Kansallisen epäonnistumisen päivän voitontanssi

No niin, on sitten tullut aika naputella raportti syyskauden järjestyksessään kolmannesta visasta, joka osui hupaisasti samalle päivälle kansallisen epäonnistumispäivän kanssa, ja jossa Marjokin liittyi ensimmäistä kertaa kauden aikana remmiin. Näin pääsimme toisen kerran tänä syksynä visaamaan jo tutuksi tullutta termiä käyttäen täysipäisinä (jaa?) ja nyt täysin oman joukkuueen voimin. Tuomarina tällä kertaa Elsku-Ari.

Ja sitten asiaan. Läpsyt ovat tässä vajaan viikon aikana unohtuneet multa aika tehokkaasti, näinpä avausläpsystä ei ole muistikuvaa (joskaan meille se ei ainakaan tainnut tulla). 1.kierroksella kyseltiin Belinda Carlislea, Genesistä, Timo Rautiaista & Trio Niskalaukausta sekä Tenacious D:tä. Eipä tuottanut tämä katras meille suurempia vaikeuksia tiedettyämme kaksi ensinmainittua oheiskysymyksineen täydellisesti ja kaksi viimeistäkin vähintään kelvollisesti. Huvittavana anekdoottina mainittakoon kohta, jossa kysyttiin, kenen kappale on alunperin Niskalaukauksen visassa soinut "Viimeinen päivä taivaan?". Ei, se ei ollut J. "Lännen-Jukka" Karjalaisen, vaan Barathrumin. Tämä ei kuitenkaan pahemmin tahtiamme haitannut, vaan kierroksen päätteeksi olimme kakkosena 900 Saapin takana.

Toisella kierroksella pistettiin sitten tanssiksi - niin biisien teeman kuin menestyksemmekin puolesta. Soittolistalla oli tällä kertaa vanhaa kunnon Leonard Cohenia, Sir Elwoodin Hiljaisten Värien "keskiolutjazzia", Thin Lizzyä sekä Generation X:ää. Porukan yhteispeli toimi moitteettomasti näitä tunnistaessa ja joka kysymyksestä oli tuloksena pistettä vaille täydet, joten suorituksemme oli vähintään avauskiekan tasoa. Inspiroivaa oli, että joukkueiden haasteena oli vaihteeksi myös puuhis ja meille myös mieluisa sellainen, siinä nimittäin piti tunnistaa artisteja levynkansien ym. vinkkikuvien perusteella. Tämäkin tuotti lähes täyden pistesaaliin, tunnistamatta kun jäi vaan Aphex Twin. Kaiken muun lisäksi taisi olla kyseisen kierroksen läpsy, jossa soi edellisviikkoisen Elinan tuomarikerran tapaan Whitney Houston, joten Elinahan tämän sitten hoiteli. Tarkoitukseton-, mutta hilpeyttä herättänyt sattumus! Kun kaksi ensimmäistä kierrosta ja puuhis oli ynnätty yhteen, löysimme itsemme komeasti kärjestä.

Siinäpä olikin haastetta finaaliin pitää tuo sijoitus ja sen lähdimme päättäväisinä kohtaamaan. Finaalin läpsystäkään ei toki ole mitään muistikuvaa, mutta itse finaali mentiin perusteemojen (päihteiden, naisten ja rahan) tahdittamana. Soitettiin The Poguesia, YUP:ta, Curtis James "50 Cent" Jacksonia, Aerosmithiä sekä loppukevennykseksi vielä pikarykäisy sellaista tuntematonta koomikkoryhmää kuin Monty Python. Voisi sanoa, että finaali oli, mitä sen kai kuuluukin olla, eli ainakin meidän näkökulmastamme visaillan haastavin kierros, koska joka kysymyksessä saatiin vääntää nyt vähän enemmän, jotta pisteitä tuli ("vain" Aerosmith -kohta toi täyspotin). Jälkikäteen naureskeltiin, että muodostaisivatpa YUP:n Jussi- ja veljensä Antti "Stam1na" Hyyrynen tosiaan duon nimeltä Veljekset Perse, kuten toiveikkaasti ehdotimme, koska ilmeni että tällainenkin akti tosiaan on olemassa, mutta oikea vastaus kysymykseen oli kuitenkin "WÖYH!" (?). Kaikesta tästä huolimatta lopputuloksessamme ei ollut juuri valittamista: 13,5 pistettä ja viikkofinaalin voitto ennen Kream Teamia ja Poikakuoroa! Vakuuttavasti on kautemme ainakin lähtenyt käyntiin, kaksi visavoittoa kolmesta. Eikä näemmä ollut epäonnistumisen päivä ainakaan meille..

Pitemmittä puheitta kiitokset tuomarille ja kilpakumppaneille ja ylihuomenna osa 4.