Musavisaraporttia odotellessa...
torstai 2. lokakuuta 2008
Go Go Go!
Kaksi tuntia Chuck Berryä yhteen putkeen on ihan liikaa. Rokkipapalla on ihan kivoja juttuja ja kaikkea sellaista, mutta joku kyllästymismomentti todellakin ylittyy liian pitkällä rupeamalla. Tajusin myös, että herran tuotanto oikeesti koostuu vain yhdestä biisistä. Siis että jokainen biisi alkaa, kulkee ja loppuu saman kaavan mukaan. Jokaisessa biisissä voi laulaa mukana "go go go, go Johnny go, Johnny B Good". Kyseessä oli siis joskus telkusta tullut Chuck Berry -dokkari.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Joo, itsekin olen sitä mieltä, että Berry on parasta kuunnella kappale kerrallaan ja mieluiten videona tai livenä.
Kappaleet ovat enemmänkin luuranko, jonka ympärille voi improvisoida tilanteeseen sopivan irstautta ja huumoria tihkuvan esityksen. Uskon, että ne on optimoitu yksittäisiksi ohjelmanumeroiksi telkkariohjelmiin tyyliin Ed Sullivan show jne. ja nimenomaan näiden kautta hän kai tulikin kuuluisaksi.
Berry on ennen kaikkea showmies, ei mikään kaunosielu, jonka tuotannon syviä merkityksiä pitäisi pohtia kotona sormi otsalla.
Jes! Kerrankin olemme Tommin kanssa samoilla linjoilla ;)
Jep, aivan liian moni biisi alkaa juuri sillä kuuluisalla riffillä (muuntelevasti). Mutta se onkin hyvä riffi XD. Deltabluesissa on myös sellainen ominaisuus, että kolme on maksimi, siten täytyy jo vetää päivän iskelmä.
Mutta oli meillä kyllä hauskaa Tommin kanssa, kun eräs ilta istuimme You Tuben lämmössä Berryn apinameiningille kippurassa nauren. Jahetsun kanssa puolestaan jatkoilla tanssimme pelkkää Berryä. Eli homma on funktionaalista.
Poikakuoroon listasin suosikkibiisini, kaikki erilaisia:)
PS. Tommilta hyvä analyysi!
Lähetä kommentti