Varjona kävimme varjojen yöhön

Illan tuomarina Kutos-Yatzyn Pete, kokoonpanonamme kaikki joukkueemme vakijäsenet, ts. Elina, Satu ja allekirjoittanut sekä ilahduttavasti jo toista kertaa tänä keväänä vierailevat tähdet Riikka ja Andrea. Paikkaa tuskin tarvitsee mainita. Siinäpä lähtökohdat viime torstain (eli 29.3.) visailuun.

Ensimmäisen läpsybiisin soitua jo hyvän matkaa ilman arvauksia, Pete tuskaili mikkiinsä, miten hänen pitämiensä visojen läpsyt tuntuvat aina olevan niin vaikeita tunnistaa! No, ehkei sentään ihan aina, mutta itsekin muistelen hämmentävän usein vastaavia tilanteita niissä kokeneeni! Mistä lie johtuu, siitä voisi spekuloida paljonkin, mutta enpä tee sitä ainakaan tässä. On kuitenkin merkillepantavaa, että parissakin läpsyssä tuomarimme joutui jopa vaihtamaan varabiisin ensin soineen tilalle, kun tunnistamisia ei meinannut tulla, mikä on melkoisen harvinaista. Läpsyjä myös kysyttiin tuplamäärä normaaliin kolmeen verrattuna (mistä on muodostumassa Peten kannatettava tavaramerkki) ja jälleen on aika tehokkaasti unohtunut, ketkä niitä vei.

Mutta se siitä aiheesta, sitten itse visaan, mikä on kuitenkin tämän(kin) tekstin pääpointti. Heti alkajaisiksi kajahti tutunkuuloinen veisu ilmoille ja Satu pääsi laittamaan faktaa paperille: eli CCR ja "Who'll stop the rain". Onnistuin arvaamaan oikein, että John Fogerty on tulevana kesänä Järvenpään Puistobluesin pääesiintyjä, mutta hänen v. 2006 live-albuminsa nimi "The Long Road Home" jäi arvaamatta. Jos kelpo alun ansiosta tuudittauduin hetkeksikään uumoilemaan, että kyllä me tämä kierros tyylillä kotiin hoidetaan, niin väärässäpä olin: johan nimittäin seurasikin jo vaikeuksia, kun tunnistamatta jäi niin Millencolin, Agnes Obel kuin myös Haunted. Eli jotain Ruotsi-punkia, "pianonpimputusta" ja metallibändi, jonka laulaja kuulosti äkkiseltään maallikon korvaan In Flamesin vastaavalta. Viimeisimpään päädyttiin tosin lopulta veikkaamaan Entombedia, mutta kun ei niin ei. Oheiskysymyksistäkin vain puolikas piste Millencolinin biisin nimestä. Noteerattava seikka sinänsä, että kaikki kolme ovat pohjoismaista. 1.kierroksen pisteemme vaivaiset 2,5 ja jaettu 6.sija.

Ennen toisen rundin alkua vierailevat tähtemme ilmaantuivat Yhtiölle; ei muuta kuin juomaa pöytään ja istumaan, olkaa hyvät! Sitten jatkettiin. Ensimmäinen artisti sattui hyvin omalle kohdalle. Tuttu vihainen räppärihän se siellä haukahteli eli Steen 1 biisillään "Kastimerkki" (kyseisen biisin kohdalla voidaan tosin puhua pikemminkin rapmetallista kuin rapista). Hänen Varasta Pomolta -levynsä kappaleista musavideo oli kuvattu "Carosol Kidistä" eikä "Terroristista". Esikoisromaanin "Hullu Klovni" nimestä kuitenkin piste. Wilco biiseineen jäi taas tiedon tuolle puolen, mutta kannattipa Elinan arvata, että paria heidän biisiään on kuultu Volkswagenin mainoksissa. Ja tulipa taas todistettua, että joskus näissä karkeloissa voi ansaita pisteitä myös kysymyksistä, jotka liittyvät musiikkiin korkeintaan välillisesti! Norah Jonesia koskenut live-cover -kohta ei sen sijaan tuottanut tulosta. Sitten kuultiin vaihteeksi nykymetallia (tai joidenkin määrittelyjen mukaan nuoriso- ja/tai tusinametallia) Machine Menin muodossa, kuka näitä oikein erottaa toisistaan eli lukemattomista vastaavista? Harvemmin ainakaan kukaan meidän pöydässä, ei nytkään. Seuraavana soinut obskuurinkuuloinen post-rock-kappale - joka osoittautui God Is an Astronautiksi - ei helpottanut tuskaamme, päin vastoin. Kahden ekan kierroksen yhteispisteemme olivat 5,5 ja kun ne tuottivat 9 joukkueen joukossa yhä vain jaetun 6.sijan, kävi kuten osasimme jo pelätä: ensimmäistä kertaa tällä kevätkaudella Varjofinaaliin tiemme kävi. Toisaalta kovin helppoa ei ollut kellään, mistä kielii se, että johtaneenkin ryhmän pisteesaldo oli heikohkosti 9.

(Varjo-)finaalikierrokselle (koska meillä ei tässä visassa enää panosta ollut, käyn kierroksen läpi melko tiivistetysti): Neurosis-yhtyeen Steve von Till jäi tunnistamatta, samoin biisinsä originaaliesittäjä Nick Drake. Yhtyeensä kävi 2009 visiitillä Tuska-festareilla ja Ruisrockissa, ei pisteitä. Mutta Brian Enon seesteinen "By this river" tuli sentään tunnistettua. Mies on säveltänyt Windows 95:n käynnistysäänen, joka saatiin myös jopa arvattua. Toki tämän pienen onnistumisen jälkeen päästiin taas nykymetalliosastoon, joka tahtoo tuottaa aina vaikeuksia. Elina kuitenkin onnistui tunnistamaan bändin Insomniumiksi, joten yllättävän vähän tällä kertaa. Ovat kuulemma tässä kuussa mukana Paradise Lostin (anyone?) kiertueella. Lopuksi soi vielä The Stance Brothers, jota ei kyllä tiedetty, mutta "Teddy Rok" Mäkynen on työskennellyt Johanna Förstin kanssa projektissa nimeltä Jo Stance, joka toi lohdutuspisteen puolivahingossa. En tiennyt tuollaisesta projektista mitään, mutta kun Elina luki Förstin nimen paperista, ajattelin ääneen tuota jostain sattumalta lukemaani Jo Stance -nimeä, jonka luulin olevan vain Förstin taiteilijanimi ja kannattipa ajatellakin näemmä. Varjofinaalin pistesaldomme kolme pistettä, jolla oltaisiin lyöty kaksi finaalijoukkuetta, mutta turha jossitella. Se oli meille varjojen yö ja sillä hyvä.

Kiitos Petelle, tuolle läpsyjen erikoismiehelle(!), ja onnittelut voitosta Elskuille, jotka voittivat jo kolmannen kerran peräkkäin ja ovat päässeet harmiksemme taas pirunmoiseen vauhtiin! Kohti kiirastorstain kiirastulia tiemme käy!