Taistelutantereelta

Jos viime viikon visa veti meistä viimeisiä irti, eilinen visa oli sitten se piste iin päälle. Illan tuomari oli väsännyt kuitenkin viihdyttävän ja mukavan visan, jossa oli jokaiselle jotain. Vaikeaksi se siis meille osoittautui, kuten seuraavasta voi päätellä.

Elizabeth Bathory pelasi koko illan vajaana joukkueena. Marjo niiskutti flunssan kourissa ja Elina vaihtoi farkut verkkarihousuun. Joukkueemme menestystä ylläpitivät siis Mari, Matti ja Satu. Myöhemmin seuraamme liittyi Matin beibe Katri, juuri sopivasti finaalikierrokselle.

Eka kierros alkoi yksilöläpsyllä. Ja haa! Voitto tuli kuin tulikin Elizabeth Bathorylle! Minä nappasin drinksulipun oikealla vastauksella kysymykseen "kuka esitti alkuperäisen version?" Kerrankin ehdin olla nopea. Okei, varsinainen kierros alkoi sitten leffamusiikilla by Ry Cooder. Ei mitään tietoa. Onneksi sentään saimme Top 10 -kitaristeja oikein juuri tarpeellisen määrän. La vie en rose toi meille pointseja, harmitti vain se, ettemme tiedä kauheasti radio-ohjelmien tunnareita. Joidenkin mielestä voi olla hauskaa, että minä olen kuunnellut Yölinja-ohjelmaa, enkä silti osannut biisiä siihen yhdistää. On se minustakin ihan hauskaa. Oikeestaan yyber-hauskaa =)
Back to business. Kierros jatkui Smashing Pumpkinsilla, josta saimme napattua joitakin pisteitä albumin nimistä. Onneksi Mari oli siis paikalla, meidän Smäshäri-spesialistimme. Public Enemykin oli tuttua kamaa, mutta eipä tiietty muuta ku Public Enemy. Viimeinen eka kierroksen biisi oli jotain elektrohöttöä. Siinä sitä ihmeteltiin ja jostain mustan mieleni syövereistä kaivoin esille Jori Hulkkosen, josta irtosi sitten yksi piste lisää.

Joo. Semmonen oli eka kierros. Emmepä juuri päässeet henkseleitä paukuttelemaan, koska nappasimme pisteitä vain 5, ja sijoituimme 8. sijalle. Joukkueita toki oli niinkin paljon kuin 17, ja puolet niistä menee finaaliin. Olimme vähän kiikun kaakun tilanteessa, ja päätimme petrata kakkoskierroksella ja siten taata pääsymme finaaliin.

Toka kierroksen läpsy-drinkki ehti mennä toiseen pöytään. Olisin jälleen tiennyt mistä oli kyse, mutta refleksini taisi olla jo tässä vaiheessa aika jäässä. Okei, varsinainen kierros alkoi mahtavasti! Lopultakin joku tuomari uskalsi soittaa heviklassikkoa, iso hali siitä tuomarille! Pienisuurimies Dio kajautti ilmoille Rock 'n' Roll Children -biisin ja oikeat vastaukset valui paperille nopeammin kuin ehdin kirjoittaa. Toka biisin Moby oli so far out, että ei, eipä tullut mieleen. Väitin, että jos olisimme tajunneet että kyseessä oli Moby, olisi myöskin b-kyssään tullut oikea vastaus, eli Moby Dick. No joo, nämä on tällaisia jos ja jos -juttuja. Kolmosessa tivattiin euroviisutietoa. Hykertelimme jo ennen biisin alkua, että tämä on Looordi! Vaan eipä ollutkaan, naapurimaan orkesteri Abbahan se siellä laulaa liverteli. Jäsenten nimet oli hallussa, vain sen tumman naisen sukunimi oli hävinnyt muistoihin. Euroviisuvoittovuosi meni yhdellä vuodella pieleen. Voi harmi. Nelosen teknohöttö oli höttöä, puhtaat 0 pistettä. Viimeinen Leevi & The Leavings tunnistettiin, mutku se ei riittänyt. Olisi pitänyt tietää biisin nimi ja bändin jäsenet. Eihän me muuta tiedetty ku Gösta. Onneksi Matti ratkaisi Leevi-kompakysymyksen ja tiesi, että eihän se kertaakaan ole Rollossa soitellut. Eipä tainnut soitella kauheasti muuallakaan. Näin.

Nyt oli paha paikka. Jokaisen visailuillan tavoitteena on päästä finaaliin nappaamaan se läsnäripiste. Ja nythän tilanne oli se, että keikuimme siinä pistelistan puolivälissä ja tiesimme, että aika heikosti meni kakkoskierros. Saimme paperit takaisin, jossa koreasti sinisellä tussilla kirjailtu pistemäärä 5,5. Ei hyvin. Hitsi, 10,5 oli kokonaispistesaldomme ja sillä pitäisi finaaliin päästä. Jännitys kohosi kattoon kun tuomari alkoi luetella tuloksia. Viimeiseksi jäänyt joukkue keräsi 1,5 pistettä. Siitä sitten pienin harppauksin sijalla 10 ollut joukkue nappasi 10+. Tässä vaiheessa tuomari mainitsi, että loput joukkueet ovat finaalissa. Ensimmäinen finaalijoukkue oli siis Elizabeth Bathory, sijoituksella 9. Huh huh! Pyyhimme hikeä otsaltamme ja huokaisimme syvään. Tavoite saavutettu.

Finaalikierroksen läpsyä en enää muista. Tässä vaiheessa refleksini ja muistini alkoi ilmeisesti pätkiä suhteellisen kohtuuttomasti. Vaikeasti alkoi varsinainen finaalikierros. Jotain höttöä eetteri puski ulos, oli kuulemma Eurythmics. Jos sen olisimme tunnistaneet, olisi muukin tieto valunut paperille. Mutkun ei. Onneksi kuitenkin tuomari oli ujuttanut visaan toisenkin heviklassikon, tällä kertaa Judas Priestin. Levyjä hän tivasi taas, sekä bändin nimen alkujuuria. Levyjä kirjoittelin paprulle aika montakin, mutta kun vain 4 vaadittiin, suttasin muutaman yli. Ihan varmuuden vuoksi. Judas Priest on ottanut nimensä Dylanin Bobin jostain biisistä, jota emme siis tienneet. Seuraavaksi tuomari tenttasi meitä saamelaismusiikilla. Finaalikierrokselle mukaan tullut Katri raapusti paperille varmoin ottein Mari Boine. Leffaa johon hän on tehnyt musiikkia, ei tullut mieleen. Ja sitten, minun ihmetapaukseni: kysyttiin Mari Boinen viimeisimmän levyn nimeä. Olin jokin aika lukenut uutisen Boinesta, jossa levyn nimi mainittiin. Minulla ei ollut harmainta aavistustakaan, mikä se nimi oli, mutta otin kynän käteen ja kirjoitin jotain, joka osoittautui oikeaksi vastaukseksi! Minä en vain osaa käsittää mistä mielen ulottuvuudesta se nimi pulppusi ulos, se vain tuli. Tämmöstäkin voi siis sattua. Hyvä niin. Finaalikierros jatkui Vivaldilla, ja se Venetsiakin kävi jälleen keskusteluissa, mutta eipä vain päässyt paperille asti. Vuodenajasta kiisteltiin. Mari ja Katri olivat sitä mieltä, että kevät, Matti ja minä puolustimme talvea. Tosin minä jääväsin itseni pois, koska en kyennyt varmaksi mitään sanomaan. Näin ollen, kevät jäi paperille ja oikea vastaus oli talvi. Näinkin siis käy. Viimeinen biisi oli Curea, sen tunnistin. Lullaby on ehdottomasti Curen paras biisi. Musavideon ohjaajaa ei tiedetty, ja bändin perustamisvuosi meni parilla vuodella huti.

Finaalista keräämämme pisteet oli 6-, joka oikeutti meidät sijalle 4. Edellemme kiilasi Perintövero 7 pisteellä. Toistaiseksi joukkue oli kakkonen ja voittajaksi itsensä kamppaili meidän ikinuori Poikakuoro pistein 12-. Onnittelut meijän poijille =) Kova oli visa, tiukkaa vääntöä jälleen. Illan tuomari istahti visan jälkeen Poikakuoron pöytään, johon mekin olimme kasaantuneet siideriä ryystämään ja visasykettämme tasaamaan. Tuomari-Oulalla oli kova ilta, ensimmäistä kertaa kun tuomarinpalikkaa heilutteli. Pieniltä teknisiltä ongelmiltakaan ei säästytty, mutta se kuuluu vain kuvioon. Visa oli hyvä ja monipuolinen. Se oli haastava, mutta onneksi mukana oli satavarma-nakkejakin. Kiitos tuomarille!

Elizabeth Bathory kuittaa.