Keskiviikko. Aamuvuoro. Musavisa tiedossa. Torstaina myöskin aamuvuoro. Crap. Eipä mitään, sillä iltahan päättyi aikaisin kun ei tarvinnut voittojuomia jäädä hörppimään. Aavistelimme Satun kanssa tulevan kisan kuviota jo kävellessämme samaa matkaa kohti pahamaineista synnin tyyssijaa Rovaniemen kylmiä (ja hemmetin liukkaita) katuja pitkin. Epäilykset tuomareiden musavalinnoista osuivatkin naulan kantaan ainoan rokkimusan kiteytyessä melkeinpä puuhapaperiin ja allekirjoittaneen fantasioihin täydellisestä visaillasta.
Niinhän se visailu taasen läpsyllä käynnistyi, naapuripöytään Jounille meni myöskin. Kierros käynnistyi ja kuuma Elizabeth trio kokoontui miettimään kuumeisesti mitä ihmettä kirjoittaisimme ykköskysymykseen. Suck my elbow tiedettiin, mutta Supperheadsin sijaan esittäjänä oli Ellun ehdottama Moses Hazy. Väitin kiven kovaan Hazyn olevan kotoisin Torniosta, mistä sitten Satun kanssa taiteilimme paperille Supperheadsin. Tämä kuulosti siis ihan järkevältä vielä tuolloin...Noh, c-kohta sentään meni nappiin. Kakkosen a-kohtaan MC Ellu veisteli Conscious youthsin biisin Life's a gift. Kokoonpanoon arvailtiin jotain, mikä sitten todellakin jäi arvailuksi. Pistettä ei herunut. 8 Milen tiesi Elina. Ville Iisakki Pystynen oli 3 a:n oikea vastaus, olimme arvailleet Antti Lehtistä. Itse olin tuossa vaiheessa täysin pihalla kaikista nimistä, keskityin tarkkailemaan ympäristöä ja kiroamaan elämän ja musavisan tuskaisuutta. Kierroksen viimeinen kysymys toi meille puolta pistettä vaille täydet. Ja se puolikas puuttui siis a:sta, selvennettäköön vielä. Niin päättyi ensimmäinen kierros ja pisteitä liikeni meille ja Toistaiseksi-joukkueelle 6 ½. Craptori johti 7 pisteellä.
Läpsänder no 2 meni ohi. En myöskään muista kenelle se meni. Toinen kierros tuotti meille pyöreän nollan ja turpeana tykyttävät ohimosuonet. Tässä vaiheessa pöydässä puhuttiin aika törkeitä mm. tuomareiden musavalinnoista ja yrityksistä syödä mikrofoni siihen puhumisen sijaan. Vai olikse sitte jälkeenpäin, ei voi muistaa. Ykköseen veikattiin Fatboy Slimiä, vaikka Pepe de luxe olisi ollut oikein. Dieseliä tarjottiin Leviksen tilalle jne. Jurassic five???? Kukahan senkin tiesi. Me emme ainakaan. Kolmosen leffakysymykseen kirjoiteltiin yhteisymmärryksessä Tyttö sinä olet tähti. Noh, Bad luck love se sitten olisi ollut. Puuhapaperi oli toivomme, sillä varmaksi tiesimme Jimmy Pagen, Princen/Symbolin, Anthraxin jne. Muurahaiskuviosta, auringosta ja suorakulmioista ei tullut pisteitä.
MUTTA. Jotain kamalaa tapahtui ja ihastuttavat Eliisat eivät päässeet finaaliin, sillä tuomarit olivat keksineet kokeilla uudenlaista tapaa laskea pisteitä. Tavassa huomioitiin puuhis ainoastaan siinä tapauksessa, että ekan ja tokan kierroksen yhteispistemäärä oli tasoissa useamman joukkueen kanssa. Nooh, Satu huomasi virheen puuhiksessa, minkä vuoksi pääsimme sittenkin finaaliin: Led Zeppelinillä kun ei ollut olemassa omaa logoa, eli kyseessähän oli Jimmy Pagen logo. Hyvä Satu. Finaalista voisin sanoa, että piste irtosi Tommi Liimatasta. Se ainoa pisteemme. Kyllä teki kipeää. Visan voittaja oli Toistaiseksi, onnea heille. EB mönki kotilinnaansa nujerrettuna, mutta ärhäkkänä kuin lappilainen verenimijä konsanaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Kiitos nopeasta raportista Marjo :)
Kyllähän se aina jurppii jos ei edes läsnäreille pääse. Se nyt vaan on semmonen juttu, johon hirvittävän kauhea kilpailuviettini vetää. The name of the game. Tai jotain.
Mutta siis joo, olihan se visa kyllä lievästi ilmaistuna hieman.. öh.. sekava. Sellainen se ei olis ollu, jos puuhiksen tarkoitus olisi ilmoitettu jo ennen puuhiksen jakoa. Mutta sitten taas toisaalta, miksi tehdä puuhis, jos sitä ei lasketa. Ja sitten kun se laskettiin, oli siinä kohtalokas virhe.
Että eikö olisi kaikkein selkeintä, että kaikki kahden ensimmäisen kierroksen aikana tehdyt jutut lasketaan yhteen ja sitten kaikkien pisteiden yhteismäärä ratkaisee finaalijoukkueet? Ellei siis toisin ilmoiteta ennen tarpeettomien tehtävien jakoa.
Ja sitten se oikeiden vastauksien läpikäyminen. Se on oikeesti tarpeellista, koska niitä virheitä sattuu kuitenkin aina. Jollakulla on aina jotain protestoitavaa ja joskus ne muuttaa joukkueiden sijoituksia. Vasta protestien jälkeen voi minun mielestä luetella tulokset.
No niin. Eiköhän tuossa ole jo purnattu. Pari sanaa on pakko sanoa myös tuomareiden puolesta. Vaikka tunsin oloni suhteellisen turhaksi tietämättömyyteni takia koko visan ajan (lukuunottamatta puuhista), oli sinänsä ihan jees, että saimme kokea erilaista musiikkia. Sellaista, jota ei ole kauheasti aiemmin soiteltu visassa. Ainakaan koko visaa. Ja hihhih, mulla oli aikamoinen flunssa päällä ja korvat sen mukaisesti tukossa, etten kuullut edes omaa ääntäni, minkä takia se taisi taas raikaa pitkin Kauppayhtiön kattoa ja seiniä :D
Mutta tykkäsin silti tuomareiden huumoripitoisesta suhtautumisesta koko illan kestäneeseen hässäkkään. Seuraavalla tuomaroinnillanne hoidatte homman kotiin, eiks ni?
Loppukaneetti: "menihän tää finaalikierros paremmin kuin kakkoskierros" :D
Ai niin juu, yks pointti vielä.
Ei niitä tuomarin sääntöjä sinne musavisablogille ihan turhaan ole laadittu ja viilattu.
Lähetä kommentti