This goes to eleven!

Se pelattiin sitten jälleen yksi viikkomusavisamatsi viime keskiviikkona. Rakkaan joukkueemme Tehotyttö-Trio sai vahvistukseksi yksinäisen poikakuorolaisen, jonka ristimme Mikko-Elizabethiksi. Illan tuomarina Elsku Mäy Mäyläinen Ari.

Visa lähti tuttuun tapaan liikkeelle läpsyllä, joka meni muihin pöytiin. Monty Pythonia muistaakseni siinä soiteltiin. Eka kierroksen teemana oli loistavasti "Can I take you to the movies?" Teemat on aina kivoja, me tykätään niistä :) Steve Vain versio Kinksin biisistä Celluloid heroes soi, ja sen tunnistin heti. Nimeä piti kyllä muistella (dementia kun alkaa iskeä päälle), muun joukkueen raapustaessa paperille "Veren vangit", jonka filmausoikeudet Vai menetti Tomppa Cruiselle. Kuulemma EB oli ainoa tuon tiennyt joukkue. Jeij!

Spinal Tap tiedettiin loistavasti! Yhteispelillä hommat sujuu! Loput eka kierroksen kysymyksistä osui suoraan Marjon tietämykseen. Danny Elfmanin joulupainajaiset on Marjon heiniä ja myöskin Rock star -leffa. Tässä viimeksi mainitussa jouduin jälleen kerran Marjon kanssa napit vastakkain. Kaksi kovaa vastakkain, mutta onneksi Marjo tietää kuinka minut saa hiljaiseksi: lupaus Jack Danielssista on aina oman epävarman mielipiteeni kumoava lohdutuspalkinto. Toki menetin sitten senkin, koska olin väärässä. Hyvä Marjo! You rule! Eka kierroksen lopputuloksena olimme sijalla 2 pistein 12,5.

Kakkoskierros. Waltaria veikattiin ja se oli oikein. Muistelin jotain hämärän peitosta, että Waltarilla olis jotain tekemistä Kreatorin kanssa. Kerrankin hämärästä löytyy oikeita vastauksia! Ismo Alanko ei tullut kenellekkään mieleen, koska joku Eläkeläis-fiksaatio sotki kuvioita. Ja seuraavana soi joku. Mikä lie Vince Neil ollut. Hih, ekana tietysti raapustin paprulle Mötley Crüe, mutta biisin soidessa aloin epäröidä "eihän tämä oo Mötli-biisi". Vaihdoin tilalle Vince Neil, ja hänen soololevyltään biisi Set me free. Kolmosen Django Reinhardtin sormihässäkkä vei minut hakemaan jotain jazz-biisiä, kun piti yrittää tunnistaa instrumentaali-tilulilun nimi. Mikko-Elizabeth onneksi oli terävänä ja ehdottin Detroit Rock Cityä. Minä olin taas että eieiei, mutta onneksi juuri sillä hetkellä kuulin tutun riffin, eikä asiasta tarvinnut enää kättä vääntää. Hyvä Mikko-Elizabeth! Toka kierros päättyi Tori Amosin versioon Boomtown Ratsin maanantaivihaan. Hyvin tiedetty taas meiltä. Pääsimme finaalikierrokselle ykköspallilta.

Finaalikierros ja Suburban Tribe soi. Emme sitten millään tienneet missä bändissä Ville Tuomi on aiemmin lauleskellut. Muuten meni ihan jees. Kakkosbiisin aikana naapuribaarin bileistä saapui soittajapoika Matti-Elizabeth soittotauolle. Kovin oli komea ilmestys mustissaan hattuineen kaikkineen! OoooO! Matti-Elizabeth kävi raapustamassa paperille YUP-tietoa tuoden pari pistettä plakkariin. Seuraavana soi Gwen Stefanin ja Brian Setzerin joku yhteisjuttu. Muuten hyvin tiedetty, mutta Brianin sijaan veikattiin Mike Pattonia. Ei hassumpi veikkaus sinänsä, mutta väärin. Niin väärin. Viimeinen biisi oli Fishbone, joka oli taas Mikko-Elizabethin juttua. Oukei, 10 pojoa finaalikierrokselta riitti jaetulle kolmannelle sijalle. Tulimma alas ku lehmän häntä.

Kolmas sija on se paskin sija finaalissa. Mutta yritimme ajatella positiivisesti: piste-erot kärkijoukkueisiin oli niin isot, ettei olisi ollut mitään mahdollisuuksia. Kaikkemme yritettiin, eikä mikään jäänyt jäytämään mieltä. Onnittelut illan voittajalle Toistaiseksille! Kiitos Mikko-Elizabethille! Ja kiitos TuomArille!

Ps. Kausipistelista täytyy tarkistaa. Siinä ei todennäköisesti ole mukana kaikki tänä syksynä pelanneet joukkueet. Tämmöistä on huhuttu.

Voimakuva

Ladies! Tänään on jo aika tsempata!

Piirustusbattlea, missattuja biisejä ja joukkuetovereiden tenttausta

Kolmen muskettisoturin voimin kävimme tämänkertaisen musavisan kimppuun, elikkä allekirjoittanut, Satu sekä Matti. Marjo oli estynyt koulu -ja työpoliittisten asioiden vuoksi, harmillista kyllä.

Eka kyssäri lähti käyntiin David Bowien kirjoittamalla biisilliä, jonka esitti Ricky Lee Jones, ei veikkaamamme Sheryl Crow. Soolokitaran varresta löytyi Brian Setzer, ei Keith Richards. Toinen kysymys oli kyllä niin läpsy otsaan että oksat pois! Biisiä on kysytty ennenkin ja vastasimme tuolloin kysymyksiin juuri väärät vaihtoehdot, ja historia tosiaan toistaa itseään! Orkkahan oli Pepe Deluxe ja uusin albumi on Spare Time Machine, mainoshan oli sitten se Levi's. Perkaleen Fatboy Slim ja Diesel, aaaauuggghh!! Kolmannen biisin kohdalla meni kuitenkin jo paremmin Satun nakuttaessa vastauksia kuin apteekin hyllyltä: naislaulaja oli Susan Hoffs The Banglesista ja alkuperäisen kappaleen levyttäjä oli raspikurkkujen kuningas, Rod Stewart. Hiirenä taustalla duossa piipitti joku kantriäljäke, jota raporttivastaaja ei tähän hätään enää muista.
Nelosena tiedsteltiin Kauko Röyhkän tuotantoa, mutta emme ikävä kyllä tienneet oikeaa albumia (Onnen päivä) ja söörihän sai Taiteen valtionpalkinnon. Kierroksen viimeinen kysymys meni aika lailla ohi, allekirjoittanut oli kyllä sitä mieltä, että kyseessä on jokin suomalainen pumppu, mutta Satun Fu Manchu hehkutus kuulosti paremmalta! Harmi ettei se tuonut pisteitä kuitenkaan, kierroksen saldoksi tärähti 5 pojoa.

Toinen kierros oli melkoinen vuoristorata EB:n pöydässä. Eka kyssäri nasahti nollille My Bloody Valentinen johdolla. Soittajia pumpussa on 4 ja kuultu levy julkaistiin 1991. Toisen kysymyksen kohdalla Satun Fu Manchu -fiksaatio jatkui edelleen. =D Kyseessä oli kuitenkin The Bellarays, joka on keikkaillut Suomessa tänä vuonna. Kolmas kipale oli legendaarinen Tainted Love, jota ovat kopsanneet omakseen mm. Softcell ja Marilyn Manson. Alkuperäistä esittäjää emme muistaneet, mimmihän on Gloria Jones. Neljäs pähkinä purtavaksi irrotti pöytäämme yhden pisteen Love Records -levy-yhtiön tietämisellä, mutta laulajaksi emme tunnistaneet S.Albert Kivistä ja herran työpaikka Helsingin yliopistolla oli myös mysteeri. Kierroksen viimeinen bändi oli Distillers, jonka laulajan siipaksi Satu tiesi Josh Hommen. Kummelimaisesti vastasimme laulajan kotimaaksi Kanadan, mutta Ausseistahan tuo sitten oli. Tasainen linja jatkui: 5 pistettä.

Finaalikierros olikin sitten wtf? -osastoa. EB:n klassiseen munaukseenhan kuuluu jo legendaarisesti biisien missaaminen, näin myös tällä kertaa. Missä vaiheessa se Rauli Badding oikein soi, häh?! (Johtuen visalärpäkkeen sekavuudesta, toisen kysymyksen kohdalla on pimeää..) Kolmannessa kysymyksessä oli bändinä Briskeby, joka on kotoisin Norjasta. Suomessa he ovat esiintyneet kerran Tampereella. Ei pisteitä EB:lle, buu! Neljäs kysymys toi yhden pisteen oikeasta biisin nimestä (Teenage Kicks), mutta yhtye ja solisti eivät olleet tiedettävissä: The Understones ja Feargal Sharkey. Viimeista vietiin ja kaksi pongoa läsähti Muska ja maantieto -tietämyksestä. Yhteensä jäätävät 3 pistettä kierroksesta, wuhuuu! WHAT?

EB jäi Elskulaisten kanssa jumbosijan pitäjiksi, suuronnittelut Essocornerin pojille hyvästä voitosta! Ensi kerralla olemme jälleen girl power -linjalla, katsotaan miten käy! EB kiittää ja kuittaa.

Elizabeth, cheerleaderit ja kulliongelmat = hyvä visa

Minulla kirposi kyynel poskelle kun kuulin, että Jasmiinit eivät pidä visaa. Ainakin melkein. Satubeth väänsi veistä haavassa kertomalla Kauppayhtiön Mikon pitävän illan visan. Muistaessani Mikon visan viime vuodelta, meinasin melkeinpä joutua hysterian valtaan. "Ettäs kehtaavatkin, nuo Jasmiinit, pettää minut tällä tavoin! Sietämätöntä barbarismia."

Rauhoituin hieman ensimmäisen läpsybiisin kajahtaessa ilmoille. Se oli Eminemin biisi. Läpsybiisistä oli poistettu taustat, mikä teki vaikutuksen ainakin Elinabethiin, legioonamme sankarilliseen dj-oppilaaseen! James Brownit tiesimme tuosta vain, mutta herran lisänimeksi taiteilimme kuitenkin jotain aivan muuta kuin godfather of soul koska se muka kuulosti tuolloin groovymmalta vastaukselta. Singlemäärää nostimme 8 numeroon 38 oikean vastauksen ollessa 53. Ellu taiteili paperille Curtis Mayfieldit täysin oikein tuoden pöytään miellyttävän määrän pisteitä. Minun vireystasoni oli jotakuinkin ameeban luokkaa, mutta onneksi muut olivat skarppeja. Olihan meitä Maria lukuunottamatta täysi perinteinen kokoonpano. Noh, ensimmäinen kierros toi meille 9,5 pistettä, mikä ilahdutti kovasti edellisen viikon kisafiaskon jälkeen.

Myöhemmin, taisipa olla kakkoskierroksella, pöytäämme istahti kaksi Matin kaveria, jotka osallistuivat visaan muusan roolissa. Toinen kierros alkoi lupaavasti Sugarhill gangin biisillä. Eipäs saatu bändiä paperille asti, mutta vanhaa hiphopia on silti aina hauska kuulla. Elinasta huokui hyvät dj-vibat hiljalleen myös minun velttoilevaan olemukseeni. Oli kiva huomata tiimimme toimivan niinkuin pitää - spesialistin soolotessa ja muiden kompatessa. It's like that tiedettiin, samoin loputkin kysymyksestä. Ellun alaahan tämä on. Myös Satu loisti hiphop-tiedoillaan, mikä nyt mielestäni on uutiskynnyksen ylittävä seikka. Stigg Doggilla on biisi Bermudan kolmio, muutahan en artistilta tiedäkään. Onneksi Ellu tiesi, b-kohtaan tungettiin paperille Jonna muistaakseni suht yksimielisesti. Satu laski lerssimainintoja varsin keskittyneesti. Oikea vastaus oli 54, mutta tuomarit olivat armollisia ja jakelivat puolikkaita pisteitä kaikenlaisille vastauksille. Myös meille. Kahden kierroksen saldo oli meille yhtä kuin 19 pointsia ja finaalipaikka.

Kolmas läpsy tuli meidän pöytään Satulle, Vanilla Icen legendabiisi Ice ice baby on aina yhtä pysäyttävä kokemus. Tuohon biisiin on muuten sämplätty Bowien ja Freddie Mercuryn Under pressure. Harmi että tähän jää aika pitkälle minun illan visatietämys. Finaalikierros oli koottu mielenkiintoisista päällekkäin miksatuista kappaleista. Elina ja Satu veistelivät oikeat vastaukset ekakyssään (kyllä, Boney M:n Sunny olisi ollut oikein, kuten saimme parin päivän viiveellä tietää!!!). Toiseen kysymykseen arvailtiin OMD:tä, väärinpä meni. Kolmoskysymys aiheutti ensimmäistä kertaa EB:n historiassa melkeinpä catfightin mun ja Elinan taistellessa kynästä. Sekoilun aiheutti allekirjoittaneen suuri suosikki Bowie. Sean Paul olisi mennyt ohi, mutta Elina tunnisti oitis. Eipä kyllä tiedetty, milloin Emppu on leikannut tukkansa.

Neloseen taituroi Ellu Chicagon ja mun salainen ihastus Bucketheadiin poiki pisteitä. Eipä aivan turhaksi jäänyt osallistumiseni illan visaan. Jes, ja ämpärit kyllä löytyy iteltäkin. Viimeinen biisi oli Fatboy Slimin ja 2pacin ja kumppaneiden, Fatboyn biisin nimi muistettiin väärin.

Saldo oli finaalikierroksen jälkeen tuomareiden mukaan 9 ½, mutta koska Boney M olisi ollut oikein, nostaa se meidän pisteitä 10 ½ / 15. Jaetulla kakkossijalla oli meidän kanssa Esso Corner. Nova Group feat. Jouni voitti. Kiitos todella hyvästä visasta, taidanpa olla sitä mieltä että se oli kauden paras vaikka olinkin pääosin käsi. Tackar ja onnea voittajille! Seuraava visa onkin mun ja Peten käsialaa.

Voimakuva

Lähtisköhän se kuvan voimalla?

Shillä lailla..!

Viime tingan raportti as usual by Elinabeth.. Viimeisin visa oli kieltämättä hieman kinkkinen. EB:tä edustivat uljaasti allekirjoittanut, Marjo, Satu, Matti sekä ruotsalaisvahvistus Sofia. Eka kierros lähti rokkihengessä liikkeelle, mutta kovasta yrityksestä huolimatta emme tienneet Peter Murphyä ja hänen pumppuaan Bauhausia. Lähdimme vinohuuli Billy Idol -linjalle, joka harmi kyllä ei tuottanut tulosta.

Toisen kyssärin hipidihoppiin tuli arvauksia monenlaisia, mutta lopultap paperille kirjoitettiin A Tribe Called Quest. Tällä arvauslinjalla oli hieman vaikea löytää myös albumeja eikä leffa-arvauksemme Beverly Hillsin kytästäkään osunut oikeaan. Dammit! Bändi olis siis Digital Underground (?) ja leffa Nothing but trouble. Kolmas kysymys toi meille Matin ja Satun yhteistyöllä pisteen. Kyseessä oli siis Freud Marx, Engels & Jung. Alkuperäisjäsenistä ei ollut täyttä varmuutta ja Hittihökkeli äänitettiin Texasissa, ei vastauksemme Wisconsinissa.
Neljänteen kysymykseen lähdettiin kovin varmoina Beth Gibbons arvailuilla, mutta eipä ollu ei.. Kelishän siinä täräytteli menemään Kaleidoscope albumillaan ja leffana taustapiruna oli The day the earth stood still. (Allekirjoittanut on alkanut vahvasti epäilemään, että alkoholin vähyys pöydässämme on radikaalisti vaikuttanut EB:n tulostauluun. Satu ja Ellu juo liian vähän, tasapaino järkkyy!?)
Kierroksen viimeinen kysymys oli viimeinen naula arkkuun. Coltranen vaimokkeesta ei ollut tietoa ja kyseinen mimmihän teki yhteistyötä tietenkin, tadaa! Carlos Santanan kanssa Illumination albumilla. Itkun vai naurun paikka? Kierroksen saldo: 1 piste.

Toiselle kierrokselle lähdettiin kuitenkin henkselit paukkuen ja toiveikkaasti! Satun rokkitietoutta ihailtiin taas kun paperille raapustettiin ekan kysymyksen kohdalla hyvän kuuloisia vastauksia, bändi tosin oli UFO eikä Quiet Riot, mutta pisteitä heilahti biisistä Rock Bottom. Albumi oli Phenomenon ja kitaran varressa Michael Schenker. Satu ja raporttivastaava pohtivat rajusti toisen biisin esittäjää, onneksi konkarimme tiesi oikean biisin, Minnie Riperton: Loving You! 90-luvun electrokolmikko Leftfield/Underworld/The Orb kiusasivat ja vastaukseksi valikoitunut Underworld ei ikävä kyllä ollut voittaja, vaan the Orb. Dj-kisälliä kismittää!

Kolmas kerta toden sanoo ja Satu täräytti oikeaksi vastaukseksi Ratt:in, mutta kahden biisinnimen välillä keikaroiminen kostautui kuten se aina tuntuu tekevän.. Albumi oli Invasion of Your Privacy.
Neloskysymykseen veikkasimme Duran Durania, kauniista ajatuksesta ei heru tosin pisteitä. (Oikea informaatio jäi täysin pimentoon yläkerrassa tässä vaiheessa alkaneen hästäyksen takia, kun alakerran klubi aukesi..) Viimeinen ja EB:n kohtalon lopullisen niitin polkaissut biisi antoi jälleen Satun ansiosta meille pari pojoa, biisi oli Tide is High ja sillä maineeseen ratsasti Blondie. Uudemman coverin laulaa luikautti Atomic Kitten. Kierroksen yhteispisteillä ei EB paljon rallatellut ja finaalipaikka jäi saavuttamatta.

Visan kuohumisesta huolimatta, EB lähtee jälleen uusin vinkein taistelemaan tällä viikolla voitosta ja toivottaa onnea viime viikon mestareille!