Kun kukaan ei anna mitään!

Elizabeth Bathoryn tehotyttötrion kisakunto ei ollut ihan huipussaan juuri nyt. Ladullakin oli lunta. Illan tuomarina sähläsi MikkoVee, kuorosta poikain.

Eka rundilla arvuuttelimme veisuja.

1. veisu.
Tottakai visa alkaa tämmösellä hipidihip-pants on the ground - meiningillä. Onnex Elinabeth ei päässyt junaan. Artistista ei hajuakaan, Fredin ja biisin nimen sentäs saimme oikein. Pants on the ground.

2. veisu.
Koko triomme taisi tämän tietää. Toki Marjo näppärästi bongasi nimen heti biisin alusta. Jamaikasta toinen piste. Mut ee helevetti, samaa pants on the ground -meininkiä.

3. veisu.
Tää on ihan hyvä biisi. Naisäänen oktaaveja listattiin paperille, mezzosopraanosta piste. Mikä hemmetti se yksi näistä neljästä äänestä on??? Jos on niinku altto, sopraano ja mezzosopraano. Vois kai googlata, mut en jaksa.

4. veisu.
Elinabethin alaa. Ehdottomasti. Onnex Elinabeth ei päässyt junaan. Pants on the ground.

Veisurundilta nappasimme yhteensä 11 pistosta ja ansaitsimme sijan 2.

Toka kiekalla arvuuttelimme renkutuksia.

1. renkutus.
Marjo jee Marjo jee jee! Tässä tosin teimme (jälleen kerran) klassisista klassisimman virheen. EMME LUKENEET KYSYMYSTÄ HUOLELLISESTI!. Menetimme siis yhden pisteen, kun vastasimme ska. Ilmeisesti yksissä tuumin päätimme kysymystä lukematta, että siinä kysyttiin musiikkityyliä. Tosiasiassahan paperissa kysytään selvästi että: "mihin ALAKULTTUURIIN...?" Huoh. Mutta ei sillä väliä.

2. renkutus.
Whaaatt?! Ei ollut svenskatalande tämä popppoo, eikä suomenkielinen levynnimi ollut unikko, eikä ne ollut Seinäjoella, eikä biisin nimi ollut Winner takes it all. Pants on the ground.

3. renkutus.
Elina jee Elina jee jee! Itsekin hieman ryhdistäydyin ja kirjailin paprulle biisin nimen ihan oikein. Onnex Elinabeth ei päässyt junaan. Pants on the ground.

4. renkutus.
Niin. Pää savuten yritin muistella Mike Pattonin liittymistä Faith No Moreen, siis sitä vuotta. Menin harhaan siinä, että muistelin Pattonin lauleskelleen jo We care a lot -biisillä. Juu, kyllähän se sen veisaa, mut hieman myöhemmin ja ilmeisesti kyseessä on livetaltiointi. Eli, 1988 ei ollut oikein. Laulajasta ennen Pattonia ei kullakaan ollut hajua. Oliko Faith No Morea ennen Mike Pattonia. Ei.

Renkutusrundilta pisteitä 8+ ja yhteispisteiden perusteella suoraan finaaliin sijalta 3.

Finaalissa ollaan ja arvuutellaan rimputuksia. Tässä vaiheessa vihollisjoukkueemme Pete päätti istahtaa viehkeiden tyttärien seuraan. Taisi tulla vain oppiin :D

1. rimputus.
Tiedettiin. Paitsi biisin nimi meni vähän hakuseen Grammyjen kera.

2. rimputus.
Elina jee Elina jee jee! Onnex Elinabeth ei päässyt junaan. Pants on the ground.

3. rimputus.
Kyllä. Tunnistin/veikkasin Muddy Watersin, vaikka Peten kanssa hieman kättä väänsimmekin. Tiedän, että tiedän myös hepun oikean nimen, mutta ei, dementikko kun ei voi muistaa kuin jotain sinnepäin. Ja tuloshan on sitten aevammahtava! Veikkaus Muddy Watersin oikeaksi nimeksi: Morgan Freeman.
Joukkue: "EEiii Satu, se on se näyttelijä!"
Satu: "No sit mulla pyörii tämmönen mielessä." Satu kirjoittaa terävänä paperille jotain.
Joukkue ei sano mitään ja vastaus päätyy paperille.
Juu juu, ihan oikea henkilöhän tuotakin nimeä kantaa, mutta ei tainnut olla Muddy Waters tämän henkilön alter ego. Vai onko?

4. rimputus. (Rancid se oli, mutta en muista biisin nimeä jo senkin takia, että on paska bändi.)
Meni pöydän alle ja rakas joukkueemme sukelsi sinne samantien perässä.

Pisteitä 5 ja finaalin4. sija. Ei se nyt niiiiiiiiiiiin paha visa ollut, mutta liikaa Pantsit oli liikaa groundissa.

MikkoVee kuorosta poikain ansaitsee kiitoksen ja iiiiisooon halin kun tekaisi visan pikapikaäkkiä yöllä ennen visaa. Byysat ois vaan saanu välillä kerätä sieltä lattialta :) Muisk!