The King is dead, long live The Countess

Niin, Musavisan syyskausi 2009 saatiin päätökseen eilen. Kelataanpa eilinen ilta alkuun.

THE BEGINNING
The Matti laittoi tekstarin iltapäivällä, jossa kertoi olevansa estynyt osallistumaan musavisaan. Aika kauhistuneena ajattelin tulevaa illan koitosta: joudumme pelaamaan Marjo-Elizabethin kanssa duona! Meidän duo vastaan muut! Ei kai siinä, taistoon oli käytävä, no matter what.

Lähdin töistä kotiin ja huikkasin pomolle, että menen nyt valmistautumaan illan finaaliin. Sain onnentoivotukset, kuulokkeet korviin, Radio Rock päälle ja nokka kohti kotia.

THE ARRIVAL
Pääkallopaikalle saavuttuani törmäsin Marjo-Elizabethiin jo pihalla. Siinä sitä sitten kauhisteltiin omaa tilannetta, mutta urheasti vain eteenpäin. Tehotyttötriomme oli koolla, kun samalla hetkellä paikalle pyyhälsi Elina-Elizabeth, illan toinen tuomari. Ilouutisia! Sonkajärvi nro 2 saapuisi paikalle tuuraamaan! Jes! Siinä sitä sitten odoteltiin, kahta miestä. Tuomari-duon toinen osapuoli oli auttamattomasti myöhässä. Aina niitä saa odottaa!!! Me naiset sentään osataan olla ajoissa. Ensin saapui TuomAri ja kohtsillään Sonkajärvi nro 2.

Sitten tapahtui jotain. Käänsin päätäni hieman oikealle ja tuttu hahmo näkyi marssivan sisään musavisa-areenalle. "Ei Voi Olla Totta!", ajattelin, taisin jopa sanoa sen ääneen. Sehän oli itse Poikakuoron Mackan, evp! Oloani ei voi sanoin kuvailla, ehkä tästä videosta on jotain samoja viboja löydettävissä. Tottakai kohta saapui loputkin poikakuorolaiset, Jah ja alakerran Mikko. Pöydässä istuivat jo Jonez ja MC Mikko V. Syksyn suuret menestysjoukkueet olivat myöskin paikalla, Elsku Mäy Mäy, Toistaiseksi, Nova Group ja Esso Corner. "Mihin sitä taas ollaan jouduttu", pyöri kahden pikkuvampyyrityttären mielessä, Sonkajärvi nro 2 ihmetellessä vielä koko touhua.

THE JINGLE ALL THE WAY
Kisa alkoi jouluteemalla. Olin suht helpottunut kun tunnistin King Diamondin ja vastaukset vyöryi paperille. Ramones oli meille kaikille tuttu, Tom Waits oli Marjon juttu. Merry Xmas ja Lennonin cover soi, joka tiedettiin, kuin myös Wham. Andrew Ridgeleytä paperille kirjoittaessani tuumailin, että miksi ihmeessä minä tiedän tämän.. Elämä on mysteeri. We are the world ei ollut muuten se biisi, joka ei päästänyt Whamin joululaulua brittilistan ykköseksi. Jäi epäselväksi ja on sitä edelleen. Frank Pappa oli arvauksemme - ja erittäin hyvä arvaus - viimeiseen kyssään, Sonkajärvi nro 2 ehdottamana. Oikea vastaus oli kuitenkin Timo T.A. No, eipä siinä mitään. Haimme paperin takaisin ja olimme keränneet 15,5 pistettä.

THE BEFORE AND AFTER
Toinen kierros ja samalla siis ensimmäinen finaalikierros alkoi. Olin niiiiin iloinen kun Marjo nappasi päättäväisesti kynän ja raapusti paperille kaikki oikeat vastaukset! Ja vuosilukuja myöten, joka taisi olla Sonkajärvi nro 2 ja Marjo-Elizabethin yhteistyötä. Hörpin tyytyväisenä alkoholitonta glögiäni. Sitten kuului tuttu lauluääni, mutta en muuta sitten tiennytkään. Toolin siis tiesin. Sonkajärvi nro 2 tiesi Perfect Circlen, jonka minäkin sitten muistin. Luovuin kyllä kaikesta muusta ihan suosiolla, tietoa kun ei ollut sen enempää. Mike Patton ja Peeping Tom menivät hieman sekaisin, jonka takia menetimme yhden pisteen. Klassinen kysymyksen lukemattomuusvirhe. Ei sen enempää eikä vähempää. Muut osattiin. Nelosena oli joku hämärän rajamailta kuulunut ambienttihärö, jota ei siis tiedetty. Toki S nro 2 yritti kovasti muistella Slowhill -nimistä kokoonpanoa, mutta muisti nimen vasta kun tuomarit kertoivat oikeat vastaukset. Verve-juttu oli sitten taas S nro 2 heiniä. Hyvä hyvä hyvä =) Pisteitä keräsimme 13+. Ja koska olemme rehellisiä, kävimme korjauttamassa "pienet" pistelaskuvirheet. Tulimme muutaman pisteen alaspäin kun paprulle oli kirjattu 16-. Auts.

COVER MANIAAAA!!
Viimeinen kierros alkoi coverilla James Brownin biisistä It's a man's man's world. Samplareita ei tiedetty ja vuosiluku meni huti parilla vuodella. School was out by Kirka. Loistavaa Sonkajärvi nro 2! Koska tunnistin kyllä äänen, mutta voin kertoa, että Kirka ei käynyt mielessäkään. Kun Kirka tuli paperille, saimme myöskin ne "alun-perin-tutuksi" -bändit. Oon joskus lukenut suomirockin historiaa. Stevie Wonder Higher groundeineen oli tuttu kaikin puolin. Numerovastaukset heittivät jonkin verran. Britneyn kohdalla numerotkin pitivät paikkansa, mistä olimme hämmentyneen ylpeitä. Viimeinen syyskauden biisi oli Friday on my mind. Selevä ku pläkki. Easybeats ja AC/DC kun ovat olleet tuttuja kavereita mulle jo vuodesta pipo. Gary Mooren ja Eric Claptonin yhtäläisyyttä emme tienneet, vasenkätiset oli ihan kelpo vastaus. Pisteitä oli merkattu paperille 19-. Laskutoimituksen jälkeen juoksin viisin jaloin tuomarikopille "nyt on sitten mentävä sinne toiseen suuntaan näiden pisteiden kanssa!" Olimme ansainneet 21+ pistettä, joka merkittiin lopputulokseksi. Yhteispistein 34,5 jäimme odottelemaan kauhulla mihin sijoitumme. Veikkasimme rohkeasti Top 4.

THE JÄNNITYS
Ihan kamalaa! TuomariDuo kidutti yleisöä pitkittämällä jännitystä pitkittämisen jälkeen. Taisitte nauttia ;) Kaksi joukkuetta jäljellä: Poikakuoro ja Elizabeth Bathory.

THE LOPPUTULOS


0,75 pisteen erolla ykköseksi selvisi ELIZABETH BATHORY!! Voin kertoa, että sukat pyörivät jaloissa, just kuin silloin, kun näin Nikki Sixxin ensimmäistä kertaa parin metrin päässä itsestäni! En oikeastaan muista mitään voiton julistamisen jälkeisistä hetkistä. Muistan, että sain drinkkilipun ja muistan, että meistä otettiin valokuvia. Muuten yhtä hulinaa!

THE END
Kiitos Tuomariduolle hienosta visasta! Vaikka emme olisi voittaneetkaan, kausifinaalin visa oli ehkä kaikkein onnistunein kokonaisuus: monipuolinen, kaikille jotakin ja vaikeustaso vaihteli. Kiitos kaikille Musavisalaisille! Ens keväänä uudestaan!

Ja suurin kiitos Sonkajärvi nro 2:lle! Ilman sinun panosta emme olisi voittaneet! Toivottavasti nähdään vielä =) Ja ihana iso kiitos meidän ikiomalle rakkaalle Elizabeth Bathory -tiimille.

We Rock \,,/