Noitapoikakuoro ja Kutos-Yatzyn kieltämättä vaikeahko musavisa 10.11.

Saapuessani Kauppayhtiölle kauden seitsemänteen musavisaan, mietin että tästä saattaisi muodostua meille syksyn tähän asti selkeästi haastavin sellainen. Vaihtelevista syistä johtuen niin Mari, Marjo kuin Satukin olivat ilmoittaneet jättävänsä koitoksen väliin, joten oli todennäköistä, että joutuisimme visailemaan Elinan kanssa duona ja niin pienellä kokoonpanolla operoimisesta on meidän tiimille harvemmin koitunut kovin hyviä tuloksia. Ilta kuitenkin osoitti (jälleen kerran) sen, että musavisat voivat joskus yllättää ja niin nytkin, kun Poikakuoron pöydässä (jossa on muutenkin käynyt pieni pelaajakato) istui vain Mikko. Niinpä päätimme yhdistää voimamme ja visailla kolmistaan. Tämän kerran tuomarina Pete Kutos-Yatzy -joukkueesta. Tuomarimme oli anteliaalla tuulella ja päättänyt kysyä joka kierroksen alussa kaksi läpsy-kysymystä normaalin yhden sijaan, jotta juomalippuja saataisiin enemmän jakoon. Yllättävä ja allekirjoittaneen mielestä myös erittäin kannatettava ratkaisu! Kaiken huipuksi onnistuin itse viemään kaksi ekaa läpsyä. Muista läpsyistä en sitten enää muistakaan muuta, kuin että meidän pöytään niitä ei enempää tainnut tulla.

Pete oli pahaenteisesti otsikoinut kierroslaput nimellä "Kutos-Yatzyn vaikeahko musavisa". Ensimmäisellä kierroksella soitettiiin artisteja The Doors, Tuure Kilpeläinen ja Kaihon Karavaani, I Walk The Line sekä Porcupine Tree. Juuri Doorsin biisin päättyessä ilmestyi paikalle Poikakuoron Jouni, joten Poikakuoro sai sittenkin toisenkin vakijäsenensä mukaan. Jos tämä olisi ollut meillä kolmella tiedossa jo ennen visan alkua, olisimme varmaan pelanneet omina joukkueinamme, mutta ehdittyämme jo pyytää Mikon meille, pyysimme myös Jounia liittymään remmiin. Näin olimme päätyneet pelaamaan yllättävällä sekajoukkueella ja EB:n nimellä! Mutta se siitä, takaisin kierrokselle. Doors saatiin hoidettua yhteisvoimin biisiä lukuunottamatta oikein ja Elina hoiteli meille Kilpeläisestäkin pari pistettä. I Walk The Line oli varsin hyvin toisella Jounilla hallussa ja Porcupine Treestä saatiin myös hankituksi yhdesssä pari lisäpistettä. Täten ainakaan avauskierros ei meille vielä pahoja vaikeuksia tuottanut, mistä osoituksena myös 11/17 pistettä ja kärkipaikka tässä vaiheessa.

Kakkoskierroksella kuultiin Danko Jonesia, Brand New Heaviesia, Ella "The First Lady of Song" Fitzgeraldia ja Pintandwefallia. Nyt seurasi jo hieman enemmän ongelmiakin, kun näistä vain viimeksi mainittu tunnistettiin, mutta oheiskysymykset kompensoivat tilannetta lopulta aika hyvin. Mikko mm. sai puhtaasti arvaamalla oikein kohdan, jossa pyydettiin laittamaan kolme Danko Jonesin levyä kronologiseen järjestykseen. Toisaalta tämän hyvän tuurin vastapainoksi oli hieman huonoakin. Brand New Heavies pyöri kyllä paperilla Mikon toimesta, mutta veikkasimme kuitenkin lopulta KC & The Sunshine Bandia. Fitzgeraldiakin muistaakseni mietittiin, mutta päädyttiin kumminkin Billie Holidayhin, aijjai! Sitten taas "Zorronaamio-tyttöbändi" Pintandwefall toi lähinnä Jounin ansiosta useammankin pisteen. Kiekan tuloksena 8/17 pistettä, mutta kun muillakin oli nähtävästi vaikeuksia, niin tämä riitti yhä kärkitilaan ja siten heittämällä finaaliin. Ja tämä asetelmahan on tunnetusti yleensä huono enne finaalia ajatellen, niin toki tälläkin kertaa. Read on..

Finaalikierroksesta ei sitten kovin paljon jää jälkipolville riemukasta kerrottavaa. Tuomari-Pete oli nimittäin kehitellyt siitä omasta ja joukkueemme näkökulmasta helvetillisimmän vähään aikaan! Artistilistalla oli sellaisia nimiä kuin Soilwork, Sweatmaster, typerästi nimetty Deadmau5 (olen aina inhonnut tuonkaltaista nimikikkailua, toisena malliesimerkkinä mainittakoon Stam1na), joka tosin lausutaan Dead mouse ja Raised Fist. Karua kieltä kertonee jo se, ettei yhtäkään näistä tunnistettu, mutta jälleen oheiskysymykset sentään toivat jokusen pinnan. Erityismaininnan ansaitsee jo toistamiseen muistaakseni ihan arvaamalla oikein mennyt kohta, jossa kysyttiin kolmen levyn ilmestymisjärjestystä, tällä kertaa Soilworkilta! Tämä osa-alue ainakin meni ihan nappiin! Lisäksi voidaan mainita, että Mikko tiesi Deadmau5:n esiintyneen Konemetsä -festareilla pari vuotta sitten. Finaalilappua palauttaessani ei ollut vaikea aavistaa, että nyt tultaisiin niin sanotusti huipulta pää edellä joenpohjaan ja aavistus oli aika lailla oikea: vaivaiset 3,5/16 pistettä ja lopputulosten jaettu neljäs sija. Ja jotenkin osasimme jo aavistella myös, mikä joukkue se viekään voiton neljättä kertaa peräkkäin. Aivan oikein ystäväni, Elsku Mäy Mäy visavoiton vei.

Joka tapauksessa rattoisa iltama oli taas. Kiitokset kanssapelaajille, tuomarille (kaikesta huolimatta!) ja toki myöskin poikakuorolaisille kieltämättä hyödyllisestä avusta, vaikkei voittoa lopulta tullutkaan! Ja pakko onnitella Elskuja, jotka ovat juuri nyt huikeassa voittoputkessa! Katkaiskaamme se putki huomenna!