Don't hassel the hoff!

Muistaakseni ajattelimme ennen Kaivattujen visaa, että meillä tulisi menemään viimeisen päälle muikeasti. En niinkään ollut varma oman panokseni riittävyydestä, mutta luottamus minun ja Satun kommuuniaivoon oli suuri.

Enpäs muista, mikä oli ensimmäisen kierroksen läpsy, mutta ensimmäisen biisin esittäjäksi arvailimme Marvin Gayen, huti meni. Biisin nimen saimme oikein, eli Ain't no love in the heart of the city. Satu rustaili paperille Whitesnaken ja David Coverdalen, rock'n roll mama! Toinen kappale osui hyvin niin minun kuin enemmistön muidenkin osallistuneiden tietämykseen, täydet pointsit. Täydet vedettiin myöskin kolmosesta. Neljäs ei sitten kovin vahvasti mennytkään Stevie Ray Vaughania veikkaillessa. Jonny Langhan se siinä kukkoili. Ikäisekseen varsin kypsän kuuloinen poikalapsi. Sentään saatiin oikein biisin nimi Lie to me. Elokuvaksi laitoimme Ford Fairlanen, mutta oikein olisi ollut Blues Brothers 2000. Kierroksen viimeiseen kohtaan Satu kirjoitti ansiokkaasti Madonnan, biisihän oli Love don't live here anymore. Ja pitihän se sinne laittaa. A-kohtaan nimittäin, vanha kuoma, da Hoff! Baywatch ja Ritari Ässä eivät menneet aivan nappiin. Ensimmäisen kierroksen saldo oli kaunis luku 15 pointsia, mikä oikeutti meidät vielä siinä vaiheessa visaa toiseen sijaan.

Toinen kierros käynnistyi arvausleikillä, biisistä irtosi puolikas piste sentään. Taas legendaarinen "olisintiennytjosvaanolisinmuistanutämäntuonjavielätuonkin" -hetki koettiin viimeistään tuomareiden käydessä läpi oikeita vastauksia. Noh, Traveling Wilburys oltaisiin siis saatu paperille, jos maailmankaikkeus olisi ollut sallivaisempi. Vaan ei ollut. Seuraavaan kysymykseen veisteltiin Juice, pisteistä siitäkin huikea ykkönen, samoin kolmosesta. Nelosessa tuomaripari paljasteli omia musamieltymyksiään Yön muodossa, meille siitä herui hekumalliset 2 pointsia.

Ei tosiaan ollut juhlinnan paikka EB:n tyttöjoukkueessa vieläkään, kakkoskierros kun toi meille surkeat 5 pistettä. Ei finaalipaikkaa. Meinasin jo jäädä Elskujen pöytään, mutta väsymys vei voiton ja kirmasin kotiin.

Kiirastorstaina taisi loppua joukkueemme ainainen tuska pöytämme tyhjistä tuoleista. Tervetuloa verevään joukkoomme, Jouni!

Iloa arjen synkkyyteen

Smell like a man, man! xD

???

Oliskohan jo aika siirtyä eläkkeelle?

Voimakuva

Shining for tonight

Muistoja pukkaa

Henkilökohtaisen musiikkihistoria -painotteisen viikon rohkaisemana julkaisen nyt Satun Kasarikornerille pienen vastikkeen. Pidemmän tauon jälkeen innostuin jälleen kuuntelemaan vähintäänkin kiisteltyä musiikkimaailman erikoisuutta eli Marilyn Mansonia. Olen ollut fani varsin nuoresta iästä saakka, kun muut ikätoverini luukuttivat Spice Girlsiä ja Backstreet Boysia, meillä kotona soi "Smells Like Children". Luettuani lahjaksi saamani söörin elämkerran lähes yhdeltä istumalta, en voinut kuin todeta, että raja neron ja hulluuden välillä on hiuksenhieno... Tässäpä aikajanallisesti muutama lemppariralli..



Shock Rock 1

Shock Rock 2

Shock Rock 3

A trip down to memory lane..

Tänä torstaina ihastuttava Bathory -triomme istui pöytään odottamaan oikeamielisen Elskujen TuomArin jakamaa lakia ja oikeutta! Rockmusiikkitaustastaan tunnettu herra vilautti visassaan valittuja paloja vaikutuksen tehneistä bändeistä ja tsipaleista joukkueiden pähkäiltäväksi.

Ensimmäinen kierros menikin Satun ja Marjon tiedoilla, allekirjoittanut päätyi heittelemään arvauksia ja mm. kumoamaan oikeita vastauksia väärinä (ks. kysymys nro 3). Eka biisi oli Sweetin Wigwambam, julkaisuvuodesta oli kinaa ja vastauksemme heittikin parilla ylimääräisellä, oikea vuosi oli 1972. Leffatrivian vastauksen oli Wayne's World +Ballroom Blitz. Mikko Alatalo herätti huumoria, Syksyn Sävelen sööri on voittanut 4 kertaa ja hän on toiminut laskettelunopettajana.
Deborah Harryn "Rush, rush" rustattiin oikein, leffaksi emme tienneet Scarfacea ja vaikka Marjo heitti ilmoille H.R Gigerin, me Satun kanssa olimme tooooooosi fiiliksissä Andy Warholista. Pah!
Viimeisen kysymyksen Rainbowsta Satubeth kynäili täydellisesti oikein ja ekan kierroksen pistesaldona nökötti 12-.

Toisen kierroksen aloitti kunnon härötilutus, johon veikkasimme Malcolm McLarenia, vaikka nakkasin ilmoille ehdotuksena myös kyseessä olleen Steve Vain. Harmistus! Frank Zappan kamraatina herra aloitti uransa ja soitti kitarat Sex Pistolsin levylle (jonka nimi meni ohi). Kakkosbiisin kysymyksenasettelusta on ollut purnaamista ja kieltämättä se oli hieman harhaanjohtava, vaikka toki saattoi olla että luimme sen vain huonosti, kuten yksi helmasynneistämme tuo tapa on. Hooters ja Johnny B. -biisin on suomeksi täräyttänyt Yö ja kaimakysymyksellä haettiin tissibaariksikin tituleerattua Hootersia. (Täysin asiaankuulumattomasti kuitenkin voidaan pohtia, että eikös tissibaari ole sellainen, jossa ne näytetään? Hootersissa mimmeillä nyt toki on ihan mehevät melonit mutta paidat pysyy päällä.)
Huumoriosiossa viihdytti Raptori, josta emme kuitenkaan tienneet tarvittavia asioita. Viimeinen kyssäri meni myös tiedollisesti ei-niin-hyvin, mutta kehitti mukavan pienen Oliver Stone väittelyn raporttivastaavan ja Satubethin välillä. ;) Pistesaldona oli aika minimaalinen 4 pojoa, mutta finaali kutsui!

Viimeinen kierros oli osalle joukkueista vaikea, osalle helpompi. Basement Jaxx tunnistettiin hyvin, vaikka vierailevaa laulajaa emmekä nimenomaista albumia muistaneet. Kakkosen Freak Kitchen biisillä "Speak when spoken to" ei pitkälinjaisuudestaan huolimatta ole ihan mikään mainstream -bändi, vaikka vierailevana tähtenäkin hääri Bumblefoot (?). Kitaraleirin nimi oli Freak Guitar Camp ja soittoonhan voidaan käyttää vaikkapa ladyfingeriä.
Kolmoskyssärin Devin Townsend tiedettiin hyvin. Sööri heittää kaksi keikkaa Tuskassa tänä kesänä, ihan omalla projektillaan ja lisäksi ensiesityksen Chiltoid -oopperastaan, jossa avaruusolio etsii täydellistä kupillista (mustaa) kahvia.
Allekirjoittaneen yksi lempi Depeche Mode biiseistä päätti finaalin. Harmitti vain vietävästi kun Martin Goren nimi katosi päästäni sillä sekunnilla kun "Home" alkoi soimaan! Visuaalisen ilmeen vastaava meni jälleen ohi, sorry.

Hopea on häviö, mutta vilpittömät onnittelut Toistaiseksi -joukkueelle erittäin hyvästä ja ansaitusta finaalivoitosta! Kiitos myös tuomArille monipuolisesta ja viihdyttävästä visasta! Over and out, onnea verenimijäduolle ensi kerralle kun Elinabeth lähtee hakemaan itselleen töitä Savonlinnan huudeilta! May the force be with you!

Voimakuva

Jahas, mitästä tännään sitten ois eessä? Aika paljon, näemmä! Tsemppiä Bathoryn tyttärille!

KasariKorner 5

Koska olen sairastunut pahanlaatuiseen flunssaan ja hoitsutäti määräsi lepoa lepoa ja lepoa, niin kulutan aikaani nyt KasariKornerin parissa. Tänään vuorossa part 5, jota kutsun nimellä "Three of my favourite movie-sounds".

Biisi 1 (suosittelen leffaa vampyyrifaneille)

Biisi 2

Biisi 3

KasariKorner 4

Ihan pakko korjata tämä kurssi mihin KasariKorner on ajautumassa.
Tässä triplakokoelma, joka kulkekoon nimellä
"Nostalgisia muistoja 6. luokan käsityötunnilta!"

Biisi 1
Biisi 2
Biisi 3

KasariKorner 3

Nyt olemme edenneet kasarisarjan kolmanteen osaan. Tätä triplaa ei voi muuten kuvata kuin sanomalla "HUI!"

Biisi 1
Biisi 2
Biisi 3 (ihan ärinää?!)

Kun kukaan ei anna mitään!

Elizabeth Bathoryn tehotyttötrion kisakunto ei ollut ihan huipussaan juuri nyt. Ladullakin oli lunta. Illan tuomarina sähläsi MikkoVee, kuorosta poikain.

Eka rundilla arvuuttelimme veisuja.

1. veisu.
Tottakai visa alkaa tämmösellä hipidihip-pants on the ground - meiningillä. Onnex Elinabeth ei päässyt junaan. Artistista ei hajuakaan, Fredin ja biisin nimen sentäs saimme oikein. Pants on the ground.

2. veisu.
Koko triomme taisi tämän tietää. Toki Marjo näppärästi bongasi nimen heti biisin alusta. Jamaikasta toinen piste. Mut ee helevetti, samaa pants on the ground -meininkiä.

3. veisu.
Tää on ihan hyvä biisi. Naisäänen oktaaveja listattiin paperille, mezzosopraanosta piste. Mikä hemmetti se yksi näistä neljästä äänestä on??? Jos on niinku altto, sopraano ja mezzosopraano. Vois kai googlata, mut en jaksa.

4. veisu.
Elinabethin alaa. Ehdottomasti. Onnex Elinabeth ei päässyt junaan. Pants on the ground.

Veisurundilta nappasimme yhteensä 11 pistosta ja ansaitsimme sijan 2.

Toka kiekalla arvuuttelimme renkutuksia.

1. renkutus.
Marjo jee Marjo jee jee! Tässä tosin teimme (jälleen kerran) klassisista klassisimman virheen. EMME LUKENEET KYSYMYSTÄ HUOLELLISESTI!. Menetimme siis yhden pisteen, kun vastasimme ska. Ilmeisesti yksissä tuumin päätimme kysymystä lukematta, että siinä kysyttiin musiikkityyliä. Tosiasiassahan paperissa kysytään selvästi että: "mihin ALAKULTTUURIIN...?" Huoh. Mutta ei sillä väliä.

2. renkutus.
Whaaatt?! Ei ollut svenskatalande tämä popppoo, eikä suomenkielinen levynnimi ollut unikko, eikä ne ollut Seinäjoella, eikä biisin nimi ollut Winner takes it all. Pants on the ground.

3. renkutus.
Elina jee Elina jee jee! Itsekin hieman ryhdistäydyin ja kirjailin paprulle biisin nimen ihan oikein. Onnex Elinabeth ei päässyt junaan. Pants on the ground.

4. renkutus.
Niin. Pää savuten yritin muistella Mike Pattonin liittymistä Faith No Moreen, siis sitä vuotta. Menin harhaan siinä, että muistelin Pattonin lauleskelleen jo We care a lot -biisillä. Juu, kyllähän se sen veisaa, mut hieman myöhemmin ja ilmeisesti kyseessä on livetaltiointi. Eli, 1988 ei ollut oikein. Laulajasta ennen Pattonia ei kullakaan ollut hajua. Oliko Faith No Morea ennen Mike Pattonia. Ei.

Renkutusrundilta pisteitä 8+ ja yhteispisteiden perusteella suoraan finaaliin sijalta 3.

Finaalissa ollaan ja arvuutellaan rimputuksia. Tässä vaiheessa vihollisjoukkueemme Pete päätti istahtaa viehkeiden tyttärien seuraan. Taisi tulla vain oppiin :D

1. rimputus.
Tiedettiin. Paitsi biisin nimi meni vähän hakuseen Grammyjen kera.

2. rimputus.
Elina jee Elina jee jee! Onnex Elinabeth ei päässyt junaan. Pants on the ground.

3. rimputus.
Kyllä. Tunnistin/veikkasin Muddy Watersin, vaikka Peten kanssa hieman kättä väänsimmekin. Tiedän, että tiedän myös hepun oikean nimen, mutta ei, dementikko kun ei voi muistaa kuin jotain sinnepäin. Ja tuloshan on sitten aevammahtava! Veikkaus Muddy Watersin oikeaksi nimeksi: Morgan Freeman.
Joukkue: "EEiii Satu, se on se näyttelijä!"
Satu: "No sit mulla pyörii tämmönen mielessä." Satu kirjoittaa terävänä paperille jotain.
Joukkue ei sano mitään ja vastaus päätyy paperille.
Juu juu, ihan oikea henkilöhän tuotakin nimeä kantaa, mutta ei tainnut olla Muddy Waters tämän henkilön alter ego. Vai onko?

4. rimputus. (Rancid se oli, mutta en muista biisin nimeä jo senkin takia, että on paska bändi.)
Meni pöydän alle ja rakas joukkueemme sukelsi sinne samantien perässä.

Pisteitä 5 ja finaalin4. sija. Ei se nyt niiiiiiiiiiiin paha visa ollut, mutta liikaa Pantsit oli liikaa groundissa.

MikkoVee kuorosta poikain ansaitsee kiitoksen ja iiiiisooon halin kun tekaisi visan pikapikaäkkiä yöllä ennen visaa. Byysat ois vaan saanu välillä kerätä sieltä lattialta :) Muisk!

The truth is out there..

...and we were soooooo out of the game. Melkoinen doomsdai oli EB:n tehokaksikolle viimeisin visa. Matti oli somewhere out there, samoin Marjo, jota kaipasimme muutaman kysymyksen kohdalla otsasuonet pullistellen ja turhautumisesta puhisten!

Eka kysymys oli Satun alaa, Shocking Blue, mutta turbovenushöylän terämäärä meni arvaukseksi. Allekirjoittaneet kun suosivat ruohonleikkuria... xD Kakkosen Posies meni poskelleen, kolmosen E.T -leffan ilmestymisvuosi meni sentään oikein, 1982. Modest Mouse kyssäristä ei myöskään mitään hajua, viimeisimpään Satu taituroi jälleen tietojansa: bändinä Velvet Underground, taiteilijana Andy Warhol. Pistesaldo mellevät 5p. Awesome.

Toinen kierros lähti mallikkaammin, allekirjoittanut tiesi Kanye Westista satunnaisia juttuja, kuten kysytyn incidentin Taylor Swiftin kanssa ja sööri on häärinyt mm. Jay-Z:n taustapiruna aiemmin. Mutta se mikä menee ylös, tulee myös alas. Kierros jatkui ensimmäisen tunnelmissa: ei tietoa Sonic Youthista ja Nic Cave meni ohi myös. Neljännessä kyssärissä oltiin oikeilla jäljillä Beckin suhteen, mutta spesifiä tietoja ei aivosoluihin ollut tarttunut. Pirun skientologit! Viimeinen kysymys toi pari pistettä yhteistiedoilla Aimee Mannista, levyä emme arvanneet Lost In Spaceksi, mutta leffa oli Magnolia.

Pisteet eivät taaskaan riittäneet finaaliin, mutta tarrasimme varjolappuun kuitenkin. Koko varjofinaali toi peräti 3,5 pojoa, joten siitä voikin päätellä aika paljon. Bändit kuten Little Boots ja Television eivät olleet EB -rokkimimmien skaalassa (kyllä, allekirjoittanut on tällä hetkellä hevikoulutuksessa, joten hissimusiikit seis!). R.E.M:istä tiedettiin vähän jotain ja Portishead oli raporttivastaavan korvan ystävä. Viimeisen biisin Death Cab for Cutie oli tuttu, mutta siihen liittyvät kysymykset eivät. Ei paljoa nähty ilmabanjoja tai kannuja tiskissä EB:n pöydässä tällä kertaa...

Voiton muistaakseni vei Toistaiseksi, joten onnea heille! Kiitos myös tuomareille, mutta tässä häviön tuskassa joudun piikittämään, nillittämään ja huomauttamaan vaikeustasosta, mistä kielivät kaikkien joukkueiden vähäiset pistemäärät. Allekirjoittanut myös myöntää, että illan genret vain eivät yksinkertaisesti olleet omaa alaa, better luck next time! Tällä viikolla veressäkylpijät ova jälleen ainakin yhtä tiimin jäsentä vajaita, kun nillittäjä ja purnaaja lähtee pahoille teille, turmiollisille Tampereen ja Helsingin sydämiin! Mutta usko EB:n nousuun on luja ja varma! Boom-shaka-lak!

KasariKorner 2

Tällä kertaa vuorossa on Eurythmics. Hörhöillään nyt sitten kunnolla kun on kerta alotettu. Paitsi että Eurythmic ei oo hörhöilyä, vaan se on oikeesti hyvä =) Ja juuri siksi biisejä on vaikea laittaa mihinkään järjestykseen, siksi ne vain "on".

Biisi 1
Biisi 2
Biisi 3