Raportointivuoronihan se jälleen on, ja perinteiden mukaan olen jättänyt kirjoittamisen jälleen niin viime tinkaan, että sietäisin saada musiikkikidutusta vaikkapa Popedalla.
Niin, siis koska kirjoittamiseni viive on tällainen, en luonnollisesti muista mitään minkään kierroksen läpsyistä. Heitänpä, että ne menivät joko Satulle tai Poikakuoron tai meidän Jounille.
Ensimmäisen kierroksen käynnisti osaltamme Satu, joka hoksasi M-peoplen Don't look any furtherin. Kysymyksen muut kohdat arvasimme mielestämme hyvin, mutta tuomarin mielestä huonosti. Mick Hucknall ja Simply Red eivät kelvanneet Oulalle, vaan Dennis Edwards ja Temptations. Kakkosbiisiksi laitettiin vakio hipetihop arvauksemme Tribe called Quest. Ainoa kakkosesta oikein tullut kohta oli kumminkin b, jossa kysyttiin kenen biisiä sämplättiin. Varovasti heitin Herbie Hancockin, joka sitten olikin oikein.
Kolmonen meni hyvin, Apollo 440:n Ain't talking 'bout dub oli hyvin hallussa, tosin albumi ei mennyt aivan putkeen. Olen aina pitänyt sekä Van Halenin alkuperäisestä kappaleesta. Siitä tulee...hmmm...turvallinen olo? Hyvä olo? Tämä tunnustus ei liene niin nolo kuin se, että pidän myös tästä ja tästä.
Nelonen ja vitonen meni kanssa mukavasti Jounin ja Satun takoessa pisteitä pöytään. Electonicia ja Stray Catsia siis kysyttiin. Pisteitä tuli ekalta kierrokselta 15.
Toinen kierros ei mennyt lähellekään ensimmäisen tavoin. Arvailuja pudoteltiin sinne tänne, sentään joka kohtaan saatiin jotain enemmän tai vähemmän surullista. Mainitsemisen arvoista tältä kierrokselta on kakkoskysymys, josta saatiin puolikas piste tunnistamalla Dolly Parton. Se ei yksinään riittänyt, sillä kappaleessa lauloi myös mies. Arvauksemme Kris Kristofersson ei tuonut meille pisteitä, mutta hymyä riitti, kun kuulimme että oikea vastaus olisi ollut Sylvester Stallone. Noh, enpä olisi arvannut.
Keskustelua pöydässämme herätti nelosbiisinä soinut Foreigner ja biisi Urgent. Sekoitimme tämän Journey-bändiin. Kierroksen viimeinen kappale toi elävästi mieleen ne kaikki kerrat, jolloin Oula on tuomaroinut visoja, ja olemme joutuneet toteamaan, että israelilainen psykedeelinen trance ei ole meidän alaamme. Se tuska, se tuska. Tiukkoja niinkuin Jamon visat. U96 ei siis ollut oikea vastaus, eikä tekno ollut genre. LoL!
Ykkös- ja kakkoskierrosten yhteispistemäärä oli sen verran mukava, että olimme kolmannella sijalla, kakkosena Esso Corner ja ykkösenä Poikakuoro.
Jätänkin teidän arvattavaksenne tämän blogikirjoituksen vihjeiden perusteella, mikä bändi aloitti finaalikierroksen. Enpä kerro, mutta lähes täydet saatiin. Toinen biisi oli Testamentin More than meets the eye, meidän paperissa sen sijaan luki Venom - the Eye. Samanlainen menestyksen puute seurasi meitä myös muihin finaalin kysymyksiin, jotka toivat meille vain muutamia hajapisteitä. Vieraileva staramme & sankarimme Petrus oli jälleen mies paikallaan. Kierroksen viimeiseen kysymykseen saatiin Peten ansioilla b-kohtaan Tori Amoksen Precious Things. Muuten ei olisi herunut sitäkään kahta pistettä, mitkä ynnättyinä muutamiin hassuihin puolikkaisiin tekivät yhteensä kuusi. Eli finaalissa jäimme odotetusti kauas kärjestä Esso Cornerin kanssa. Voiton vei yllättäen Elsku Mäy mäy, oletettavasti Arin tietämyksellä Popedasta ;)
Kitoos ja nähdään huomenna.
keskiviikko 23. maaliskuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Enhän mä ees tiennyt että se oli Popedan versio, luulin Paten soolovedoksi 80-luvulta... sitäpaitti Popeda oli joskus kova rokkibändi! Ainakin yhden (Kaasua) levyn verran. Mutta Testament, se se oli jotain!
Ai miten niin yllättäen? :P Noitakuoro valmistautuu vaan maalaamaan pääsiäismunia...
Noitakuoro laittaa plöröt porisemaan ja tekee uuden luudan elskujen päänahoista.
Haha! Voipi hyvinkin olla, mullahan on tapana muutenkin kyykyttää omaa joukkuetta visoillani.
Judge Dredd!
Heittosi osui Marjo sikäli oikeaan, että minä tosiaan vein yhden läpsyistä. :) Eikä noissa linkittämiesi biisien diggailussa mitään noloa ole ja tuosta WASP:in biisistä pidän itsekin.
Ja samaa mieltä Arpan kanssa muuten siinä, että ainakin vanha Popeda oli parhaimmillaan kova bändi, helkkaristi parempi kuin vaikka joku Hurriganes. Alkuaikojen Popeda oli vähän kuin olisi Motörheadia kuunnellut ja jos on pitänyt sen ajan Moottoripäistä, niin mikäs siinä.
Ja Patessa on sentään laulajana karismaa, jossain Remussa ei paskan vertaa.
Huh, kun näitä viimeaikaisia raportteja on lueskellut niin väliaikainen eläköitymiseni visasta ei ole ollut lainkaan huono ajatus, enhän mie olis tienny nuista yhtään mittään!
Lähetä kommentti