Saanen kertoa mitä tapahtui

Kevätkauden kolmanneksi viimeisen musavisailun lähtöasetelma oli meidän noitakuorolaisillemme hivenen haasteellinen. Kun Satu oli jyskyttämässä tuomarinnuijaa eikä tuuraajia nytkään ilmaantunut, läksimme taistoon Marjon kera duona. Olimme kuitenkin visaan lähdettäessä kausipistetilanteen kärkipaikalla (joskin neljä joukkuetta ihan tuntumassa), joten panosta riitti. Avausläpsystä ei ole enää muistikuvaa, koska ainakaan meidän pöytään se ei tullut. Ensimmäinen kierros, jonka teemana elämä, lähti melko lupaavasti käyntiin tiedettyämme pääosan No Doubtin It's my life -kysymyksestä, joskin musavideon lahtauskeinot menivät arvailuksi. Sitten kuitenkin siirryttiin lähinnä raskaan musan jyystöön, josta saatoimme arvata koituvan meille indiepop- tai mikälienörteille vaikeuksia ja niinhän niitä seurasikin, tunnistamatta kun jäivät niin Slayer, 3 Doors Down kuin myös Anthrax. Ja sitä heikompaa kun yhdestäkään ei jäänyt oikein edes jossiteltavaa. Pari hajapistettä saimme vain räävittyä kahdesta ensinmainitusta. Omaan tiedonpuutteeseni tympääntymisestä esimerkkinä käy kohta, jossa kysyttiin, miltä levyltä Anthraxin visassa soinut biisi oli. Vastasin siihen piruuttani "Always look at the bright side of life" kierroksen teemaan ja läpsyssä soineeseen tuttuun Python-biisiin viitaten. Niin pihalla olin/oltiin siinä kohtaa. Tämä surkea saldo näkyi karusti kierroksen pisteissä oltuamme siinä nimittäin - ei enempää eikä vähempää - kuin jumbopaikalla 6 pisteellä! Ei kovin hohdokas alku siis.. Kärjessä yllättäen Kream team ennen toista yllättäjää eli Punaista. Seuraava läpsy taisi mennä Poikakuoron Jounille ja sitten käynnistyi toinen kierros teemanaan loogisesti kuolema. Ja aika kuolemankielissä tälläkin kierroksella kyllä oltiin. Allman Brothersit muuntautuivat meillä Creamiksi ja sitä myöten oheiskysymyksetkin menivät metsään. Slipknotin sentään edes Marjo tunnisti ja Sounds (toki se ruotsalainen Sounds siis) tunnistettiin yhdessä, mutta oheiskysymyksissä jäi niissäkin osittain uupumaan. Sitten taas Meshuggahin suhteen oltiin kollektiivisesti hakoteillä, joten eipä ollut menestyksessämme juuri hurraamista edelleenkään. Kaksi avauskiekkaa tuottivat meille huikaisevat yhteispisteet 11, joilla nousimme jopa toiseksi viimeiseksi. Finaalipaikasta ei tarvinnut haaveillakaan, joten aika katastrofaalinen oli suoritus kovien panoksien koitoksessa. Piikkipaikalla oli tässä vaiheessa yhäkin yllättäen Kream team. Vaikkemme finaaliin siis päässeetkään, niin varjo-sellaiseen kumminkin toki otettiin osaa. Ennen finaalikierroksen alkua sain läpsyssä itse lohdutuspalkinnon Dracula-biisin tunnistamisesta. Itse kierroksen teemana oli ikuisuus, joten varsin mahtipontisia teemoja Satu viljeli. Alkajaisiksi homma jatkui osaltamme tuttuun tapaan, kun Nikki Sixx -kysymys tuotti vaivaiset puoli pistettä. Evanescencen osalta Marjo hoiteli meille oikein edes esittäjän ja biisin. Tämän jälkeen sen sijaan koitti huippuhetkemme tässä visassa, kun Iron Maiden -kohta meni täydellisesti. Tästä bändistä kysymistä osasin jotenkin Satulta odottaakin eikä tarvinnut pettyä. Onnistuin jopa muistamaan perusteellisen laskeskelun avulla poppoon studioalbumien lukumäärän. Lopuksi saatiin vielä Oasis kaivettua viimeisen biisin esittäjäksi ja biisi "Live forever" meni sekin puolittain oikein. Bändin alkuperäisnimeä ei sen sijaan muistettu ja sankarien kotikaupunkikin vaihtui Manchesterista virheellisesti Liverpooliksi, vaikka Marjo olisi kyllä laittanut tähän oikean vastauksen. Se ei kuitenkaan allekirjoittaneelle kelvannut ja tämä typeyyteni arvatenkin vitutti itseäni jälkikäteen. Oasis-raidan inspiraationa ollut Rollarien "Shine a light" jäi myös tunnistamatta. Kaikesta huolimatta, paljolti Maiden-tietouden ansiosta, saalistimme varjofinaalista 12 pistettä ja kun varsinaisen finaalin tuloksia ynnättiin yhteen, havaitsimme hämmentyneenä että saldomme olisi tuonut siinä joukossa peräti kakkossijan vain puolikkaan pinnan Poikakuoroa perässä. Tyypillinen tilanne sellaisina kertoina, kun joskus tiputaan varjoon, että vasta se menee noinkin hyvin, mutta liian myöhään tämäkin kausipisteiden kannalta. Satun ansiosta tuomarointipiste kuitenkin saatiin, joten edes jotain. Kuten tuli jo epäsuorasti mainittua, Poikakuoro siis sai lopultakin kauden avausvoittonsa ja itse finaalissa toisen paikan jakoivat todelliset yllättäjät Kream ja Punainen eli hieman vaihtelua kärkipäähän saatiin. Kausipisteissä tämä aiheutti sen, että menetimme odotetusti kärkipaikan tämänkertaisille voittajille. Saumat sen takaisin valloittamiseksi ovat silti yhä olemassa, joskin ohuet, koska tulevan visan tuomaroivat Satu ja Marjo yhdessä ja yours truly tulee todennäköisesti olemaan silloin aika pinteessä, ainakin jos tuuraajia ei löydy. Sen jälkeenhän onkin sitten enää kausifinaali jäljellä. Joka tapauksessa voimme todeta metalliosaston nujertaneen meidät tällä kertaa. Onnittelut poikakuorolaisille ja kiitokset Satulle kaikesta huolimatta! Ja pian osa 9.