Vaikeutta

Muutama visaraportti on jäänyt tekemättä, olkoon niin. Naputtelen silti viime viikon visan kuulumiset. Eli, tuomareina Punainen Lokakuu Stress Relief -joukkueen pojat. Jos jossain niin tässä joukkuenimessä on mielikuvitus päästetty valloilleen! Mahtavaa :D

Elizabeth Bathory pelasi täysilukuisena joukkueena, ainakin pari ensimmäistä kierrosta. Eka kierros meni kohtalaisen hyvällä menestyksellä. Saimme pari viime hetken arvausta täysin nappiin, mikä aina tuota kylmää sieluamme lämmittää. Joka tapauksessa kierroksella kuultiin artisteja nimeltä Genesis, Mastodon, Dusty Springfield sekä Gary Numan. Genesis meni täysin nappiin, allekirjoittaneen ja Elinabethin yhteistyöllä. Heavypläjäys jäi arvailuksi, mutta viime hetken arvaus Mastodon osui kuin osuikin oikeaan. Dusty Springfield tiedettiin, mutta biisi Windmills of your mind on kuulemma kuultu vuoden -68 leffassa The Thomas Crown Affair, jonka pääosan esittäjiä emme saaneet kohdalleen. Gary Numan päätti eka kierroksen, joka taisi olla Jounibethin alaa. Tässä on tietysti mainittava Marjon hieno alitajunnastaan kaivama tieto Moog-syntetisaattorin kehittäjästä eli kyseessä oli herra nimeltä Robert Moog. Loistoheitto! Eka kierroksen jälkeen sijoituimme toiseksi 9 pisteellä.

Toisella kierroksella kuultiin supergrouppeja. Red Hot Chili Peppers soi ensimmäisenä. Yhtyeen rumpali Chad Smith on päässyt Guinnesin ennätyskirjaan maailman suurimman rumpusetin omistajana, hän ei ole maailman pisin rumpali, kuten arvailimme :D Seuraavassa bändissä oli liikaa tuttua ääntä, ja tunnistin sen Jack Bruceksi, josta sitten aukesi muutkin vastaukset. Paitsi että kuultu kokoonpanon nimi (BBM) jäi biisineen päivineen tiedottomuuteen. Kolmas oli joku jota ei tiedetty, kuten myös neljäs. Näistä ei tullut edes hajapisteitä. Kakkosen päätti kuitenkin Them Crooked Vultures, ja sitä myöten muut vastaukset. PIsteitä yhteensä 7. Siirryimme finaalikierrokselle. 

Finaali olikin sitten "from far and beyond", ainakin meille. Hajapisteitä tuli 2-. Mainintana tietysti, että emme tunnistaneet yhtäkään soitettua artistia, paitsi Jonna Tervomaan. Finaalin hieno viimeinen arvaus oli Deep Purple, jota oli vastaus viimeisessä kysymyksessä, jota kuultu artisti lämmitteli vuonna 2006. Vaikeavaikea ja vaikea kierros. Menimme pöydän alle häpeämään viinitahroinemme.

Paras soundtrack ikinä!

Eipä vissiin.

(Missäs viipyy raportit kun tänne pitää väkisillä jotain elämää vääntää??)

MuzViz Tonight!

Ulkoisia hidasteita, musatriviaa, mutta kuumaa juomaa terästeellä tai ilman!

Repikääpä tästä...

Hanson on ehta indie-bändi. Siis sitä liukuhihna/kvasi-indietä tämä ei ole, jossa kaikki bändit kuulostaa ihan the Killersiltä tai miltä tahansa post-punkista vaikutteet repineeltä rock-bändiltä vuodelta 2005. Eih. Poijaat levyttää oikeasti pienelle levyfirmalle (siis omalleen). Musakin groovaa ihan ok. MySpacessa testasin! Tehkää tekin niin ja ihmetelkää kanssani, miten Taylor (kuvassa keskellä, NAM) voi edelleen kuulostaa samalta kuin 1998. Sehän on Peten ikänen. Wau.

tik taK tik tAK tik TAK tiK TAK tIK TAK TIK TAK

Voimakuva

Kenen joukoissa seisot?

Täällä taas.

Kauppayhtiön pöytään istahti pitkästä aikaa (uus)vanha Elizabeth Bathory eksyneiden karitsojen hapuiltua hetkisen aikaa maailmalla. Palasin viiden viikon "työmatkalta" Sodankylästä ja maailmanmatkaaja-Mari puolestaan yllätti läsnäolollaan kaikki liittymällä joukkueeseen vierailevan staran ominaisuudessa. Tuomarina toimi Poikakuoron Mikko.

Kierros starttasi yllättäen M.I.An biisillä Bucky done gun, mikä oli hauska sattuma, sillä olin aiemmin päivällä poiminut työpaikaltani kirjastosta kyseisen levyn mukaani. Poliittinen neitonen on kotoisin Sri Lankasta/Briteistä ja moniosaajana taiteillut levynkantensa ihan itse. Sitä emme tienneet. Sahara Hotni...eikun siis the Donnasin Take it off pärähti kajareista seuraavana. Tyttöjä lämppäsi Helsingin Tavastialla Remu & the Hurriganesin sijaan PMMP, Aku Ankassa Duo Pömppönäkin tunnettu bändi.

Silver Bullet edustaa itselleni suurta tuntematonta, joten paperille päätyi Arcade Fire. Nolla pointsia kolmosesta, samoin nelosesta. Mark Lanegan osui viimeisessä kohdassa oikeaan, samoin PJ Harvey, joka ei muuten koskaan ole Suomessa käynyt. Heitimme paperiin, että keikka olisi ollut Suomessa 2004...

Noh, ei paha. 5,5, pisteellä aloitimme kakkoskierrosta ilman väreillessä jännitystä ja ainakin minun osaltani valkoviinihöyryjä. Vintage punks olikin Jounin kierros, muut saatoimme keskittyä lähinnä Jounin häiritsemiseen. X-Ray Spexit ja Ebba Grönit suorastaan kirjoittivat itsensä paperille Jounin välityksellä. Kasikohta oli kaikille sen sijaan tiukka paikka, ja arvailimme paperiin kaikki väärin. On jotenkin sympaattista, että punk-bändissä soittanut tyyppi pamputtaa rumpujen sijaan nykyisin kriminaaleja...melko oikeistohenkistä.

Slitsit biiseineen tulivat minun näkökulmastani paperille jälleen mystisesti itsestään. Vaan I heard it through the grapevine onkin Smokey Robinsonin biisi alkujaan, kun me veikkasimme Marvin Gayea. Kierroksen viimeinen kohta oli itselleni ajankohtainen, sillä olin juuri kuunnellut töissä 22 Pistepirkon tuotantoa. Eli kolme pointsia kiskottiin, mutta häiritsemään jäi 5 pisteen bonuskysymys, jossa kysyttiin Pirkkojen kitaristin lempinimen kirjainlyhenteen (PK) alkuperää. Arvattiin siis utajärveläistä paikallispubia, mutta pikkukersa olisi ollut oikein.

Yhteenlasketut pisteet ensimmäiseltä ja toiselta kierrokselta veivät meidät ykkössijalle. Tässä välissä joukkueemme pöytään istuutui täysin yllättäen Mattibeth. Kannut tiskiin siis, niinkuin ennen vanhaan! Finaalikierroksen ajaksi Mari siirsi tuurausvelvollisuutensa Matille. Ilimaseksi ei meänkhän pöythän istuta, jumaliste.

Finaalin ensimmäinen kysymys meni arvaillen (väärin). Ellubeth, tuo millenniaalinen verenimijämme, toi pisteitä pöytään Buffy-tietämyksellään. Yritimme kovasti muistella That 70's shown tunnarin esittäjää, emmekä lopulta saaneet mitään paperille. Myös kappaleen nimi meni vähemmän vahvasti, eikä pisteitä lopulta tullut veikkauksestamme "Hangin' out".

Tenavat-kysymys oli täysin muiden heiniä, sillä itse en koskaan ymmärtänyt kyseisen sarjakuvan/piirretyn neroutta. Kohdasta tuli hyvin pisteitä siitä huolimatta, että emme tienneet tunnarikappaleen säveltäjää ja teimme lisäksi vielä perinteiset, eli unohdimme vastata yhteen kysymykseen. Grande Finalen viimeinen kappale oli melkein meikäläisen alaa vanhana MSP-fanina, Suicide is Painlessin tietämisestä irtosi puolikas piste. Kappale oli M*A*S*H-sarjan tunnari. Pääosan esittäjien nimistä ei ollut kenelläkään tietoa, mutta olihan tuo tyhjää parempi.

Ilta käynnisti osaltani musavisan syyskauden ja oli mukava nähdä vanhoja ja tietysti meidän uusia tyyppejä, eikä kakkossijakaan lainkaan pahalta tuntunut. Se tapahtui häviämällä reilusti Elsku mäy mäylle, eikä kyse ollut pisteen puolikkaista. Onnea voittajille ja kiitos tuomarille visasta! Pian taas uusiksi.