maanantai 20. joulukuuta 2010
torstai 9. joulukuuta 2010
tiistai 30. marraskuuta 2010
Vaikeutta
Muutama visaraportti on jäänyt tekemättä, olkoon niin. Naputtelen silti viime viikon visan kuulumiset. Eli, tuomareina Punainen Lokakuu Stress Relief -joukkueen pojat. Jos jossain niin tässä joukkuenimessä on mielikuvitus päästetty valloilleen! Mahtavaa :D
Elizabeth Bathory pelasi täysilukuisena joukkueena, ainakin pari ensimmäistä kierrosta. Eka kierros meni kohtalaisen hyvällä menestyksellä. Saimme pari viime hetken arvausta täysin nappiin, mikä aina tuota kylmää sieluamme lämmittää. Joka tapauksessa kierroksella kuultiin artisteja nimeltä Genesis, Mastodon, Dusty Springfield sekä Gary Numan. Genesis meni täysin nappiin, allekirjoittaneen ja Elinabethin yhteistyöllä. Heavypläjäys jäi arvailuksi, mutta viime hetken arvaus Mastodon osui kuin osuikin oikeaan. Dusty Springfield tiedettiin, mutta biisi Windmills of your mind on kuulemma kuultu vuoden -68 leffassa The Thomas Crown Affair, jonka pääosan esittäjiä emme saaneet kohdalleen. Gary Numan päätti eka kierroksen, joka taisi olla Jounibethin alaa. Tässä on tietysti mainittava Marjon hieno alitajunnastaan kaivama tieto Moog-syntetisaattorin kehittäjästä eli kyseessä oli herra nimeltä Robert Moog. Loistoheitto! Eka kierroksen jälkeen sijoituimme toiseksi 9 pisteellä.
Toisella kierroksella kuultiin supergrouppeja. Red Hot Chili Peppers soi ensimmäisenä. Yhtyeen rumpali Chad Smith on päässyt Guinnesin ennätyskirjaan maailman suurimman rumpusetin omistajana, hän ei ole maailman pisin rumpali, kuten arvailimme :D Seuraavassa bändissä oli liikaa tuttua ääntä, ja tunnistin sen Jack Bruceksi, josta sitten aukesi muutkin vastaukset. Paitsi että kuultu kokoonpanon nimi (BBM) jäi biisineen päivineen tiedottomuuteen. Kolmas oli joku jota ei tiedetty, kuten myös neljäs. Näistä ei tullut edes hajapisteitä. Kakkosen päätti kuitenkin Them Crooked Vultures, ja sitä myöten muut vastaukset. PIsteitä yhteensä 7. Siirryimme finaalikierrokselle.
Finaali olikin sitten "from far and beyond", ainakin meille. Hajapisteitä tuli 2-. Mainintana tietysti, että emme tunnistaneet yhtäkään soitettua artistia, paitsi Jonna Tervomaan. Finaalin hieno viimeinen arvaus oli Deep Purple, jota oli vastaus viimeisessä kysymyksessä, jota kuultu artisti lämmitteli vuonna 2006. Vaikeavaikea ja vaikea kierros. Menimme pöydän alle häpeämään viinitahroinemme.
Elizabeth Bathory pelasi täysilukuisena joukkueena, ainakin pari ensimmäistä kierrosta. Eka kierros meni kohtalaisen hyvällä menestyksellä. Saimme pari viime hetken arvausta täysin nappiin, mikä aina tuota kylmää sieluamme lämmittää. Joka tapauksessa kierroksella kuultiin artisteja nimeltä Genesis, Mastodon, Dusty Springfield sekä Gary Numan. Genesis meni täysin nappiin, allekirjoittaneen ja Elinabethin yhteistyöllä. Heavypläjäys jäi arvailuksi, mutta viime hetken arvaus Mastodon osui kuin osuikin oikeaan. Dusty Springfield tiedettiin, mutta biisi Windmills of your mind on kuulemma kuultu vuoden -68 leffassa The Thomas Crown Affair, jonka pääosan esittäjiä emme saaneet kohdalleen. Gary Numan päätti eka kierroksen, joka taisi olla Jounibethin alaa. Tässä on tietysti mainittava Marjon hieno alitajunnastaan kaivama tieto Moog-syntetisaattorin kehittäjästä eli kyseessä oli herra nimeltä Robert Moog. Loistoheitto! Eka kierroksen jälkeen sijoituimme toiseksi 9 pisteellä.
Toisella kierroksella kuultiin supergrouppeja. Red Hot Chili Peppers soi ensimmäisenä. Yhtyeen rumpali Chad Smith on päässyt Guinnesin ennätyskirjaan maailman suurimman rumpusetin omistajana, hän ei ole maailman pisin rumpali, kuten arvailimme :D Seuraavassa bändissä oli liikaa tuttua ääntä, ja tunnistin sen Jack Bruceksi, josta sitten aukesi muutkin vastaukset. Paitsi että kuultu kokoonpanon nimi (BBM) jäi biisineen päivineen tiedottomuuteen. Kolmas oli joku jota ei tiedetty, kuten myös neljäs. Näistä ei tullut edes hajapisteitä. Kakkosen päätti kuitenkin Them Crooked Vultures, ja sitä myöten muut vastaukset. PIsteitä yhteensä 7. Siirryimme finaalikierrokselle.
Finaali olikin sitten "from far and beyond", ainakin meille. Hajapisteitä tuli 2-. Mainintana tietysti, että emme tunnistaneet yhtäkään soitettua artistia, paitsi Jonna Tervomaan. Finaalin hieno viimeinen arvaus oli Deep Purple, jota oli vastaus viimeisessä kysymyksessä, jota kuultu artisti lämmitteli vuonna 2006. Vaikeavaikea ja vaikea kierros. Menimme pöydän alle häpeämään viinitahroinemme.
maanantai 29. marraskuuta 2010
Paras soundtrack ikinä!
Eipä vissiin.
(Missäs viipyy raportit kun tänne pitää väkisillä jotain elämää vääntää??)
torstai 25. marraskuuta 2010
maanantai 22. marraskuuta 2010
Repikääpä tästä...
Hanson on ehta indie-bändi. Siis sitä liukuhihna/kvasi-indietä tämä ei ole, jossa kaikki bändit kuulostaa ihan the Killersiltä tai miltä tahansa post-punkista vaikutteet repineeltä rock-bändiltä vuodelta 2005. Eih. Poijaat levyttää oikeasti pienelle levyfirmalle (siis omalleen). Musakin groovaa ihan ok. MySpacessa testasin! Tehkää tekin niin ja ihmetelkää kanssani, miten Taylor (kuvassa keskellä, NAM) voi edelleen kuulostaa samalta kuin 1998. Sehän on Peten ikänen. Wau.
keskiviikko 10. marraskuuta 2010
torstai 4. marraskuuta 2010
tiistai 2. marraskuuta 2010
Täällä taas.
Kauppayhtiön pöytään istahti pitkästä aikaa (uus)vanha Elizabeth Bathory eksyneiden karitsojen hapuiltua hetkisen aikaa maailmalla. Palasin viiden viikon "työmatkalta" Sodankylästä ja maailmanmatkaaja-Mari puolestaan yllätti läsnäolollaan kaikki liittymällä joukkueeseen vierailevan staran ominaisuudessa. Tuomarina toimi Poikakuoron Mikko.
Kierros starttasi yllättäen M.I.An biisillä Bucky done gun, mikä oli hauska sattuma, sillä olin aiemmin päivällä poiminut työpaikaltani kirjastosta kyseisen levyn mukaani. Poliittinen neitonen on kotoisin Sri Lankasta/Briteistä ja moniosaajana taiteillut levynkantensa ihan itse. Sitä emme tienneet. Sahara Hotni...eikun siis the Donnasin Take it off pärähti kajareista seuraavana. Tyttöjä lämppäsi Helsingin Tavastialla Remu & the Hurriganesin sijaan PMMP, Aku Ankassa Duo Pömppönäkin tunnettu bändi.
Silver Bullet edustaa itselleni suurta tuntematonta, joten paperille päätyi Arcade Fire. Nolla pointsia kolmosesta, samoin nelosesta. Mark Lanegan osui viimeisessä kohdassa oikeaan, samoin PJ Harvey, joka ei muuten koskaan ole Suomessa käynyt. Heitimme paperiin, että keikka olisi ollut Suomessa 2004...
Noh, ei paha. 5,5, pisteellä aloitimme kakkoskierrosta ilman väreillessä jännitystä ja ainakin minun osaltani valkoviinihöyryjä. Vintage punks olikin Jounin kierros, muut saatoimme keskittyä lähinnä Jounin häiritsemiseen. X-Ray Spexit ja Ebba Grönit suorastaan kirjoittivat itsensä paperille Jounin välityksellä. Kasikohta oli kaikille sen sijaan tiukka paikka, ja arvailimme paperiin kaikki väärin. On jotenkin sympaattista, että punk-bändissä soittanut tyyppi pamputtaa rumpujen sijaan nykyisin kriminaaleja...melko oikeistohenkistä.
Slitsit biiseineen tulivat minun näkökulmastani paperille jälleen mystisesti itsestään. Vaan I heard it through the grapevine onkin Smokey Robinsonin biisi alkujaan, kun me veikkasimme Marvin Gayea. Kierroksen viimeinen kohta oli itselleni ajankohtainen, sillä olin juuri kuunnellut töissä 22 Pistepirkon tuotantoa. Eli kolme pointsia kiskottiin, mutta häiritsemään jäi 5 pisteen bonuskysymys, jossa kysyttiin Pirkkojen kitaristin lempinimen kirjainlyhenteen (PK) alkuperää. Arvattiin siis utajärveläistä paikallispubia, mutta pikkukersa olisi ollut oikein.
Yhteenlasketut pisteet ensimmäiseltä ja toiselta kierrokselta veivät meidät ykkössijalle. Tässä välissä joukkueemme pöytään istuutui täysin yllättäen Mattibeth. Kannut tiskiin siis, niinkuin ennen vanhaan! Finaalikierroksen ajaksi Mari siirsi tuurausvelvollisuutensa Matille. Ilimaseksi ei meänkhän pöythän istuta, jumaliste.
Finaalin ensimmäinen kysymys meni arvaillen (väärin). Ellubeth, tuo millenniaalinen verenimijämme, toi pisteitä pöytään Buffy-tietämyksellään. Yritimme kovasti muistella That 70's shown tunnarin esittäjää, emmekä lopulta saaneet mitään paperille. Myös kappaleen nimi meni vähemmän vahvasti, eikä pisteitä lopulta tullut veikkauksestamme "Hangin' out".
Tenavat-kysymys oli täysin muiden heiniä, sillä itse en koskaan ymmärtänyt kyseisen sarjakuvan/piirretyn neroutta. Kohdasta tuli hyvin pisteitä siitä huolimatta, että emme tienneet tunnarikappaleen säveltäjää ja teimme lisäksi vielä perinteiset, eli unohdimme vastata yhteen kysymykseen. Grande Finalen viimeinen kappale oli melkein meikäläisen alaa vanhana MSP-fanina, Suicide is Painlessin tietämisestä irtosi puolikas piste. Kappale oli M*A*S*H-sarjan tunnari. Pääosan esittäjien nimistä ei ollut kenelläkään tietoa, mutta olihan tuo tyhjää parempi.
Ilta käynnisti osaltani musavisan syyskauden ja oli mukava nähdä vanhoja ja tietysti meidän uusia tyyppejä, eikä kakkossijakaan lainkaan pahalta tuntunut. Se tapahtui häviämällä reilusti Elsku mäy mäylle, eikä kyse ollut pisteen puolikkaista. Onnea voittajille ja kiitos tuomarille visasta! Pian taas uusiksi.
torstai 28. lokakuuta 2010
lauantai 23. lokakuuta 2010
Lapland-Balkan -retkue tulee, oletko valmis?
Kaikki Cafe Tivoliin tänä iltana, luvassa armotonta menoa koko väärän rahan edestä, rairai!
perjantai 15. lokakuuta 2010
Liian iso suu ja paljon hampaita
Sehän koitti eilen taas musavisailta ja Kauppayhtiön seinät notkuivat tällä kertaa Tuomari-Oulan tahtiin. Elizabethit saivat täydennystä syksyn vajaana olleeseen rivistöönsä, mikä oli oikein tervetullut yllätys. Ensi kerrallahan meillä onkin sitten jo oma täydellinen vakkarihenkilökunta messissä.
Illan epistolaan.
Eka kierroksella kuultiin Chemical Brotherssia, Iggy Poppia, Teflon Brotherssia, Human Leagueta ja jotain jonka nimeä en muista/saanut selvää/emme siis tienneet. Tämä oli ihan selkeästi Jasminbethin ja Jounibethin kierros, Elinabethin kanssa tyydyimme vain toteamaan: "no niin, pelatkaapa meidät finaaliin." Pari hutilusvirhettä tosin tuli tehtyä, mikä on luettavissa kollektiivisesti koko joukkueen nimiin. Se oli Noel Gallagher, eikä Liam, joka lauloi Chemical Brotherssien kanssa; se oli kuin olikin David Bowie, joka tuotti Iggyn levyjä. Bowien nimi löytyy suttupaperin potentiaalien tuottajien listauksesta. Tuomari oli laskenut pisteemme väärin, mutta tunnollisia kun olemme, kävimme poistamassa yhden lisäpisteen pois plakkarista. Eipä se niin haitannut, koska jäljelle jääneet 14,5 pistettä piti meidät silti jaetulla ykkössijalla Poekaköörin kanssa.
Toka kierroksella kuultiin Westbamia, ZZ-Toppia, Nancy Sinatraa, jotain ihmepimputusta ja Cooliota. Tällä kierroksella taisimme jokainen osallistua parhaan kykymme mukaan. Jasminbeth - tuo armoton ravettaja - saa kuitenkin taputukset Westbam-tiedosta. Otan omiin nimiini Nancy Sinatran biisiä coveroinen metallibändin mokauksen: Se ei ollut Napalm Death, vaan se oli Megadeth, mikä minun olisi pitänyt tietää, koska minä sen tiedän. (Elsku-Arille tiedoksi tuo Napalmien perustamisvuosi ;) olis pitäny lyödä vetoa..) Cooliossa paljastui taas salainen arkkuni.. voivoi. Finaaliin pääsimme jaetulta toiselta sijalta Poikakuoron kera, yhteispistein 25,5.
Finaalissa meitä kiusattiin mm. D'Angelolla, jollain brittibändillä joka ei osaa englantia, Carly Simonilla, Roxy Musicilla sekä Samuel Barberilla. Järjettömän vaikea finaali! Eka biisi meni täysin ohi korvien meillä kaikilla. Ympäristössä oli kyllä aika kova hälinäkin, mutta ei sitäkään voi yksin syyttää, pahus vieköön! Paska-enkun-ääntämis-bändi oli Paradise Lost, jota emme siis tienneet. Elinabethin johdattamana ja minun komppauksella päädyimme suomipoikiin Swallow The Suniin. Niinpä niin... Sitten tuli minun päänsärkyni: muistelin pääni puhki Carly Simonin nimeä. Olen kyseisen mimmin jonkinasteinen fani, olen itse joskus kysynyt Carly Simonia koskevia kysymyksiä, enkä millään saanut nimeä päähän! (Juuri paperin palautettuamme Julian(beth) sai päähänsä CARLY SIMON. Se oli minuutin liian myöhään.) Roxy Music oli taas Jounibeth - The Rellestäjän - heiniä. Barber ja sävellys tuli ilmeisesti Elinabethin ja Julian(beth)in yhteistyöllä. Lisäksi on mainittava hienot viimehetken arvaukset tyhjiksi jääneisiin kohtiin: täysosumat Kate Moss ja Platoon! Huippua! Saimme 6 pistettä.
Mutta se ei riittänyt voittoon. Jäimme jaetulle kakkossijalle Nova Groupin kanssa, Poikakuoron voittaessa meidät ½ pisteellä. Sitten jossittelut. Jos olisimme saaneet sen halavatun Carly "isosuupaljonhampaita" Simonin paperille, olisi voitto ollut meidän. Pahus!
Tämmöistä tällä kertaa. Ensi viikolla ollaan syyslomalla lataamassa akkuja, jonka jälkeen alamme taistella tosissaan siitä viikkovoitosta. Nousujohteinen alkukausi on ollut: järjestyksessä sijalta 4. sijalle 2. olemme nousseet visa visan jälkeen. Looginen lopputuloshan on sitten se seuraavan kerran voitto?
Illan epistolaan.
Eka kierroksella kuultiin Chemical Brotherssia, Iggy Poppia, Teflon Brotherssia, Human Leagueta ja jotain jonka nimeä en muista/saanut selvää/emme siis tienneet. Tämä oli ihan selkeästi Jasminbethin ja Jounibethin kierros, Elinabethin kanssa tyydyimme vain toteamaan: "no niin, pelatkaapa meidät finaaliin." Pari hutilusvirhettä tosin tuli tehtyä, mikä on luettavissa kollektiivisesti koko joukkueen nimiin. Se oli Noel Gallagher, eikä Liam, joka lauloi Chemical Brotherssien kanssa; se oli kuin olikin David Bowie, joka tuotti Iggyn levyjä. Bowien nimi löytyy suttupaperin potentiaalien tuottajien listauksesta. Tuomari oli laskenut pisteemme väärin, mutta tunnollisia kun olemme, kävimme poistamassa yhden lisäpisteen pois plakkarista. Eipä se niin haitannut, koska jäljelle jääneet 14,5 pistettä piti meidät silti jaetulla ykkössijalla Poekaköörin kanssa.
Toka kierroksella kuultiin Westbamia, ZZ-Toppia, Nancy Sinatraa, jotain ihmepimputusta ja Cooliota. Tällä kierroksella taisimme jokainen osallistua parhaan kykymme mukaan. Jasminbeth - tuo armoton ravettaja - saa kuitenkin taputukset Westbam-tiedosta. Otan omiin nimiini Nancy Sinatran biisiä coveroinen metallibändin mokauksen: Se ei ollut Napalm Death, vaan se oli Megadeth, mikä minun olisi pitänyt tietää, koska minä sen tiedän. (Elsku-Arille tiedoksi tuo Napalmien perustamisvuosi ;) olis pitäny lyödä vetoa..) Cooliossa paljastui taas salainen arkkuni.. voivoi. Finaaliin pääsimme jaetulta toiselta sijalta Poikakuoron kera, yhteispistein 25,5.
Finaalissa meitä kiusattiin mm. D'Angelolla, jollain brittibändillä joka ei osaa englantia, Carly Simonilla, Roxy Musicilla sekä Samuel Barberilla. Järjettömän vaikea finaali! Eka biisi meni täysin ohi korvien meillä kaikilla. Ympäristössä oli kyllä aika kova hälinäkin, mutta ei sitäkään voi yksin syyttää, pahus vieköön! Paska-enkun-ääntämis-bändi oli Paradise Lost, jota emme siis tienneet. Elinabethin johdattamana ja minun komppauksella päädyimme suomipoikiin Swallow The Suniin. Niinpä niin... Sitten tuli minun päänsärkyni: muistelin pääni puhki Carly Simonin nimeä. Olen kyseisen mimmin jonkinasteinen fani, olen itse joskus kysynyt Carly Simonia koskevia kysymyksiä, enkä millään saanut nimeä päähän! (Juuri paperin palautettuamme Julian(beth) sai päähänsä CARLY SIMON. Se oli minuutin liian myöhään.) Roxy Music oli taas Jounibeth - The Rellestäjän - heiniä. Barber ja sävellys tuli ilmeisesti Elinabethin ja Julian(beth)in yhteistyöllä. Lisäksi on mainittava hienot viimehetken arvaukset tyhjiksi jääneisiin kohtiin: täysosumat Kate Moss ja Platoon! Huippua! Saimme 6 pistettä.
Mutta se ei riittänyt voittoon. Jäimme jaetulle kakkossijalle Nova Groupin kanssa, Poikakuoron voittaessa meidät ½ pisteellä. Sitten jossittelut. Jos olisimme saaneet sen halavatun Carly "isosuupaljonhampaita" Simonin paperille, olisi voitto ollut meidän. Pahus!
Tämmöistä tällä kertaa. Ensi viikolla ollaan syyslomalla lataamassa akkuja, jonka jälkeen alamme taistella tosissaan siitä viikkovoitosta. Nousujohteinen alkukausi on ollut: järjestyksessä sijalta 4. sijalle 2. olemme nousseet visa visan jälkeen. Looginen lopputuloshan on sitten se seuraavan kerran voitto?
torstai 14. lokakuuta 2010
Steve Vain juhlaa ja manailua
Niin sitten käynnistyi syyskauden toinen musavisa ja joukkueemme pöytään istahtivat allekirjoittaneen lisäksi Satubeth, Elinabeth ja Jasminbeth melkoisen revanssintahtoisina, olimmehan suorastaan jääneet kauden avausvisassa neljänneksi (tyly palu arkeen kevään kausimestaruushuuman jälkeen). Tuomarina hääri tällä kertaa Elsku-Ari.
Ensimmäisen kierroksen teemana oli lainattua ja varastettua ja se käynnistyi osaltamme kelvollisesti tiedettyämme ekan kyssärin bändin eli Steel Panther. Biisin nimikin meni muuten oikein mutta väärin päin. Bon Jovin "Livin' on a prayer" oli biisin esikuvana, mutta toisen säkeistön laulaja ei ollut herra Jon Bon Jovi itse, vaan Darknessista tuttu Justin Hawkins. Kummelin "Minä olen mursu" meni nappiin, samoin kuin parodioitu Beatlesien "I am the walrus". Muistimme myös juuri kaksi Kummeli-ryhmään kuulunutta jäsentä, mitä minimissään pyydettiin, joten hyvin meni se. Kolmoskohta jäi sen sijaan ketuttamaan sitäkin enemmän! Bändi ei ollut Extreme, vaan Whitesnake, jota allekirjoittanut jo vastattavaksi tarjosi, mutta ei osannut pitää päätään päädyttyämme lopulliseen vastaukseemme. Biisinä "Judgement day". Ja sitten se taisi olla Satu, joka ehdotti Led Zeppelinin "Kashmiria" kappaleeksi, jota mukailtiin, mutta sen menin itse tyrmäämään ja päädyimme sitten Dion kannalle. Arvatenkin oikea vastaus oli juuri Kashmir, joten tätä manailin itsekseni kyllä pitkään (kuunneltuani jälkikäteen uudestaan tuon Whitesnake-kipaleen Kashmirin jäljittely tuntui jo ilmiselvältä), argh. Emmekä tienneet myöskään, että Whitesnaken laulaja Coverdale ja Zeppelinien kitarasankari-Page ovat tehneet yhteisen soololevyn. Neloskohdan Tone-löc jäi myös tunnistamatta, joskin biisin tiesimme. Sen rumpuraita ja kitarariffi on varastettu Van Halenin James cryin'-biisistä, mikä meni osittain oikein. Van Halenin veljekset ovat kotoisin Hollannista. Elinan aloitteesta myös Hollanti oli vaihtoehtonamme, mutta päädyimme kuitenkin Usa:han, kun kuvittelimme tavoittavamme tuomarin oveluuden. Munaus siis taas! Avauskiekalta pisteitä kertyi siedettävät 9+, jonka turvin olimme tässä vaiheessa neljäntenä.
Kakkoskierroksella kyseltiin kuninkaallisesta perheestä ja se käynnistyi sankarihevitunnelmissa. Bändinä Manowar ja biisinä "Kings of metal". Tämä maailman äänekkäimmäksikin tituleerattu orkesteri kävi viime kesänä Provinssirockissa, mutta siitä, että yhtyeen levyillä ns. kertojana on toiminut Orson Welles, ei ollut hajua. Queenin kasaribiisi "Who wants to live forever meni täysin oikein, kuten myös se tieto, että biisin laulaa Freddie Mercuryn ohella Brian May, joka on kuitenkin tähtitieteen, ei biologian professori. Kolmoskohdan Bogart Co./Ressu Redford -kyssärin tiesi Jasmin erinomaisesti jopa Ressun oikeaa nimeäkin myöten. Myöskin taas ajankohtaisen Princen "When doves cry" tiedettiin hyvin sekä se, että hän ei ole esiinynyt Suomessa vielä kertaakaan (viimeaikaisten tapahtumien valossa rohkenen epäillä, mahtaako koskaan..) Sen sijaan hänen roolinimensä Purple Rain-leffassa (jonka soundtrackilla ym.biisi on) eli The Kid ei ollut hallussamme. Joukkueemme keräsi tältä kierrokselta ihan mallikkaasti 13 pistettä, jolla olimme yhä silti neljäntenä. Kärjessä tässä vaiheessa Nova Group, kuten jo avauskiekankin jälkeen.
Mukana oli jälleen myös puuhapaperi, mutta se osoittautui tällä kertaa niin viekkaaksi kompakyselyksi, että se vei Kaivattuja lukuunottamatta kaikki joukkueet täysin metsään ja mm. me emme saaneet siitä yhtään pistettä! Siinä pyydettiin yhdistämään "kitaristeja" ja laulajia toisiinsa, mutta ilmeni, että kaikki laulajat liittyivät yhteen ainoaan kitaristiin, joka oli Steve Vai!
Joka tapauksessa finaalissa oltiin ja se eteni kitaranvinguttelua kunnioittaen. Marzi Nymanin tiesi hyvin Elina, tosin biisi meni pieleen. Nymanilla ja kumppaneilla on bändi nimeltä Hemma Beast, joka soitti aikanaan Joonas Hytösen shown housebändinä. Nämä kysymykset olivat puolestaan Jasminin heiniä. Steve Lukatherin Fall into velvetiä emme tunnistaneet, veikkailimme Gary Moorea. Lukatherhan on Toto-yhtyeestä tuttu. Kun emme tienneet, että häntä haettiin, veikkasimme kuitenkin Yes:iä. Mutta se, miksi pirussa me muut emme kuulleet, kun Elina oli ilmeisesti ehdottanut nimenomaan Totoa vastaukseksi, oli taas asia, jota manailtiin. Taas tuhriintui yksi pinna ja aivan turhaan, damn! Lukatherin biisillä vieraili Jan Hammer ja onneksi Satu tiesi häntä koskeneen kyssärin. Kolmoskohdan Frank Zappa arvattiin mutta biisiänsä ei. Tämä kuuluisa työnarkomaani ehti elinaikanaan julkaista peräti 62 albumia veikkaamamme 43:n sijasta ja hänen patsaansa löytyy Liettuan pääkaupungista Vilnasta, kun joukkueemme pysytteli hieman ilmeisemmän tuntuisen vaihtoehdon eli Amerikan maaperällä vastauksessaan, eipä nyt ihan mennyt putkeen! Finaali huipentui sitten kasarimeininkeihin. Viimeisen kohdan Public Image Limitedin Home meni esittäjän osalta oikein. John"Sex Pistols"Lydonhan se operoi siinäkin poppoossa. Biisi oli peräisin levyltä, jonka nimi on Album/Cassette/Compact Disc formaatista riippuen. Saimme viimeksimainitun oikein, joka riitti. Mutta kitaraa biisissä ei soittanut Steve Jones, vaan visailupäivän nimi eli toinen Steve, Vai. EB saalisti finaalista yhteensä 7 pistettä, joka riitti kolmanneksi Kaivattujen noustessa lopulta voittoon ennen Poikakuoroa. Ei siis tullut joukkiollemme revanssia ainakaan vielä tällä kertaa, tänä torstaina kauden 3.visassa riittää siten tavoitetta!
Kiitos kaikille visailijoille ja kiitos tuomarille visaisista kysymyksistä sekä onnittelut voittajille. Kohta homma jatkuu!
Ensimmäisen kierroksen teemana oli lainattua ja varastettua ja se käynnistyi osaltamme kelvollisesti tiedettyämme ekan kyssärin bändin eli Steel Panther. Biisin nimikin meni muuten oikein mutta väärin päin. Bon Jovin "Livin' on a prayer" oli biisin esikuvana, mutta toisen säkeistön laulaja ei ollut herra Jon Bon Jovi itse, vaan Darknessista tuttu Justin Hawkins. Kummelin "Minä olen mursu" meni nappiin, samoin kuin parodioitu Beatlesien "I am the walrus". Muistimme myös juuri kaksi Kummeli-ryhmään kuulunutta jäsentä, mitä minimissään pyydettiin, joten hyvin meni se. Kolmoskohta jäi sen sijaan ketuttamaan sitäkin enemmän! Bändi ei ollut Extreme, vaan Whitesnake, jota allekirjoittanut jo vastattavaksi tarjosi, mutta ei osannut pitää päätään päädyttyämme lopulliseen vastaukseemme. Biisinä "Judgement day". Ja sitten se taisi olla Satu, joka ehdotti Led Zeppelinin "Kashmiria" kappaleeksi, jota mukailtiin, mutta sen menin itse tyrmäämään ja päädyimme sitten Dion kannalle. Arvatenkin oikea vastaus oli juuri Kashmir, joten tätä manailin itsekseni kyllä pitkään (kuunneltuani jälkikäteen uudestaan tuon Whitesnake-kipaleen Kashmirin jäljittely tuntui jo ilmiselvältä), argh. Emmekä tienneet myöskään, että Whitesnaken laulaja Coverdale ja Zeppelinien kitarasankari-Page ovat tehneet yhteisen soololevyn. Neloskohdan Tone-löc jäi myös tunnistamatta, joskin biisin tiesimme. Sen rumpuraita ja kitarariffi on varastettu Van Halenin James cryin'-biisistä, mikä meni osittain oikein. Van Halenin veljekset ovat kotoisin Hollannista. Elinan aloitteesta myös Hollanti oli vaihtoehtonamme, mutta päädyimme kuitenkin Usa:han, kun kuvittelimme tavoittavamme tuomarin oveluuden. Munaus siis taas! Avauskiekalta pisteitä kertyi siedettävät 9+, jonka turvin olimme tässä vaiheessa neljäntenä.
Kakkoskierroksella kyseltiin kuninkaallisesta perheestä ja se käynnistyi sankarihevitunnelmissa. Bändinä Manowar ja biisinä "Kings of metal". Tämä maailman äänekkäimmäksikin tituleerattu orkesteri kävi viime kesänä Provinssirockissa, mutta siitä, että yhtyeen levyillä ns. kertojana on toiminut Orson Welles, ei ollut hajua. Queenin kasaribiisi "Who wants to live forever meni täysin oikein, kuten myös se tieto, että biisin laulaa Freddie Mercuryn ohella Brian May, joka on kuitenkin tähtitieteen, ei biologian professori. Kolmoskohdan Bogart Co./Ressu Redford -kyssärin tiesi Jasmin erinomaisesti jopa Ressun oikeaa nimeäkin myöten. Myöskin taas ajankohtaisen Princen "When doves cry" tiedettiin hyvin sekä se, että hän ei ole esiinynyt Suomessa vielä kertaakaan (viimeaikaisten tapahtumien valossa rohkenen epäillä, mahtaako koskaan..) Sen sijaan hänen roolinimensä Purple Rain-leffassa (jonka soundtrackilla ym.biisi on) eli The Kid ei ollut hallussamme. Joukkueemme keräsi tältä kierrokselta ihan mallikkaasti 13 pistettä, jolla olimme yhä silti neljäntenä. Kärjessä tässä vaiheessa Nova Group, kuten jo avauskiekankin jälkeen.
Mukana oli jälleen myös puuhapaperi, mutta se osoittautui tällä kertaa niin viekkaaksi kompakyselyksi, että se vei Kaivattuja lukuunottamatta kaikki joukkueet täysin metsään ja mm. me emme saaneet siitä yhtään pistettä! Siinä pyydettiin yhdistämään "kitaristeja" ja laulajia toisiinsa, mutta ilmeni, että kaikki laulajat liittyivät yhteen ainoaan kitaristiin, joka oli Steve Vai!
Joka tapauksessa finaalissa oltiin ja se eteni kitaranvinguttelua kunnioittaen. Marzi Nymanin tiesi hyvin Elina, tosin biisi meni pieleen. Nymanilla ja kumppaneilla on bändi nimeltä Hemma Beast, joka soitti aikanaan Joonas Hytösen shown housebändinä. Nämä kysymykset olivat puolestaan Jasminin heiniä. Steve Lukatherin Fall into velvetiä emme tunnistaneet, veikkailimme Gary Moorea. Lukatherhan on Toto-yhtyeestä tuttu. Kun emme tienneet, että häntä haettiin, veikkasimme kuitenkin Yes:iä. Mutta se, miksi pirussa me muut emme kuulleet, kun Elina oli ilmeisesti ehdottanut nimenomaan Totoa vastaukseksi, oli taas asia, jota manailtiin. Taas tuhriintui yksi pinna ja aivan turhaan, damn! Lukatherin biisillä vieraili Jan Hammer ja onneksi Satu tiesi häntä koskeneen kyssärin. Kolmoskohdan Frank Zappa arvattiin mutta biisiänsä ei. Tämä kuuluisa työnarkomaani ehti elinaikanaan julkaista peräti 62 albumia veikkaamamme 43:n sijasta ja hänen patsaansa löytyy Liettuan pääkaupungista Vilnasta, kun joukkueemme pysytteli hieman ilmeisemmän tuntuisen vaihtoehdon eli Amerikan maaperällä vastauksessaan, eipä nyt ihan mennyt putkeen! Finaali huipentui sitten kasarimeininkeihin. Viimeisen kohdan Public Image Limitedin Home meni esittäjän osalta oikein. John"Sex Pistols"Lydonhan se operoi siinäkin poppoossa. Biisi oli peräisin levyltä, jonka nimi on Album/Cassette/Compact Disc formaatista riippuen. Saimme viimeksimainitun oikein, joka riitti. Mutta kitaraa biisissä ei soittanut Steve Jones, vaan visailupäivän nimi eli toinen Steve, Vai. EB saalisti finaalista yhteensä 7 pistettä, joka riitti kolmanneksi Kaivattujen noustessa lopulta voittoon ennen Poikakuoroa. Ei siis tullut joukkiollemme revanssia ainakaan vielä tällä kertaa, tänä torstaina kauden 3.visassa riittää siten tavoitetta!
Kiitos kaikille visailijoille ja kiitos tuomarille visaisista kysymyksistä sekä onnittelut voittajille. Kohta homma jatkuu!
keskiviikko 13. lokakuuta 2010
torstai 7. lokakuuta 2010
tiistai 5. lokakuuta 2010
Voi Bambino ja Pasadena soikoon!
Niinhän tuo läsähti käyntiin, syyskausi 2010. Joukkueemme verenhimosta vastasivat allekirjoittanut, Satubeth sekä joukkueemme uusimmat tulokkaat, Jasminbeth ja Jounibeth. (Mikähän tälle olisi söörimpi vastine?) Oikeutta jakoivat herrasmiehet Kaivatuista. Tunnelmaa visahuumaan toivat myös muutama uusi joukkuekokoonpano, tervetuloa heille!
Ensimmäinen kierros käynnistyi gospelilla, josta meillä ei ollut mitään tietoa. Satun kanssa pääsimme taas vähän kähisemään, Juuret -leffasta ei ollut kyse eikä esittäjäkään ollut arvaamamme Dixie Chicks. Alison Krauss lauleli Coenin veljesten leffassa Oh brother where art thou? Herrasmies Frank Sinatra jollotteli Pulmusten tunnarissa ja kolmannessa kyssärissä päästiin muistelemaan, kuinka ihq! Edward Furlong oli vuonna miekka ja kirves Stephen Kingin Uinu, uinu lemmikissä. Biisin version esitti Rammstein. Neljännessä biisissä hekumoi suomen oma Samuli Edelmann, leffana Rölliä ja harmiksemme arvaus Mallorcasta solistin asuinpaikkana ei mennyt oikeaan. Kierroksen viimeinen oli klassikko, Michael Jacksonia ja Chaplinia. "Smile" -biisi on kuitenkin Nykyaika -leffassa, eikä Kaupungin valoissa, bugger! Mukavat 13/20 pojoa irtosi ekalta kierrokselta!
Toisen kierroksen suomicovertriviassa raporttivastaava oli taas pihalla kuin lumiukko. Onneksi ainoana joukkueestamme! Eka kyssäri oli Topi Sorsakoskea biisillä "Luotu lähtemään" ja sen aluperäinen esittäjä on Deep Purple. Kakkosbiisin allekirjoittanut nolona myönsi tunnistavansa, vanha kunnon Einihän siinä kimisi menemään, Yes sir, alkaa polttaan. Daamin ensimmäinen albumi ilmestyi vuonna 1978, josta oma arvauksemme heitti vuodella. Biisin originaali esittäjä on Baccara. Kolmas ralli oli täysin Jounin alaa: Mari Ranasila biisillä Ainoain, esittäjänä Cisse Häkkinen ja tunnetuksi biisin teki Hurriganes. Neljännessä kyssärissä Heartin "Alone" -biisin esittäjäksi veikkasimme Rajatonta, mutta se olikin Club for Five. Kämmäys, jonka Jounin tieto olisi pelastanut! Pillitä, Elli, pillitä:n enkkuversio päätti kierroksen: Screamin' Stukas ja "Work it out, Sheila". 17 + 2 pojoa veivät yön lapset finaaliin!
Tuo 2 pistettä kertyi siis huumoria ja erimielisyyksiä aiheuttaneesta puuhapaperista (kiitokset tuomareille sen väkertämisestä, niissä on aina oma vaivansa vaikka mukava lisä ovatkin!). Sanasekoituksesta oli tarkoitus löytää 11 kitarasankaria ja löytyihän sieltä kaikenlaista... Missä kuuluissassa kokoonpanossa kitaroi Bambino? Entäpä sitten Morelli?? Ihanaa, EB, ihanaa..!
Finaali oli varsin aivosoluja ja muistin ullakoita raastava! Ensimmäinen Kirka -aiheinen kyssäri toi joukkueelle 3 pojoa, vaikka säveltäjät menivätkin ihan rapakon toiselle puolelle. Myös toisen kysymyksen kohdalla joukkueemme oli maailmanympärysmatkalla, vaikka kyseessä oli oman kylän pojat; Wristshakers, joka on perustettu vuonna 1980. Ei menny ihan niinku Srömsossa.. Elviksen "Rip it up" meni osittain oikein ja tiesimme miljoonan dollarin kvartetistakin kolme. Johnny Cash kävi paperilla mutta musiikillisen poikkeavuutensa takia jätettiin lopulta pois, mikä oli tietysti kardinaalimunaus..! Neljännen biisin rallatteli Seal ja vastikään sööri on duetoinut suomityttö Anna Eriksonin kanssa. Ja kylläpä herra Seurustelen-supermallin-kanssa on ihan britti, eikä Saharan tuolta puolen. Virallisen finaali päättyi rip -konseptilla. Rainbow:n biisi "Catch the Rainbow oli kyseessä, mutta edesmenneen Dion sukunimeksi vääntyi sitten Pasadena? Oikea nimihän on siis Ronald Padavona ja hänen oikea ikänsä jää mysteeriksi. Pisteillä 12,5 EB nappasi neljännen sijan ja tasapisteisiin päätyneet Las Palmas ja Poikakuoro kävivät vielä keskenään taistelun, joka ilmesesti päättyi Las Palmasin voittoon.
Kiitos kaikille osallistujille kauden aloitukseen, tuomareille hyvästä visasta ja onnittelut voittajille, tänä torstaina jälleen uudet kujeet!
Ensimmäinen kierros käynnistyi gospelilla, josta meillä ei ollut mitään tietoa. Satun kanssa pääsimme taas vähän kähisemään, Juuret -leffasta ei ollut kyse eikä esittäjäkään ollut arvaamamme Dixie Chicks. Alison Krauss lauleli Coenin veljesten leffassa Oh brother where art thou? Herrasmies Frank Sinatra jollotteli Pulmusten tunnarissa ja kolmannessa kyssärissä päästiin muistelemaan, kuinka ihq! Edward Furlong oli vuonna miekka ja kirves Stephen Kingin Uinu, uinu lemmikissä. Biisin version esitti Rammstein. Neljännessä biisissä hekumoi suomen oma Samuli Edelmann, leffana Rölliä ja harmiksemme arvaus Mallorcasta solistin asuinpaikkana ei mennyt oikeaan. Kierroksen viimeinen oli klassikko, Michael Jacksonia ja Chaplinia. "Smile" -biisi on kuitenkin Nykyaika -leffassa, eikä Kaupungin valoissa, bugger! Mukavat 13/20 pojoa irtosi ekalta kierrokselta!
Toisen kierroksen suomicovertriviassa raporttivastaava oli taas pihalla kuin lumiukko. Onneksi ainoana joukkueestamme! Eka kyssäri oli Topi Sorsakoskea biisillä "Luotu lähtemään" ja sen aluperäinen esittäjä on Deep Purple. Kakkosbiisin allekirjoittanut nolona myönsi tunnistavansa, vanha kunnon Einihän siinä kimisi menemään, Yes sir, alkaa polttaan. Daamin ensimmäinen albumi ilmestyi vuonna 1978, josta oma arvauksemme heitti vuodella. Biisin originaali esittäjä on Baccara. Kolmas ralli oli täysin Jounin alaa: Mari Ranasila biisillä Ainoain, esittäjänä Cisse Häkkinen ja tunnetuksi biisin teki Hurriganes. Neljännessä kyssärissä Heartin "Alone" -biisin esittäjäksi veikkasimme Rajatonta, mutta se olikin Club for Five. Kämmäys, jonka Jounin tieto olisi pelastanut! Pillitä, Elli, pillitä:n enkkuversio päätti kierroksen: Screamin' Stukas ja "Work it out, Sheila". 17 + 2 pojoa veivät yön lapset finaaliin!
Tuo 2 pistettä kertyi siis huumoria ja erimielisyyksiä aiheuttaneesta puuhapaperista (kiitokset tuomareille sen väkertämisestä, niissä on aina oma vaivansa vaikka mukava lisä ovatkin!). Sanasekoituksesta oli tarkoitus löytää 11 kitarasankaria ja löytyihän sieltä kaikenlaista... Missä kuuluissassa kokoonpanossa kitaroi Bambino? Entäpä sitten Morelli?? Ihanaa, EB, ihanaa..!
Finaali oli varsin aivosoluja ja muistin ullakoita raastava! Ensimmäinen Kirka -aiheinen kyssäri toi joukkueelle 3 pojoa, vaikka säveltäjät menivätkin ihan rapakon toiselle puolelle. Myös toisen kysymyksen kohdalla joukkueemme oli maailmanympärysmatkalla, vaikka kyseessä oli oman kylän pojat; Wristshakers, joka on perustettu vuonna 1980. Ei menny ihan niinku Srömsossa.. Elviksen "Rip it up" meni osittain oikein ja tiesimme miljoonan dollarin kvartetistakin kolme. Johnny Cash kävi paperilla mutta musiikillisen poikkeavuutensa takia jätettiin lopulta pois, mikä oli tietysti kardinaalimunaus..! Neljännen biisin rallatteli Seal ja vastikään sööri on duetoinut suomityttö Anna Eriksonin kanssa. Ja kylläpä herra Seurustelen-supermallin-kanssa on ihan britti, eikä Saharan tuolta puolen. Virallisen finaali päättyi rip -konseptilla. Rainbow:n biisi "Catch the Rainbow oli kyseessä, mutta edesmenneen Dion sukunimeksi vääntyi sitten Pasadena? Oikea nimihän on siis Ronald Padavona ja hänen oikea ikänsä jää mysteeriksi. Pisteillä 12,5 EB nappasi neljännen sijan ja tasapisteisiin päätyneet Las Palmas ja Poikakuoro kävivät vielä keskenään taistelun, joka ilmesesti päättyi Las Palmasin voittoon.
Kiitos kaikille osallistujille kauden aloitukseen, tuomareille hyvästä visasta ja onnittelut voittajille, tänä torstaina jälleen uudet kujeet!
torstai 30. syyskuuta 2010
Aloitustunnelmissa
Kolmen tunnin päästä starttaa Musavisan syyskausi 2010!
Elizabeth Bathory on valmis, oletko sinä?
sunnuntai 12. syyskuuta 2010
Kreivitär Bathory
Katsoin eilen ikioman nimikkoleffamme Kreivitär. Jälleen kerran ihmiskunta sai vahvan naishallitsijan, jonka mies koki uhkaksi. Sitten nämä loukatut ja pelkoa täynnä olevat pikkupojat solmivat salaliiton ja kas, sehän onkin sitten ainoa keino saada syytön nainen tuomituksi. Voi Ziis.
Elokuvan taso oli huono, kerronta oli huono. Asia joka piti minut telkun ääressä leffan loppuun saakka oli iki-ihana ja taidokas Julie Delpy.
keskiviikko 1. syyskuuta 2010
Tosiveri kyseessä!
Musavisa alkaa ilmeisesti 30.9. Mikä on meidän ihanien verenryystäjien kokoonpano syyskaudella 2010? Mistä 22 Pistepirkko on kotoisin? Saadaanko lopultakin täysimääräinen Elizabeth Bathory? Joko Kauppayhtiöllä myydään Tru Bloodia? Mikä oli The Clashin kokoonpano? Miksi oi miksi? Ja kuka ihmeessä? Häh?
lauantai 7. elokuuta 2010
maanantai 2. elokuuta 2010
lauantai 19. kesäkuuta 2010
lauantai 12. kesäkuuta 2010
sunnuntai 6. kesäkuuta 2010
Kasarikorner 6
Kasarikorner teki paluun! Syynä enemmän tai vähemmän se, että parhaillaan iltalukemistossani on Hanoi Rocks - All those wasted years -kirja. Bändi on nyt soinut spotifaissa suht tiheään ja olen bongannut omat suosikkibiisini. Toki Hanoit on mulle tuttuja, mutta enpä oo koskaan niihin näin tomerasti perehtynyt.
Eli Hanoi Rocks - Top 3 in a random order.
Biisi 1
Biisi 2
Biisi 3 (Voi tuota Andya XD)
Bonusbiisi
lauantai 29. toukokuuta 2010
Euro-analyysi
Oukkidoukki. Illalla on sitten euroviisujen finaali. Mukana on 25 maata, joissa thank god ei se hanurista tuleva Suomen biisi ole mukana. Paitsi että mukana on jokunen sitäkin hirveämpi biisi. No, nämä on euroviisut ja sillä tasolla liikutaan biisien kanssa. Vuoden 2010 finalistit ovat:
Azerbaijan - Safura/Drip drop
Espanja - Daniel Diges/Algo pequenito
Norja - Didrik Solli-Tangen/My heart is yours
Moldova - Sunstroke Project & Olia Tira/Run away
Kypros - Jon Lilygreen&The Islanders/Life looks better in spring
Bosnia&Herzegovina - Vukasin Brajic/Thunder and lighting
Belgia - Tom Dice/Me and my guitar
Serbia - Milan Stankovic/Ovo je Balkan
Belarus - 3+2/Butterflies
Irlanti - Niamh Kavanagh/It's for you
Kreikka - Giorgos Alkaios&Friends/OPA
Iso-Britannia - Josh/That sounds good to me
Georgia - Sofia Nizharadze/Shine
Turkki - maNga/We could be the same
Albania - Juliana Pasha/It's all about you
Islanti - Hera Brörk/Je ne sais quoi
Ukraina - Alyosha/Sweet people
Ranska - Jessy Matador/Allez olla ole
Romania - Paula Seling&Ovi/Playing with fire
Russia - Peter Nalitch&Friends/Lost and forgotten
Armenia - Eva Rivas/Apricot stone
Saksa - Lena/Satellite
Portugal - Filipa Azevedo/Ha dias assim
Israel - Harel Skaat/Milim
Tanska - Chanee&N'evergreen/In a moment like this
Jos näistä nyt jotain yhteenvetoa alkaa tekemään, niin kovin on A) balladivetoista tai B) euroteknojumputusta. Toisin sanoen, tämän vuoden kattaus on yksi huonoimmista ever. Mutta löydän silti omat suosikkini tästä joukosta eli Turkki, Kreikka, Saksa ja sanotaan nyt vielä se Armenia. Miksikö nämä?
Turkki. En tiedä, Turkin euroviisubiisit on aika usein miellyttänyt. En koskaan odota etukäteen miltään maalta mitään, mutta Turkki on sitten aika usein löytynyt suosikkilistaltani. No joo, onhan tämän esityksessä paljon samaa kuin Lordilla aikoinaan, mutta biisi on ihan hyvä ja se riittää.
Kreikka. Jorgos, Giorgos tai mikä Horgos liekkään tämä, mikä yhtäaikaa minua hymyilyttää, nolottaa ja miellyttää. Että kun se ukkeli on vähän kankea pökkelö ja siihen ne tanssijapojat niin on jotenkin herttaista! Mut tästä jää semmonen kiva fiilis ja sen takia biisi on suosikkilistallani.
Saksa. Viime aikoina oon muutenkin alkanut diggailemaan hieman omaperäisempiä naispuolisia popartisteja. Tästä tulee kyllä kovasti mieleen niin Lily Allen ja pari muuta brittiartistia, mutta kivanoloinen poppis-juttu tämä.
Armenia. Pääsi kuin pääsikin mukaan suosikkilistalleni. Ihan kivan kuuloinen biisi ja tykkään jotenkin ihan hirveästi, että lauletaan aprikoosinkivestä. Onhan se nainenkin aika näyttävä :)
Kuka voittaa? Pahoin pelkään, että voittajaksi silti julistetaan joku itkuballadi. Toivottavasti ei kuitenkaan Venäjä eikä epävireinen Israel.
Nakkaan tähän loppuun vielä tämän vuoden suurimman suosikkini, jota ei kylläkään finaaliin päästetty.
Viro - Malcolm Lincoln/Siren
Azerbaijan - Safura/Drip drop
Espanja - Daniel Diges/Algo pequenito
Norja - Didrik Solli-Tangen/My heart is yours
Moldova - Sunstroke Project & Olia Tira/Run away
Kypros - Jon Lilygreen&The Islanders/Life looks better in spring
Bosnia&Herzegovina - Vukasin Brajic/Thunder and lighting
Belgia - Tom Dice/Me and my guitar
Serbia - Milan Stankovic/Ovo je Balkan
Belarus - 3+2/Butterflies
Irlanti - Niamh Kavanagh/It's for you
Kreikka - Giorgos Alkaios&Friends/OPA
Iso-Britannia - Josh/That sounds good to me
Georgia - Sofia Nizharadze/Shine
Turkki - maNga/We could be the same
Albania - Juliana Pasha/It's all about you
Islanti - Hera Brörk/Je ne sais quoi
Ukraina - Alyosha/Sweet people
Ranska - Jessy Matador/Allez olla ole
Romania - Paula Seling&Ovi/Playing with fire
Russia - Peter Nalitch&Friends/Lost and forgotten
Armenia - Eva Rivas/Apricot stone
Saksa - Lena/Satellite
Portugal - Filipa Azevedo/Ha dias assim
Israel - Harel Skaat/Milim
Tanska - Chanee&N'evergreen/In a moment like this
Jos näistä nyt jotain yhteenvetoa alkaa tekemään, niin kovin on A) balladivetoista tai B) euroteknojumputusta. Toisin sanoen, tämän vuoden kattaus on yksi huonoimmista ever. Mutta löydän silti omat suosikkini tästä joukosta eli Turkki, Kreikka, Saksa ja sanotaan nyt vielä se Armenia. Miksikö nämä?
Turkki. En tiedä, Turkin euroviisubiisit on aika usein miellyttänyt. En koskaan odota etukäteen miltään maalta mitään, mutta Turkki on sitten aika usein löytynyt suosikkilistaltani. No joo, onhan tämän esityksessä paljon samaa kuin Lordilla aikoinaan, mutta biisi on ihan hyvä ja se riittää.
Kreikka. Jorgos, Giorgos tai mikä Horgos liekkään tämä, mikä yhtäaikaa minua hymyilyttää, nolottaa ja miellyttää. Että kun se ukkeli on vähän kankea pökkelö ja siihen ne tanssijapojat niin on jotenkin herttaista! Mut tästä jää semmonen kiva fiilis ja sen takia biisi on suosikkilistallani.
Saksa. Viime aikoina oon muutenkin alkanut diggailemaan hieman omaperäisempiä naispuolisia popartisteja. Tästä tulee kyllä kovasti mieleen niin Lily Allen ja pari muuta brittiartistia, mutta kivanoloinen poppis-juttu tämä.
Armenia. Pääsi kuin pääsikin mukaan suosikkilistalleni. Ihan kivan kuuloinen biisi ja tykkään jotenkin ihan hirveästi, että lauletaan aprikoosinkivestä. Onhan se nainenkin aika näyttävä :)
Kuka voittaa? Pahoin pelkään, että voittajaksi silti julistetaan joku itkuballadi. Toivottavasti ei kuitenkaan Venäjä eikä epävireinen Israel.
Nakkaan tähän loppuun vielä tämän vuoden suurimman suosikkini, jota ei kylläkään finaaliin päästetty.
Viro - Malcolm Lincoln/Siren
perjantai 28. toukokuuta 2010
Kyllä, seuraan myös Euroviisuja
Tämä hupaisa spektaakkeli on taas käsillä. Olen töllöttänyt jo kaksi semifinaalia, joista finaaliin selviytyi vain yksi minun 4 suosikkibiisistä.
Mitä tästä hienon hienosta vihjailusta seuraa?
Lupaan kirjoittaa ennen huomisiltaista finaalia omat arviot ja veikkaukset tämän vuoden ehdokkaista.
To be continued...
Mitä tästä hienon hienosta vihjailusta seuraa?
Lupaan kirjoittaa ennen huomisiltaista finaalia omat arviot ja veikkaukset tämän vuoden ehdokkaista.
To be continued...
tiistai 27. huhtikuuta 2010
Pistä pari kolikkoo jukeboksiin beibe
Olemme lahjakkaita suunsoittajia, antaapa vielä kuvan puhua puolestaan:
Yep, tällä asenteella itse ampaisin punaisella salamalla kohti Kauppayhtiötä.
Kevään viimeinen visa pidettiin diplomaattisesti kolmen varsin erilaista musiikkimakua edustavan tuomarin voimin. Ilta alkoi mukavasti joukkueemme viidennen jäsenen Jasminin istahdettua Jounin houkuttelemana pöytään, mikä teki joukkueestamme täysipäisen (hmmm) peräti toista kertaa kauden aikana.
Ensimmäinen kierros eli viimeinen varsinainen visa ennen kausifinaalia alkoi mukavasti läpsyn tultua omaan pöytään. Teemana siis justice for all. Anthrax saatiin paperille biiseineen ja muusineen, mutta harmi vain, S.O.D ei käynyt kenenkään mielessä. Pistettä vailla täydet. Hassisen kone -kysymys oli Jounin heiniä. Kierroksen hämärin kysymys oli viimeinen, johon Elizabethit arvailivat esittäjäksi Carmen Elektraa. Aika lähelle, sillä Janet Jackson olisi ollut oikein. Biisin nimestä tuli piste, mutta yllättäen Scary Moviesta ja RHCP:stä ei. Pisteitä tuli 16-/21. Ei huonommin siis. Viimeisen visan kolmen kärki oli EB, Kaivatut ja voittajana Poikakuoro. Nova Group voitti kevään runkosarjan.
Sitten starttasi kausifinaalin 1. osa Petrin vetämänä. Jasmin täydensi ensimmäisen kysymyksen kohdat täysin oikein, Jaakko Laitista ja Väärää rahaa kysyttiin. 2. kysymys askarreltiin yhteisvoimin, mutta täydennystehtävä ei mennyt ihan nappiin. Siihen taiottiin lopulta niinkin mainiota verbaliikkaa kuin "put some coins in the jukebox baby" ja "dance with me". Siis oikein olisi ollut "put another dime in the jukebox baby".
Dave Lindholmia kysyttiin myöskin pääsiäisvisassa, jolloin opimme artisin oikean nimen. Elikäs Ralf-Henrik oli kyseessä, Love records oli yhtiö ja Bluesounds bändi. Jasminin alaa oli 4. kysymys, jokaisen indiehyypiön peruslevykokoelmaan kuuluva Karkkiautomaatti. Itselläni olisi siis mennyt ohi. Väärin saatiin ainoastaan soineen biisin levyn tuottaja, joka ei suinkaan ollut Markus Nordenstreng vaan Pekka Laine.
Viimeisen kysymyksen alkutahdeilla Ellun kanssa meinasi tulla perinteiset catfightit, luulin tunnistavani biisin, mutta luovutin pian huomatessani Elinan ohimosuonen kiivaasti värisevän. Oukei, Unklea kysyttiin ja biisi oli Elinan suosikki Lonely Soul. Vervestä tuttu Richard Ashcrofthan biisillä myöskin vieraili. Bändi tulee kesällä Ilosaareen, levyn kansikuvituksesta ei ole vastuussa Keith Haring vaan Futura. Pisteitä tuli kysymyksestä kolme, mikä tekee koko kierrokselta yhteensä 19,5/25. (Jos joku joukkuetoveri muistaa, miksi mun paperissa lukee pistetilanteen kohdalla 21, niin kertokaa. Saatoin kirjoittaa jotain väärin askarrellessani muistiinpanoja eri joukkueiden sijoittumisesta.)
Finaalin finaalin alkaessa jännitys oli kiitettävällä tasolla, sillä oma tyttömme Elina oli tuomaroimassa ja oli tartuttanut meihinkin pienen tärinän. Enpäs muista mitä biisiä piti läpsytellä, mutta varsinainen kierros alkoi Pryyssillä. Ja heleskutti soikhon, kylläpä pöydässämme käytiin keskustelua siitä, missä leffassa oli hoksaamani laini "show me the money". Jerry MaGuire (jep, tuo on kirjoitusasu) ei tullut mieleen, ei sitten millään. Muuten ykkösestä tuli mukavat pisteet.
Paramorea rustailtiin paperiin, biisin nimestä ei ollut kyllä aavistustakaan. Puolikas piste jäi uupumaan, kun emme tienneet kuka nuori lahjakkuus näytteli Twilight-sankariparin tyttöstä. Jennifer Biel se ei siis ollut.
Massive Attackin Angel on yksi suosikkibiiseistäni, Jouni rustasi paperille bändin jätkät ja uusimman Heligoland-levyn. Tämäkin oli pistettä vaille täydet, niinkuin seuraavastakin. NINin biisejä löytyy suunnilleen kaikista maailman leffoista, mutta emme saaneet ylös yhtään oikeaa. Trentin herkkuääntä ei siis kuulla Yön ritarissa eikä myöskään Sin Cityssä.
Vitoskysymys meni lahjakkaasti täysin yli ymmärryksen, Bonoboa veikkailtiin esittäjän ollessa Euroviisuissakin pari vuotta sitten kunnostautunut womanizer eli Sebastian Tellier. Eikä mainostettu tuote ollut todellakaan Niveaa, vaikka luulin katsoneeni tarpeeksi televisiota. Nöy nöy. Pisteitä tuli parin nillittämisreissun jälkeen 14 ½. Yhteensä tämä ihanuus on 34 pistettä.
Niinpäs siinä sitten kävi, että voitimme musavisan kevätkauden. Kiitos kaikille visailijoille mukavasta kaudesta! Toivottavasti saadaan kokoon kesävisa sekaporukoilla, niinkuin viime elokuussa.
Yep, tällä asenteella itse ampaisin punaisella salamalla kohti Kauppayhtiötä.
Kevään viimeinen visa pidettiin diplomaattisesti kolmen varsin erilaista musiikkimakua edustavan tuomarin voimin. Ilta alkoi mukavasti joukkueemme viidennen jäsenen Jasminin istahdettua Jounin houkuttelemana pöytään, mikä teki joukkueestamme täysipäisen (hmmm) peräti toista kertaa kauden aikana.
Ensimmäinen kierros eli viimeinen varsinainen visa ennen kausifinaalia alkoi mukavasti läpsyn tultua omaan pöytään. Teemana siis justice for all. Anthrax saatiin paperille biiseineen ja muusineen, mutta harmi vain, S.O.D ei käynyt kenenkään mielessä. Pistettä vailla täydet. Hassisen kone -kysymys oli Jounin heiniä. Kierroksen hämärin kysymys oli viimeinen, johon Elizabethit arvailivat esittäjäksi Carmen Elektraa. Aika lähelle, sillä Janet Jackson olisi ollut oikein. Biisin nimestä tuli piste, mutta yllättäen Scary Moviesta ja RHCP:stä ei. Pisteitä tuli 16-/21. Ei huonommin siis. Viimeisen visan kolmen kärki oli EB, Kaivatut ja voittajana Poikakuoro. Nova Group voitti kevään runkosarjan.
Sitten starttasi kausifinaalin 1. osa Petrin vetämänä. Jasmin täydensi ensimmäisen kysymyksen kohdat täysin oikein, Jaakko Laitista ja Väärää rahaa kysyttiin. 2. kysymys askarreltiin yhteisvoimin, mutta täydennystehtävä ei mennyt ihan nappiin. Siihen taiottiin lopulta niinkin mainiota verbaliikkaa kuin "put some coins in the jukebox baby" ja "dance with me". Siis oikein olisi ollut "put another dime in the jukebox baby".
Dave Lindholmia kysyttiin myöskin pääsiäisvisassa, jolloin opimme artisin oikean nimen. Elikäs Ralf-Henrik oli kyseessä, Love records oli yhtiö ja Bluesounds bändi. Jasminin alaa oli 4. kysymys, jokaisen indiehyypiön peruslevykokoelmaan kuuluva Karkkiautomaatti. Itselläni olisi siis mennyt ohi. Väärin saatiin ainoastaan soineen biisin levyn tuottaja, joka ei suinkaan ollut Markus Nordenstreng vaan Pekka Laine.
Viimeisen kysymyksen alkutahdeilla Ellun kanssa meinasi tulla perinteiset catfightit, luulin tunnistavani biisin, mutta luovutin pian huomatessani Elinan ohimosuonen kiivaasti värisevän. Oukei, Unklea kysyttiin ja biisi oli Elinan suosikki Lonely Soul. Vervestä tuttu Richard Ashcrofthan biisillä myöskin vieraili. Bändi tulee kesällä Ilosaareen, levyn kansikuvituksesta ei ole vastuussa Keith Haring vaan Futura. Pisteitä tuli kysymyksestä kolme, mikä tekee koko kierrokselta yhteensä 19,5/25. (Jos joku joukkuetoveri muistaa, miksi mun paperissa lukee pistetilanteen kohdalla 21, niin kertokaa. Saatoin kirjoittaa jotain väärin askarrellessani muistiinpanoja eri joukkueiden sijoittumisesta.)
Finaalin finaalin alkaessa jännitys oli kiitettävällä tasolla, sillä oma tyttömme Elina oli tuomaroimassa ja oli tartuttanut meihinkin pienen tärinän. Enpäs muista mitä biisiä piti läpsytellä, mutta varsinainen kierros alkoi Pryyssillä. Ja heleskutti soikhon, kylläpä pöydässämme käytiin keskustelua siitä, missä leffassa oli hoksaamani laini "show me the money". Jerry MaGuire (jep, tuo on kirjoitusasu) ei tullut mieleen, ei sitten millään. Muuten ykkösestä tuli mukavat pisteet.
Paramorea rustailtiin paperiin, biisin nimestä ei ollut kyllä aavistustakaan. Puolikas piste jäi uupumaan, kun emme tienneet kuka nuori lahjakkuus näytteli Twilight-sankariparin tyttöstä. Jennifer Biel se ei siis ollut.
Massive Attackin Angel on yksi suosikkibiiseistäni, Jouni rustasi paperille bändin jätkät ja uusimman Heligoland-levyn. Tämäkin oli pistettä vaille täydet, niinkuin seuraavastakin. NINin biisejä löytyy suunnilleen kaikista maailman leffoista, mutta emme saaneet ylös yhtään oikeaa. Trentin herkkuääntä ei siis kuulla Yön ritarissa eikä myöskään Sin Cityssä.
Vitoskysymys meni lahjakkaasti täysin yli ymmärryksen, Bonoboa veikkailtiin esittäjän ollessa Euroviisuissakin pari vuotta sitten kunnostautunut womanizer eli Sebastian Tellier. Eikä mainostettu tuote ollut todellakaan Niveaa, vaikka luulin katsoneeni tarpeeksi televisiota. Nöy nöy. Pisteitä tuli parin nillittämisreissun jälkeen 14 ½. Yhteensä tämä ihanuus on 34 pistettä.
Niinpäs siinä sitten kävi, että voitimme musavisan kevätkauden. Kiitos kaikille visailijoille mukavasta kaudesta! Toivottavasti saadaan kokoon kesävisa sekaporukoilla, niinkuin viime elokuussa.
torstai 15. huhtikuuta 2010
keskiviikko 14. huhtikuuta 2010
Ihanaakin ihanampi!
John Mayer. Minen kestä! Sanovat tabloidit mitä vain, sööri on taitava kitaristi ja muusikko, eikä tuo nyt ihan susirumakaan ole! Allekirjoittanut on ollut fani vasta pari vuotta, mutta kun kolahti niin KOLAHTI! Tässäpä top 3 rallia herran uralta, lievittämään pettymystä siitä, ettei keikkaa Suomessa ole tiedossa lähiaikoina..
Kipale 1
Kipale 2
Kipale 3
tiistai 13. huhtikuuta 2010
The winner takes it all!
Marjobethin astuessa tuomarin puikkoihin, kokoontui joukkueemme allekirjoittaneen, Satubethin ja uuden jäsenemme Jouni(bethin) kera voitontahtoisina visan äärelle!
Ensimmäisen kierroksen teemana oli Poliisit ja joukkueemme selvisi teemasta loistavasti! Beastie Boys:in "Sabotage" on kuultu useammankin kerran visakysymyksenä, uutta verta toi videoon liittynyt yhdistelmätehtävä. Ongelmia kysymys aiheutti tietovirheen takia, sillä uusinta albumia ei ole vielä julkaistukaan. Palaveroinnin jälkeen tuomarit tekivät päätöksensä pisteidenjaon suhteen, josta joillakin oli nokan koputtamista. Faktat olisi tietysti aina optimaalista olla kunnossa, mutta sattuupa tuota. Allekirjoittanut koki samaa ongelmaa oman visaosuutensa kanssa viime tuomaroinnissa, vaikka luuli olleensa suht tarkka vastauksien oikeellisuudesta..noooot. The Police kyssäri toi täydet pisteet, vaikka kuumeisesti mietimme "Every breath you take":n sanojen järjestystä! Bruce Springsteen oli uuden jäsenemme tietoa varsin mukavasti, vaikka biisin mumina-mumina -laulu ei kuulon perusteellakaan antanut vinkkiä biisin nimestä. C.S.I:n tunnari The Who:n esittämänä toi pisteet kotiin ja ekan kierroksen jälkeen pojoja kertyi 10,5!
Toisen kierroksen teemana oli rosvot ja Satubeth paukutti paperille täydellisen vastauksen Judas Priestistä, oh yes! Kakkosbiisinä kuului aika kaamea ralli (Marjolle tiedoksi, minustakin se oli karseaa vinkumista! xD ) Brigitte Bardot:n ja Serge Gainsbourgin esittämänä. Bonnieta ja Clydea näyttelivät Warren Beatty ja Faye Dunaway, myös oikean elämän vuosikymmen meni sillä kymmenellä vuodella pieleen. Höh. Musesta ei ollut kauheasti tietoa, videolla mimmi uhataan hirttää ja pumppu esiintyy kesällä Kaivopuistossa. Elviksestä tiedettiin kyllä, mutta ainakin allekirjoittanut omaa tanssin puolesta kaksi vasenta jalkaa, ei tietoa. Pistesaldo kuitenkin 8/12, finaaliin siis!
Finaali meni eläimellisissä tunnelmissa. Jonna Tervomaa "Linnut" -biisillään meni nappiiin joukkueen yhteisvoimin, kakkoskysymyksen Ismo Alanko oli uusimman jäsenemme tietotaidonnäyte. Kolmosen "Blackbird" -coverin esittäjästä tai kielestä ei ollut hajua, kappaleen alkuperäislevy oli kuitenkin Satubethin hallussa, vaikka kovasti hän keikkui vastausten välillä: White Album on siis kyseessä.
Allekirjoittanutta harmittaa Mobyn ja Fatboy Slimin sekoittaminen keskenään, mutta biisin nimi ja The Doors pelastivat tilannetta hieman.
Ja hieman hienosti joukkueemme kiilasi visan kärkeen, voittoa kehiin, vihdoinkin!! We saw, we came, we conquered!! Uusi veri joukkueessamme ilmeisesti toi tarvittua virtaa! Viime aikoina on ollut puhetta siitä, miten tuomarin oma joukkue sattumoisin voittaa, mutta eiköhän se ole sattumaa ja totta kai sitä tietää oman joukkueen jäsenten intresseistä enemmän kuin muut. Mutta jos puhuttaisiin joukkueiden omaan pussiin pelaamisesta, niin tuomarivuoroja kyllä on jaossa joka kausi ylin kyllin, että jos on naputettavaa niin sinne vain kokeilemaan miten helppoa/vaikeaa on tehdä kaikkia miellyttävä visa.
Allekirjoittanut kiittää tuomareita hyvästä visasta ja joukkuetovereitaan hyvästä panoksesta voiton eteen! Kausifinaalissa raporttivastaavalla onkin vastuullaan viimeinen kierros ja karman lain mukaan luultavasti tuomaroi oman joukkueensa suohon..
Ensimmäisen kierroksen teemana oli Poliisit ja joukkueemme selvisi teemasta loistavasti! Beastie Boys:in "Sabotage" on kuultu useammankin kerran visakysymyksenä, uutta verta toi videoon liittynyt yhdistelmätehtävä. Ongelmia kysymys aiheutti tietovirheen takia, sillä uusinta albumia ei ole vielä julkaistukaan. Palaveroinnin jälkeen tuomarit tekivät päätöksensä pisteidenjaon suhteen, josta joillakin oli nokan koputtamista. Faktat olisi tietysti aina optimaalista olla kunnossa, mutta sattuupa tuota. Allekirjoittanut koki samaa ongelmaa oman visaosuutensa kanssa viime tuomaroinnissa, vaikka luuli olleensa suht tarkka vastauksien oikeellisuudesta..noooot. The Police kyssäri toi täydet pisteet, vaikka kuumeisesti mietimme "Every breath you take":n sanojen järjestystä! Bruce Springsteen oli uuden jäsenemme tietoa varsin mukavasti, vaikka biisin mumina-mumina -laulu ei kuulon perusteellakaan antanut vinkkiä biisin nimestä. C.S.I:n tunnari The Who:n esittämänä toi pisteet kotiin ja ekan kierroksen jälkeen pojoja kertyi 10,5!
Toisen kierroksen teemana oli rosvot ja Satubeth paukutti paperille täydellisen vastauksen Judas Priestistä, oh yes! Kakkosbiisinä kuului aika kaamea ralli (Marjolle tiedoksi, minustakin se oli karseaa vinkumista! xD ) Brigitte Bardot:n ja Serge Gainsbourgin esittämänä. Bonnieta ja Clydea näyttelivät Warren Beatty ja Faye Dunaway, myös oikean elämän vuosikymmen meni sillä kymmenellä vuodella pieleen. Höh. Musesta ei ollut kauheasti tietoa, videolla mimmi uhataan hirttää ja pumppu esiintyy kesällä Kaivopuistossa. Elviksestä tiedettiin kyllä, mutta ainakin allekirjoittanut omaa tanssin puolesta kaksi vasenta jalkaa, ei tietoa. Pistesaldo kuitenkin 8/12, finaaliin siis!
Finaali meni eläimellisissä tunnelmissa. Jonna Tervomaa "Linnut" -biisillään meni nappiiin joukkueen yhteisvoimin, kakkoskysymyksen Ismo Alanko oli uusimman jäsenemme tietotaidonnäyte. Kolmosen "Blackbird" -coverin esittäjästä tai kielestä ei ollut hajua, kappaleen alkuperäislevy oli kuitenkin Satubethin hallussa, vaikka kovasti hän keikkui vastausten välillä: White Album on siis kyseessä.
Allekirjoittanutta harmittaa Mobyn ja Fatboy Slimin sekoittaminen keskenään, mutta biisin nimi ja The Doors pelastivat tilannetta hieman.
Ja hieman hienosti joukkueemme kiilasi visan kärkeen, voittoa kehiin, vihdoinkin!! We saw, we came, we conquered!! Uusi veri joukkueessamme ilmeisesti toi tarvittua virtaa! Viime aikoina on ollut puhetta siitä, miten tuomarin oma joukkue sattumoisin voittaa, mutta eiköhän se ole sattumaa ja totta kai sitä tietää oman joukkueen jäsenten intresseistä enemmän kuin muut. Mutta jos puhuttaisiin joukkueiden omaan pussiin pelaamisesta, niin tuomarivuoroja kyllä on jaossa joka kausi ylin kyllin, että jos on naputettavaa niin sinne vain kokeilemaan miten helppoa/vaikeaa on tehdä kaikkia miellyttävä visa.
Allekirjoittanut kiittää tuomareita hyvästä visasta ja joukkuetovereitaan hyvästä panoksesta voiton eteen! Kausifinaalissa raporttivastaavalla onkin vastuullaan viimeinen kierros ja karman lain mukaan luultavasti tuomaroi oman joukkueensa suohon..
torstai 8. huhtikuuta 2010
tiistai 6. huhtikuuta 2010
Kellarihumppaa!
Marjobethin raportin julkaisua odotellessa naputtelen viime visan tapahtumista. Oli siis kiirastorstai ja monien mutkien kautta pelit siirrettiin väliaikaisesti Kauppayhtiön alakertaan. Hyvä niin, vaikka vähän outo tila olikin.
Elizabeth Bathory pääsi ensimmäistä kertaa tämän kauden aikana pelaamaan täysimääräisenä joukkueena. Tehotyttötriomme sai lisävahvistusta ex-poikakuoro-kollegastani Ollista ja hänen veljestään Jounista. Veljekset Peltonen osoittautuivat oivaksi avuksi tämän kauden kinkkisimmässä visassa. Kinkkisimmässä visassa kautta aikojen. Illan tuomarina Uu-kakkoseen -duo.
Pääsiäisteeman mukaisesti ensimmäinen kierros kuului "Voi saatana mikä kierros!" Kysyttiin pimeyden taikoja, saatanan viestejä, sielutonta bluesia, voi mun perkele - teknopimuja sekä vanhaa huumeperkelettä. Se mitä saimme oikein olivat Robert Johnson -sarja sekä Roky Erickson. Pisteitä4/16, joilla sijoituimme eka kierroksen sijalle 3. Tässä vaiheessa kärjessä Nova Group pisteillä 6,5.
Eka kierroksen varsinaisten visapaperien palautuksen yhteydessä saimme puuhiksen. Taisi olla ihan ensimmäinen sellainen tällä kaudella? Oli miten oli, puuhiksessa oli loistoidea eli hieman pidemmälle viety anagrammi/kuvatunnistus-hässäkkä. Siitä saimme 2,5 pistettä. Puuttumaan jäi vain kaksi: Tomi Joutsen sekä Olavi Uusivirta.
Kakkoskierroksen teemana kevät. Uu-kakkoseen -hevikarjut kyselivät kevään ikävää, kevään kukkasia, kevätfiiliksiä, kevään tuoksua sekä kevään riemua. Erityisen kiintoisa kombinaatio, sanoisinko :D Se mitä saimme oikein olivat 22 Pistepirkko, Regina Spektor, Neuvostoliitto, Terveet Kädet -kohdasta lähes kaikki, Tapio Rautavaara -kohdasta lähes kaikki. Pisteitä 7 + puuhispisteet eli 9,5/18, johon lisätään vielä eka kierroksen 4 pistettä. Näillä sijoituimme sijalle 1, josta oli hyvä jatkaa finaaliin!
Finaalin teema oli kysymyksen muotoon asetettu Mikä Grimmin veljesten satu. Tähän vastaamalla olisi saanut pisteen, mutta Elizabeth Bathory kun olemme, unohdamme joskus asioita. Kierroksella kyseltiin kivikiekujaa, miukumaijoja, kuumaa koiraa sekä golden assia. Se mitä saimme oikein olivat Porcupine Tree, Led Zeppelin, New Yardbirds sekä Jukka-Pekka Välimaa. Pisteitä 3/13, joilla sijoituimme FINAALIKIERROKSEN SIJALLE 2. Huutokirjaimet siksi, että pistemäärä ja sija eivät niinku mätsää ollenkaan! Missä vika? Voittajajoukkue eli Uu-kakkoseen keräsi huimat 5,25 pistettä. Yksi joukkue jäi nollille.
Yleistaso jäi aika surkeaksi koko musavisapoppoolla, mikä kertonee visan vaikeudesta. Mutta toisaalta onhan se ihan oikein, että porukkaa välillä kovistellaan, ettei se sadevesi kovin niitä röörejä tuki :D Olihan se kyllä se kellarihumppa jo ympäristönäkin niin outo, että ei ihme ettei musafriikkien aivonystyrät päässeet virittäytymään oikeille taajuuksille.
Juuh, kiitos tuomareille! Pieni läksytys oli ehkä tarpeen :D Ja juuh, Veljekset Peltonen jr. saapunee Elizabeth Bathoryn pöytään ensi kerrallakin. Paikka on vapaana myös mysteerijäsenelle. Toivotamme molemmat verisesti tervetulleeksi!
Onnea voittajille!
Elizabeth Bathory pääsi ensimmäistä kertaa tämän kauden aikana pelaamaan täysimääräisenä joukkueena. Tehotyttötriomme sai lisävahvistusta ex-poikakuoro-kollegastani Ollista ja hänen veljestään Jounista. Veljekset Peltonen osoittautuivat oivaksi avuksi tämän kauden kinkkisimmässä visassa. Kinkkisimmässä visassa kautta aikojen. Illan tuomarina Uu-kakkoseen -duo.
Pääsiäisteeman mukaisesti ensimmäinen kierros kuului "Voi saatana mikä kierros!" Kysyttiin pimeyden taikoja, saatanan viestejä, sielutonta bluesia, voi mun perkele - teknopimuja sekä vanhaa huumeperkelettä. Se mitä saimme oikein olivat Robert Johnson -sarja sekä Roky Erickson. Pisteitä4/16, joilla sijoituimme eka kierroksen sijalle 3. Tässä vaiheessa kärjessä Nova Group pisteillä 6,5.
Eka kierroksen varsinaisten visapaperien palautuksen yhteydessä saimme puuhiksen. Taisi olla ihan ensimmäinen sellainen tällä kaudella? Oli miten oli, puuhiksessa oli loistoidea eli hieman pidemmälle viety anagrammi/kuvatunnistus-hässäkkä. Siitä saimme 2,5 pistettä. Puuttumaan jäi vain kaksi: Tomi Joutsen sekä Olavi Uusivirta.
Kakkoskierroksen teemana kevät. Uu-kakkoseen -hevikarjut kyselivät kevään ikävää, kevään kukkasia, kevätfiiliksiä, kevään tuoksua sekä kevään riemua. Erityisen kiintoisa kombinaatio, sanoisinko :D Se mitä saimme oikein olivat 22 Pistepirkko, Regina Spektor, Neuvostoliitto, Terveet Kädet -kohdasta lähes kaikki, Tapio Rautavaara -kohdasta lähes kaikki. Pisteitä 7 + puuhispisteet eli 9,5/18, johon lisätään vielä eka kierroksen 4 pistettä. Näillä sijoituimme sijalle 1, josta oli hyvä jatkaa finaaliin!
Finaalin teema oli kysymyksen muotoon asetettu Mikä Grimmin veljesten satu. Tähän vastaamalla olisi saanut pisteen, mutta Elizabeth Bathory kun olemme, unohdamme joskus asioita. Kierroksella kyseltiin kivikiekujaa, miukumaijoja, kuumaa koiraa sekä golden assia. Se mitä saimme oikein olivat Porcupine Tree, Led Zeppelin, New Yardbirds sekä Jukka-Pekka Välimaa. Pisteitä 3/13, joilla sijoituimme FINAALIKIERROKSEN SIJALLE 2. Huutokirjaimet siksi, että pistemäärä ja sija eivät niinku mätsää ollenkaan! Missä vika? Voittajajoukkue eli Uu-kakkoseen keräsi huimat 5,25 pistettä. Yksi joukkue jäi nollille.
Yleistaso jäi aika surkeaksi koko musavisapoppoolla, mikä kertonee visan vaikeudesta. Mutta toisaalta onhan se ihan oikein, että porukkaa välillä kovistellaan, ettei se sadevesi kovin niitä röörejä tuki :D Olihan se kyllä se kellarihumppa jo ympäristönäkin niin outo, että ei ihme ettei musafriikkien aivonystyrät päässeet virittäytymään oikeille taajuuksille.
Juuh, kiitos tuomareille! Pieni läksytys oli ehkä tarpeen :D Ja juuh, Veljekset Peltonen jr. saapunee Elizabeth Bathoryn pöytään ensi kerrallakin. Paikka on vapaana myös mysteerijäsenelle. Toivotamme molemmat verisesti tervetulleeksi!
Onnea voittajille!
sunnuntai 4. huhtikuuta 2010
What's missing?
Mulle luvattiin torstaina jotain että "kahden päivän sisällä tapahtuu". Tai sitten se oli delirium-kummitus, joka unohti.
torstai 1. huhtikuuta 2010
keskiviikko 31. maaliskuuta 2010
Don't hassel the hoff!
Muistaakseni ajattelimme ennen Kaivattujen visaa, että meillä tulisi menemään viimeisen päälle muikeasti. En niinkään ollut varma oman panokseni riittävyydestä, mutta luottamus minun ja Satun kommuuniaivoon oli suuri.
Enpäs muista, mikä oli ensimmäisen kierroksen läpsy, mutta ensimmäisen biisin esittäjäksi arvailimme Marvin Gayen, huti meni. Biisin nimen saimme oikein, eli Ain't no love in the heart of the city. Satu rustaili paperille Whitesnaken ja David Coverdalen, rock'n roll mama! Toinen kappale osui hyvin niin minun kuin enemmistön muidenkin osallistuneiden tietämykseen, täydet pointsit. Täydet vedettiin myöskin kolmosesta. Neljäs ei sitten kovin vahvasti mennytkään Stevie Ray Vaughania veikkaillessa. Jonny Langhan se siinä kukkoili. Ikäisekseen varsin kypsän kuuloinen poikalapsi. Sentään saatiin oikein biisin nimi Lie to me. Elokuvaksi laitoimme Ford Fairlanen, mutta oikein olisi ollut Blues Brothers 2000. Kierroksen viimeiseen kohtaan Satu kirjoitti ansiokkaasti Madonnan, biisihän oli Love don't live here anymore. Ja pitihän se sinne laittaa. A-kohtaan nimittäin, vanha kuoma, da Hoff! Baywatch ja Ritari Ässä eivät menneet aivan nappiin. Ensimmäisen kierroksen saldo oli kaunis luku 15 pointsia, mikä oikeutti meidät vielä siinä vaiheessa visaa toiseen sijaan.
Toinen kierros käynnistyi arvausleikillä, biisistä irtosi puolikas piste sentään. Taas legendaarinen "olisintiennytjosvaanolisinmuistanutämäntuonjavielätuonkin" -hetki koettiin viimeistään tuomareiden käydessä läpi oikeita vastauksia. Noh, Traveling Wilburys oltaisiin siis saatu paperille, jos maailmankaikkeus olisi ollut sallivaisempi. Vaan ei ollut. Seuraavaan kysymykseen veisteltiin Juice, pisteistä siitäkin huikea ykkönen, samoin kolmosesta. Nelosessa tuomaripari paljasteli omia musamieltymyksiään Yön muodossa, meille siitä herui hekumalliset 2 pointsia.
Ei tosiaan ollut juhlinnan paikka EB:n tyttöjoukkueessa vieläkään, kakkoskierros kun toi meille surkeat 5 pistettä. Ei finaalipaikkaa. Meinasin jo jäädä Elskujen pöytään, mutta väsymys vei voiton ja kirmasin kotiin.
Kiirastorstaina taisi loppua joukkueemme ainainen tuska pöytämme tyhjistä tuoleista. Tervetuloa verevään joukkoomme, Jouni!
sunnuntai 28. maaliskuuta 2010
lauantai 27. maaliskuuta 2010
torstai 25. maaliskuuta 2010
sunnuntai 21. maaliskuuta 2010
Muistoja pukkaa
Henkilökohtaisen musiikkihistoria -painotteisen viikon rohkaisemana julkaisen nyt Satun Kasarikornerille pienen vastikkeen. Pidemmän tauon jälkeen innostuin jälleen kuuntelemaan vähintäänkin kiisteltyä musiikkimaailman erikoisuutta eli Marilyn Mansonia. Olen ollut fani varsin nuoresta iästä saakka, kun muut ikätoverini luukuttivat Spice Girlsiä ja Backstreet Boysia, meillä kotona soi "Smells Like Children". Luettuani lahjaksi saamani söörin elämkerran lähes yhdeltä istumalta, en voinut kuin todeta, että raja neron ja hulluuden välillä on hiuksenhieno... Tässäpä aikajanallisesti muutama lemppariralli..
Shock Rock 1
Shock Rock 2
Shock Rock 3
Shock Rock 1
Shock Rock 2
Shock Rock 3
A trip down to memory lane..
Tänä torstaina ihastuttava Bathory -triomme istui pöytään odottamaan oikeamielisen Elskujen TuomArin jakamaa lakia ja oikeutta! Rockmusiikkitaustastaan tunnettu herra vilautti visassaan valittuja paloja vaikutuksen tehneistä bändeistä ja tsipaleista joukkueiden pähkäiltäväksi.
Ensimmäinen kierros menikin Satun ja Marjon tiedoilla, allekirjoittanut päätyi heittelemään arvauksia ja mm. kumoamaan oikeita vastauksia väärinä (ks. kysymys nro 3). Eka biisi oli Sweetin Wigwambam, julkaisuvuodesta oli kinaa ja vastauksemme heittikin parilla ylimääräisellä, oikea vuosi oli 1972. Leffatrivian vastauksen oli Wayne's World +Ballroom Blitz. Mikko Alatalo herätti huumoria, Syksyn Sävelen sööri on voittanut 4 kertaa ja hän on toiminut laskettelunopettajana.
Deborah Harryn "Rush, rush" rustattiin oikein, leffaksi emme tienneet Scarfacea ja vaikka Marjo heitti ilmoille H.R Gigerin, me Satun kanssa olimme tooooooosi fiiliksissä Andy Warholista. Pah!
Viimeisen kysymyksen Rainbowsta Satubeth kynäili täydellisesti oikein ja ekan kierroksen pistesaldona nökötti 12-.
Toisen kierroksen aloitti kunnon härötilutus, johon veikkasimme Malcolm McLarenia, vaikka nakkasin ilmoille ehdotuksena myös kyseessä olleen Steve Vain. Harmistus! Frank Zappan kamraatina herra aloitti uransa ja soitti kitarat Sex Pistolsin levylle (jonka nimi meni ohi). Kakkosbiisin kysymyksenasettelusta on ollut purnaamista ja kieltämättä se oli hieman harhaanjohtava, vaikka toki saattoi olla että luimme sen vain huonosti, kuten yksi helmasynneistämme tuo tapa on. Hooters ja Johnny B. -biisin on suomeksi täräyttänyt Yö ja kaimakysymyksellä haettiin tissibaariksikin tituleerattua Hootersia. (Täysin asiaankuulumattomasti kuitenkin voidaan pohtia, että eikös tissibaari ole sellainen, jossa ne näytetään? Hootersissa mimmeillä nyt toki on ihan mehevät melonit mutta paidat pysyy päällä.)
Huumoriosiossa viihdytti Raptori, josta emme kuitenkaan tienneet tarvittavia asioita. Viimeinen kyssäri meni myös tiedollisesti ei-niin-hyvin, mutta kehitti mukavan pienen Oliver Stone väittelyn raporttivastaavan ja Satubethin välillä. ;) Pistesaldona oli aika minimaalinen 4 pojoa, mutta finaali kutsui!
Viimeinen kierros oli osalle joukkueista vaikea, osalle helpompi. Basement Jaxx tunnistettiin hyvin, vaikka vierailevaa laulajaa emmekä nimenomaista albumia muistaneet. Kakkosen Freak Kitchen biisillä "Speak when spoken to" ei pitkälinjaisuudestaan huolimatta ole ihan mikään mainstream -bändi, vaikka vierailevana tähtenäkin hääri Bumblefoot (?). Kitaraleirin nimi oli Freak Guitar Camp ja soittoonhan voidaan käyttää vaikkapa ladyfingeriä.
Kolmoskyssärin Devin Townsend tiedettiin hyvin. Sööri heittää kaksi keikkaa Tuskassa tänä kesänä, ihan omalla projektillaan ja lisäksi ensiesityksen Chiltoid -oopperastaan, jossa avaruusolio etsii täydellistä kupillista (mustaa) kahvia.
Allekirjoittaneen yksi lempi Depeche Mode biiseistä päätti finaalin. Harmitti vain vietävästi kun Martin Goren nimi katosi päästäni sillä sekunnilla kun "Home" alkoi soimaan! Visuaalisen ilmeen vastaava meni jälleen ohi, sorry.
Hopea on häviö, mutta vilpittömät onnittelut Toistaiseksi -joukkueelle erittäin hyvästä ja ansaitusta finaalivoitosta! Kiitos myös tuomArille monipuolisesta ja viihdyttävästä visasta! Over and out, onnea verenimijäduolle ensi kerralle kun Elinabeth lähtee hakemaan itselleen töitä Savonlinnan huudeilta! May the force be with you!
Ensimmäinen kierros menikin Satun ja Marjon tiedoilla, allekirjoittanut päätyi heittelemään arvauksia ja mm. kumoamaan oikeita vastauksia väärinä (ks. kysymys nro 3). Eka biisi oli Sweetin Wigwambam, julkaisuvuodesta oli kinaa ja vastauksemme heittikin parilla ylimääräisellä, oikea vuosi oli 1972. Leffatrivian vastauksen oli Wayne's World +Ballroom Blitz. Mikko Alatalo herätti huumoria, Syksyn Sävelen sööri on voittanut 4 kertaa ja hän on toiminut laskettelunopettajana.
Deborah Harryn "Rush, rush" rustattiin oikein, leffaksi emme tienneet Scarfacea ja vaikka Marjo heitti ilmoille H.R Gigerin, me Satun kanssa olimme tooooooosi fiiliksissä Andy Warholista. Pah!
Viimeisen kysymyksen Rainbowsta Satubeth kynäili täydellisesti oikein ja ekan kierroksen pistesaldona nökötti 12-.
Toisen kierroksen aloitti kunnon härötilutus, johon veikkasimme Malcolm McLarenia, vaikka nakkasin ilmoille ehdotuksena myös kyseessä olleen Steve Vain. Harmistus! Frank Zappan kamraatina herra aloitti uransa ja soitti kitarat Sex Pistolsin levylle (jonka nimi meni ohi). Kakkosbiisin kysymyksenasettelusta on ollut purnaamista ja kieltämättä se oli hieman harhaanjohtava, vaikka toki saattoi olla että luimme sen vain huonosti, kuten yksi helmasynneistämme tuo tapa on. Hooters ja Johnny B. -biisin on suomeksi täräyttänyt Yö ja kaimakysymyksellä haettiin tissibaariksikin tituleerattua Hootersia. (Täysin asiaankuulumattomasti kuitenkin voidaan pohtia, että eikös tissibaari ole sellainen, jossa ne näytetään? Hootersissa mimmeillä nyt toki on ihan mehevät melonit mutta paidat pysyy päällä.)
Huumoriosiossa viihdytti Raptori, josta emme kuitenkaan tienneet tarvittavia asioita. Viimeinen kyssäri meni myös tiedollisesti ei-niin-hyvin, mutta kehitti mukavan pienen Oliver Stone väittelyn raporttivastaavan ja Satubethin välillä. ;) Pistesaldona oli aika minimaalinen 4 pojoa, mutta finaali kutsui!
Viimeinen kierros oli osalle joukkueista vaikea, osalle helpompi. Basement Jaxx tunnistettiin hyvin, vaikka vierailevaa laulajaa emmekä nimenomaista albumia muistaneet. Kakkosen Freak Kitchen biisillä "Speak when spoken to" ei pitkälinjaisuudestaan huolimatta ole ihan mikään mainstream -bändi, vaikka vierailevana tähtenäkin hääri Bumblefoot (?). Kitaraleirin nimi oli Freak Guitar Camp ja soittoonhan voidaan käyttää vaikkapa ladyfingeriä.
Kolmoskyssärin Devin Townsend tiedettiin hyvin. Sööri heittää kaksi keikkaa Tuskassa tänä kesänä, ihan omalla projektillaan ja lisäksi ensiesityksen Chiltoid -oopperastaan, jossa avaruusolio etsii täydellistä kupillista (mustaa) kahvia.
Allekirjoittaneen yksi lempi Depeche Mode biiseistä päätti finaalin. Harmitti vain vietävästi kun Martin Goren nimi katosi päästäni sillä sekunnilla kun "Home" alkoi soimaan! Visuaalisen ilmeen vastaava meni jälleen ohi, sorry.
Hopea on häviö, mutta vilpittömät onnittelut Toistaiseksi -joukkueelle erittäin hyvästä ja ansaitusta finaalivoitosta! Kiitos myös tuomArille monipuolisesta ja viihdyttävästä visasta! Over and out, onnea verenimijäduolle ensi kerralle kun Elinabeth lähtee hakemaan itselleen töitä Savonlinnan huudeilta! May the force be with you!
torstai 18. maaliskuuta 2010
Voimakuva
Jahas, mitästä tännään sitten ois eessä? Aika paljon, näemmä! Tsemppiä Bathoryn tyttärille!
keskiviikko 10. maaliskuuta 2010
KasariKorner 5
Koska olen sairastunut pahanlaatuiseen flunssaan ja hoitsutäti määräsi lepoa lepoa ja lepoa, niin kulutan aikaani nyt KasariKornerin parissa. Tänään vuorossa part 5, jota kutsun nimellä "Three of my favourite movie-sounds".
Biisi 1 (suosittelen leffaa vampyyrifaneille)
tiistai 9. maaliskuuta 2010
KasariKorner 3
perjantai 5. maaliskuuta 2010
Kun kukaan ei anna mitään!
Elizabeth Bathoryn tehotyttötrion kisakunto ei ollut ihan huipussaan juuri nyt. Ladullakin oli lunta. Illan tuomarina sähläsi MikkoVee, kuorosta poikain.
Eka rundilla arvuuttelimme veisuja.
1. veisu.
Tottakai visa alkaa tämmösellä hipidihip-pants on the ground - meiningillä. Onnex Elinabeth ei päässyt junaan. Artistista ei hajuakaan, Fredin ja biisin nimen sentäs saimme oikein. Pants on the ground.
2. veisu.
Koko triomme taisi tämän tietää. Toki Marjo näppärästi bongasi nimen heti biisin alusta. Jamaikasta toinen piste. Mut ee helevetti, samaa pants on the ground -meininkiä.
3. veisu.
Tää on ihan hyvä biisi. Naisäänen oktaaveja listattiin paperille, mezzosopraanosta piste. Mikä hemmetti se yksi näistä neljästä äänestä on??? Jos on niinku altto, sopraano ja mezzosopraano. Vois kai googlata, mut en jaksa.
4. veisu.
Elinabethin alaa. Ehdottomasti. Onnex Elinabeth ei päässyt junaan. Pants on the ground.
Veisurundilta nappasimme yhteensä 11 pistosta ja ansaitsimme sijan 2.
Toka kiekalla arvuuttelimme renkutuksia.
1. renkutus.
Marjo jee Marjo jee jee! Tässä tosin teimme (jälleen kerran) klassisista klassisimman virheen. EMME LUKENEET KYSYMYSTÄ HUOLELLISESTI!. Menetimme siis yhden pisteen, kun vastasimme ska. Ilmeisesti yksissä tuumin päätimme kysymystä lukematta, että siinä kysyttiin musiikkityyliä. Tosiasiassahan paperissa kysytään selvästi että: "mihin ALAKULTTUURIIN...?" Huoh. Mutta ei sillä väliä.
2. renkutus.
Whaaatt?! Ei ollut svenskatalande tämä popppoo, eikä suomenkielinen levynnimi ollut unikko, eikä ne ollut Seinäjoella, eikä biisin nimi ollut Winner takes it all. Pants on the ground.
3. renkutus.
Elina jee Elina jee jee! Itsekin hieman ryhdistäydyin ja kirjailin paprulle biisin nimen ihan oikein. Onnex Elinabeth ei päässyt junaan. Pants on the ground.
4. renkutus.
Niin. Pää savuten yritin muistella Mike Pattonin liittymistä Faith No Moreen, siis sitä vuotta. Menin harhaan siinä, että muistelin Pattonin lauleskelleen jo We care a lot -biisillä. Juu, kyllähän se sen veisaa, mut hieman myöhemmin ja ilmeisesti kyseessä on livetaltiointi. Eli, 1988 ei ollut oikein. Laulajasta ennen Pattonia ei kullakaan ollut hajua. Oliko Faith No Morea ennen Mike Pattonia. Ei.
Renkutusrundilta pisteitä 8+ ja yhteispisteiden perusteella suoraan finaaliin sijalta 3.
Finaalissa ollaan ja arvuutellaan rimputuksia. Tässä vaiheessa vihollisjoukkueemme Pete päätti istahtaa viehkeiden tyttärien seuraan. Taisi tulla vain oppiin :D
1. rimputus.
Tiedettiin. Paitsi biisin nimi meni vähän hakuseen Grammyjen kera.
2. rimputus.
Elina jee Elina jee jee! Onnex Elinabeth ei päässyt junaan. Pants on the ground.
3. rimputus.
Kyllä. Tunnistin/veikkasin Muddy Watersin, vaikka Peten kanssa hieman kättä väänsimmekin. Tiedän, että tiedän myös hepun oikean nimen, mutta ei, dementikko kun ei voi muistaa kuin jotain sinnepäin. Ja tuloshan on sitten aevammahtava! Veikkaus Muddy Watersin oikeaksi nimeksi: Morgan Freeman.
Joukkue: "EEiii Satu, se on se näyttelijä!"
Satu: "No sit mulla pyörii tämmönen mielessä." Satu kirjoittaa terävänä paperille jotain.
Joukkue ei sano mitään ja vastaus päätyy paperille.
Juu juu, ihan oikea henkilöhän tuotakin nimeä kantaa, mutta ei tainnut olla Muddy Waters tämän henkilön alter ego. Vai onko?
4. rimputus. (Rancid se oli, mutta en muista biisin nimeä jo senkin takia, että on paska bändi.)
Meni pöydän alle ja rakas joukkueemme sukelsi sinne samantien perässä.
Pisteitä 5 ja finaalin4. sija. Ei se nyt niiiiiiiiiiiin paha visa ollut, mutta liikaa Pantsit oli liikaa groundissa.
MikkoVee kuorosta poikain ansaitsee kiitoksen ja iiiiisooon halin kun tekaisi visan pikapikaäkkiä yöllä ennen visaa. Byysat ois vaan saanu välillä kerätä sieltä lattialta :) Muisk!
Eka rundilla arvuuttelimme veisuja.
1. veisu.
Tottakai visa alkaa tämmösellä hipidihip-pants on the ground - meiningillä. Onnex Elinabeth ei päässyt junaan. Artistista ei hajuakaan, Fredin ja biisin nimen sentäs saimme oikein. Pants on the ground.
2. veisu.
Koko triomme taisi tämän tietää. Toki Marjo näppärästi bongasi nimen heti biisin alusta. Jamaikasta toinen piste. Mut ee helevetti, samaa pants on the ground -meininkiä.
3. veisu.
Tää on ihan hyvä biisi. Naisäänen oktaaveja listattiin paperille, mezzosopraanosta piste. Mikä hemmetti se yksi näistä neljästä äänestä on??? Jos on niinku altto, sopraano ja mezzosopraano. Vois kai googlata, mut en jaksa.
4. veisu.
Elinabethin alaa. Ehdottomasti. Onnex Elinabeth ei päässyt junaan. Pants on the ground.
Veisurundilta nappasimme yhteensä 11 pistosta ja ansaitsimme sijan 2.
Toka kiekalla arvuuttelimme renkutuksia.
1. renkutus.
Marjo jee Marjo jee jee! Tässä tosin teimme (jälleen kerran) klassisista klassisimman virheen. EMME LUKENEET KYSYMYSTÄ HUOLELLISESTI!. Menetimme siis yhden pisteen, kun vastasimme ska. Ilmeisesti yksissä tuumin päätimme kysymystä lukematta, että siinä kysyttiin musiikkityyliä. Tosiasiassahan paperissa kysytään selvästi että: "mihin ALAKULTTUURIIN...?" Huoh. Mutta ei sillä väliä.
2. renkutus.
Whaaatt?! Ei ollut svenskatalande tämä popppoo, eikä suomenkielinen levynnimi ollut unikko, eikä ne ollut Seinäjoella, eikä biisin nimi ollut Winner takes it all. Pants on the ground.
3. renkutus.
Elina jee Elina jee jee! Itsekin hieman ryhdistäydyin ja kirjailin paprulle biisin nimen ihan oikein. Onnex Elinabeth ei päässyt junaan. Pants on the ground.
4. renkutus.
Niin. Pää savuten yritin muistella Mike Pattonin liittymistä Faith No Moreen, siis sitä vuotta. Menin harhaan siinä, että muistelin Pattonin lauleskelleen jo We care a lot -biisillä. Juu, kyllähän se sen veisaa, mut hieman myöhemmin ja ilmeisesti kyseessä on livetaltiointi. Eli, 1988 ei ollut oikein. Laulajasta ennen Pattonia ei kullakaan ollut hajua. Oliko Faith No Morea ennen Mike Pattonia. Ei.
Renkutusrundilta pisteitä 8+ ja yhteispisteiden perusteella suoraan finaaliin sijalta 3.
Finaalissa ollaan ja arvuutellaan rimputuksia. Tässä vaiheessa vihollisjoukkueemme Pete päätti istahtaa viehkeiden tyttärien seuraan. Taisi tulla vain oppiin :D
1. rimputus.
Tiedettiin. Paitsi biisin nimi meni vähän hakuseen Grammyjen kera.
2. rimputus.
Elina jee Elina jee jee! Onnex Elinabeth ei päässyt junaan. Pants on the ground.
3. rimputus.
Kyllä. Tunnistin/veikkasin Muddy Watersin, vaikka Peten kanssa hieman kättä väänsimmekin. Tiedän, että tiedän myös hepun oikean nimen, mutta ei, dementikko kun ei voi muistaa kuin jotain sinnepäin. Ja tuloshan on sitten aevammahtava! Veikkaus Muddy Watersin oikeaksi nimeksi: Morgan Freeman.
Joukkue: "EEiii Satu, se on se näyttelijä!"
Satu: "No sit mulla pyörii tämmönen mielessä." Satu kirjoittaa terävänä paperille jotain.
Joukkue ei sano mitään ja vastaus päätyy paperille.
Juu juu, ihan oikea henkilöhän tuotakin nimeä kantaa, mutta ei tainnut olla Muddy Waters tämän henkilön alter ego. Vai onko?
4. rimputus. (Rancid se oli, mutta en muista biisin nimeä jo senkin takia, että on paska bändi.)
Meni pöydän alle ja rakas joukkueemme sukelsi sinne samantien perässä.
Pisteitä 5 ja finaalin4. sija. Ei se nyt niiiiiiiiiiiin paha visa ollut, mutta liikaa Pantsit oli liikaa groundissa.
MikkoVee kuorosta poikain ansaitsee kiitoksen ja iiiiisooon halin kun tekaisi visan pikapikaäkkiä yöllä ennen visaa. Byysat ois vaan saanu välillä kerätä sieltä lattialta :) Muisk!
tiistai 2. maaliskuuta 2010
The truth is out there..
...and we were soooooo out of the game. Melkoinen doomsdai oli EB:n tehokaksikolle viimeisin visa. Matti oli somewhere out there, samoin Marjo, jota kaipasimme muutaman kysymyksen kohdalla otsasuonet pullistellen ja turhautumisesta puhisten!
Eka kysymys oli Satun alaa, Shocking Blue, mutta turbovenushöylän terämäärä meni arvaukseksi. Allekirjoittaneet kun suosivat ruohonleikkuria... xD Kakkosen Posies meni poskelleen, kolmosen E.T -leffan ilmestymisvuosi meni sentään oikein, 1982. Modest Mouse kyssäristä ei myöskään mitään hajua, viimeisimpään Satu taituroi jälleen tietojansa: bändinä Velvet Underground, taiteilijana Andy Warhol. Pistesaldo mellevät 5p. Awesome.
Toinen kierros lähti mallikkaammin, allekirjoittanut tiesi Kanye Westista satunnaisia juttuja, kuten kysytyn incidentin Taylor Swiftin kanssa ja sööri on häärinyt mm. Jay-Z:n taustapiruna aiemmin. Mutta se mikä menee ylös, tulee myös alas. Kierros jatkui ensimmäisen tunnelmissa: ei tietoa Sonic Youthista ja Nic Cave meni ohi myös. Neljännessä kyssärissä oltiin oikeilla jäljillä Beckin suhteen, mutta spesifiä tietoja ei aivosoluihin ollut tarttunut. Pirun skientologit! Viimeinen kysymys toi pari pistettä yhteistiedoilla Aimee Mannista, levyä emme arvanneet Lost In Spaceksi, mutta leffa oli Magnolia.
Pisteet eivät taaskaan riittäneet finaaliin, mutta tarrasimme varjolappuun kuitenkin. Koko varjofinaali toi peräti 3,5 pojoa, joten siitä voikin päätellä aika paljon. Bändit kuten Little Boots ja Television eivät olleet EB -rokkimimmien skaalassa (kyllä, allekirjoittanut on tällä hetkellä hevikoulutuksessa, joten hissimusiikit seis!). R.E.M:istä tiedettiin vähän jotain ja Portishead oli raporttivastaavan korvan ystävä. Viimeisen biisin Death Cab for Cutie oli tuttu, mutta siihen liittyvät kysymykset eivät. Ei paljoa nähty ilmabanjoja tai kannuja tiskissä EB:n pöydässä tällä kertaa...
Voiton muistaakseni vei Toistaiseksi, joten onnea heille! Kiitos myös tuomareille, mutta tässä häviön tuskassa joudun piikittämään, nillittämään ja huomauttamaan vaikeustasosta, mistä kielivät kaikkien joukkueiden vähäiset pistemäärät. Allekirjoittanut myös myöntää, että illan genret vain eivät yksinkertaisesti olleet omaa alaa, better luck next time! Tällä viikolla veressäkylpijät ova jälleen ainakin yhtä tiimin jäsentä vajaita, kun nillittäjä ja purnaaja lähtee pahoille teille, turmiollisille Tampereen ja Helsingin sydämiin! Mutta usko EB:n nousuun on luja ja varma! Boom-shaka-lak!
Eka kysymys oli Satun alaa, Shocking Blue, mutta turbovenushöylän terämäärä meni arvaukseksi. Allekirjoittaneet kun suosivat ruohonleikkuria... xD Kakkosen Posies meni poskelleen, kolmosen E.T -leffan ilmestymisvuosi meni sentään oikein, 1982. Modest Mouse kyssäristä ei myöskään mitään hajua, viimeisimpään Satu taituroi jälleen tietojansa: bändinä Velvet Underground, taiteilijana Andy Warhol. Pistesaldo mellevät 5p. Awesome.
Toinen kierros lähti mallikkaammin, allekirjoittanut tiesi Kanye Westista satunnaisia juttuja, kuten kysytyn incidentin Taylor Swiftin kanssa ja sööri on häärinyt mm. Jay-Z:n taustapiruna aiemmin. Mutta se mikä menee ylös, tulee myös alas. Kierros jatkui ensimmäisen tunnelmissa: ei tietoa Sonic Youthista ja Nic Cave meni ohi myös. Neljännessä kyssärissä oltiin oikeilla jäljillä Beckin suhteen, mutta spesifiä tietoja ei aivosoluihin ollut tarttunut. Pirun skientologit! Viimeinen kysymys toi pari pistettä yhteistiedoilla Aimee Mannista, levyä emme arvanneet Lost In Spaceksi, mutta leffa oli Magnolia.
Pisteet eivät taaskaan riittäneet finaaliin, mutta tarrasimme varjolappuun kuitenkin. Koko varjofinaali toi peräti 3,5 pojoa, joten siitä voikin päätellä aika paljon. Bändit kuten Little Boots ja Television eivät olleet EB -rokkimimmien skaalassa (kyllä, allekirjoittanut on tällä hetkellä hevikoulutuksessa, joten hissimusiikit seis!). R.E.M:istä tiedettiin vähän jotain ja Portishead oli raporttivastaavan korvan ystävä. Viimeisen biisin Death Cab for Cutie oli tuttu, mutta siihen liittyvät kysymykset eivät. Ei paljoa nähty ilmabanjoja tai kannuja tiskissä EB:n pöydässä tällä kertaa...
Voiton muistaakseni vei Toistaiseksi, joten onnea heille! Kiitos myös tuomareille, mutta tässä häviön tuskassa joudun piikittämään, nillittämään ja huomauttamaan vaikeustasosta, mistä kielivät kaikkien joukkueiden vähäiset pistemäärät. Allekirjoittanut myös myöntää, että illan genret vain eivät yksinkertaisesti olleet omaa alaa, better luck next time! Tällä viikolla veressäkylpijät ova jälleen ainakin yhtä tiimin jäsentä vajaita, kun nillittäjä ja purnaaja lähtee pahoille teille, turmiollisille Tampereen ja Helsingin sydämiin! Mutta usko EB:n nousuun on luja ja varma! Boom-shaka-lak!
maanantai 1. maaliskuuta 2010
KasariKorner 2
torstai 25. helmikuuta 2010
keskiviikko 24. helmikuuta 2010
6 on enemmäin kuin 5...
...Sanoi Elinabeth muistaakseni ensimmäisen kierroksen jälkeen tuijottaessamme takaisin tullutta vastauspaperiamme. Jep, Oulan visan aika. Ja meidän pistemäärä oli siis 5 eikä 6. Pöydässä istui 3 eikä 4.
Lämpeän läpsyille aina vähän hitaasti, nytkin, vaikka biisinä oli itselleni oikeasti tuttu tsipale, Suzanne Vegan Tom's diner. Eipä tullut läpsy meidän pöytään.
Ensimmäisestä kysymyksestä saimme oikein vain MC Hammerin, kun kysyttiin soitetun biisin sämplääjää. Kakkosessa Lenny Kravitz olikin Stakka boo. Kolmosesta oikein oli 4 non blondes. Tarjosimme Saddam Husseinia George Bushin sijaan, vaikka jälkimmäisen poikalapsi kävikin puheissa. Eipä aina yllä se loogisin vastaus paperille asti, ei ollut ensimmäinen kerta meidän pöydässämme.
Eipä mennyt Misfits myöskään oikein ja kierroksen viimeisestä biisistä oikein oli Janina Fry, kappaleen esittäjä. American gigolo taiteiltiin paperille, joka oli myös oikein.
Ja eikun tokakierrokselle. Satu jaksaa yllättää eurodance-tietämyksellään, hän ansaitsi itselleen ilmaisen juoman toisen kierroksen läpsystä, jossa kysyttiin esittäjää. Cappella, sanoi Satu ;)
2.kappaleessa tarjottiin esittäjäksi Cypress hilliä. Se olikin Tribe called Quest.
3. kohdassa esittäjäksi veikkailtiin ihanaisen Pretendersin Chrissie Hyndeä, koska ei muuta keksitty. Oikein olisi ollut the Beautiful South, biisin nimi taidettiin saada oikein, "Everybody's talking at me". Nelsonin Harry ei tullut millään mieleen, paperille arvasimme ympäripyöreästi mielikuvitusartistin nimeltään Glenn.
Usuran Open your mind meni oikein. Kiitos Satulle. b ja c kohdat meni ohi, Vangelis ja Blade runner eivät sitten natsanneet tällä kertaa. Kierroksen viimeisen kysymyksen joikaajaksi tinkasin Nils Aslak Valkeapään, mutta kitaristi ei ollut Nymannin Marzi eikä leffa Kautokeinon kapina.
Niin se sitten meni perinteisesti Oulan visan tapaan, että EB ei mennyt finaaliin. Olimme muistaakseni 6. sijalla. Kolmen kärjessä olivat Poikakuoro, Esso corner ja Toistaiseksi.
Antaa Satun tilittää tähän loput, sillä läksin tässä vaiheessa kaakaolle kilpakumppanin luo.
Lämpeän läpsyille aina vähän hitaasti, nytkin, vaikka biisinä oli itselleni oikeasti tuttu tsipale, Suzanne Vegan Tom's diner. Eipä tullut läpsy meidän pöytään.
Ensimmäisestä kysymyksestä saimme oikein vain MC Hammerin, kun kysyttiin soitetun biisin sämplääjää. Kakkosessa Lenny Kravitz olikin Stakka boo. Kolmosesta oikein oli 4 non blondes. Tarjosimme Saddam Husseinia George Bushin sijaan, vaikka jälkimmäisen poikalapsi kävikin puheissa. Eipä aina yllä se loogisin vastaus paperille asti, ei ollut ensimmäinen kerta meidän pöydässämme.
Eipä mennyt Misfits myöskään oikein ja kierroksen viimeisestä biisistä oikein oli Janina Fry, kappaleen esittäjä. American gigolo taiteiltiin paperille, joka oli myös oikein.
Ja eikun tokakierrokselle. Satu jaksaa yllättää eurodance-tietämyksellään, hän ansaitsi itselleen ilmaisen juoman toisen kierroksen läpsystä, jossa kysyttiin esittäjää. Cappella, sanoi Satu ;)
2.kappaleessa tarjottiin esittäjäksi Cypress hilliä. Se olikin Tribe called Quest.
3. kohdassa esittäjäksi veikkailtiin ihanaisen Pretendersin Chrissie Hyndeä, koska ei muuta keksitty. Oikein olisi ollut the Beautiful South, biisin nimi taidettiin saada oikein, "Everybody's talking at me". Nelsonin Harry ei tullut millään mieleen, paperille arvasimme ympäripyöreästi mielikuvitusartistin nimeltään Glenn.
Usuran Open your mind meni oikein. Kiitos Satulle. b ja c kohdat meni ohi, Vangelis ja Blade runner eivät sitten natsanneet tällä kertaa. Kierroksen viimeisen kysymyksen joikaajaksi tinkasin Nils Aslak Valkeapään, mutta kitaristi ei ollut Nymannin Marzi eikä leffa Kautokeinon kapina.
Niin se sitten meni perinteisesti Oulan visan tapaan, että EB ei mennyt finaaliin. Olimme muistaakseni 6. sijalla. Kolmen kärjessä olivat Poikakuoro, Esso corner ja Toistaiseksi.
Antaa Satun tilittää tähän loput, sillä läksin tässä vaiheessa kaakaolle kilpakumppanin luo.
perjantai 19. helmikuuta 2010
KasariKorner 1
Eilisen euroteknotietouteni hämmentämänä jatkan samalla linjalla. Uuden kokeellisen jatkosarjan ensimmäisessä osassaBananarama.
sunnuntai 14. helmikuuta 2010
Esson kulmilta kuultua
Ihanainen Elizabeth Bathory pelasi jälleen kolmen naisen voimin, Matin - tuon velivahvavalkoisen - jäädessä kotiin hoitamaan potilastaan. Vahvan tyttöenergialatauksen voimalla olimme valmiit ratkomaan Esso Corner -poikien visaiset tehtävät.
Ensimmäisellä kierroksella soivat Wolfmother, Air, Vanessa Paradis sekä Roots. Yksi bändi jäi tunnistamatta, kun luulimme sitä satavarmasti Troggs-nimiseksi orkesteriksi. Will Ferrellin elokuvia raapustimme paperille, joista sitten se oikea eli "Aidosti outoa" jäi vain sinne suttupaperin listalle. Toinen pikkuvirhe sattui Rootsin edellistä Suomen vierailua muistellessa. Muut väärin olleet vastaukset olivatkin sitten rehellisesti väärin. Saldona 7. sija pistein 12+.
Toinen kierros menikin sitten hieman paremmalla menestyksellä. Led Zeppelin, Fleetwood Mac, Strokes, Urge Overkill ja Pink Floyd tiedettiin suht hyvin. Strokesin laulajasta kun emme muistaneet muuta kuin Marjon sanoin "mun yks kaveri on joskus sanonut että se on joku ökyrikas ja leikkii rokkistaraa". Eli päädyimme heittämään paperille jotain John Doe -periaatteella. No joo, pisteitä 15 ja yhteispisteiden ansiosta matkamme jatkui finaaliin sijalta 4.
Finaalissa tivattiin tietoa Kari Peitsamosta, Lasse Mårtenssonista, Beastie Boysista, Doorsista sekä Mott The Hooplesta. Aijaijai kun tuli tehtyä jälleen niitä kohtalokkaita klassisia virheitä! Peitsamon levyjen määrästä olisi tullut piste, jos emme olisi muuttaneet alkuperäistä. Toiseksi, David Bowien Mott the Hooplelle tarjoama biisi eli Suffragette City pyöri puheissa, mutta paperille päätyi väärä. Lisäksi, jos äänentoistolaitteet olisivat paremmat, olisimme ehkä kuulleet kitaran Beastie Boysin biisissä ja siten tunnistaneet sen Black Sabbathin Sweet leaf -nimisen biisin riffiksi. Kitaraa emme kuulleet vaikka yritystä siihen piisasi triplakorvat höröllä. Menetimme siis 2,5 pistettä, joka olisi oikeuttanut meidät haastamaan visan voittaneen Poikakuoron tasapelikysymykseen! Mutta näin se sitten meni ja jäimme nuolemaan verisiä haavojamme sijalle 3, heti Nova Groupin jälkeen.
Sellainen oli Esso Cornerin debyyttivisa meidän näkökulmasta. Ihan hyvä kokonaisuus! Tästä jatkamme ensi viikolla Nova Groupin Oulan tahtiin!
Ensimmäisellä kierroksella soivat Wolfmother, Air, Vanessa Paradis sekä Roots. Yksi bändi jäi tunnistamatta, kun luulimme sitä satavarmasti Troggs-nimiseksi orkesteriksi. Will Ferrellin elokuvia raapustimme paperille, joista sitten se oikea eli "Aidosti outoa" jäi vain sinne suttupaperin listalle. Toinen pikkuvirhe sattui Rootsin edellistä Suomen vierailua muistellessa. Muut väärin olleet vastaukset olivatkin sitten rehellisesti väärin. Saldona 7. sija pistein 12+.
Toinen kierros menikin sitten hieman paremmalla menestyksellä. Led Zeppelin, Fleetwood Mac, Strokes, Urge Overkill ja Pink Floyd tiedettiin suht hyvin. Strokesin laulajasta kun emme muistaneet muuta kuin Marjon sanoin "mun yks kaveri on joskus sanonut että se on joku ökyrikas ja leikkii rokkistaraa". Eli päädyimme heittämään paperille jotain John Doe -periaatteella. No joo, pisteitä 15 ja yhteispisteiden ansiosta matkamme jatkui finaaliin sijalta 4.
Finaalissa tivattiin tietoa Kari Peitsamosta, Lasse Mårtenssonista, Beastie Boysista, Doorsista sekä Mott The Hooplesta. Aijaijai kun tuli tehtyä jälleen niitä kohtalokkaita klassisia virheitä! Peitsamon levyjen määrästä olisi tullut piste, jos emme olisi muuttaneet alkuperäistä. Toiseksi, David Bowien Mott the Hooplelle tarjoama biisi eli Suffragette City pyöri puheissa, mutta paperille päätyi väärä. Lisäksi, jos äänentoistolaitteet olisivat paremmat, olisimme ehkä kuulleet kitaran Beastie Boysin biisissä ja siten tunnistaneet sen Black Sabbathin Sweet leaf -nimisen biisin riffiksi. Kitaraa emme kuulleet vaikka yritystä siihen piisasi triplakorvat höröllä. Menetimme siis 2,5 pistettä, joka olisi oikeuttanut meidät haastamaan visan voittaneen Poikakuoron tasapelikysymykseen! Mutta näin se sitten meni ja jäimme nuolemaan verisiä haavojamme sijalle 3, heti Nova Groupin jälkeen.
Sellainen oli Esso Cornerin debyyttivisa meidän näkökulmasta. Ihan hyvä kokonaisuus! Tästä jatkamme ensi viikolla Nova Groupin Oulan tahtiin!
keskiviikko 10. helmikuuta 2010
Kaunis ja rohkea kevätkauden aloitus
Vuoden 2010 Musavisa siirtyi torstai-illoille ja ensimmäisen visan tuomarinpenkissä loisti ihanaisen vampira-joukkueemme Satu! Tiedossa oli tiukka visa, jota lähdimme pähkäilemään Marjon, Matin, allekirjoittaneen ja vierailevan tähden, Juhon, voimin.
Ensimmäinen kierros aloitettiin klassisella munauksella: leipäläpi umpeen. Olin kuulevinani biisin juurikin Kings of Leoniksi, mutta Marjon vahva Thin Lizzy esitys vei voiton. Näistä lähtökohdista eka kysymys jäi nollille. Biisi taisi olla KOL:nin ensimmäiseltä levyltä(?), pojat ovat kotoisin Nashvillestä ja he kantavat nimiä Nathan, Caleb, Jarod ja Matthew Followill.
Toinen kyssäri sai aikaan hysteeristä naurua lalulajattarien nimiä miettiessä. Kyseessähän oli siis euroviisuihme T.A.T.U biisillään Friend or foe. Ei tietoa -osion arvauksiksi esitettiin Svetlanaa, Nataliaa ja Nikitaa, mutta stereotypioihin turvautuminen ei tuottanut pisteitä. Oikeat nimet ovat siis Lena Katina ja Yulia Volkova. Kuvauspaikkakysymykseen ehdotimme Bonanzaa, mutta Batman se oli. Tuottajat eivät myöskään olleet joukkueemme suurin vahvuus: oikeina vastauksina mm. Sting ja Bryan Adams. Ja EB vastasi? Timbaland ja Darude. Oh yes, sir..!?
Kolmas kysymys tuotti 2 pistettä, biisin nimi oli Feel like making love, mutta bändiksi emme tienneet Bad Companya. Ryhmä koostuu mm. Mott the Hooplesta, jonka Marjobeth onnistuneesti paperille kirjasi. Managerista ei ollut tietoa, eikä myöskään nuorena lusikkansa nurkkaan heittäneestä kitaristista. Allekirjoittanut yllätti enimmäkseen itsensä Chisu-tietämyksellä. Biisin nimi meni arvaukseksi, oikea vastaus oli Huumaavaa. Mutta oikea nimi on Christel Sundsberg, albumit ovat Alkovi ja Vapaa ja yksin. Ekan kerran livenä mimmiä kuultiin Särkänniemen kummitusjunassa. Kierroksen viimeisen kysymyksen Matti ja Marjo paukuttivat täysien pisteiden arvoisesti: Metallica. Napsteria vastaan siis taisteltiin, Master of Puppets oli Radio Rockin kaikkien aikojen eka biisi ja albumit joukkueemme keräsi yhteistuumin kasaan. Wuhuu! epätasaisista vastauksista huolimatta, EB kiilasi kierroksen kärkisijalle.
Toinen kierros oli jotain sanoinkuvaamatonta. Eka kysymys päätyi nollapisteille, draamaromaani ei tarjonnut apuja vastausten löytämäisessä, joista osa meni allekirjoittaneella hieman ohi. Kyseessä oli kuitenkin duo Womack & Womack, kuulusin veli on Bobby ja murhattu sööri oli Sam Cooke. Tyttären nimi on Linda.
Toisen kiperän kysymyksen parissa väittelivät Marjo ja Matti DIO:n ja Deep Purplen välillä, vaikkakin oikea vastaus oli Aerosmith. Biisinä kuultiin Dream On, joka löytyy vuonna 1973 julkaistulta albumilta. Liv Tylerin äiti on Bebe Buell ja arvauksemme leffasta osui oikeaan: Almost Famous. Kolmas kysymys meni totaalisesti ohi, ei mitään hajua. Bändi oli siis Cooks, Brightonista kotoisin oleva, David Bowien biisiä nimeensä lainannut kokoonpano. Dääm!
Neljäs suomipainotteinen setti meni osittain mukavasti, vaikka emme muistaneet Killeria Dynastyn kolmantena jäsenenä Kwanin ja Rasmuksen ohella.
Viimeinen rutistus ennen finaalikierrosta oli totaalisesti Matin heiniä! Paperille sööri tykitti Mayhemit ja murhahistorian taustat, sekä kotikaupungiksi Oslon. Awesome, baby!
Finaali oli menestykseltään jälleen vaihteleva. Ensimmäinen kuultava bändi ei ollut Fleetwood Mack, vaan Honey-B and the T-Bones. Viimeisin albumi ilmestyi 2009 ja lalulajattaresta tuli Pop-taiteen tohtori. Black Sabbath toisena kysymyksenä ei aivosoluja virkistänyt, mutta Kuorosota -osio toi hieman pelastusta. Tietyistä syistä allekirjoittanut tiesi hämmentävän paljon emo-bändi Fall Out Boysta. Basisti on Pete Wentz ja naimisissa laululintu Ashlee Simpsonin (jep, sen Newlyweds -blondin sisko) kanssa. Marjon kanssa pohdimme otsasuonet pullistellen Gymclass Heroesin biisin nimeä, joka meni melkein oikein. Tässä vaiheessa raporttivastaava oli tainnut sanoa illan aikana jo kymmenen kertaa "hirviä renkutus" -kuvauksen. Tanssityylinä videossa oli krump. (A what?)
Kaksi viimeisä kysymystä olivat nimenomaisesti kysymysmerkkejä. Kantri ei selvästikään ole vahvimpia puoliamme, joten The Bandin pohdintaosiot eivät tuottaneet pisteitä. Viimeiseen kysymykseen jäi harmittamaan Matin heitto Leila K:sta, koska tämä mimmihän sitten oli kyseessä. Hän on syntynyt Göteborgissa ja biisi kuullaan Suomen Huippumalli haussa -ohjelman mainoksessa.
Näin siis suurinpiirtein meni illan kulku EB:n pöydässä kevätkauden ensimmäisessä visassa. Kiitos Satulle kiperästä visasta ja onnea voittajajoukkue Nova Groupille! Tällä viikolla jälleen uusi hiritys ja yritys, hip hei ja hellät tunteet!
Ensimmäinen kierros aloitettiin klassisella munauksella: leipäläpi umpeen. Olin kuulevinani biisin juurikin Kings of Leoniksi, mutta Marjon vahva Thin Lizzy esitys vei voiton. Näistä lähtökohdista eka kysymys jäi nollille. Biisi taisi olla KOL:nin ensimmäiseltä levyltä(?), pojat ovat kotoisin Nashvillestä ja he kantavat nimiä Nathan, Caleb, Jarod ja Matthew Followill.
Toinen kyssäri sai aikaan hysteeristä naurua lalulajattarien nimiä miettiessä. Kyseessähän oli siis euroviisuihme T.A.T.U biisillään Friend or foe. Ei tietoa -osion arvauksiksi esitettiin Svetlanaa, Nataliaa ja Nikitaa, mutta stereotypioihin turvautuminen ei tuottanut pisteitä. Oikeat nimet ovat siis Lena Katina ja Yulia Volkova. Kuvauspaikkakysymykseen ehdotimme Bonanzaa, mutta Batman se oli. Tuottajat eivät myöskään olleet joukkueemme suurin vahvuus: oikeina vastauksina mm. Sting ja Bryan Adams. Ja EB vastasi? Timbaland ja Darude. Oh yes, sir..!?
Kolmas kysymys tuotti 2 pistettä, biisin nimi oli Feel like making love, mutta bändiksi emme tienneet Bad Companya. Ryhmä koostuu mm. Mott the Hooplesta, jonka Marjobeth onnistuneesti paperille kirjasi. Managerista ei ollut tietoa, eikä myöskään nuorena lusikkansa nurkkaan heittäneestä kitaristista. Allekirjoittanut yllätti enimmäkseen itsensä Chisu-tietämyksellä. Biisin nimi meni arvaukseksi, oikea vastaus oli Huumaavaa. Mutta oikea nimi on Christel Sundsberg, albumit ovat Alkovi ja Vapaa ja yksin. Ekan kerran livenä mimmiä kuultiin Särkänniemen kummitusjunassa. Kierroksen viimeisen kysymyksen Matti ja Marjo paukuttivat täysien pisteiden arvoisesti: Metallica. Napsteria vastaan siis taisteltiin, Master of Puppets oli Radio Rockin kaikkien aikojen eka biisi ja albumit joukkueemme keräsi yhteistuumin kasaan. Wuhuu! epätasaisista vastauksista huolimatta, EB kiilasi kierroksen kärkisijalle.
Toinen kierros oli jotain sanoinkuvaamatonta. Eka kysymys päätyi nollapisteille, draamaromaani ei tarjonnut apuja vastausten löytämäisessä, joista osa meni allekirjoittaneella hieman ohi. Kyseessä oli kuitenkin duo Womack & Womack, kuulusin veli on Bobby ja murhattu sööri oli Sam Cooke. Tyttären nimi on Linda.
Toisen kiperän kysymyksen parissa väittelivät Marjo ja Matti DIO:n ja Deep Purplen välillä, vaikkakin oikea vastaus oli Aerosmith. Biisinä kuultiin Dream On, joka löytyy vuonna 1973 julkaistulta albumilta. Liv Tylerin äiti on Bebe Buell ja arvauksemme leffasta osui oikeaan: Almost Famous. Kolmas kysymys meni totaalisesti ohi, ei mitään hajua. Bändi oli siis Cooks, Brightonista kotoisin oleva, David Bowien biisiä nimeensä lainannut kokoonpano. Dääm!
Neljäs suomipainotteinen setti meni osittain mukavasti, vaikka emme muistaneet Killeria Dynastyn kolmantena jäsenenä Kwanin ja Rasmuksen ohella.
Viimeinen rutistus ennen finaalikierrosta oli totaalisesti Matin heiniä! Paperille sööri tykitti Mayhemit ja murhahistorian taustat, sekä kotikaupungiksi Oslon. Awesome, baby!
Finaali oli menestykseltään jälleen vaihteleva. Ensimmäinen kuultava bändi ei ollut Fleetwood Mack, vaan Honey-B and the T-Bones. Viimeisin albumi ilmestyi 2009 ja lalulajattaresta tuli Pop-taiteen tohtori. Black Sabbath toisena kysymyksenä ei aivosoluja virkistänyt, mutta Kuorosota -osio toi hieman pelastusta. Tietyistä syistä allekirjoittanut tiesi hämmentävän paljon emo-bändi Fall Out Boysta. Basisti on Pete Wentz ja naimisissa laululintu Ashlee Simpsonin (jep, sen Newlyweds -blondin sisko) kanssa. Marjon kanssa pohdimme otsasuonet pullistellen Gymclass Heroesin biisin nimeä, joka meni melkein oikein. Tässä vaiheessa raporttivastaava oli tainnut sanoa illan aikana jo kymmenen kertaa "hirviä renkutus" -kuvauksen. Tanssityylinä videossa oli krump. (A what?)
Kaksi viimeisä kysymystä olivat nimenomaisesti kysymysmerkkejä. Kantri ei selvästikään ole vahvimpia puoliamme, joten The Bandin pohdintaosiot eivät tuottaneet pisteitä. Viimeiseen kysymykseen jäi harmittamaan Matin heitto Leila K:sta, koska tämä mimmihän sitten oli kyseessä. Hän on syntynyt Göteborgissa ja biisi kuullaan Suomen Huippumalli haussa -ohjelman mainoksessa.
Näin siis suurinpiirtein meni illan kulku EB:n pöydässä kevätkauden ensimmäisessä visassa. Kiitos Satulle kiperästä visasta ja onnea voittajajoukkue Nova Groupille! Tällä viikolla jälleen uusi hiritys ja yritys, hip hei ja hellät tunteet!
torstai 4. helmikuuta 2010
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
