Varjosta loistoon...ja takaisin

Ja niin käynnistyi Marjobethin osalta syksyn viimeinen visa. Taipaleelle lähdettiin Kream Teamin johdattamana ja perinteisesti joukkueen visat missanneena olin kovin tyytyväinen, että Elämä salli minun olla tällä kertaa mukana. Tähtäimessäni oli pätemisentarpeen tyydyttäminen, ja tätä tarvettahan oli kertynyt mukavasti edellisviikkojen nöyryytyksissä.

Kierros käynnistyi mainiolla ratkaisulla lausua pop-lyriikkaa. Enpäs kyllä muista, kenelle drinkkilippu meni. Lintu-teemaan päästiin Leather Facen Eagle -biisin myötä. Arvauksemme Eagles of Death Metallista ei aivan mennyt nappiin, mutta henget kirjoittivat kumminkin kauttamme paperille Emmerdalen, kun piti kehitellä saippuasarja, jossa bändi on nähty. Abba esitti alkuperäisen biisin, josta myöskin pointsit hämyiseen kotipöytään.

Sittenpä ilmoille roikaistiin Ramonesin Surfin' bird, jolloin pöydässä käytiin pieni kähnäys (minä ja Jouni) siitä, kuka saa parannella viime visoissa hankittuja haavojaan kirjoittamalla tuon itsestäänselvyyden paperille. Sovussa sinne kirjattiin monenlaista, myös oikeaan osunut elokuva-arvaus. Full Metal Jackethan se siellä.

Elina oli tehnyt sovun kosmisten voimien kanssa ja tiesi kaiken Nelly Furtadosta. Arja Havakka meni yhtä vailla täysin pistein, missattiin artistin instrumentti, joka olikin yllätyksekseni basso, eikä klassikkoveikkauksemme hanuri.

Kierroksen viimeinen kysymys aloitettiin itsevarmasti Devendra Banhartia kirjoittamalla, kunnes Jouni taivutteli meidät vaihtamaan vastaus kumminkin Anthony and the Johnsonsiin. Suosikkisarjakuvastani tehty lähes erinomainen elokuva, V for Vendetta, ei tosin päässyt paperille. Arvailimme höpönlöpöjä, Pianoa.


Kierros ei mennyt lainkaan hullummin ja saimme takaisin 15+ pisteen arvoisen paperin, jolla yllettiin tuossa vaiheessa ykkössijalle. Puuhapaperin "Genen Fleda?" olimme jo palauttaneet.

Kakkoskierroksella Bathoryn Ellut olivat tulessa. Tuli täysiä pisteitä ja yhtä vailla täysiä. Aijai mitä nannaa. Glasvegasilla mentiin Jounin vakuutellessa sen olevan oikein, itselleni hieman ylläri että ovat coveroineet Come As You Aren. Niin Michael Jacksonit kuin Butch Vigit löysivät tiensä vastauspaperille.

Kakkosena Amy Winehouse feat. Mark Robson biisillään Valeria, eikä Black Rain. Temptationsia alkuperäinen biisi ei ollut nähnytkään (vaiko toisin päin). Vaan Mari tiesi, että silmämeikin ja tukan kuningatar Amy W menehtyi alkoholin yliannostukseen.

Missisippin omaa poekaa Robert Johnsonia papruun, Crossroadsista +. Eric Claptonin tribuuttialbumi arvattiin. Kiitos Satu. Meno kävi vallattomaksi Eläkeläisten myötä. Väärin tuossa kysymyssarjassa meni ainoastaan biisiarvaus, joka oli Mopedin sijaan Kela.

Sonic Youthin 100 % kruunasi kierroksen. Vaan emmepä huomanneet, että kierroksen teemana olikin päihteiden sijaan 27-vuotiaana kuolleet.

Paperi palautui pöytäämme mukavalla lukemalla 17+/22, jonka lisäksi saimme vielä 2,5 pistettä puuhapaperista, jossa siis arvailimme muusikoita pelkkien pääkarvoitusten perusteella.

Laaaaa. Pöydässämme keskusteltiin autuaissa tunnelmissa, kun kuulimme ykkösen ja kakkosen yhteenlasketut pisteet. 34 pistettä tuntui makialta, etenkin kun kakkosella oli 9 pistettä vähemmän. Elizabeth Bathoryn historiallinen johtoasema.

Vaan finaalikierroksen jälkeen oli tunnelmat kuin kasviksella.

Kiviselle kolmostielle laukattiin sellaisella tarmolla kuin pyhään sotaan ikään. Paineet runkosarjan voitosta tuntuivat jokaisen pullistelevissa ohimosuonehissa, etenkin allekirjoittaneella ja Jounilla, kun Stone Rosesin Fool's Goldia _EI_VAIN_ saatu puristettua alitajunnasta papruun vaikka jos monenmoisia jumalolentoja, incubuksia, pyhää turskaa ja perkeleitä, kutsuttiin apuun. Ei se kakkoslevy nyt vain mieleen jäänyt, ei, vaikka Stone Rosesin Stone Roses soi meikäläisen soittimissa kyllä koko kesän 2010. No mutta. Meni Manchester oikein, samoin tiedettiin porukan comebackit. 3/5. Yksi kriittinen piste olisi riittänyt. Perkhele.

Satu kikkaili paperille Stonen, biisiksi yllättäen Get Stoned. Oikein meni kaikki, paitsi bändin kotikaupunki, joka ei ollut ainakaan Hämeenlinna. Bändin logon kanssa oli ongelmia, mutta piste siitä tuli kumminkin. Tältä sen piti näyttää:

Greaset on meidän pöydässä hyvin hallussa, myöskin coverit. Marin toimesta vastasimme tällä kertaa Angus & Julia Stonen esittäjiksi. Vaan Belgiasta eivät olleetkaan kotoisin, vaan Australiasta. Pistettä vailla täydet taas.

Ulkoistin hiphopin joukkueemme muille jäsenille, jotka Cypress Hillin sijaan iskivät paperiin suuressa sielujen sympatiassa Jurassic 5. Ei sillä, minä olisin varmaan tarjonnut siihenkin suunilleen Tulenkantajia...

Ja sitten. Sitten se pohjanoteeraus. Pakotin paperille Sydän sydämen ja arvailin Karkkiautomaattiakin, mutta ei. JOS. Jos olisimme keskustelleet enemmän. Jos kommunikaatiomme olisi toiminut paremmin. Jos osaisimme lukea toistemme ajatuksia. Jos emme ottaisi toisiamme itsestäänselvyytenä. Sur-rur ja buhuu. Sen myötä hävittiin myös Pyhä Sota the Runkosarjan voitosta arkkivihollisellemme, mutta ah niin rakkaalle, Elsku Mäy Mäylle.

Marjo kiittää Kream Teamia ja musavisailijoita mainiosta kaudesta. Sii juu in huhtikuu. Eiku helmikuu.