Pikkujouluja!

Hyvää joulunodotusta kaikille musavisalaisille!

Elizabeth Bathoryn puolesta,
Satu

Äänestystuloksia

Koska on keskiviikko ja musavisaa ei ole (vai onko? Elizabeth Bathory tyylilleen uskollisena missasi tyystin musavisan alun tänä iltana, mikäli visa on...), on aika tehdä yhteenveto suuren suosion saaneesta EB-kyselystä. Kaiken kaikkiaan neljä vierailijaa on äänestänyt. Äänet jakautuvat hienon tasaisesti "bimbo/blondi-" ja "kiukkuiset ämmät" -kohtien kesken. Tämähän on vallan mainiota, meidät tunnetaan sellaisena kuin itsekin tunnemme :)

Nou hätä siis! Toki tilanne voi vielä muuttua, onhan äänestysaikaa vielä yksi päivä jäljellä.

"Nyt skarpataan!"

...olivat kuuluisat sanat ennen kakkoskierroksen alkua. Joo. Joopa joo.

En tajua. En edelleenkään oikein tajua mitä loppujen lopuksi tapahtui siinä kriittisessä pisteessä, kun olimme täysin kuutamolla ensimmäisen finaalikierroksen aikana. Siinä ihmeteltiin että "milloin se alkaa, miksi ne vain soittaa biisejä eikä aloita kierrosta". Kysäisin pöytänaapurilta että "joko tää kierros on alkanu?" Pöytänaapuri vastasi "No jo. Hahahhahahahha" Tuon naurun perusteella oletin vastauksen kuuluvan huumorikategoriaan ja olin että "Marko, sinä oot huono valehtelija. Hahahaha." Jälleen siinä sitten ihmeteltiin ja odoteltiin. Katselimme ympärillemme ja muut joukkueet ähersivät jotain paperiensa kanssa. Ajattelin heidän piirtelevän (siis niinku Daa!). Sitten tuomari kertoi että papereita vois palautella pikkuhiljaa. Elizabeth Bathoryn pöydässä tuli totaalinen pysähtyneisyyden tila. Leuat loksahti pöytään. Täysin kykenemättömänä muodostamaan mitään sanoja. Kollektiivisen heräämisen ansiosta kohonnut yhteishenki vei meidät sitten tuomarin luo marmattamaan ja tuomari suostui soittamaan kierroksen biisit uudestaan. Tai toisin sanoen, joka biisistä noin 5 sekuntia. Okei. Tähän tyydytään ja nyt kaikki keskittyy 150% hakemaan jotain vastattavaa.

Toistaiseksi -joukkueella oli jotain kovaäänistä kommentoitavaa. Tyydyin vastaamaan kovaäänisesti takaisin että "turpa kiinni". Joku ääliö jostain toisesta pöydästä alkoi saman huutoölinän, jolloin verisuoni poksahti päässäni enkä osannut muuta kuin alkukantaisen vastareaktion "Nyt Vittu Päät Kiinni siellä Saatana!" Hui, pelästyin itsekin ääneni volyymia, se tuli nimittäin tunteella. Oikeesti, ei mitään henkilökohtaista kenellekkään, eikä tarkoitus todellakaan ollut närkästyttää kanssaeläväisiä rumilla sanoilla. Hyi hyi minua. MUTTA! Vois vähän siellä toisissa pöydissä ajatella että meidän piti yrittää tosiaan keskittyä siihen 5 sekuntiin mitä saatiin ja sitten jotkut katsoivat asiakseen tehdä tilanteesta meille mahdollisimman hankalan.

Okei, reisillehän se kosahti koko hoito, saimme pyöreät nolla pistettä. Tosin olisin tunnistanut Wigwamin, jos olisin saanut kuulla sitä vähän enemmän. Toinen finaalikierros meni sitten vähän alamaissa, vähän vitutti ja väsytti ja ärsytti. Muutama hajapiste sieltä täältä, olihan se jo tiedossa, että peli pelattiin jo eka kierroksella. Kuutamolla ollessamme.

Mutta joo. Mennäänpä vähän kivempiin juttuihin. Iltahan alkoi etkoiluilla, kiva porukka oli koossa. Kovasti kaipailin meidän Mari Elizabethia ja Elina Elizabethia, mutta aina ei ajat sovi yhteen. Visailuun sitten lähdettiin isommalla poppoolla ja istahdettiin omien joukkueidemme pöytiin, joihin oli virallinen musavisahenkilökuntamme kattanut pientä naposteltavaa. Ja visa alkoi.

Illan tuomareina häärivät ensikertalaiset Craptorilaiset. Äänentoiston kanssa oli lievää ongelmaa, musiikki ei kuulunut kunnolla, eikä eteerisen naistuomarin heleä ääni kantanut mikrofonin kanssa. Vaikean visan olivat kasanneet nämä tuomarit! Eihän me saatu mitään muuta satavarmaa kuin Cream. Eipä se sinänsä meitä haitannut, koska olimme laskeneet että olemme joka tapauksessa kausifinaalikierroksilla. Tämä oli harjoittelua =) Harjoittelua mihin, minä vaan kysyn? Kuutamolla hengailuun? Täysin pihalla olemiseen, vaikka onkin sisällä? Kaikkea sitä voi sattua... Siinä sitten itsesyyttelyn ja omassa liejussa lillumisen ohella päätimme tuoda esiin seuraavassa sääntöpalaverissa pointin, joka koskee tuomarointia. Jos se tuomari ei nyt välttämättä halua lukea niitä kaikkia kysymyksiä ääneen joka biisin välissä, tuomarin pitäisi kuitenkin jollain lailla ilmoittaa missä ollaan menossa. Siis tarkoitan että tuomari voi sanoa vaikka että "nyt eka biisi", "toka biisi" jne. Että tämmöset tyhjäpäätkin pysyisivät messissä.

Mutta näitä pilkkuja viilataan sitten ensi vuoden puolella. Nyt haluan onnitella syyskauden 2008 mestaria Toistaiseksi -joukkuetta! Hienosti voitettu, Onnea! Kiitos kaikille kivoille joukkueille ja uusille tuttavuuksille! On ollut kiva pelata teidän kanssa =) Sitten haluan kehua meidän ikiomaa hienoa joukkuetta! Meillä toimii ryhmähenki, meillä on toimiva systeemi ja meillä toimii kaikki. Paitsi joskus saattaa olla lieviä keskittymisvaikeuksia, kröhöm... Mutta me jatketaan tällä tiimillä myös kevätkaudella. Ja me ollaan silloin parempia.

Täältä tähän.

Ja ne tissiliivit.

Stay tuned

Joku saattaa eilisten kausifinaalitapahtumien perusteella luulla, että Elizabeth Bathorylla olis jotain sanottavaa jostain asiasta. Se joku on aivan oikeassa. Mutta tämä kirjoitus ei vielä paljasta asioiden laatua tai energisyyttä, vaan tämä on vain ilmoitus siitä, että hengissä ollaan ja selviytyminen on prosessoitumassa.

Mitä on siis luvassa? Itsetutkiskelua, itseironiaa, syyttelyä, purnaamista, ihmettelyä, anteeksipyytelyä, selittelyä, naurua, kiittelyä ja onnitteluja. Nämä kaikki tulevassa raportissa, julkaisuajankohta lähitulevaisuudessa.

Ja ne tissiliivit.

That's a wrap guys!

Tänään verikekkerit.
Heil Heil ikinuori Elizabeth Bathory!

Ei hajua biiseistä

Ei hajua Mäntylöistä tuomaroi kauden toiseksi viimeisen kisan. EB:n kannalta visa alkoi hyväntuulisissa tunnelmissa: joukkue istui täydellä naisporukalla (ainakin sitten, kun Ellukin saapui) tutussa pöydässä. Ensimmäisellä kierroksella pistesaldoksi kertyi lähes täydet (13-/ 15). Tosin muutkin joukkueet olivat kunnostautuneet ja Ei hajua Mäntylöistä vei ykköskierroksen voiton. Ensimmäisen kierroksen neloskysymys oli kinkkinen. Siinä Indicasta tuttu Jonsu lauloi jotain ensilumesta sun muusta, mutta soittimissa ei ollutkaan Moonsorrow vaan Nightwish ja biisi koski erämaan viimeistä.


Kakkoskierros alkoi Iron Maidenista tutulla Bruce Dickinsonilla, jonka Satu tunnisti ongelmitta. Kakkoskysymys otti koville - biisi paljastui Mötley Crüen uusimmaksi tuotannoksi. Satu aikoikin hankkia albumin niin pian kuin mahdollista. Kolmoskysymyksessä Timo Tolkki tiedettiin kitaristiksi, mutta laulaja meni kiville. Ellu taas tunnisti heti viitosbiisin Santanan ja Matthewsin yhteispeliksi. Kaksi viimeistäkin kysymystä laittoi EB:n tietämyksen seinää vasten. Tykättiin soitetuista biiseistä, mutta siitä kun ei vielä pisteitä irtoa, vaikka Satu ylistikin neloskipaletta, jonka nimi taisi olla Sometimes I feel like screaming.


Finaalikierrokselle päästiin nopeasti tuomareiden nopean pisteenlaskun ansiosta ykköspaperin pisteiden kannattelemana. Ensimmäinen kysymys oli mukava: nimet tuli yhdistää oikeisiin bändeihin. Siitä meille täydet pisteet. Kysymykset ja biisit kakkosesta neloseen olivatkin sitten vaikeampia ja niistä kerättiin hajapisteitä. Viimeisestä kappaleesta tunnistettiin Tarja Turusen ääni ja levyn julkistamisajankohtakin meni oikein. Turusen mies tiedettiin ja pienten erimielisyyksien jälkeen hänen kotimaakseen laitettiin Argentiina, vaikka itse olinkin Brasilian kannalla.


Visa oli kokonaisuutenaan nopeatempoinen ja viihdyttävä kokonaisuus. Vaikka monesti oltiinkin "ei hajua biiseistä" -linjalla, niin uskon, että kaikilla oli hauskaa. Porukkaa Kauppayhtiössä oli paikalla melko vähän ja syyksi arveltiin taiteiden tiedekunnan samanaikaisia pippaloita. Vielä vajaa viikko kauden päätökseen. Sitä jännittäessä sitten.

Onnea meille!

Se on keskiviikko, musavisailta ja Elizabeth Bathoryn nimipäivä!

Minibriiffaus!

Hirveän hälinän ja työkiireiden puitteissa kirjoitan nyt pikaisen muistelon viime keskiviikon visailuista! Ensimmäinen kierros sujui suht koht leppoisasti, elokuva-aiheinen Secret Agent Man -biisi aiheutti melkeinpä oikeustoimi -vaatimuksia kun allekirjoittanut väitti kovasti biisin olevan Ace Venturasta eikä Austin Powersista.. Ero oli kuitenkin versiossa, dammit! Bruce Willis esittäjänä yhdistyi myös viimeiseen kysymykseen Milla Jovovichicista, joka on tietysti näytellyt Fifth Elementissä ja Resident Evil:ssä. Klassisen musiikin kohdalla suut ja pokset lopsahtelivat kun tuomarien kanssa oli hieman erimielisyyksiä, jonka hekin joutuivat illan loppupuolella myöntämään..

Toinen kierros oli vähän hapuilua, biisien ja albumien nimet pakkasivat menemään sekaisin keskenään niin Beastie Boys:in kuin Black Sabbathinkin kohdalla. Satu oli jälleen tietomestari vahvan rockin puolella ja Marjo paukutteli paperiin varmuudella Turbonegron faniklubin nimeä! Harmi vaan että paikkakuntaveikkaus ei mennyt putkeen, Rollofunkissa kun lähin sitten kuitenkin sijaitsee. Toisen kierroksen vaikeutta ei kauheasti avittanut anagrammi puuhapaperi, jonka aikana tuntui, että verisuoni poksahtaa ohimolta miettimisen voimasta. Bändit eivät kuuluneet kovinkaan vahvasti joukkueen omaan musiikkiosastoon, vaikka nimet osuivatkin kohdalleen. Albumien nimet jäivät kaivertamaan, hittolaenen!!

Selvisimme kuitenkin finaalikierrokselle, joka olikin silkkaa tuskaa paatissa. Suomalainen listatrivia meni omalta osaltani aivan metsään, Satu, Marjo ja Matti saivat vastauksia biisien nimiin ja Rocky leffan parodia tunnarin esitti Weird al Yankcovych. Kersantti Karoliina oli Indican esittämä versio ja viimeinen kysymys Jope Ruonansuun siivittämänä kuulosti jo hieman tutummalta, Kuosmasen Sakke my man!

Hieman nuutunut ja hämmentynyt Elizabeth Bathory kuitenkin saavutti 8. sijan ja onnittelee hienosti voittanutta Ei Mitään Hajua Mäntylöistä, huomenna taas parempi taisto!!

Wo ist Das Raportti?

Solid as a Rock!

Tänä iltana Elizabeth Bathory venyy äärimmilleen, koska pelaamme neljällä viiden edestä. Illan kokoonpano on näillä näkymin seuraavanlainen: Marjo, Elina, Matti ja Satu. Vankka tiedonlähteemme Mari kamppailee aikataulujensa kanssa, eikä näin ollen pääse osallistumaan. Toivottavasti saamme vahvistusta iloisesta etelän piristyksestä!

Vihreämpi musavisa

Paperinkulutustani järkeistäessä sain idiksen, miten musavisasta voisi tehdä vähän ekologisemman. Jokainen tuomarina häärinyt tietää, että paperien tulostus/kopiointi ei ole sitä halvinta laatuaan. Ja muutenkin siinä on aina omat hankaluutensa, etenkin kun ottaa huomioon että joukkueita voi olla jopa reilut 20. Jotkut joukkueet saattavat joskus jäädä ilman kysymyspaperia, mikä on aina tylsää kyseisen joukkueen kohdalla. Joskus tulosteita tulee liikaa, jolloin ne on ns. hukkapaperia. Tietysti niitä voi käyttää uudelleen toiselta puolen, lähinnä suttupaperina kai. Eli siis, jos vain olis Kauppayhtiön tiloissa mahdollista, vois ajatella jotain piirtoheittimen tai muun vastaavan häkkyrän avulla seinälle heijastettavaa kysymyspaperia. Tässä tietysti tulee näkyvyysongelmat ja ehkä mahdollisesti myös se, että seinällä ei ole tilaa. Omat hankaluutensa siis tässäkin tavassa pelata. Mutta siinä säästyisi ainakin paperia, mustetta, rahaa ja aikaa.

Kunhan tuumailin.

Jävla jävla jävla färger

Kauppayhtiö täyttyi jälleen eilen hehkeän hekumallisista, ihanan upeista kreivittäristä ja kreivistä. Sadun kanssa tiesimme odottaa upeaa iltaa, sillä naapuripöydän Ingridsonin ja hänen viehkeän siskonsa Ewan kanssa oli tiedossa humppailta. I&E olivat nähneet ennen Kauppayhtiölle tuloaan tähdenlennon. Myöhemmin illalla totesimme, että ainakaan meidän joukkueen menestykseen tuo näky ei vaikuttanut.

Läpsäytys tuli meidän pöytään. Jo alkoi Satunkin refleksit vilkastua, Purple haze sieltä pärähti soimaan ja sen myötä liikeni Satulle ilmainen siideri. Ensimmäisellä kierroksella meitä kiusattiin siniseen, kultaiseen ja ruskeaan liittyvillä kysymyksillä. Joopa joo. Ekaan heitettiin Mott the hooplea surkealla menestyksellä, väreistä unohtui pois harmaa. Jukka Orma olisi muka pitänyt tietää, biisi Sinua, sinua rakastan sentään kirvoitti meille puolikkaan pisteen. Ismo Alanko ei mennyt läpi, eipä kyllä tuo Jukka soi minun soittimessani. Ruskeaan päättelimme James Brownin, siitäpä meille puoli pistettä ja kokonainen Blues Brothersista. Kierroksen viimeisestä kysymyksestä irtosi 2/3:sta, biisin nimeksi laitettiin Matti ja Maija, mutta penteles, sehän olikin Pieni ruskea ruukku. Ellu heitti, että Mauri Antero kampanjoi tv-luvan puolesta, ja niinhän se sitten menikin. Kisassa värkkäili 14 joukkuetta, viehkeät Elizat neljänsinä. Blues & dance 3., tuomareiden joukkue Avohylly tokana ja Toistaiseksi ja Poikakuoro jaetulla ykkössijalla.

Matilla on vetreät refleksit, hän läpsytteli itselleen ilmaisen oluen tokakierrosta edeltävässä läpsyttelyssä, joku armas blogilainen voisi muistuttaa minua siitä, mitä siinä kysyttiin. Puuhapaperi oli kinkkinen ja se toi meille ruhtinaalliset puolitoista pistettä. Coldplayn Parachutes -levyn mollukka on sitten oranssi, kun tuomarineidot niin sanovat. Ei keltainen. Kai tuomarineidot muistavat, että värien tulkinta on jossain määrin yksilökohtainen ja kulttuurisidonnainen asia? Mussunmussun..

Mustavalkoinen kierros käynnistyi Aimee Mann -arvailuilla. Vaan eipäs osunut, PJ Harvey olisi ollut oikea henkilö. Nolla pistettä kirposi 1.kohdasta. White Stripes oli perustettu 1997, eikä 2001, levy oli White blood cells tai jotain. Värit sentään tuli oikein. Tässä vaiheessa arvailimme, että persuuksilleen tuo kierros menee. Pelle Miljoona tiedettiin, mutta biisi jostain syystä oli jäänyt pois paperista. Ei sillä, väärin se olisi mennyt. Ville Leinosesta tuli puolikas, bändi olisi ollut Valumo. Ristoa me siihen tarjottiin. Koska emme ryhdistäytyneet toka kierroksella, finaalipaikka jäi haaveuneksi. Meillä oli tässä vaiheessa pisteitä kasassa 9+. Järkytys oli suuri, ainahan me läsnäripisteille ollaan vähintään päästy. Sitäpaitsi meistä seuraavat pääsi finaaliin, piste-erot olivat oletettavasti vähäiset. Terapiaa tänne, kiitos.

Finaalissa pelasi Varjo-Elizabeth. "Punaisen sävyjä" oli finaalin teema, kaikkihan me nyt punaisesta tykkäämme. Eka kyssä toi meille 2,5 varjopistettä. Kakkoseen heitettiin minun ininästä huolimatta Mew. Eipä olisi ollut parempaakaan arvausta, joten siinäpä oli. Pisteitä saatiin vain puolikas värikysymyksessä. Blonde red headista ei olla kyllä aiemmin kuultukaan. Tuomari Nurmiot tiedettiin, tosin runokirjaa ei. Viimeisestä kysymyksestä tuli 3-, joten ei se nykymusan seuraaminen niin turhanpäiväistä ole. Sitten se paras asia. Oltais voitettu koko saaterin kisa sillä pistemäärällä, mikä varjofinaalissa saatiin. Tosin ero voittajajoukkue Poikakuoroon oli vain 0,25 pistettä.

En kykene nasevampaan sanailuun juuri nyt. Kommentointi voi alkaa.

Avoimien hyllyjen ilta

Mielen ovet auetkoon,
Katse kulkua ohjatkoon,
Hyllyjen salat paljastukoon!

E-LI-ZA-BETH BAT-HO-RY

No niin, se ois sit jatkokertomuksen aika. Kauppayhtiön ovi aukesi nenäni edessä vähän ennen puoli ysiä. Katseeni kohdistui ekana meidän pellavapäähän, joka kerrankin oli saapunut ajoissa paikalle. Tosin syykin selvisi, mikä sitten lopulta nappasi Matin itselleen koko visan ajaksi. Nooh, kyllä me kolmen naisen kimpassakin pärjätään, päätimme. Eli illan kokis oli Marjo Elizabeth, Elina Elizabeth ja Satu Elizabeth. Siinä sitä sitten istuttiin ja odoteltiin muiden joukkueiden saapumista. Tuomarit olivat jo viritelleet vehkeensä valmiiksi ja taustalla soi jotain, josta tunnistimmekin joitakin biisejä. Kohta pärähti soimaan Frederik. Hienosti olivat miettineet sen "sisäänajo-tunnari" -jutun. Arvasimme heti, että nyt visa alkaa! Niin, tuomarit tulivat joukkueesta nimeltä Kung Fu Fighters.

Okei, eka kierroksen läpsy meni pöytänaapureille. Eipä siinä, ei ois taidettu tunnistaa Alatalon Mikkoa eniwei. Varsinainen kierros sisälsi biisejä seuraavilta artisteilta: Sugar Hill Gang, joku Lady Havoc ?, Buena Vista Social Club sekä Bangles. Eka biisissä päänvaivaa aiheutti bassokuvion alkuperä. Queenin Another one bites the dustiahan se kovasti muistuttaa, mutta pidin pääni ja väitin loppuun saakka kyseessä olevan Chic-nimisen diskopoppoon. Ja sehän se olikin. Lady Hoo meni vähän ohi kaikilla, neidin paidassa olevan sarjakuvahahmon kera. Kuvassa kuulemma on Snoopy, me veikkasimme Mikki Hiirtä. Eläin joka tapauksessa, mutta ei ajanut meitä siitä kuitenkaan protestoimaan. Buena Vista ja Ibrahim Ferrer tuli Elinalta kuin apteekin hyllyltä. Hyvä niin, siitä sitten osasin vastata muihin kysymyksiin. Mullahan on juuri tuo kyseinen levy lainassa. Bangles oli tuttu, mutta heidän uusimman levyn nimi ei sitten ollutkaan Bang. Hyvät naurut ainakin saimme siitä =) Pisteitä 4, jolla irtosi eka kierroksen toinen sija.

Kakkoskierroksen läpsykyssä: kuka huilisti? Ööö, en tiedä kuin yhden huilistin, ja sanoin Marjolle heti, että ei se ainakaan Ian Anderson ole, musiikki kun kuulostaa niin erilaiselta. Hetken kuluttua kuului läpsy pöytänaapurista, ja oikea vastaus oli Ian Anderson. Joo, tätä sattuu. Parasta tässä vielä oli se, että keskustelimme Marjon kanssa Jethro Tullista ennen musavisan alkua. Hoh hohhoijaa meitä. Kierroksella soitettiin sitten Nina Simonea (jota en hitto vieköön tunnistanut), joku outo höttö, joku countryhöttö, sekä YUP. Joitakin yksittäisiä juttuja tiedettiin, osa arvattiin. Paras kaikista oli viime hetkellä Marjon paperille raapustama leffa Sekaisin Marista, joka oli täysi nappi! Hyvä Marjo!! Tällä kierroksella täyteltiin myös puuhapaperia, jossa piti auttaa basistia löytämään oma bändi. Tyhmä minä, tyhmä minä, vaihdoin bändejä kahden nimen kohdalla, mitä ei olisi pitänyt tehdä. Sen sijaan minun olisi pitänyt vaihtaa ne kaksi muuta, koska ne olisi silloin mennyt oikein. Jos aikaa olis ollut enemmän, olisin saanut ehkä jotain tehtyä niinkuin pitääkin. Toka kierroksen jälkeen yhteispisteet oli9,5 ja sillä piti päästä finaaliin. Sinne pääsimmekin, sijalta 2, jonka jaoimme Ei hajua Mäntylöistä -joukkueen kanssa. Tuo hieno joukkue, jonka kanssa kävimme veristä (mmm, youth...) taistelua finaalivoitosta edellisenä keskiviikkona.

Okei, finaalin läpsykyssä oli jotain, jota kukaan ei tunnistanut ilman tuomarin antamaa vinkkiä, joka kuului seuraavasti: neljä askia norttia päivässä. Jostakin tuli joku outo assosiaatio ja läpsäytin käsiäni ensimmäisenä. Sitten tuli totaalinen blackout, enkä saanut millään kiskottua sitä nimeä mieleeni, mikä piti. Annoin vuoroni mennä, ja sehän meni pöytänaapurillemme. Vastaus oli Pentti Saarikoski. Ei se black outtini sitten haitannutkaan, koska hetki tuon jälkeen muistin, että olisin veikannut Jörn Donneria. No joo. Finaalikierroksen musakööri oli seuraavanlainen: David Bowie (monennenko kerran tänä syksynä?), 51 Koodia, Aavikko, Anssi Tikanmäki. Marjon sukunimi on edelleen Bowie, ja siitä olemme erittäin mielissämme. 51 Koodia oli sitten se illan ainoa metallipläjäys, mutta ei kuulu minun repertuaariini. Tämänkään jälkeen. Aavikkoon palaan kohta, mutta viimeinen artisti ei sitten ollutkaan Pekka Pohjola, vaikka niin kuvittelimme. Seppo Hovi sentään saatiin oikein. Ja jälleen mahtavat naurut. Mutta tuo aavikkoinen Aavikko. Tämä on tuskaa, koska nyt oli kyseessä kausipisteet. Marjo tunnisti onneksi Aavikon, mutta innostui hoksaamisestaan niin paljon, ettei tullut lukeneeksi kysymystä loppuun. Siinähän vaadittiin vielä biisin nimi, jonka Marjo olisi luonnollisesti tiennyt. Tässä menetettiin sitten puolikas piste, mikä olisi oikeuttanut meidät jaetulle toiselle sijalle ja näin olisimme napanneet myöskin 2 kausipistettä sen sijaan, että jäimme sijalle 3 ja läsnäreille. Voih. Mutta missään nimessä syy ei ole Marjon, koska muun joukkueen tulee olla myös valppaana ja tarkistaa vastauspaperi ja kysymykset. Tämä iänikuisuusvirhe, joka toistuu toistumistaan. Muutenhan sillä ei olisi ollut merkitystä, mutta kun pistetilanne oli just tuo. Voi harmitus.

No eipä siitä sen enempää. Teimme parhaamme, kolmen naisen kesken. Olemme huippuhyviä, huippufiksuja ja huippukauniita ;) Ekstrahuippurohkeitakin olemme, koska naapuripöydässämme istui joukko ukkoköriläitä, onneksi heidän seuruettaan kaunisti ja piristi upea Inksu. Onnea Poikakuorolle voitosta! Ja kiitos tuomareille visasta!

Iltaan, yöhön

Voimat valjastettu.
Rituaaliin antauduttu.
Loitsun lumoon langettu.

Sateenkaarikisat

Elizabeth Bathory pääsi eilen iloitsemaan musavisan voitosta tiukan finaalin jälkeen. Koko joukkue oli kasassa ja lisäksi Satu oli saanut houkuteltua ystävättärensä paikalle henkiseksi tueksi. Ellu oli myös palannut arkeen ja Marjo saanut flunssan jotenkuten hallintaan. Kokonaisuutenaan visa oli hauska ja viihdyttävä. Biisivalinnat sattuivat vaihtelevasti osumaan yhteen joukkueen tietämyksen kanssa. Voitto tuli tietenkin hieman yllätyksenä. Satu tippui kisan jälkeen melkein tuolilta, onnellinen kun oli ja Marjo kertoi käsiensä tärisevän. :D

Illan teemana oli sateenkaarikansa ja teeman mukaisesti myös kysymyspaperit olivat sateenkaaren värisiä (tämä seikka huomattiin tosin vasta puolen yön jälkeen, kun paperit levisivät kauniisti pöydälle eri väreissä). Ensimmäisellä kierroksella Elizabeth Bathoryn vahvaksi alueeksi osoittautui erityisesti kakkos- ja kolmoskysymykset. Marjo tiesi Bowien biisin ja kaiken siihen liittyvän samantien.

Kakkoskierroksen ykkösbiisi oli täysin tuntematon. Lordin Awa ei käynyt ihan ensimmäisenä mielessä esittäjää arvaillessa. Myös esperanto tuli yllätyksenä... Dustyn silmämeikistä vastasi joukkueen taiteilija Marjo.

Itse en enää muistanut Dana Internationalia, mutta onneksi muut joukkuueessa tiesivät heti kenestä on kyse. Se onkin kai EB:n vahvuus, kun kaikki tietävät pikkaisen jotain. :) Mulle kisa osoittautuin Euroviisujen oppituokioksi.

Finaali alkoi pelottavasti Army of Loversilla. Ainoa oikeaan osunut vastaus oli koulupojan asu, joka yhdistää Bardia ja Angus Youngia. Onneksi pohjalla oli kakkoskysymys, joka täytettiin vielä Army of Loversin kipaleen soidessa. Viimeiset kaksi kysymystä menivät putkeen vaikka aluksi Pavarotti olikin Montserrat Caballén tilalla. =D Voittodrinksuilla alettiin EB:n kesken suunnitella jo kauden päätöspirskeitä ja pikkojouluja.

Kiitoksia kisan tuomareille hauskasta illasta ja hyvästä musiikista. Niin ja joukkuueelle ja kilpakumppaneille tietenkin, kiitos.

Jatkobileet

Mitenkäs se menikään?

EB's gettin' thirsty

Jezz, eli visa lähestyy jälleen ja meikäläinenkin tulee jälleen mukaan, vaikka nuha ei ole vieläkään hellittänyt. Iloiten voin todeta, että armas toverini Ojju (Poikakuoron ex-sivarijäsen) tulee Rovaniemelle reissuun ja aikoi tulla vierailevaksi staraksi joukkueeseemme serkkuinensa, mikäli huomenna on siihen tarvetta. Häähää.

Taistelutantereelta

Jos viime viikon visa veti meistä viimeisiä irti, eilinen visa oli sitten se piste iin päälle. Illan tuomari oli väsännyt kuitenkin viihdyttävän ja mukavan visan, jossa oli jokaiselle jotain. Vaikeaksi se siis meille osoittautui, kuten seuraavasta voi päätellä.

Elizabeth Bathory pelasi koko illan vajaana joukkueena. Marjo niiskutti flunssan kourissa ja Elina vaihtoi farkut verkkarihousuun. Joukkueemme menestystä ylläpitivät siis Mari, Matti ja Satu. Myöhemmin seuraamme liittyi Matin beibe Katri, juuri sopivasti finaalikierrokselle.

Eka kierros alkoi yksilöläpsyllä. Ja haa! Voitto tuli kuin tulikin Elizabeth Bathorylle! Minä nappasin drinksulipun oikealla vastauksella kysymykseen "kuka esitti alkuperäisen version?" Kerrankin ehdin olla nopea. Okei, varsinainen kierros alkoi sitten leffamusiikilla by Ry Cooder. Ei mitään tietoa. Onneksi sentään saimme Top 10 -kitaristeja oikein juuri tarpeellisen määrän. La vie en rose toi meille pointseja, harmitti vain se, ettemme tiedä kauheasti radio-ohjelmien tunnareita. Joidenkin mielestä voi olla hauskaa, että minä olen kuunnellut Yölinja-ohjelmaa, enkä silti osannut biisiä siihen yhdistää. On se minustakin ihan hauskaa. Oikeestaan yyber-hauskaa =)
Back to business. Kierros jatkui Smashing Pumpkinsilla, josta saimme napattua joitakin pisteitä albumin nimistä. Onneksi Mari oli siis paikalla, meidän Smäshäri-spesialistimme. Public Enemykin oli tuttua kamaa, mutta eipä tiietty muuta ku Public Enemy. Viimeinen eka kierroksen biisi oli jotain elektrohöttöä. Siinä sitä ihmeteltiin ja jostain mustan mieleni syövereistä kaivoin esille Jori Hulkkosen, josta irtosi sitten yksi piste lisää.

Joo. Semmonen oli eka kierros. Emmepä juuri päässeet henkseleitä paukuttelemaan, koska nappasimme pisteitä vain 5, ja sijoituimme 8. sijalle. Joukkueita toki oli niinkin paljon kuin 17, ja puolet niistä menee finaaliin. Olimme vähän kiikun kaakun tilanteessa, ja päätimme petrata kakkoskierroksella ja siten taata pääsymme finaaliin.

Toka kierroksen läpsy-drinkki ehti mennä toiseen pöytään. Olisin jälleen tiennyt mistä oli kyse, mutta refleksini taisi olla jo tässä vaiheessa aika jäässä. Okei, varsinainen kierros alkoi mahtavasti! Lopultakin joku tuomari uskalsi soittaa heviklassikkoa, iso hali siitä tuomarille! Pienisuurimies Dio kajautti ilmoille Rock 'n' Roll Children -biisin ja oikeat vastaukset valui paperille nopeammin kuin ehdin kirjoittaa. Toka biisin Moby oli so far out, että ei, eipä tullut mieleen. Väitin, että jos olisimme tajunneet että kyseessä oli Moby, olisi myöskin b-kyssään tullut oikea vastaus, eli Moby Dick. No joo, nämä on tällaisia jos ja jos -juttuja. Kolmosessa tivattiin euroviisutietoa. Hykertelimme jo ennen biisin alkua, että tämä on Looordi! Vaan eipä ollutkaan, naapurimaan orkesteri Abbahan se siellä laulaa liverteli. Jäsenten nimet oli hallussa, vain sen tumman naisen sukunimi oli hävinnyt muistoihin. Euroviisuvoittovuosi meni yhdellä vuodella pieleen. Voi harmi. Nelosen teknohöttö oli höttöä, puhtaat 0 pistettä. Viimeinen Leevi & The Leavings tunnistettiin, mutku se ei riittänyt. Olisi pitänyt tietää biisin nimi ja bändin jäsenet. Eihän me muuta tiedetty ku Gösta. Onneksi Matti ratkaisi Leevi-kompakysymyksen ja tiesi, että eihän se kertaakaan ole Rollossa soitellut. Eipä tainnut soitella kauheasti muuallakaan. Näin.

Nyt oli paha paikka. Jokaisen visailuillan tavoitteena on päästä finaaliin nappaamaan se läsnäripiste. Ja nythän tilanne oli se, että keikuimme siinä pistelistan puolivälissä ja tiesimme, että aika heikosti meni kakkoskierros. Saimme paperit takaisin, jossa koreasti sinisellä tussilla kirjailtu pistemäärä 5,5. Ei hyvin. Hitsi, 10,5 oli kokonaispistesaldomme ja sillä pitäisi finaaliin päästä. Jännitys kohosi kattoon kun tuomari alkoi luetella tuloksia. Viimeiseksi jäänyt joukkue keräsi 1,5 pistettä. Siitä sitten pienin harppauksin sijalla 10 ollut joukkue nappasi 10+. Tässä vaiheessa tuomari mainitsi, että loput joukkueet ovat finaalissa. Ensimmäinen finaalijoukkue oli siis Elizabeth Bathory, sijoituksella 9. Huh huh! Pyyhimme hikeä otsaltamme ja huokaisimme syvään. Tavoite saavutettu.

Finaalikierroksen läpsyä en enää muista. Tässä vaiheessa refleksini ja muistini alkoi ilmeisesti pätkiä suhteellisen kohtuuttomasti. Vaikeasti alkoi varsinainen finaalikierros. Jotain höttöä eetteri puski ulos, oli kuulemma Eurythmics. Jos sen olisimme tunnistaneet, olisi muukin tieto valunut paperille. Mutkun ei. Onneksi kuitenkin tuomari oli ujuttanut visaan toisenkin heviklassikon, tällä kertaa Judas Priestin. Levyjä hän tivasi taas, sekä bändin nimen alkujuuria. Levyjä kirjoittelin paprulle aika montakin, mutta kun vain 4 vaadittiin, suttasin muutaman yli. Ihan varmuuden vuoksi. Judas Priest on ottanut nimensä Dylanin Bobin jostain biisistä, jota emme siis tienneet. Seuraavaksi tuomari tenttasi meitä saamelaismusiikilla. Finaalikierrokselle mukaan tullut Katri raapusti paperille varmoin ottein Mari Boine. Leffaa johon hän on tehnyt musiikkia, ei tullut mieleen. Ja sitten, minun ihmetapaukseni: kysyttiin Mari Boinen viimeisimmän levyn nimeä. Olin jokin aika lukenut uutisen Boinesta, jossa levyn nimi mainittiin. Minulla ei ollut harmainta aavistustakaan, mikä se nimi oli, mutta otin kynän käteen ja kirjoitin jotain, joka osoittautui oikeaksi vastaukseksi! Minä en vain osaa käsittää mistä mielen ulottuvuudesta se nimi pulppusi ulos, se vain tuli. Tämmöstäkin voi siis sattua. Hyvä niin. Finaalikierros jatkui Vivaldilla, ja se Venetsiakin kävi jälleen keskusteluissa, mutta eipä vain päässyt paperille asti. Vuodenajasta kiisteltiin. Mari ja Katri olivat sitä mieltä, että kevät, Matti ja minä puolustimme talvea. Tosin minä jääväsin itseni pois, koska en kyennyt varmaksi mitään sanomaan. Näin ollen, kevät jäi paperille ja oikea vastaus oli talvi. Näinkin siis käy. Viimeinen biisi oli Curea, sen tunnistin. Lullaby on ehdottomasti Curen paras biisi. Musavideon ohjaajaa ei tiedetty, ja bändin perustamisvuosi meni parilla vuodella huti.

Finaalista keräämämme pisteet oli 6-, joka oikeutti meidät sijalle 4. Edellemme kiilasi Perintövero 7 pisteellä. Toistaiseksi joukkue oli kakkonen ja voittajaksi itsensä kamppaili meidän ikinuori Poikakuoro pistein 12-. Onnittelut meijän poijille =) Kova oli visa, tiukkaa vääntöä jälleen. Illan tuomari istahti visan jälkeen Poikakuoron pöytään, johon mekin olimme kasaantuneet siideriä ryystämään ja visasykettämme tasaamaan. Tuomari-Oulalla oli kova ilta, ensimmäistä kertaa kun tuomarinpalikkaa heilutteli. Pieniltä teknisiltä ongelmiltakaan ei säästytty, mutta se kuuluu vain kuvioon. Visa oli hyvä ja monipuolinen. Se oli haastava, mutta onneksi mukana oli satavarma-nakkejakin. Kiitos tuomarille!

Elizabeth Bathory kuittaa.

Keskiyön taikavoimaa!

Elizabeth Bathoryn kokoonpano illalla on mysteeri.

Ellu ylitti itsensä jälleen

Se meijän Ellu kun ei nyt taida millään ehtiä raportoimaan, niin yritänpä tässä muistinvaraisesti muutaman kommentin viime keskiviikon visasta esittää. 

Eka kertaa meinasimme olla kokonaisena oikeana joukkueena visaamassa, mutta Matti-parka jäi pyörimään ympyrää matkalla musavisaan. Mattia olisi kyllä tarvittu. No, eniwei, saimme kuitenkin ensi kertaa mukaamme Marin, joka hienosti tiesi oikeita vastauksia, päätyi ne sitten vastauspaprulle tai ei. Eli, kokis oli Marjo, Elina, Mari ja Satu. Kovasti mukaan himoinneet cheerleaderimmekin eksyivät, kenties samalle polulle Matin kanssa, kuka tietää. 

Illan tuomarina hääri Toistaiseksi-TomTom. Vaikean visan oli kasannut, saimme kiristellä aivonystyröitämme sen minkä kykenimme, mutta eka kierroksen jälkeen olimme kuitenkin ihan tyytyväisiä. Joitakin tiedettiin, joitakin ei. Se Helismaa ja Rautavaara -hässäkkä aiheutti päänvaivaa, ja siinä olisi Matti ollut miehiään vastaamaan. Toisen kierroksen teemana oli joku tyttöjutska, koska kaikki artistit olivat naisia. Jälleen kerran, joitakin tiesimme, joitakin arvasimme. Ihan hyvin kai se meni, koska finaaliin päästiin. Vaikeaa vaikeaa, mutta oli niin virkistävää joutua pinnistelemään äärimmäisyyksiin saakka. Tässähän oli jo ihan taistelun makua. 

Kunnes koitti finaalikierros ja karu totuus paljastui! Minkä mahdottomuuden TomTom olikaan päidemme menoksi keksinyt. Teemana oli Afrikka. Nii-in. Afrikka. Olimme vähän että "joo, nyt kosahti". Eka biisi alkoi soimaan ja pääsin osoittamaan sen oikean ikäni. Juu, olen ollut teini kasarilla, mikä koitui sitten ilmeisesti joukkueemme onneksi, koska saimme jotain ainakin vastattua Afrikka-teemaan. Sitten tuli jotain ihme höttöä, Marjo loistavasti kirjaili paprulle Chemical Brothers, ja siihen olimme kaikki erittäin tyytyväisiä. Mitäs siinä muuta olikaan... nyt en tarkemmin muita muista, mutta paperi palautettiin, emmekä olleet niin toiveikkaita kuin edellisenä keskiviikkona. Pääasia oli, että pääsimme finaaliin nappaamaan läsnäripisteen. 

Tuomari jakoi paperit. Hämmästyksemme oli takuulla suurempi kuin voittajajoukkueen ilo. Pinnistelimme itsemme sijalle 3, mikä ei ollut ollenkaan huono sijoitus. Kausipisteitähän se ei läsnäreitä enempää meille anna, mutta niinku Wohou! Ei me taaskaan oltu niin huonoja ku luultiin. Mutta, voitto meni siis selkäni takana istuneelle Poikakuorolle, tuolle uljaalle dinosaurusjoukkueelle. Pääsinpähän heidän seuraansa istumaan ja ihmettelemään voittojuomien kuplimista. 

Kiva visa oli! Kovasti kyllä saimme tehdä töitä pisteiden eteen. Ei ollut helppo nakki, kuulkaas. Ylihuomiseen.

Huomenna!

Entisenä Poikuoron jäsenenä tiedän heidän harrastavan innokkaasti psykologista sodankäyntiä jo hyvissä ajoin ennen musavisaa. Eipä se mitään, Elizabeth Bathory lähtee manipuloitumatta hakemaan itselleen finaalipaikkaa, josta tähtää himoittuun kuplivaan kultaiseen. Kuuleman mukaan illan kokoonpano on vihdoinkin se aito ja oikea: Marjo, Elina, Matti, Satu sekä ensikertaa parrasvaloihin astuva Mari. 

Jännittävien huhujen mukaan seuraamme voi mahdollisesti liittyä tyrmäävän kannustava cheerleadertrio, mutta varsinaisia taistelijoita tulee olemaan vain sallitut viisi. Tiedoksi siis vastustajille, joita hurmaava joukkovoimamme saattaa häkellyttää. 

Game on!

Ach, victory is ours!

Korkkaanpas minäkin oman blogineitsyyteni kirjoittamalla ihka ensimmäisen visaraporttini armaan joukkueemme menestyksekkäästä illasta. Paikalla olivat vakiojäsenistä minä, Satu, Elina ja Matti. Ellun kaveri Mira liittyi seuraamme myöhemmin illalla. Mari saadaan toivon mukaan porukkaamme tulevana keskiviikkona.

Njoh. Ensimmäinen kierros taisi käynnistyä yksilökysymyksellä, jossa MUISTAAKSENI tentattiin Kotiteollisuutta. Refleksit kun tuppaavat olemaan toisinaan vähän hitaanlaiset, emme ehtineet pöydässä todeta juuri muuta kuin kuuluisan viisikirjaimisen voimasanan kun jossain jo läpsyteltiin. Ensimmäinen kierros käynnistyi pelokkaissa tunnelmissa. Green onions kirjoitettiin ilman ässää, jolloin meille irtosi vain plussa. Tästähän emme pitäneet. Rolling Stone lehden 500 parhaan biisin top 10 -listaa pähkäillessä allekirjoittanut oli hieman jäissä, korkeintaan tuotin epämääräistä ölinää toisten kirjoitellessa järkeviä arvauksia. Lennonin Imagine saatiin oikein. Kiss tiedettiin, Bring the noise samoin ja Wailers. Beck-kysymykset olisivat voineet mennä paremmin. Kaikkiaan saimme ekan kierroksen jäljiltä kasaan 7,5 pistettä. Ensimmäisen kierroksen jälkeen olimme kolmansia. Toistaiseksi toka ja Blues 'n dance kärjessä. Paskemminkin olisi voinut mennä.

Toinen kierros meni jo aavistuksen verran paremmin. Dire Straitsin studioalbumit menivät arvailuksi, R.E.M.in jäsenistä tiesimme vain Michael Stipen. Pet shop boys -kysymykset olivat hankalia, toki Chris Lowe ja Neil Tennant tiedettiin. Fiilikset olivat kohtuulliset. Tokakierroksen jäljiltä pidimme 3.sijamme yhteispointseilla 15,75. Jaettu ykkönen taisi mennä joukkueille Blues 'n dance ja Toistaiseksi. Yksilökysymyksiä 2. ja finaalikierrokselle en muista.

Finaalikierros koitui sitten kohtaloksemme varsin positiivisella tavalla. Historiani Manicsien kanssa on 10-vuotinen, joten täydet pisteet tuli eka tehtävästä. Ellun tietämys nykymusiikista oli tarpeen, kun toisena kysymyksenä oli sitä kirottua hipetihoppia, josta me muut emme tiedä mitään. Snoop Dogg saatiin oikein ja puolikas Dr. Drestä. Queen tiedettiin, mutta murisimme jälleen kerran ikävistä vuosilukukysymyksistä, joita emme kertakaikkiaan saa oikein. Brian May heitettiin bändin nimen keksijäksi, vaan eipä ollutkaan...Freddie prkl.
Satu tunnisti Simple Mindsin, elokuvaksi laitettiin Sex & the City, Breakfast club olisi ollut oikein. Jim Kerr laitettiin bändin jäseneksi, toista emme osanneet edes keksiä. Kolmoskierroksen pisteitä tuli 9,25. Satu virnisteli pahaenteisesti pöydässä tupakkitauon jälkeen, mistä olisi sitten pitänyt päätellä että pirullisen hyvin meni. Enpäs uskaltanut ajatellakaan moista. Mutta. Niinhän siinä sitten kävi, että Poikakuoro oli kuudentena, viides Toistaiseksi, 4. Blues & dance 5,5 pisteellä (joukkueen nimen oikeasta kirjoitusasusta en tiedä). Tokana Avohylly ja meitsit ensimmäisenä.

Kylläpä ne voittojuomat maistuivatkin namilta.

Go Go Go!

Kaksi tuntia Chuck Berryä yhteen putkeen on ihan liikaa. Rokkipapalla on ihan kivoja juttuja ja kaikkea sellaista, mutta joku kyllästymismomentti todellakin ylittyy liian pitkällä rupeamalla. Tajusin myös, että herran tuotanto oikeesti koostuu vain yhdestä biisistä. Siis että jokainen biisi alkaa, kulkee ja loppuu saman kaavan mukaan. Jokaisessa biisissä voi laulaa mukana "go go go, go Johnny go, Johnny B Good". Kyseessä oli siis joskus telkusta tullut Chuck Berry -dokkari.

Musavisaraporttia odotellessa...  

Fight the Powa!

Illalla Musavisa. Toivottavasti joukkueemme saa kohdistettua voimansa oikein. Tsemppiä Meille!

Korkattu on

Eilen sitten korkkasimme käyntiin uuden musavisakauden. Elizabeth Bathoryn kokoonpano kahdella eka kierroksella oli Satu, Marjo ja Elina. Finaalikierroksen alkua odotellessa seuraamme istahtivat Katri ja Matti, jotka antoivat auttavan tietopankkinsa käyttöömme. Joka tapauksessa, Toistaiseksi-joukkueen Pekka oli väsännyt mielenkiintoisen perhe-aiheisen visan.

Eka kierroksen läpsykysymys tuli ja meni niin nopeasti, ettei ehtinyt kissaa sanoa. Joku tyyppi tunnisti bändin Sisters of Mercyksi pelkän biisin alkuininän perusteella. Kivat sille. Alkuläpsyn bändivalinta siivitti tietä varsinaisen kierroksen teemaan, "siskoon". Queens of the Stone Age oli tuttua kamaa. Lehmänkellonsoittajakin olisi tiedetty, tai Marjo olisi sen tiennyt, mutta koska varmuutta ei ollut niin päätimme raapustaa vastaukseksi parhaiten perustellun sellaisen. Ja väärinhän se vastaus sinne sitten laitettiin. QOTSAa seurasi Sirkesalon Aki, hyvin tiedettiin, paitsi että taustabändi jäi taustalle. Ja hitsi kun riemu repesi allekirjoittaneella, kun Stalingrad Cowgirlssit räjähti soimaan! Tuttua kamaa, olenhan tunnustautunut bändin "number one faniksi". Nyykkarit tiedettiin, jopa nimeltä. Tuottaja oli joku-mikä-lie, eikä uusinta levyäkään kukaan meistä ollut ostanut. Viimeinen ekan kierroksen biisi oli taidepläjäys suoraan Pavarottin vatsakummusta. Tyttäret Marjo ja Elina tiesivät kaiken 100%. Hyvä tytöt!!

Eka kierroksen jälkeen jännitti. Miten olemmekaan pärjänneet?! 11 pistettä ja neljäs sija. Ei hassumpaa ei! Päihitimme itsensä Poikakuoron piste-erolla 1+. Mahtavaa!

Toka kierroksen läpsy oli kinkkinen jokaikiselle. Tuomarin piti jopa kehitellä uusi biisi ja kysymys, kun oli niin äärettömän tyhmä yleisö. Harmi vain, että Marjo olisi tiennyt sen Brotherhoodin, mutta pikkasen liian myöhään. Kuka lie veikään sitten sen korvaavan kysymyksen palkinnon, mutta vastaus oli Aija Puurtinen. Toka kierroksen teemana oli "ja sen veli". Sielun Veljet juu, mutta syntikkaheppu meni hyvin kauas oikeasta. Mikä mömmöilijä lie ollutkaan.. Whatever, kakkosbiisin soulfunkhöttö oli höttöä; Clooneyn Georgen leffakin oli väärin. Kolmannessa tuli sitten se kuuluisaakin kuuluisampi virheluku. Tiesin biisin ja tiesin sen ja tiesin sen. Mutta luin kysymyksen väärin. Nii-in, kompastuimme kaikki samaan ikuisuusvirheeseen. Tästä otamme opiksi. Pakko. Tai hajoaa pää. Neljäs, AC/DC. Joo, minä en tiedä mitään kyseisestä humppaorkesterista. Enkä onneksi ollut kuullut uusimman levyn nimeä. Hähää! Viimeinen kysmys oli sitten taas jotain häröhöttöä, ei mitään hajua eikä makua. Bändi tiedettiin, mutta ku sitä ei kysytty.

Kakkoskierroksen tekemistä lisäsi hauska puuhis, jossa tunnistimme veljeksiä nimien kera. Hyvin meni, vain neljä väärin. Kakkoskierroksen jälkeen olimme aika toiveikkaita finaalikierrokselle pääsystä, ja sinnehän päästiinkin. Olimme yhteispisteiden mukaan sijalla 3. Ei hassumpaa, ei edelleenkään hassumpaa!

Finaalikierroksen läpsyä en enää muista. Eipä sillä taida olla merkitystä, koska emme mitä ilmeisimminkään sitä tienneet, koska kukaan ei palkintojuomaa pöytään kantanut. Eka biisi oli Family affair. Ja tästä tuli Satun painajainen! Mietin ja mietin alkuperäisesittäjää, olin 100-varma siitä että omistan kyseisen biisin jollakin levyllä ja jatkoin miettimistä. En niin millään saanut kaivetuksi Sly and the Family Stonea kieleni kärjestä, vaikka kuinka yritin! Harmitti niin että meinasin kaivaa silmät irti päästä! Pori Jazzista sentäs tuli piste. Madonnan sukunimi on kuitenkin se Richie, emmekä pöljät sitäkään hiffanneet. Rammstein, kuka Günther se laulaja onkaan, mitään hajua. Vastasimme "Rammsteinin laulaja" kun laulajan nimeä kysyttiin. Ei riittänyt pisteeseen se. Tuli Lenny Kravitzin vuoro. Elina kunnostautui Lenny-asiantuntijana, mistä olimme kiitollisia. Se vain, että minä tyhmä taas kirjoitin jotain aivan väärää johonkin aivan väärään, eikä kukaan sitä sitten kyseenalaistanut. En edes minä. Siinä menetimme puoli pistettä. Jukkapoika päätti finaalikierroksen, emme tienneet Torniota, emmekä tienneet sitä, että hänellä on 3 lasta. Niin se vain menee.

Finaalissa tipuimme. Kalastimme 7,5 pistettä ja olimme jaetulla 8. sijalla. Jos emme olisi tehneet muutamaa huolimattomuusvirhettä finaalikierroksella, olisimme saaneet sijan 4. Tästä on oikeesti kuulkaas tyttäret otettava opiksi. Ensi kerralla tiedämme miten toimitaan. Ja onneksi meitä on myös enemmän, toivottavasti täysilukuisena. Tästä jatkamme.

Musavisa, oi armoitettu. Hauskaa oli, vaikka etukäteen olin vähän ajatellut, että tuleekohan ikävä vanhaa tuttua kotoista, ah, niin jykevää Poikakuoroa. Vilkuilin välillä pöytään, että millä mielellä siellä pelataan. Onko kasvoilla tietävä ilme, hämmästynyt ilme, täysin kuutamolla ilme? Nyt uutta viritystä peliin tuo myös se, että DeadParrootsin se-pitkä-tyyppi, siirtyi pelaamaan Poikakuoron riveihin. Kuulemma osaa ainakin kirjoittaa. Onneksi siellä on kuitenkin Inksu jatkamassa urhoollisesti Poikakuoron ainoan naisen paikkaa. (Se on muuten ihan mukava paikka).

Mutta mukavaa oli ja ihan uusilla jutuilla nyt mennään! Meidän ikioma uusi Elizabeth Bathorymme päättää raportin tähän.

All aboard?!

Elizabeth Bathory. Idea uudesta joukkueesta lähti prosessoitumaan viime keväänä. Lopullinen päätös eli piste iin päälle tuli loppukesällä, jolloin minä, Satu, päätin jättää pelipaikkani pitkäikäisen dinosaurusjoukkueen riveissä. Liittolaiseksi löysin Marjon, jonka kanssa ideaa alettiin työstämään enemmän.

Joukkueen nimi löytyi jostain pimeän mielemme uumenista, kun etsimme jotain kiehtovaa yhteisistä kiinnostuksen kohteista. Molemmat kun olemme hurahtaneet erilaisiin mytologioihin ja muihin jännittäviin asioihin, oli Elizabeth Bathory juuri oikea valinta.

Elizabeth Bathoryn kokoonpano on vielä jonkinlaisessa käymistilassa, mutta näillä näkymin olemme sallituissa rajoissa. Mukana ovat Elina, Mari ja eilen kiinnostuksestaan osallistua Elizabeth Bathoryn toimintaan ilmoittanut Matti. Meillä on kaiken lisäksi pitkä jono roudareita ja bändäreitä, jotka kykenevät tuuraamaan joukkueessa aina tarvittaessa. Yhteistyö toimii.