Kuilun partaalta..

No niin rakkaat lapset, sehän on jälleen koittanut musavisaraportin aika koitoksesta, joka käytiin torstaina 23.2. Paikalla Yhtiöllä EB:n tämänhetkinen vakiojengi eli allekirjoittanut, Satu ja Elina ja tuomarointivuorossa Poikakuoron Mikko.

Joka kierroksen alussa oli totutusti läpsy, mutta olen näemmä taas ne muuten unohtanut, paitsi että Satu taisi viedä niistä yhden. "Ekalla rundilla" stereoista raikui Commodoresia, K.Maroa, George Clintonia sekä Puukko-Allua. "Easy" on äärimmäisen tuttu ja muistettava raita, mutta kun emme kerta kaikkiaan muistaneet/osanneet yhdistää biisiin juuri Commodoresia, raapustimme paperiin Al Greenin nimen. Kommodori vastaa maavoimista puhuttaessa everstiä, tämä saatiin ainoana oheiskysymyksenä oikein. K.Maro jäi tunnistamatta, mutta biisin nimestä ("Crazy") taisi Elina hankkia meille pisteen. Eipä tiedetty, että kaveri on syntynyt Libanonin Beirutissa tai että asuu tällä hetkellä Montrealissa. Hänen ensimmäinen hittibiisinsä ei myöskään tuonyt lisäpisteitä. Edelleen, vanha Funkadelic/Parliament -nokkamies George Clinton ei tullut lainkaan mieleen, mutta sentään Satun ja Elinan hyvät arvaukset tuottivat pisteet Bootsy Collinsista (joka on ollut taannoin Clintonin yhteistyökumppani) ja vuodesta 1996 (visassa soineen Clinton -biisin emoalbumin julkaisuvuosi). Sitten taas Oululaisräppäri Puukko-Allua (joka tosin on ehntinyt genrelle ominaiseen tyyliin operoida vaikka kuinka helkkarin monen nimen alla) käsitellyt kohta meni täysin pieleen, vaikka yritys oli kova. Puukko-Allun biisissä (mikähän lie muuten olikaan?) kertojalla ei ole enää hampaita, kun sattui sellainen "accidetti", että oli purrut kettinkiä. Saatiin kyllä ongittua biisistä tuo vahinko, mutta olisihan se pitänyt saada mainittua, millainen sellainen pisteen ansaitaksemme. Pakko mainita, että Satu kävi jopa valittamassa pisteittä jättämisestä siitä, jotta saataisiin pienoinen pariskunnan välinen kiista aikaan ja huvittumisen aihetta meille muille, mutta kyllähän Mikko ihan aiheesta sen tyrmäsi, hehheh. Alkutaipaleemme illan visassa oli siis melkoisen nihkeä ja niinpä olimme kahdeksan joukkueen joukossa viidentenä kierroksen jälkeen. Kyllä siinä kelpasi siemailla olutta hivenen mietteliäänä..

No mutta, toiselle kierrokselle: soitettiin sellaista kamaa kuin Beck, Taj Mahal, Body Count ja Devin The Dude. Ensin mainitun onnistuin jostain muistini sopukoista kaivamaan, muu tästä ensimmäisestä kohdasta menikin sitten väärin vähän huonon tuurinkin siivittämänä. Taj Mahalin sijaan veikattiin B.B. Kingiä ja muutenkaan ei lisäpisteitä siitä herunut. Sitä vastoin Body Count -kohdasta Elina hoiteli meille hienosti useammankin oikean vastauksen, biisihän oli "Cop killer". Yritimme kylläkin virheellisesti sijoittaa bändin perustaja-vokalisti Ice-T:tä vankilaan, vaikka näyttelijä hän nykyisin päätoimisesti on. Seuraava räppärityyppi eli mainittu Devin.. jäi taas tietämättä, samoin hänen biisillään fiitanneet tyypit. Snoop Doggia ja kumppaneita veikkailtiin ja itse asiassa Snoop siinä hääräsikin, mutta nimenomaan vain vierailijana, ei pääesiintyjänä. Devinin.. biiseissä usein toistuvan aiheen, ts. pilvenpolton Elina arvasi kuitenkin jälleen hyvin. Kakkoskierroksen jälkeen oltiin sijalla 4 ja puolen pisteen turvin edettiin finaaliin, joten todella täpärälle meni! Yhtä kaikki finaali oli edessä ja kaikki yhä mahdollista.

Finaalikierroksella soittolistalla olivat puolestaan Billy Talent, Masshysteri, Q-Tip sekä Rick James. Billy Talentista emme tienneet tai arvanneetkaan mitään, joten vaikea puurtamisemme sai jatkoa. Tämä kanadalaisorkesteri tunnettiin muuten alkujaan kuulemma nimellä Pezz. Mutta toisena soinut Masshysteri sen sijaan toi meille elintärkeitä pisteitä, kun saimme sen Satun vahvalla myötävaikutuksella melkein täysin kohdilleen. Bändi on Umeåsta kotoisin ja hehän olivat taannoin edesmenneessä Pub Tupsussa järjestetyssä punk-illassa mukana (en itse ollut paikalla mutta Satu oli ja itsekin kyllä muistan tapahtumasta kuulleeni). Q-Tip palautti taas maanpinnalle, kun emme tienneet esittäjän lisäksi myöskään esim. soineen biisin tuottajaa (Mark Ronson) emmekä biisissä sämpälättyä laulajaakaan (Ruby Andrews). Finaalin toinen vahva hetkemme oli Rick Jamesia koskenut kysymysrypäs. Biisinä yksi artistin tunnetuimmista eli "Mary Jane". Emme tosin tienneet että biisi on julkaistu myös Friday -nimisen leffan soundtrackilla 90-luvulla, mutta se että kaveri kuoli sydänkohtaukseen ja että Dave Chappelle on parodioinut häntä repliikillä "I'm Rick James, bitch!", saatiin komeasti taas oikein. Nämä kohdat olivat taas eritoten Elinan tietotaidonnäytteitä. Finaalin loppupisteitä julistettaessa jännitys laukesi pian, koska mukana oli siis vain neljä joukkuetta ja huomasimme nopeasti, että saamamme 8 pistettä olivatkin yllättävän kovaa valuuttaa. Jälleen kerran finaali oli meidän näkökulmasta odotettua vaikeampi muillekin ja niinpä kevätkauden avausvoitto oli tosiasia! Ja sitä makeampi voitto oli, kun se saavutettiin lähes kuilun partaalta nousten! On tosin annettava täysi tunnustus Kream Teamille, joka varjossa pelaten pesi koko porukan ja vieläpä selvästi, mutta sellaistahan se joskus on emmekä kyllä anna sen yhtään himmentää omaa saavutustamme nimimerkillä sellaista on meillekin joskus tapahtunut.

Eipä sitten muuta kuin kiitokset joukkuetovereille (jotka kyllä pelastivat meidät tällä kertaa, koska rehellisesti sanottuna itse olin koko visan ajan enemmän tai vähemmän pihalla), tuomarille ja kilpakumppaneillekin hyvästä iltamasta. Kohti seuraavaa koitosta.

Vaikeaa heviä ja Marilyn Manson

No niin, tässäpä pikainen raportti 16.2 pidetystä visasta, joka oli kompastelua EB:lle koko kolmen kierroksen ajan.

Ensimmäisellä kierroksella kuultiin mm. Volbeatia, Pendulumia, Infected Mushroomia ja Apocalypticaa. Pistesaldo jäi vähintäänkin vajaaksi, 5/20 pistettä koostui Pendulumista ja tunnistimme Satubethin kanssa Jonathan Davisin yhdestä biisistä. Tosin pohdimme aluksi oliko kyseessä Marilyn Manson, mutta intohimoinen nasaali toi voiton Davisille, onneksi. Apocalyptican tunnistimme myös, mutta Rammsteinia ei tule niin päivittäin kuunneltua, että siitä olisi tietnnyt juurikaan mitään.

Toisella kierroksella coveroitiin ja bändejä olivat mm. KMFDM, 7 Seinähullua veljestä ja Tori Amos. Material Girl-biisin esittäjäksi läväytimme taas pöytään mr. Mansonin, mikä ei ollut taaskaan oikein. Toisena kuultiin mystiseksi jäänyt kantriversio raportin tekijältä ohimenneeltä bändiltä, kolmas Rod Stewartin alkuperäinen biisi oli Jounin ja Satun heiniä ja allekirjoittanut tunnisti viimeiseksi soineen Tori Amosin ja Satubeth tiesi asiasta loput.

Finaalikierrokselle selvittiin kuitenkin, kuuntelemaan mm. Zero Ninea, Amon Amarthia (jonka allekirjoittanut on nähnyt livenä, what?!) ja Blue Öyster Cultia. Satubeth nappasi pisteet Zero Ninesta, toinen kappale voidaan kuulla leffassa Resevoir Dogs. Kolmanteen biisiin Elinabeth veikkaili suomalaista Insomniumia (hieno bändi genressään), mutta kyseessä oli kuitenkin edellä mainittu Amon Amarth. Viimeisen Blue Öyster Cultin Jounibeth tunnisti hienosti, mutta lisäkysymykset menivät joukkueemme osalta arvausten puolelta metsään.

Finaali huipentui lopulta 900Saapin ja Mikälie-tiimin väliseksi kamppailuksi, onnea voittajajoukkue Mikälie-tiimille! =)

(ps. Pakko tästä nyt on huomauttaa, että tuomaroiva joukkue oli melkoisen suvereeni koko visan läpi, voittaen pisteissä sekä kaikki kierrokset että myöskin läpsykysymykset. En ala sen suuremmin nillittämään, kehottaisin vain tuomaroivia joukkueita kiinnittämään huomiota enemmän oman joukkueen tietämykseen ja tekemään kysymyksiä niiden genrejen ulkopuolelta(kin). Kun joukkueessa on useampi ihminen, joilla on samanlainen musiikkimieltymys, on luonnollista, että myös tietämys on sitä myöten samankaltainen. EB kiittää omalta osaltaan haastavasta visasta, taas opittiin paljon uutta musiikkimaailmasta! =) )

Kevätkausi poksahti auki!

On siis aika koota aloitusvisan tapahtumat. Elizabeth Bathory oli lähellä lopettaa toimintansa Marjobethin ja Maribethin siirryttyä eteläisemmille visatantereille. Me jäljellä olevat jäsenet - Elinabeth, Jounibeth, Satubeth - päätimme kuitenkin tyydyttää verenhimomme ainakin tämän yhden kauden ajan. Siispä, aloitusvisaan!

Elinabeth ilmoitti olevansa jetlagin kourissa, joten duona pelaaminen olisi illan aktiviteetti. Istahdin aluksi tuon ah, niin rakkaan vihollisjoukkueemme Elskujen pöytään, jossa istui Elskujen uusin jäsen Laura. Tuomarina toimi Ari Mäy. Kuulemma heillekin oli joukkue illaksi tulossa ja siinä heitä odotellessamme Jounibethkin pyyhälsi paikalle. Viivi ja Mika Mäy Mäy olivatkin lopulta estyneitä saapumaan paikan päälle, joten yksissä tuumin värväsimme Laura Mäyn Laurabethiksi. Eikös kuulostakin paljon paremmalta "Laurabeth" kuin "Laura Mäy"?

Läpsyllä kuitenkin aloitettiin. Tässä pärähti soimaan Melrosen Rich Little Bitch, jossa ihan eka läpsy ei tuonut oikeaa vastausta. Toisella yrittämällä lippulappupalkinto meni Poikakuoron Jonzelle, vaikka oikeammin se olinkin minä, joka läpsyn ennen Jonzea täräytti. Toki pikkukätöseni eivät läpsähdä niin kuuluvasti kuin miehen räpylät, että olemme jo pohtineet seisomaan hyppäämistä. Toki siinä sitten pöydällä olevat juomat ovat vaarassa joutua lattianpesunesteeksi. TuomAri kuitenkin tuomitsi lipun Poikakuorolle ja niinhän se sitten menee. Hmph.

Eka kierroksella soitettiin sellaisia artisteja kuin Queen, Movetron, Skid Row ja Fintelligens. Osattiin oikeastaan aika hyvin, mutta ilman Lauran panostusta emme olisi saaneet niin hyvää pistesaldoa, joka oikeutti meidät sijalle yksi. Toisen kierroksen läpsyä en enää muista, mutta kierroksen artistit olivat Pink, Def Leppard, Vesku Loiri sekä Misfits. Ja jälleen kiitos Lauralle, jokunen piste olisi jäänyt jälleen saamatta. Hienosti lähdimme finaalikierrokselle kärkisijalta.

Finaalissa teimme perinteiset. Eli tipuimme sijalle kolme. Aphex Twin, Iiro Rantala New Trio, Dimmu Borgir ja Cameo osoittautuivat meitä höplästä vetäneiksi artisteiksi. Dimmu Borgir, tuo suurin ja kaunein. Johtopäätöksemme oli vastata sen sijaan Cradle of Filth, jonka perustelimme Dani Filthin erikoisella laulutyylillä. Se vain, että Shagrath ei ollut ainoa laulaja tuossa kuullussa Dimmun esityksessä. Perkuta! Näsäviisastelu ei todellakaan kannata. Tästähän tietysti saimme kuulla kunniamme itse tuomArilta. Ja lopulta Cameon Word up -biisi. Tätä esittäjää on kysytty aiemminkin ja olen aina osannut luetella biisin esittäneet artistit. Olen viime aikoina kärsinyt ihme muistikatkoksista ja tässä se konkretisoitui pahimman kerran. En muistanut Cameota, en niin millään. Sain vain päänsäryn. Ja nyt pääsen jossitteluihin. Jos olisimme vastanneet Dimmun, olisimme saaneet myöskin bändin nimen alkuperän. Ja jos olisimme muistaneet Cameon, olisimme saaneet yhteensä kolme pistettä, jolla olisimme napanneet kakkossijan.

Joka tapauksessa, joukkueemme (+ Laura) pelasi upealla yhteistyöllä, josta olemme saaneet olla ylpeitä tässä kausien saatossa. Emme vain tällä kertaa päässeet tarpeeksi moneen oikeaan vastaukseen. Siksipä tästä takaa-ajotilanteesta onkin hyvä jatkaa kohti kauden finaalia. Onnea hienosti voittaneelle 900Saapille! Kiitos tuomArille kivan kepeästä visasta!

Frontside Ollie

"Silmiäni usko en/ kun se tyttö teki sen/ täydellisen Frontside Ollien".

Iltaa kohti

Parin tunnin päästä alkaa Musavisan syyskauden 2011 jännittävä kausifinaali! Millaiset ovat alkutunnelmat? Uusiiko Mikä Lie Tiimi viime kauden voittonsa? Huojuttaako Poikakuoro-duo sittenkin korkeinta palkintopallia? Entäpä synkän äijämusiikin mestarit Nüpulla ja 900Saappi, kaasuttavatko he kaikkien ohi? Mitä tekee kauden komeetta Elsku Mäy Mäy, musertuuko muut alle? Onko se sittenkin Kream Team, tuo läpsyjen lausunnan mestari, joka toteuttaa kermaisen unelmansa syyskaudella 2011? Vai onko kauden mestari sittenkin tuo ah, niin ylväs kreivitär Elizabeth Bathory?

Onnea meille kaikille!

Varjosta loistoon...ja takaisin

Ja niin käynnistyi Marjobethin osalta syksyn viimeinen visa. Taipaleelle lähdettiin Kream Teamin johdattamana ja perinteisesti joukkueen visat missanneena olin kovin tyytyväinen, että Elämä salli minun olla tällä kertaa mukana. Tähtäimessäni oli pätemisentarpeen tyydyttäminen, ja tätä tarvettahan oli kertynyt mukavasti edellisviikkojen nöyryytyksissä.

Kierros käynnistyi mainiolla ratkaisulla lausua pop-lyriikkaa. Enpäs kyllä muista, kenelle drinkkilippu meni. Lintu-teemaan päästiin Leather Facen Eagle -biisin myötä. Arvauksemme Eagles of Death Metallista ei aivan mennyt nappiin, mutta henget kirjoittivat kumminkin kauttamme paperille Emmerdalen, kun piti kehitellä saippuasarja, jossa bändi on nähty. Abba esitti alkuperäisen biisin, josta myöskin pointsit hämyiseen kotipöytään.

Sittenpä ilmoille roikaistiin Ramonesin Surfin' bird, jolloin pöydässä käytiin pieni kähnäys (minä ja Jouni) siitä, kuka saa parannella viime visoissa hankittuja haavojaan kirjoittamalla tuon itsestäänselvyyden paperille. Sovussa sinne kirjattiin monenlaista, myös oikeaan osunut elokuva-arvaus. Full Metal Jackethan se siellä.

Elina oli tehnyt sovun kosmisten voimien kanssa ja tiesi kaiken Nelly Furtadosta. Arja Havakka meni yhtä vailla täysin pistein, missattiin artistin instrumentti, joka olikin yllätyksekseni basso, eikä klassikkoveikkauksemme hanuri.

Kierroksen viimeinen kysymys aloitettiin itsevarmasti Devendra Banhartia kirjoittamalla, kunnes Jouni taivutteli meidät vaihtamaan vastaus kumminkin Anthony and the Johnsonsiin. Suosikkisarjakuvastani tehty lähes erinomainen elokuva, V for Vendetta, ei tosin päässyt paperille. Arvailimme höpönlöpöjä, Pianoa.


Kierros ei mennyt lainkaan hullummin ja saimme takaisin 15+ pisteen arvoisen paperin, jolla yllettiin tuossa vaiheessa ykkössijalle. Puuhapaperin "Genen Fleda?" olimme jo palauttaneet.

Kakkoskierroksella Bathoryn Ellut olivat tulessa. Tuli täysiä pisteitä ja yhtä vailla täysiä. Aijai mitä nannaa. Glasvegasilla mentiin Jounin vakuutellessa sen olevan oikein, itselleni hieman ylläri että ovat coveroineet Come As You Aren. Niin Michael Jacksonit kuin Butch Vigit löysivät tiensä vastauspaperille.

Kakkosena Amy Winehouse feat. Mark Robson biisillään Valeria, eikä Black Rain. Temptationsia alkuperäinen biisi ei ollut nähnytkään (vaiko toisin päin). Vaan Mari tiesi, että silmämeikin ja tukan kuningatar Amy W menehtyi alkoholin yliannostukseen.

Missisippin omaa poekaa Robert Johnsonia papruun, Crossroadsista +. Eric Claptonin tribuuttialbumi arvattiin. Kiitos Satu. Meno kävi vallattomaksi Eläkeläisten myötä. Väärin tuossa kysymyssarjassa meni ainoastaan biisiarvaus, joka oli Mopedin sijaan Kela.

Sonic Youthin 100 % kruunasi kierroksen. Vaan emmepä huomanneet, että kierroksen teemana olikin päihteiden sijaan 27-vuotiaana kuolleet.

Paperi palautui pöytäämme mukavalla lukemalla 17+/22, jonka lisäksi saimme vielä 2,5 pistettä puuhapaperista, jossa siis arvailimme muusikoita pelkkien pääkarvoitusten perusteella.

Laaaaa. Pöydässämme keskusteltiin autuaissa tunnelmissa, kun kuulimme ykkösen ja kakkosen yhteenlasketut pisteet. 34 pistettä tuntui makialta, etenkin kun kakkosella oli 9 pistettä vähemmän. Elizabeth Bathoryn historiallinen johtoasema.

Vaan finaalikierroksen jälkeen oli tunnelmat kuin kasviksella.

Kiviselle kolmostielle laukattiin sellaisella tarmolla kuin pyhään sotaan ikään. Paineet runkosarjan voitosta tuntuivat jokaisen pullistelevissa ohimosuonehissa, etenkin allekirjoittaneella ja Jounilla, kun Stone Rosesin Fool's Goldia _EI_VAIN_ saatu puristettua alitajunnasta papruun vaikka jos monenmoisia jumalolentoja, incubuksia, pyhää turskaa ja perkeleitä, kutsuttiin apuun. Ei se kakkoslevy nyt vain mieleen jäänyt, ei, vaikka Stone Rosesin Stone Roses soi meikäläisen soittimissa kyllä koko kesän 2010. No mutta. Meni Manchester oikein, samoin tiedettiin porukan comebackit. 3/5. Yksi kriittinen piste olisi riittänyt. Perkhele.

Satu kikkaili paperille Stonen, biisiksi yllättäen Get Stoned. Oikein meni kaikki, paitsi bändin kotikaupunki, joka ei ollut ainakaan Hämeenlinna. Bändin logon kanssa oli ongelmia, mutta piste siitä tuli kumminkin. Tältä sen piti näyttää:

Greaset on meidän pöydässä hyvin hallussa, myöskin coverit. Marin toimesta vastasimme tällä kertaa Angus & Julia Stonen esittäjiksi. Vaan Belgiasta eivät olleetkaan kotoisin, vaan Australiasta. Pistettä vailla täydet taas.

Ulkoistin hiphopin joukkueemme muille jäsenille, jotka Cypress Hillin sijaan iskivät paperiin suuressa sielujen sympatiassa Jurassic 5. Ei sillä, minä olisin varmaan tarjonnut siihenkin suunilleen Tulenkantajia...

Ja sitten. Sitten se pohjanoteeraus. Pakotin paperille Sydän sydämen ja arvailin Karkkiautomaattiakin, mutta ei. JOS. Jos olisimme keskustelleet enemmän. Jos kommunikaatiomme olisi toiminut paremmin. Jos osaisimme lukea toistemme ajatuksia. Jos emme ottaisi toisiamme itsestäänselvyytenä. Sur-rur ja buhuu. Sen myötä hävittiin myös Pyhä Sota the Runkosarjan voitosta arkkivihollisellemme, mutta ah niin rakkaalle, Elsku Mäy Mäylle.

Marjo kiittää Kream Teamia ja musavisailijoita mainiosta kaudesta. Sii juu in huhtikuu. Eiku helmikuu.

Menkää ja voittakaa

Saarivaltakunnan äänekkäin bändi (?!) on hengessä mukana illalla!