Eka kertaa meinasimme olla kokonaisena oikeana joukkueena visaamassa, mutta Matti-parka jäi pyörimään ympyrää matkalla musavisaan. Mattia olisi kyllä tarvittu. No, eniwei, saimme kuitenkin ensi kertaa mukaamme Marin, joka hienosti tiesi oikeita vastauksia, päätyi ne sitten vastauspaprulle tai ei. Eli, kokis oli Marjo, Elina, Mari ja Satu. Kovasti mukaan himoinneet cheerleaderimmekin eksyivät, kenties samalle polulle Matin kanssa, kuka tietää.
Illan tuomarina hääri Toistaiseksi-TomTom. Vaikean visan oli kasannut, saimme kiristellä aivonystyröitämme sen minkä kykenimme, mutta eka kierroksen jälkeen olimme kuitenkin ihan tyytyväisiä. Joitakin tiedettiin, joitakin ei. Se Helismaa ja Rautavaara -hässäkkä aiheutti päänvaivaa, ja siinä olisi Matti ollut miehiään vastaamaan. Toisen kierroksen teemana oli joku tyttöjutska, koska kaikki artistit olivat naisia. Jälleen kerran, joitakin tiesimme, joitakin arvasimme. Ihan hyvin kai se meni, koska finaaliin päästiin. Vaikeaa vaikeaa, mutta oli niin virkistävää joutua pinnistelemään äärimmäisyyksiin saakka. Tässähän oli jo ihan taistelun makua.
Kunnes koitti finaalikierros ja karu totuus paljastui! Minkä mahdottomuuden TomTom olikaan päidemme menoksi keksinyt. Teemana oli Afrikka. Nii-in. Afrikka. Olimme vähän että "joo, nyt kosahti". Eka biisi alkoi soimaan ja pääsin osoittamaan sen oikean ikäni. Juu, olen ollut teini kasarilla, mikä koitui sitten ilmeisesti joukkueemme onneksi, koska saimme jotain ainakin vastattua Afrikka-teemaan. Sitten tuli jotain ihme höttöä, Marjo loistavasti kirjaili paprulle Chemical Brothers, ja siihen olimme kaikki erittäin tyytyväisiä. Mitäs siinä muuta olikaan... nyt en tarkemmin muita muista, mutta paperi palautettiin, emmekä olleet niin toiveikkaita kuin edellisenä keskiviikkona. Pääasia oli, että pääsimme finaaliin nappaamaan läsnäripisteen.
Tuomari jakoi paperit. Hämmästyksemme oli takuulla suurempi kuin voittajajoukkueen ilo. Pinnistelimme itsemme sijalle 3, mikä ei ollut ollenkaan huono sijoitus. Kausipisteitähän se ei läsnäreitä enempää meille anna, mutta niinku Wohou! Ei me taaskaan oltu niin huonoja ku luultiin. Mutta, voitto meni siis selkäni takana istuneelle Poikakuorolle, tuolle uljaalle dinosaurusjoukkueelle. Pääsinpähän heidän seuraansa istumaan ja ihmettelemään voittojuomien kuplimista.
Kiva visa oli! Kovasti kyllä saimme tehdä töitä pisteiden eteen. Ei ollut helppo nakki, kuulkaas. Ylihuomiseen.
10 kommenttia:
Tiukat visat ja niukat marginaalit ovat musavisailun suola:)
Kyllä. Torstaipäivät on sitten aika energiattomia, kun edellisenä iltana joutuu venymään äärimmilleen. Heh.
Ellu laittoikin viestiä mulle tänään ettei ollut saanut tekstiään blogille asti, mutta hommahan on nyt ok kun Satu olikin jo ehtinyt kirjoittaa.
Harmillista tosiaan että oon niin tajuttoman käsi kaikissa tietotekniikkaan liittyvissä asioissa.. Kirjotin aika laajan kattauksen viime keskiviikon geimeistä ja johan vitutti ku en saanu sitä eetteriin saakka, Marjo lupas opettaa mulle miten tuota perkaleen Bloggeria käytetään.. Pahoittelen tapahtunutta. -Ellu
Pistä oma raporttisi tänne kommenttilaatikkoon. Oikeasti!
Ellu: ei se mittään. Mehän ollaan tiimi, ja Elizabeth Bathoryn tiimityöskentely on todettu jo monta kertaa erittäin hyvin toimivaksi =) Mut joo, tulevaisuutta ajatellen, Marjo-Rändi voi pitää sulle oppitunnin =)
Olen samaa mieltä Mackanin kanssa. Julkaise ihmeessä se raportti, vaikka minä ehdinkin jotain siitä jo kirjottaa. Minä en muista puoliakaan mitä visassa tapahtui. Anna palaa =)
Siis julkaise se ihan tuossa noin lukupalstalla.
Musavisa 8.10.2008
Viimekertaisen voiton jäljiltä tuntui hyvältä lähteä taas haistelemaan musiikkimaailman ihmeitä.
Joukkueemme osallistujalista oli tällä kertaa lähes täydellinen, kun Marikin pääsi aloittamaan rumban.
Allekirjoittanut myöhästyi ensimmäiseltä kierrokselta ja missasi U2 aiheisen kyssärin, tosin eipä biisinä soinut Bullet the blue sky olisi ollut tietovarastossa tässäkään päässä ja levyn nimen alkuperä oli hieman hakusessa myös. Perkaleen puulajit ja jenkkilän luonnonpuistot..
Seuraava klassikkobiisi Marvin Gayeltä oli kaikille tuttu ja Satu tiesi biisin nimen olevan myös levyn nimikkoraita. Levy-yhtiön nimen kohdalla oli mielestäni pientä seksin harrastamista pilkun kanssa, miinuksia ropisi pelkästä Motownista. Bassossa kuulemma hääri James Jamerson, ei tietoa tästä.
NKNÄS ei ihan hirveästi auttanut vihjeenä LCDC –Soundsystemin kohdalla, johtuiko tämä sitten aivojen hitaasta hahmottamiskyvystä vai bändin tuntemattomuudesta, mutta Killersiä veikkasimme silti. Genren edustajat kun kuulostavat erehdyttävän samanlaisilta.. Kipale oli kuiten All my friends ja nokkamies James Murphy.
Suomifilmi nostalgian kohdalla Satu, Mari ja Marjo olivat huomattavasti paremmin kartalla kuin meikäläinen ja Tapio Rautavaara oli siis biisin esittäjä. Säveltäjän kohdalla oli pientä epävarmuutta ja se harmiksi meni väärin, oikea vastaus olisi ollut legendaarinen Reino Helismaa. Elokuvan nimi nakattiin aika randomilla ja metsäänhän se meni, mutta oikealla vuosikymmenellä oltiin kyllä, 1940. Ensimmäisen kierroksen jäljiltä tunnelma oli aika lailla jo joukkueemme sloganiksi muodostuneen sanonnan mukainen: paskemminkin olisi voinut mennä.
Toinen kierros sitten menikin ihmetellessä ja tiimi oli aika lailla kuin öö aapisen laidassa. Meikäläistä melkein hävettää omata tietoa populäärimusiikista kuten Annie, mutta kaikki pisteet lasketaan! Kakkoskysymyksen kohdalla ei voinut kuin revetä Marjon ehdotuksille, mutta toisaalta, ei kellään ollut parempiakaan. Onhan Lollo Ferrarilla toki melkoiset daisarit..! Esittäjä oli kuitenkin Jane Mansfield ja kitaravirtuoosina the legend himself, Jimi Hendrix. Boney M ja Neil Young kyssärit olivat Satun ja Marjon alaa ja kompensoivat mainiosti kierroksen nollakysymystä Edie Prickellistä..
Finaaliin aukesi kuitenkin jälleen tie, tosin Afrikka –teema ei helpottanut tilannetta lainkaan. Meikäläisestä ei tässä paljoa apua ollut, hyvä kun tiedän oman kotiosoitteeni! Satu loisti tällä kierroksella tietäen ykköskysymyksen Mori Kanten ja biisiksi Yeke Yeken. Numero kakkosessa Marjo pelasti aiemman hiekoituksensa ja Chemical Brothers oli vallan oikea veikkaus! Jollain hämmentävällä tavalla joukkueemme kuitenkin loisti jälleen ja tulimme lopulta kolmansiksi, voittajaksi ylsi Poikakuoro ja hopeasijalle kiri Blues & Dance, propsit ja onnittelut noille tiimeille!
Tulevana keskiviikkona joukkueemme on hieman vajaa kun allekirjoittanut on reissun päällä, mutta luotan täysin jengimme tarkkoihin korviin ja teräviin älynystyröihin! Tsemppiä Elizabeth Bathory, tie on vain ylöspäin! Ellu kiittää ja kuittaa, terveiset Joensuusta!
Tämmönen siis olisi raportti ollut.. -Ellu
Kiitos! Mimmillä on sana hallussa ja musatietoa takataskussa, että jess, hyvä juttu ku oot meijän joukkueessa =)
Marjo-Rändi pitänee Bloggauksen alkeet -kurssin kun vaihdat verkkarihousut takaisin farkkuihin ;)
Kuulemma Marikin olisi alkeiskurssin tarpeessa.
Raportti 2.0 on muikea, kiitos Ellu! Voin pitää sulle sen blogikoulutuksen milloin vaan, honey.
Lähetä kommentti