Poikakuorolaiset heitti meille haasteen, joka on nyt sitten otettava vastaan. Pitäisi nyt sitten listata 15 levyä, mikä on aika kaamean vaikea homma. Helpottaakseni tehtävää, valitsen jonkun näkökulman listaukseen. Eli kyse ei ole mistään Top-15 -levystä, eikä myöskään siitä, että levyt olisivat sisällölliseltä anniltaan jonkinlaisia kulmakivia kunkin bändin kohdalla. Sen sijaan, listani koostuu levyistä, jotka on jollain lailla vaikuttanut minuun, ehkä muuttanut minua tai sattunut levylautaselle juuri oikeaan aikaan.
1. Pelle Miljoona: Moottoritie on kuuma (1980)
Olin 7-vuotias kun kirjoitin Pellelle fanikirjeen. Tuohon fanittamiseen oli syynä kyseinen levy, jonka serkkuni oli ystävällisesti äänittänyt minulle c-kasetille. Ja juu, Pelle ei ole koskaan vastannut minulle.
2. Iron Maiden: Powerslave (1984)
Käsittämättömän upea kansi teki vaikutuksen. Ala-asteella joskus musiikkitunnilla pidimme levyraatia, jonne luokan pojat toivat tätä kuunneltavaksi lähes joka kerta. Jostain kumman syystä biisit jäivät ikuisesti soimaan päähäni. Levy on ensimmäinen, jonka ostin omilla rahoillani ihan itse.
3. Wasp: I wanna be somebody (1984)
Toinen itse ostamani levy. Olin ensimmäinen, joka omisti tämän levyn ala-asteenaikaisessa luokassani. Olin suosittu :) Leikimme myös kaverini synttäreillä Waspia. Minä olin Blackie ja iskin kaikki naiset. Tietysti.
4. Mötley Crüe: Theatre of pain (1985)
Varmasti kaikkein paskin mötskylevy. Ostin tämän kun olin 6. luokalla. Olimme koviksia ja halusimme näyttää Mötley Crüelta. Visuaalisuus taisi olla tässäkin se tärkein tekijä. Smoking in the boys room ja Tonight (We need a lover) kuluivat soitossa loppuun.
5. Black Sabbath: Live Evil (1982)
Tasan tarkkaan ensimmäinen Black Sabbathin albumi, jota olen kuunnellut ala-asteikäisenä kirjastossa varmasti päivittäin. Tykkäsin ihan hirveästi kaikista biiseistä ja Ronnie James Dion ääni aiheutti maanjäristyksen. Ostin levyn itselleni vasta 2000-luvulla.
6. Rainbow: Difficult to cure (1981)
Tämä levy soi koko kesän 1986. Ikimuistoinen.
7. Ozzy Osbourne: Diary of a madman (1981)
Kuuntelin siskoni poikaystävän c-kasettia, jossa oli myös Blizzard of Ozz. Diary of a madman jäi kaivelemaan sisuksiani, koska kasetti loppui kesken Diary of a madman -biisin. Ja kun se kuulosti niin pirun hienolta. Haa! Se kuulostaa edelleen pirun hienolta. Ties kuinka monena eri formaattina tämä levy minulta löytyykään.
8. Led Zeppelin: The song remains the same (1976)
Niinikään, siskoni poikaystävä äänitti minulle tämän c-kasetille. Hurjaa, löysin Jimmy Pagen kitaran ja Robert Plantin äänen ja John Bonhamin rummuttelun. Tämän levyn ansiosta maailmani avartui. Löysin tien musiikin historiaan. Tottakai hommasin myös samannimisen leffan VHS:nä, ja kaikki muut Zeppelin-levyt.
9. Deep Purple: Machine Head (1971)
Hei, tämä tuskin tarvitsee muuta selitystä kuin että Smoke on the water. Mutta sen jälkeen löysin myös Highway starin. Ja Deep Purplen muita tuotoksia.
10. AC/DC: Razors Edge (1990)
Tämä levy ilmestyi juuri siihen minun ac/dc -fanituksen peakpointtiin. Ei voi muuta sanoa, kuin että maa tärisi jälleen. Angus Young.
11. Doors: Doors (1967)
Jossain vaiheessa sukelsin totaalisesti kultaiselle 60-luvulle. Ja silloin löysin Doorsin. Tämä on The Levy.
12. Madonna: Immaculate collection (1990)
Ensimmäinen omistamani Madonna-levy oli Like a prayer. Sehän oli aivan mainio läpyskä, jonka jälkeen kipitin kaverilleni ja lainasin Immaculate collectionin. Levy on aika täydellinen Madonna-kokoelma. Madonna taisi päästä listalleni myös siksi, että suuntaan kesällä keikalle :)
13. Guns 'n' Roses: Appetite for destruction (1987)
Mulla oli tuon levyn aikaan aika mahdoton gunnari-kausi. Kesä 1988 kului lähinnä tämän bändin parissa. Kieltämättä, Sweet Child O' Mine -soolo pyörittää pikkareita vieläkin.
14. Dimmu Borgir: Enthrone Darkness Triumphant (1997)
Pääsin sisälle blackmetalliin tämän takia. Mourning palace. Sen voittanutta blackmetal -biisiä ei ole. Satyriconilla muutama hyvä haastaja, mutta ei riitä.
15. Wigwam: Fresh Garbage - Rarities 1969-1977 (2000)
Niin, ensikosketukseni Wiguihin tapahtui joskus 2000-luvun alkupuolella, mutta silloin jäi vielä ilman sitä lopullista sysäystä. Tuo tapahtui nyt vuodenvaihteessa, kun lukaisin kirjan ja lainasin muutaman levyn kirjastosta. Tämä kyseinen kokoelma on kyllä... huh huh!
Levyjen järjestys taitaa olla jotakuinkin sellainen kuin ne löysinkin. Hei, tää oli ihan hirveän hankalaa! Top-15 olisi ollut totaalinen mahdottomuus.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Ja pelekkää valakosen miehen rokkimättöä. Jumankekka. Dave Chappelle on erittäin oikeassa luonnehtiessaan sähkökitaraa 'the instrument that makes white folks go crazy' tjsp.
Tämä on siitä nyt aukoton todiste.
No, pelastaa tuo Pelle tuomalla syvyyttä.
Entäs Madonna?
Ei Madonnaa lasketa. Se on tyttöjen musaa muutenki.
Madonna söis sun äijäidolisi elävältä.
Ja vastaus tähän on sitten sitä tasoa, että se ei sovellu kaiken kansan ja koko perheen intterwebs-plokille...do the math. :P
Täällähän mielenkiintoinen keskustelu on menossa!
Varsin uskottava lista. Vastaa ainakin osittain kysymykseen:
Miksi Satu on millainen kuin se on?
Song Remanains The Samen perustelut allekirjoitan minäkin. Tosin muistin juuri, että olin käynyt kaverin mukana kokeilemassa kakkosta kirjastossa jo aikaisemmin, mutta se ei ollut mitenkään tietoinen Zeppelin-herätys. Sitä paitsi luulin, että bändissä on kymmenen jäsentä, joista yksi on musta ja yksi nainen..
Anonyymi on siis arvatenkin joku joka minut tuntee muutenkin ;)
Eniwei, listanteko oli kamalan hankalaa ja paljon jäi pois. Jotkut yybermätöt kuten Megadeth, Anthrax ja Slayer on juttuja, joilla on ollu yhtäsuuri vaikutus kuin muillakin hevijutuilla. Mutta musiikkimakunihan sisältää paljon muutakin kuin hevimättöä.
Lähetä kommentti