Muistaakseni ajattelimme ennen Kaivattujen visaa, että meillä tulisi menemään viimeisen päälle muikeasti. En niinkään ollut varma oman panokseni riittävyydestä, mutta luottamus minun ja Satun kommuuniaivoon oli suuri.
Enpäs muista, mikä oli ensimmäisen kierroksen läpsy, mutta ensimmäisen biisin esittäjäksi arvailimme Marvin Gayen, huti meni. Biisin nimen saimme oikein, eli Ain't no love in the heart of the city. Satu rustaili paperille Whitesnaken ja David Coverdalen, rock'n roll mama! Toinen kappale osui hyvin niin minun kuin enemmistön muidenkin osallistuneiden tietämykseen, täydet pointsit. Täydet vedettiin myöskin kolmosesta. Neljäs ei sitten kovin vahvasti mennytkään Stevie Ray Vaughania veikkaillessa. Jonny Langhan se siinä kukkoili. Ikäisekseen varsin kypsän kuuloinen poikalapsi. Sentään saatiin oikein biisin nimi Lie to me. Elokuvaksi laitoimme Ford Fairlanen, mutta oikein olisi ollut Blues Brothers 2000. Kierroksen viimeiseen kohtaan Satu kirjoitti ansiokkaasti Madonnan, biisihän oli Love don't live here anymore. Ja pitihän se sinne laittaa. A-kohtaan nimittäin, vanha kuoma, da Hoff! Baywatch ja Ritari Ässä eivät menneet aivan nappiin. Ensimmäisen kierroksen saldo oli kaunis luku 15 pointsia, mikä oikeutti meidät vielä siinä vaiheessa visaa toiseen sijaan.
Toinen kierros käynnistyi arvausleikillä, biisistä irtosi puolikas piste sentään. Taas legendaarinen "olisintiennytjosvaanolisinmuistanutämäntuonjavielätuonkin" -hetki koettiin viimeistään tuomareiden käydessä läpi oikeita vastauksia. Noh, Traveling Wilburys oltaisiin siis saatu paperille, jos maailmankaikkeus olisi ollut sallivaisempi. Vaan ei ollut. Seuraavaan kysymykseen veisteltiin Juice, pisteistä siitäkin huikea ykkönen, samoin kolmosesta. Nelosessa tuomaripari paljasteli omia musamieltymyksiään Yön muodossa, meille siitä herui hekumalliset 2 pointsia.
Ei tosiaan ollut juhlinnan paikka EB:n tyttöjoukkueessa vieläkään, kakkoskierros kun toi meille surkeat 5 pistettä. Ei finaalipaikkaa. Meinasin jo jäädä Elskujen pöytään, mutta väsymys vei voiton ja kirmasin kotiin.
Kiirastorstaina taisi loppua joukkueemme ainainen tuska pöytämme tyhjistä tuoleista. Tervetuloa verevään joukkoomme, Jouni!
1 kommentti:
Traveling Wilburys oli se meidän kompastuskivi, jonka takia ei päästy finaalikierrokselle! Pahus, kun en tunnistanut/ei välähtänyt! Vastaukset olis tullu paprulle, jos vain... Itkuitku.
En enää muista kaikkea mistä piti nillittää; ehkä tässä raporttiviivästelyssä on hyvätkin puolensa :D
Lähetä kommentti