän oli se LOTR-trilogian Klonkku. Toki leffasarjan nimi pyörähti ilmassa ihan ääneen sanottuna, mutta kun ei niin ei. Sijoituksemme oli nro 1, pistein 16.

Toisen kierroksen läpsähdyspalkinto meni johonkin pöytään (taisi olla Ari 'Angus' Elsku Mäy), AC/DC-coverin tunnistuksella. Olin noin sekunnin myöhässä... Tuomari soitti seuraavia artisteja: Päät, Prince, Shampoo, Screamin Jay Hawkins ja Talking Heads. Kierros oli sitten hieman edellistä kinkkisempi, mutta selviydyimme tästäkin kunnialla. Noloin taisi olla Päät-yhtyeen mukaan nimenneen biisin esittänyt duo, joka oli niinkin outo ja tuntematon kuin PMMP. Ei tullut mieleen, joten vastasimme Neon 2. Joo. Se ei kuitenkaan menoa haitannut, sijoituimme sijalle 1, yhteispistein 36,5.

Finaaliin jatkoi kuusi joukkuetta: Elskut, Poikakuoro, Kream Team, Esso Corner, Nova Group ja Elizabeth Bathory. Läpsy läpsähti taas jonnekin pöytään, olikohan Poikakuoro.. ja enpä muista enää vastausta. Tämäpä olikin sitten se vaikein kierros, kertakaikkiaan. Hajapisteitä kerättiin seuraavista artisteista: Clifters, Radiohead, Risto, Soundgarden sekä True West (kirjoitusasusta en oo varma). Puolityhjä oli paperi, kun kierros päättyi. Muutama vastaus nakattiin paperille lähestulkoon lennossa paperia palauttaessa. Sepä osoittautuikin sitten juuri oikeaksi teoksi, koska saimme heitoista muutaman oikean vastauksen, Radioheadin tapauksessa ennenkaikkea. Olimme kyllä kollektiivisesti sitä mieltä, että "tultiin alas ku lehmän häntä". Mutta ähäpäs, sijoituimme nätisti sijalle kaksi, hopeainen viikkosija on oikein hyvä. Tokihan tässä oli pieni epäselvyys Riston biisin kohdalla, kun tuomarilla oli sattunut pieni virhe biisin nimen oikeinkirjoituksen tulkinnassa. Biisi oli siis "Nina, olen palasina" eikä "Nina". Tämän ansiosta saimme puoli pistettä lisää ja tiputimme tasapisteisiin tulleet Elskut kolmosiksi. Josta seurasi sitten se, että Elskut huomasivat vasta kotimatkallaan (kuulemma), että heillä oli kuin olikin sama vastaus kuin meillä. Tällaiseen tilanteeseen ei ole sääntöä säädetty, eikä varmaan tarvinnekaan, jos lähtökohdaksi ottaa sen, että vain paikanpäällä tehdyt protestit otetaan huomioon. Ja näinhän sitä on ilmeisesti tehtykin vuosien saatossa.

Mut jees, hopea ei ole häpeä. Tästä jatkamme ensi viikolla, toivottavasti saamme Marjobethin ja Elinabethin vihdoinkin pelipaikkaansa täyttämään.