sunnuntai 29. maaliskuuta 2009
lauantai 28. maaliskuuta 2009
Hipiti hop ja hellät tunteet
Keskiviikko. Aamuvuoro. Musavisa tiedossa. Torstaina myöskin aamuvuoro. Crap. Eipä mitään, sillä iltahan päättyi aikaisin kun ei tarvinnut voittojuomia jäädä hörppimään. Aavistelimme Satun kanssa tulevan kisan kuviota jo kävellessämme samaa matkaa kohti pahamaineista synnin tyyssijaa Rovaniemen kylmiä (ja hemmetin liukkaita) katuja pitkin. Epäilykset tuomareiden musavalinnoista osuivatkin naulan kantaan ainoan rokkimusan kiteytyessä melkeinpä puuhapaperiin ja allekirjoittaneen fantasioihin täydellisestä visaillasta.
Niinhän se visailu taasen läpsyllä käynnistyi, naapuripöytään Jounille meni myöskin. Kierros käynnistyi ja kuuma Elizabeth trio kokoontui miettimään kuumeisesti mitä ihmettä kirjoittaisimme ykköskysymykseen. Suck my elbow tiedettiin, mutta Supperheadsin sijaan esittäjänä oli Ellun ehdottama Moses Hazy. Väitin kiven kovaan Hazyn olevan kotoisin Torniosta, mistä sitten Satun kanssa taiteilimme paperille Supperheadsin. Tämä kuulosti siis ihan järkevältä vielä tuolloin...Noh, c-kohta sentään meni nappiin. Kakkosen a-kohtaan MC Ellu veisteli Conscious youthsin biisin Life's a gift. Kokoonpanoon arvailtiin jotain, mikä sitten todellakin jäi arvailuksi. Pistettä ei herunut. 8 Milen tiesi Elina. Ville Iisakki Pystynen oli 3 a:n oikea vastaus, olimme arvailleet Antti Lehtistä. Itse olin tuossa vaiheessa täysin pihalla kaikista nimistä, keskityin tarkkailemaan ympäristöä ja kiroamaan elämän ja musavisan tuskaisuutta. Kierroksen viimeinen kysymys toi meille puolta pistettä vaille täydet. Ja se puolikas puuttui siis a:sta, selvennettäköön vielä. Niin päättyi ensimmäinen kierros ja pisteitä liikeni meille ja Toistaiseksi-joukkueelle 6 ½. Craptori johti 7 pisteellä.
Läpsänder no 2 meni ohi. En myöskään muista kenelle se meni. Toinen kierros tuotti meille pyöreän nollan ja turpeana tykyttävät ohimosuonet. Tässä vaiheessa pöydässä puhuttiin aika törkeitä mm. tuomareiden musavalinnoista ja yrityksistä syödä mikrofoni siihen puhumisen sijaan. Vai olikse sitte jälkeenpäin, ei voi muistaa. Ykköseen veikattiin Fatboy Slimiä, vaikka Pepe de luxe olisi ollut oikein. Dieseliä tarjottiin Leviksen tilalle jne. Jurassic five???? Kukahan senkin tiesi. Me emme ainakaan. Kolmosen leffakysymykseen kirjoiteltiin yhteisymmärryksessä Tyttö sinä olet tähti. Noh, Bad luck love se sitten olisi ollut. Puuhapaperi oli toivomme, sillä varmaksi tiesimme Jimmy Pagen, Princen/Symbolin, Anthraxin jne. Muurahaiskuviosta, auringosta ja suorakulmioista ei tullut pisteitä.
MUTTA. Jotain kamalaa tapahtui ja ihastuttavat Eliisat eivät päässeet finaaliin, sillä tuomarit olivat keksineet kokeilla uudenlaista tapaa laskea pisteitä. Tavassa huomioitiin puuhis ainoastaan siinä tapauksessa, että ekan ja tokan kierroksen yhteispistemäärä oli tasoissa useamman joukkueen kanssa. Nooh, Satu huomasi virheen puuhiksessa, minkä vuoksi pääsimme sittenkin finaaliin: Led Zeppelinillä kun ei ollut olemassa omaa logoa, eli kyseessähän oli Jimmy Pagen logo. Hyvä Satu. Finaalista voisin sanoa, että piste irtosi Tommi Liimatasta. Se ainoa pisteemme. Kyllä teki kipeää. Visan voittaja oli Toistaiseksi, onnea heille. EB mönki kotilinnaansa nujerrettuna, mutta ärhäkkänä kuin lappilainen verenimijä konsanaan.
Niinhän se visailu taasen läpsyllä käynnistyi, naapuripöytään Jounille meni myöskin. Kierros käynnistyi ja kuuma Elizabeth trio kokoontui miettimään kuumeisesti mitä ihmettä kirjoittaisimme ykköskysymykseen. Suck my elbow tiedettiin, mutta Supperheadsin sijaan esittäjänä oli Ellun ehdottama Moses Hazy. Väitin kiven kovaan Hazyn olevan kotoisin Torniosta, mistä sitten Satun kanssa taiteilimme paperille Supperheadsin. Tämä kuulosti siis ihan järkevältä vielä tuolloin...Noh, c-kohta sentään meni nappiin. Kakkosen a-kohtaan MC Ellu veisteli Conscious youthsin biisin Life's a gift. Kokoonpanoon arvailtiin jotain, mikä sitten todellakin jäi arvailuksi. Pistettä ei herunut. 8 Milen tiesi Elina. Ville Iisakki Pystynen oli 3 a:n oikea vastaus, olimme arvailleet Antti Lehtistä. Itse olin tuossa vaiheessa täysin pihalla kaikista nimistä, keskityin tarkkailemaan ympäristöä ja kiroamaan elämän ja musavisan tuskaisuutta. Kierroksen viimeinen kysymys toi meille puolta pistettä vaille täydet. Ja se puolikas puuttui siis a:sta, selvennettäköön vielä. Niin päättyi ensimmäinen kierros ja pisteitä liikeni meille ja Toistaiseksi-joukkueelle 6 ½. Craptori johti 7 pisteellä.
Läpsänder no 2 meni ohi. En myöskään muista kenelle se meni. Toinen kierros tuotti meille pyöreän nollan ja turpeana tykyttävät ohimosuonet. Tässä vaiheessa pöydässä puhuttiin aika törkeitä mm. tuomareiden musavalinnoista ja yrityksistä syödä mikrofoni siihen puhumisen sijaan. Vai olikse sitte jälkeenpäin, ei voi muistaa. Ykköseen veikattiin Fatboy Slimiä, vaikka Pepe de luxe olisi ollut oikein. Dieseliä tarjottiin Leviksen tilalle jne. Jurassic five???? Kukahan senkin tiesi. Me emme ainakaan. Kolmosen leffakysymykseen kirjoiteltiin yhteisymmärryksessä Tyttö sinä olet tähti. Noh, Bad luck love se sitten olisi ollut. Puuhapaperi oli toivomme, sillä varmaksi tiesimme Jimmy Pagen, Princen/Symbolin, Anthraxin jne. Muurahaiskuviosta, auringosta ja suorakulmioista ei tullut pisteitä.
MUTTA. Jotain kamalaa tapahtui ja ihastuttavat Eliisat eivät päässeet finaaliin, sillä tuomarit olivat keksineet kokeilla uudenlaista tapaa laskea pisteitä. Tavassa huomioitiin puuhis ainoastaan siinä tapauksessa, että ekan ja tokan kierroksen yhteispistemäärä oli tasoissa useamman joukkueen kanssa. Nooh, Satu huomasi virheen puuhiksessa, minkä vuoksi pääsimme sittenkin finaaliin: Led Zeppelinillä kun ei ollut olemassa omaa logoa, eli kyseessähän oli Jimmy Pagen logo. Hyvä Satu. Finaalista voisin sanoa, että piste irtosi Tommi Liimatasta. Se ainoa pisteemme. Kyllä teki kipeää. Visan voittaja oli Toistaiseksi, onnea heille. EB mönki kotilinnaansa nujerrettuna, mutta ärhäkkänä kuin lappilainen verenimijä konsanaan.
keskiviikko 25. maaliskuuta 2009
Voimakuva
Elizabeth Bathory astelee taisteluareenalle kolmen naisen voimin.
Ilta näyttänee saammeko vahvistuksia.
We still know what we did last week!
Ilta näyttänee saammeko vahvistuksia.
We still know what we did last week!
tiistai 24. maaliskuuta 2009
Todellakin muistinvarainen raportti
Satikutia Matille N.Y.T.! Noo, eipä ehkä kai sittenkään. Kirjoitan tähän nyt kuitenkin muisteloita viime visailun voitonhuumastamme! Matti raportoinee sitten kun ehtii.
Ok. Ihan aluksi on pakko hehkuttaa sitä, että näin hienosti toimii viiden maagisen originaalin jäsenen läsnäolo. Maaginen viiden piiri. Me oltiin niin hyviä, koska jokainen toi tietämystään paprulle! Kiitos meille ja hyvä me!
Illan visan teemanahan oli musta musiikki. Minä äärimmäisen innokkaana mustan musiikin kannattajana olin tyrkyttänyt omaa mustan musiikin kierrostani Poikakuoron kaksikon tuomarointi-iltaan. Ei kelvannut. Luvassahan olisi tietenkin ollut Dimmu Borgiria, Satyriconia, Emperoria ja muita mukavia orkestereita mukavine rallatuksineen. Mikä lie ollut syy ehdotukseni tyrmäämiselle, en tiedä. Joka tapauksessa illan letkeän mukava meno oli oikeasti niin viihdyttävän mukava, ettei omaa panostani olisi tarvittu ;) Elizabeth Bathory tykkäsi tosi paljon. Vaikka ei edes oltaisi voitettu. Että kiitos tuomareille :)
Eka kierrokselta nappasimme 9 pistettä. Mitähän siinä kyseltiinkään... Pakko luntata Poikakuoron ja Avohyllyn raporteista... Tina Turner tiedettiin. Reggaerenkutus tiedettiin. Sittin on the dock of the bay tiedettiin vuosiluvun kera, Marjo Elizabeth hienosti tiesi Jannan nimen. Robert Johnson oli tuttu lauluntekijä, mutta tässä tuo rakennus aiheutti päänvaivaa: eihän me mitään Taj Mahalia osattu edes ajatella. Oon kyllä kuullu että semmonenkin bändi on, mutta joo... Ja sitten se Texas! That bloody Texas. Tuttu bändi kaikkinensa, mutta ei. Jumituttiin sitten siihen osavaltiohässäkkään, josta ei löytynyt tietä ulos. Eikä ollut edes karttaa. Kierros oli Mackanin tuomaroima.
Toka kierroksella tuomarina kunnostautui Mickan. (Heh!) Aukkoja oli ja suurimmaksi osaksi niistä täyttyi vain puolet. Tarpeeksi kuitenkin, koska lopputulos oli 18 pistettä ja 27 pisteellä kuljimme kärkijoukon mukana finaalikierrokselle. Mutta kakkoskierroksella osaamisemme keskittyi näin: Temptations jees, lukutriviatkin kohdallaan, Isaac "Chef" Hayes jees, TLC jees, viimeinen taisi mennä väärin. Nou hätä. Finaaliin!
Finaalissa Marjo Elizabeth tiesi hienosti biisin nimen, ja siitä sitten löysimme myös Sound of Musicit ja muut. Lauryn Hill juu, mutta Wyclef Jean meni höpöksi. John Lee Hooker tiedettiin kans hienosti. Rapkyssä taisi mennä heikoiten, mutta lopputuloshan ratkaisee! Eli voitto tuli meille ja mehän siitä riemuitsimme! Ostin myös sen hemmetin viskin, kun kerta lupasin. Viski maistui hyvälle ja jatkopaikassa ostin toisen. Sitten jatkoimme jälleen.
Kiitos EB:n ihanille jäsenille, teidän kanssa on aina niiiiiiin ihana pelata! Onnittelut muille voittajille, Avohyllylle hienosta kakkossijasta ja läpsykyssäläisille. Tuomarit, te ootte ihan jees kans ;)
Ok. Ihan aluksi on pakko hehkuttaa sitä, että näin hienosti toimii viiden maagisen originaalin jäsenen läsnäolo. Maaginen viiden piiri. Me oltiin niin hyviä, koska jokainen toi tietämystään paprulle! Kiitos meille ja hyvä me!
Illan visan teemanahan oli musta musiikki. Minä äärimmäisen innokkaana mustan musiikin kannattajana olin tyrkyttänyt omaa mustan musiikin kierrostani Poikakuoron kaksikon tuomarointi-iltaan. Ei kelvannut. Luvassahan olisi tietenkin ollut Dimmu Borgiria, Satyriconia, Emperoria ja muita mukavia orkestereita mukavine rallatuksineen. Mikä lie ollut syy ehdotukseni tyrmäämiselle, en tiedä. Joka tapauksessa illan letkeän mukava meno oli oikeasti niin viihdyttävän mukava, ettei omaa panostani olisi tarvittu ;) Elizabeth Bathory tykkäsi tosi paljon. Vaikka ei edes oltaisi voitettu. Että kiitos tuomareille :)
Eka kierrokselta nappasimme 9 pistettä. Mitähän siinä kyseltiinkään... Pakko luntata Poikakuoron ja Avohyllyn raporteista... Tina Turner tiedettiin. Reggaerenkutus tiedettiin. Sittin on the dock of the bay tiedettiin vuosiluvun kera, Marjo Elizabeth hienosti tiesi Jannan nimen. Robert Johnson oli tuttu lauluntekijä, mutta tässä tuo rakennus aiheutti päänvaivaa: eihän me mitään Taj Mahalia osattu edes ajatella. Oon kyllä kuullu että semmonenkin bändi on, mutta joo... Ja sitten se Texas! That bloody Texas. Tuttu bändi kaikkinensa, mutta ei. Jumituttiin sitten siihen osavaltiohässäkkään, josta ei löytynyt tietä ulos. Eikä ollut edes karttaa. Kierros oli Mackanin tuomaroima.
Toka kierroksella tuomarina kunnostautui Mickan. (Heh!) Aukkoja oli ja suurimmaksi osaksi niistä täyttyi vain puolet. Tarpeeksi kuitenkin, koska lopputulos oli 18 pistettä ja 27 pisteellä kuljimme kärkijoukon mukana finaalikierrokselle. Mutta kakkoskierroksella osaamisemme keskittyi näin: Temptations jees, lukutriviatkin kohdallaan, Isaac "Chef" Hayes jees, TLC jees, viimeinen taisi mennä väärin. Nou hätä. Finaaliin!
Finaalissa Marjo Elizabeth tiesi hienosti biisin nimen, ja siitä sitten löysimme myös Sound of Musicit ja muut. Lauryn Hill juu, mutta Wyclef Jean meni höpöksi. John Lee Hooker tiedettiin kans hienosti. Rapkyssä taisi mennä heikoiten, mutta lopputuloshan ratkaisee! Eli voitto tuli meille ja mehän siitä riemuitsimme! Ostin myös sen hemmetin viskin, kun kerta lupasin. Viski maistui hyvälle ja jatkopaikassa ostin toisen. Sitten jatkoimme jälleen.
Kiitos EB:n ihanille jäsenille, teidän kanssa on aina niiiiiiin ihana pelata! Onnittelut muille voittajille, Avohyllylle hienosta kakkossijasta ja läpsykyssäläisille. Tuomarit, te ootte ihan jees kans ;)
sunnuntai 22. maaliskuuta 2009
keskiviikko 18. maaliskuuta 2009
Voimakuva
Okei! Jokohan Elizabeth Bathory vihdoinkin kokoontuutäysimääräisenä joukkueena
pelaamaan illan visaa :)
Tsemppiä Meille!
tiistai 17. maaliskuuta 2009
Hemmetin tietotekniikka
Hephei! Viimekertainen raportti löytyy Voimakuvan kommentti -osiosta, koska olen huomannut harmillisen vian Bloggerin ja Wordin yhteistyössä, se ei toimi. Jostain syystä Blogger herjaa (väärä html -koodi) Wordista copy/paste:ttua tekstiä, jos jollain on kokemusta tästä ja tietää ongelmaan ratkaisun, mielelläni otan apua vastaan!? Raportti kuitenkin luettavissa kommenteissa!
keskiviikko 11. maaliskuuta 2009
maanantai 9. maaliskuuta 2009
Puuhaa ja kavereita
Tämä olis pitäny linkittää tähän hiihtoloman ratoksi, mutta nytpä vasta löysin. Että tässäpä puuhaa pahimmille addiktoituneille.
Ja pienen nettisurffailun jälkeen löysin muitakin musavisafriikkejä. This Rulez =)
Kolme naista ja yksi vieraileva tähti
Musavisa alkaa aika rauhallisissa merkeissä ilman suurta draamaa. Tyttöporukassa istutaan korvat höröllä, hörpitään siidereitä ja oluttuoppejamme tyhjemmiksi ja odotellaan kisan alkua. Paikalla ovat Ellu, Satu, minä ja kamuni Maarit, joka on tullut joukkueen tueksi nais- ja miesvajeen iskettyä.
Ellu tietää ekan läpsybiisin ja voittaa drinksulipun. Joukkue on siitä innoissaan, sillä ei voisi kisa paremmin alkaa.
Ensimmäinen kierros lähtee käyntiin kuitenkin vähemmän lupaavasti hyvästä hengestä huolimatta. Biisi on kivaa kuunneltavaa, mutta tietoa sen esittäjästä ei ole. Laulun nimen arvaamme tarkan kuuntelun tuloksena. Kipale on Ian Brownin Keep what you got. Seuraava tieto pulpahtaa esiin vasta kolmannen kipaleen kohdalla jolloin biisin coverin esittäjäksi tiedetään Ramones. Neljänen biisin esittäjäksi tunnistamme Jean-Michel Jarren, mutta harmi vaan sitä ei kysytä! Viimeinen piste napataan viimeisen kysymyksen kohdalla, kun Ellu ja Satu tietävät kysytyn laulajan Ofra Hazaksi.
Tuomari tarkistaa paperit nopsaan ja seuraava kierros jatkuu paremmissa merkeissä. Kierroksen alussa Satu alkaa pelätä katu-uskottavuutensa puolesta. Se on kuitenkin turhaa, kun biisin esittäjä tunnistetaan Slayeriksi ja debyyttialbumiksi nimetään Show no mercy ja viimeisimmäksi stuodioläpyskäksi Christ illusion. Lisäksi tiedetään, että bändi on esiintynyt Nummirockissa Suomen ensivierailullaan. Kakkoskappaleen esittäjäksi Satu tunnistaa Sinead O’Connorin, mutta muuta ei sitten EB:n pöydässä tiedetäkään. Loput toisen kierroksen biisit esittää Danny, Mode Selector ja se viimeinen, jonka nimi pääsi jo lipsahtamaan muistista.
Kierroksen saldoksi tulee neljä pistettä.
Ja jatkoon päästiin! Ensimmäisten kierrosten pistesaldo on kuusi ja puoli (2,5 + 4).
Biisi kuulostaa jokseenkin tutulta, mutta ei voi tietää! Pikkuhiljaa alkaa heräillä pelko pisteiden puolesta. Kakkosbiisi kuitenkin nostaa tunnelmaa, sillä Satu tietää hienosti bändin ja biisin nimen. Kipale on Acceptin Balls to the wall ja se on soinut elokuvassa Wrestler. Kolmas kappale on Chopinia ja uskomatonta, mutta totta arvaamme säveltäjän viimeisen leposijan oikein. Neljäs biisi menee metsään, mutta se ei haittaa sillä Ellu pelastaa tunnistaessaan viimeisen biisin Deep Forestin Bohemeksi. Kierroksen kruunaa se, että hakuammunnan kautta arvaamme vielä yhtyeen saaman palkinnon Grammyksi.
Finaalista pisteitä kertyi mukavat seitsemän. Se ei kuitenkaan tällä kertaa riitä kuin läsnäreille.
Yhteenvetona voi sanoa, että kisa oli vaikea, mutta biisit mukavaa kuunneltavaa. Onneksi tietoakin oli, niin ei mennyt aivan tylsäksi. Ellun nopeat refleksit ja hyvin ansaittu drinksulippu lämmittävät yhä ainakin kirjoittajan mieltä. EB odottelee malttamattomana Marjon paluuta. Ja Mattia kans.
Ellu tietää ekan läpsybiisin ja voittaa drinksulipun. Joukkue on siitä innoissaan, sillä ei voisi kisa paremmin alkaa.
Ensimmäinen kierros lähtee käyntiin kuitenkin vähemmän lupaavasti hyvästä hengestä huolimatta. Biisi on kivaa kuunneltavaa, mutta tietoa sen esittäjästä ei ole. Laulun nimen arvaamme tarkan kuuntelun tuloksena. Kipale on Ian Brownin Keep what you got. Seuraava tieto pulpahtaa esiin vasta kolmannen kipaleen kohdalla jolloin biisin coverin esittäjäksi tiedetään Ramones. Neljänen biisin esittäjäksi tunnistamme Jean-Michel Jarren, mutta harmi vaan sitä ei kysytä! Viimeinen piste napataan viimeisen kysymyksen kohdalla, kun Ellu ja Satu tietävät kysytyn laulajan Ofra Hazaksi.
Tuomari tarkistaa paperit nopsaan ja seuraava kierros jatkuu paremmissa merkeissä. Kierroksen alussa Satu alkaa pelätä katu-uskottavuutensa puolesta. Se on kuitenkin turhaa, kun biisin esittäjä tunnistetaan Slayeriksi ja debyyttialbumiksi nimetään Show no mercy ja viimeisimmäksi stuodioläpyskäksi Christ illusion. Lisäksi tiedetään, että bändi on esiintynyt Nummirockissa Suomen ensivierailullaan. Kakkoskappaleen esittäjäksi Satu tunnistaa Sinead O’Connorin, mutta muuta ei sitten EB:n pöydässä tiedetäkään. Loput toisen kierroksen biisit esittää Danny, Mode Selector ja se viimeinen, jonka nimi pääsi jo lipsahtamaan muistista.
Kierroksen saldoksi tulee neljä pistettä.
Ja jatkoon päästiin! Ensimmäisten kierrosten pistesaldo on kuusi ja puoli (2,5 + 4).
Biisi kuulostaa jokseenkin tutulta, mutta ei voi tietää! Pikkuhiljaa alkaa heräillä pelko pisteiden puolesta. Kakkosbiisi kuitenkin nostaa tunnelmaa, sillä Satu tietää hienosti bändin ja biisin nimen. Kipale on Acceptin Balls to the wall ja se on soinut elokuvassa Wrestler. Kolmas kappale on Chopinia ja uskomatonta, mutta totta arvaamme säveltäjän viimeisen leposijan oikein. Neljäs biisi menee metsään, mutta se ei haittaa sillä Ellu pelastaa tunnistaessaan viimeisen biisin Deep Forestin Bohemeksi. Kierroksen kruunaa se, että hakuammunnan kautta arvaamme vielä yhtyeen saaman palkinnon Grammyksi.
Finaalista pisteitä kertyi mukavat seitsemän. Se ei kuitenkaan tällä kertaa riitä kuin läsnäreille.
Yhteenvetona voi sanoa, että kisa oli vaikea, mutta biisit mukavaa kuunneltavaa. Onneksi tietoakin oli, niin ei mennyt aivan tylsäksi. Ellun nopeat refleksit ja hyvin ansaittu drinksulippu lämmittävät yhä ainakin kirjoittajan mieltä. EB odottelee malttamattomana Marjon paluuta. Ja Mattia kans.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
