Kolme naista ja yksi vieraileva tähti

Musavisa alkaa aika rauhallisissa merkeissä ilman suurta draamaa. Tyttöporukassa istutaan korvat höröllä, hörpitään siidereitä ja oluttuoppejamme tyhjemmiksi ja odotellaan kisan alkua. Paikalla ovat Ellu, Satu, minä ja kamuni Maarit, joka on tullut joukkueen tueksi nais- ja miesvajeen iskettyä.

Ellu tietää ekan läpsybiisin ja voittaa drinksulipun. Joukkue on siitä innoissaan, sillä ei voisi kisa paremmin alkaa.

Ensimmäinen kierros lähtee käyntiin kuitenkin vähemmän lupaavasti hyvästä hengestä huolimatta. Biisi on kivaa kuunneltavaa, mutta tietoa sen esittäjästä ei ole. Laulun nimen arvaamme tarkan kuuntelun tuloksena. Kipale on Ian Brownin Keep what you got. Seuraava tieto pulpahtaa esiin vasta kolmannen kipaleen kohdalla jolloin biisin coverin esittäjäksi tiedetään Ramones. Neljänen biisin esittäjäksi tunnistamme Jean-Michel Jarren, mutta harmi vaan sitä ei kysytä! Viimeinen piste napataan viimeisen kysymyksen kohdalla, kun Ellu ja Satu tietävät kysytyn laulajan Ofra Hazaksi.

Tuomari tarkistaa paperit nopsaan ja seuraava kierros jatkuu paremmissa merkeissä. Kierroksen alussa Satu alkaa pelätä katu-uskottavuutensa puolesta. Se on kuitenkin turhaa, kun biisin esittäjä tunnistetaan Slayeriksi ja debyyttialbumiksi nimetään Show no mercy ja viimeisimmäksi stuodioläpyskäksi Christ illusion. Lisäksi tiedetään, että bändi on esiintynyt Nummirockissa Suomen ensivierailullaan. Kakkoskappaleen esittäjäksi Satu tunnistaa Sinead O’Connorin, mutta muuta ei sitten EB:n pöydässä tiedetäkään. Loput toisen kierroksen biisit esittää Danny, Mode Selector ja se viimeinen, jonka nimi pääsi jo lipsahtamaan muistista.

Kierroksen saldoksi tulee neljä pistettä.

Ja jatkoon päästiin! Ensimmäisten kierrosten pistesaldo on kuusi ja puoli (2,5 + 4).
Biisi kuulostaa jokseenkin tutulta, mutta ei voi tietää! Pikkuhiljaa alkaa heräillä pelko pisteiden puolesta. Kakkosbiisi kuitenkin nostaa tunnelmaa, sillä Satu tietää hienosti bändin ja biisin nimen. Kipale on Acceptin Balls to the wall ja se on soinut elokuvassa Wrestler. Kolmas kappale on Chopinia ja uskomatonta, mutta totta arvaamme säveltäjän viimeisen leposijan oikein. Neljäs biisi menee metsään, mutta se ei haittaa sillä Ellu pelastaa tunnistaessaan viimeisen biisin Deep Forestin Bohemeksi. Kierroksen kruunaa se, että hakuammunnan kautta arvaamme vielä yhtyeen saaman palkinnon Grammyksi.

Finaalista pisteitä kertyi mukavat seitsemän. Se ei kuitenkaan tällä kertaa riitä kuin läsnäreille.

Yhteenvetona voi sanoa, että kisa oli vaikea, mutta biisit mukavaa kuunneltavaa. Onneksi tietoakin oli, niin ei mennyt aivan tylsäksi. Ellun nopeat refleksit ja hyvin ansaittu drinksulippu lämmittävät yhä ainakin kirjoittajan mieltä. EB odottelee malttamattomana Marjon paluuta. Ja Mattia kans.