keskiviikko 25. helmikuuta 2009
sunnuntai 22. helmikuuta 2009
Vasen silmä tippui pöydälle
Musavisa viime keskiviikkona. Muistinvarainen raportti.
Pelasimme siis kolmen naisen voimin. Mari oli jäänyt deadline-viidakkoon, Matti taivalsi Sallan lumisilla aavikoilla. RolloCityn sykkivän sydämen kauheaan pakkaseen jäivät urheat Marjo, Ellu ja Satu. Kauppayhtiölle päästessä reidet, sormet ja nenänpää olivat aivan jäässä. Onneksi Merjan loihtimat herkulliset kaakaot ja minttukaakaot lämmittivät mieltä ja ruumista. Valmiina visaan siis.
Tuomari oli pahasti myöhässä. Eipä siinä, visa saatiin kuitenkin alkuun läpsyllä, joka meni johonkin pöytään. Olimme totaalisesti far out. Eipä hätää, eka papru pöydässä ja Ozzyt kehiin! Hykertelin tyytyväisenä raapustaessani paperille Ozzy-tietoa. Pelkäsin kuitenkin loppupeleissä hifisteleväni ihan liikaa, erityisesti vuosilukukysymyksessä. Mutta oikeinhan sen sitten siihen sain. Toisen biisin kysymykset meni pieleen siinä, että veikkasimme Stingiä kun emme Hagarin Sammya tunnistaneet. Whatever, Jaappani ja biisin nimi osuivat oikeaan. Kemopetrolin levyt oli Elinalla hanskassa, U2:n levy sen sijaan meni huti. Viimeisestä kitaristista ei ollut hajua, joten yhteistuumin veikkasimme Kääriäisen Jormaa.
Kakkoskierroksen läpsy taisi mennä samaan osoitteeseen kuin edellinen, Toistaiseksi-Pekka nappasi palkintoja tuon tuosta. Kyssäpapru täyttyi meidän osalta ihan hyvin. Kakkoskierros olikin se meidän tuoniltainen bravuuri. Fogertyt ja CCR oli tuttua kamaa, Nik Kershawin tasan tarkkaan muistan kyllä, mutta nimi jäi ikävästi jumiin johonkin kohtaan kielessäni. Marjo ja Elina yrittivät kysellä että miltä se kuulostaa, sano mitä muistat.. johon sitten että melkein kuin Rick Astley mutta ei, ja että jo aiemmin oli olemassa. Marjo nappasi että Nik Kershaw? Oooiii! Meinasin hypätä Marjon kaulaan! Jess, näin tää toimii =) Vuosiluku oli jälleen tässäkin handussa. Pink Floyd oli meidän juttu kanskin. Kesäfestarit meni höpöksi. Turvauduimme Marjon kanssa kivi-sakset-paperiin, jonka Marjo voitti, mutta vastaus oli väärä. Tosin minunkin vastaus olisi ollut väärä, että eipä siitä sen enempää. Ja MarjoMaikkuli loisti myös viimeisessä Breeders-hässäkässä. Itse en oo kyseistä biisiä kuullu ku mainoksessa, ja veikkaus Upcider sai jäädä sivuun, kun Elina ja Marjo kekkasivat Fanipalan! Hyvä me!
Kakkoskierroksen puuhis oli painajainen. "Veikkaa ja yritä edes jotain" taisi olla meidän motto. Ihan peruspäättelyllä sain sinne muutaman oikein, ja Marjo veikkasi kans jotain. Muistaakseni yhteispistemäärä oli 16 ja jotain, joilla lunastimme finaalipaikan.
Finaalin alkaessa aloimme olla jo että eikö täältä jo pääsis nukkumaan kohta... Ei me tiietty mitään, paitsi Marjo tiesi jotain kahden pisteen edestä. Veto poissa tässä vaiheessa jo jokaikiseltä, eikä oikeestaan muuta ku että Kauhean Isot Onnittelut uudelle voittajajoukkueelle Avohyllylle! Tuomarille kans kiitosta, sisällöllisesti visa oli mukava, mutta pikkaisen olis voinu kiinnittää huomiota ulosantiin. Vinkkinä, että hitaampi tahti ja äänekkäämpi ääni parantaa kuuluvuutta huomattavasti.
Kivvaa oli ja ens keskiviikkona tavataan taas!
Pelasimme siis kolmen naisen voimin. Mari oli jäänyt deadline-viidakkoon, Matti taivalsi Sallan lumisilla aavikoilla. RolloCityn sykkivän sydämen kauheaan pakkaseen jäivät urheat Marjo, Ellu ja Satu. Kauppayhtiölle päästessä reidet, sormet ja nenänpää olivat aivan jäässä. Onneksi Merjan loihtimat herkulliset kaakaot ja minttukaakaot lämmittivät mieltä ja ruumista. Valmiina visaan siis.
Tuomari oli pahasti myöhässä. Eipä siinä, visa saatiin kuitenkin alkuun läpsyllä, joka meni johonkin pöytään. Olimme totaalisesti far out. Eipä hätää, eka papru pöydässä ja Ozzyt kehiin! Hykertelin tyytyväisenä raapustaessani paperille Ozzy-tietoa. Pelkäsin kuitenkin loppupeleissä hifisteleväni ihan liikaa, erityisesti vuosilukukysymyksessä. Mutta oikeinhan sen sitten siihen sain. Toisen biisin kysymykset meni pieleen siinä, että veikkasimme Stingiä kun emme Hagarin Sammya tunnistaneet. Whatever, Jaappani ja biisin nimi osuivat oikeaan. Kemopetrolin levyt oli Elinalla hanskassa, U2:n levy sen sijaan meni huti. Viimeisestä kitaristista ei ollut hajua, joten yhteistuumin veikkasimme Kääriäisen Jormaa.
Kakkoskierroksen läpsy taisi mennä samaan osoitteeseen kuin edellinen, Toistaiseksi-Pekka nappasi palkintoja tuon tuosta. Kyssäpapru täyttyi meidän osalta ihan hyvin. Kakkoskierros olikin se meidän tuoniltainen bravuuri. Fogertyt ja CCR oli tuttua kamaa, Nik Kershawin tasan tarkkaan muistan kyllä, mutta nimi jäi ikävästi jumiin johonkin kohtaan kielessäni. Marjo ja Elina yrittivät kysellä että miltä se kuulostaa, sano mitä muistat.. johon sitten että melkein kuin Rick Astley mutta ei, ja että jo aiemmin oli olemassa. Marjo nappasi että Nik Kershaw? Oooiii! Meinasin hypätä Marjon kaulaan! Jess, näin tää toimii =) Vuosiluku oli jälleen tässäkin handussa. Pink Floyd oli meidän juttu kanskin. Kesäfestarit meni höpöksi. Turvauduimme Marjon kanssa kivi-sakset-paperiin, jonka Marjo voitti, mutta vastaus oli väärä. Tosin minunkin vastaus olisi ollut väärä, että eipä siitä sen enempää. Ja MarjoMaikkuli loisti myös viimeisessä Breeders-hässäkässä. Itse en oo kyseistä biisiä kuullu ku mainoksessa, ja veikkaus Upcider sai jäädä sivuun, kun Elina ja Marjo kekkasivat Fanipalan! Hyvä me!
Kakkoskierroksen puuhis oli painajainen. "Veikkaa ja yritä edes jotain" taisi olla meidän motto. Ihan peruspäättelyllä sain sinne muutaman oikein, ja Marjo veikkasi kans jotain. Muistaakseni yhteispistemäärä oli 16 ja jotain, joilla lunastimme finaalipaikan.
Finaalin alkaessa aloimme olla jo että eikö täältä jo pääsis nukkumaan kohta... Ei me tiietty mitään, paitsi Marjo tiesi jotain kahden pisteen edestä. Veto poissa tässä vaiheessa jo jokaikiseltä, eikä oikeestaan muuta ku että Kauhean Isot Onnittelut uudelle voittajajoukkueelle Avohyllylle! Tuomarille kans kiitosta, sisällöllisesti visa oli mukava, mutta pikkaisen olis voinu kiinnittää huomiota ulosantiin. Vinkkinä, että hitaampi tahti ja äänekkäämpi ääni parantaa kuuluvuutta huomattavasti.
Kivvaa oli ja ens keskiviikkona tavataan taas!
perjantai 20. helmikuuta 2009
keskiviikko 18. helmikuuta 2009
Voimakuva
Elizabeth Bathory pelaa tänään näillä näkymin kolmen naisen voimin!Let's kick some ass, ladies.
tiistai 17. helmikuuta 2009
Häivähdys Satun elämää
Poikakuorolaiset heitti meille haasteen, joka on nyt sitten otettava vastaan. Pitäisi nyt sitten listata 15 levyä, mikä on aika kaamean vaikea homma. Helpottaakseni tehtävää, valitsen jonkun näkökulman listaukseen. Eli kyse ei ole mistään Top-15 -levystä, eikä myöskään siitä, että levyt olisivat sisällölliseltä anniltaan jonkinlaisia kulmakivia kunkin bändin kohdalla. Sen sijaan, listani koostuu levyistä, jotka on jollain lailla vaikuttanut minuun, ehkä muuttanut minua tai sattunut levylautaselle juuri oikeaan aikaan.
1. Pelle Miljoona: Moottoritie on kuuma (1980)
Olin 7-vuotias kun kirjoitin Pellelle fanikirjeen. Tuohon fanittamiseen oli syynä kyseinen levy, jonka serkkuni oli ystävällisesti äänittänyt minulle c-kasetille. Ja juu, Pelle ei ole koskaan vastannut minulle.
2. Iron Maiden: Powerslave (1984)
Käsittämättömän upea kansi teki vaikutuksen. Ala-asteella joskus musiikkitunnilla pidimme levyraatia, jonne luokan pojat toivat tätä kuunneltavaksi lähes joka kerta. Jostain kumman syystä biisit jäivät ikuisesti soimaan päähäni. Levy on ensimmäinen, jonka ostin omilla rahoillani ihan itse.
3. Wasp: I wanna be somebody (1984)
Toinen itse ostamani levy. Olin ensimmäinen, joka omisti tämän levyn ala-asteenaikaisessa luokassani. Olin suosittu :) Leikimme myös kaverini synttäreillä Waspia. Minä olin Blackie ja iskin kaikki naiset. Tietysti.
4. Mötley Crüe: Theatre of pain (1985)
Varmasti kaikkein paskin mötskylevy. Ostin tämän kun olin 6. luokalla. Olimme koviksia ja halusimme näyttää Mötley Crüelta. Visuaalisuus taisi olla tässäkin se tärkein tekijä. Smoking in the boys room ja Tonight (We need a lover) kuluivat soitossa loppuun.
5. Black Sabbath: Live Evil (1982)
Tasan tarkkaan ensimmäinen Black Sabbathin albumi, jota olen kuunnellut ala-asteikäisenä kirjastossa varmasti päivittäin. Tykkäsin ihan hirveästi kaikista biiseistä ja Ronnie James Dion ääni aiheutti maanjäristyksen. Ostin levyn itselleni vasta 2000-luvulla.
6. Rainbow: Difficult to cure (1981)
Tämä levy soi koko kesän 1986. Ikimuistoinen.
7. Ozzy Osbourne: Diary of a madman (1981)
Kuuntelin siskoni poikaystävän c-kasettia, jossa oli myös Blizzard of Ozz. Diary of a madman jäi kaivelemaan sisuksiani, koska kasetti loppui kesken Diary of a madman -biisin. Ja kun se kuulosti niin pirun hienolta. Haa! Se kuulostaa edelleen pirun hienolta. Ties kuinka monena eri formaattina tämä levy minulta löytyykään.
8. Led Zeppelin: The song remains the same (1976)
Niinikään, siskoni poikaystävä äänitti minulle tämän c-kasetille. Hurjaa, löysin Jimmy Pagen kitaran ja Robert Plantin äänen ja John Bonhamin rummuttelun. Tämän levyn ansiosta maailmani avartui. Löysin tien musiikin historiaan. Tottakai hommasin myös samannimisen leffan VHS:nä, ja kaikki muut Zeppelin-levyt.
9. Deep Purple: Machine Head (1971)
Hei, tämä tuskin tarvitsee muuta selitystä kuin että Smoke on the water. Mutta sen jälkeen löysin myös Highway starin. Ja Deep Purplen muita tuotoksia.
10. AC/DC: Razors Edge (1990)
Tämä levy ilmestyi juuri siihen minun ac/dc -fanituksen peakpointtiin. Ei voi muuta sanoa, kuin että maa tärisi jälleen. Angus Young.
11. Doors: Doors (1967)
Jossain vaiheessa sukelsin totaalisesti kultaiselle 60-luvulle. Ja silloin löysin Doorsin. Tämä on The Levy.
12. Madonna: Immaculate collection (1990)
Ensimmäinen omistamani Madonna-levy oli Like a prayer. Sehän oli aivan mainio läpyskä, jonka jälkeen kipitin kaverilleni ja lainasin Immaculate collectionin. Levy on aika täydellinen Madonna-kokoelma. Madonna taisi päästä listalleni myös siksi, että suuntaan kesällä keikalle :)
13. Guns 'n' Roses: Appetite for destruction (1987)
Mulla oli tuon levyn aikaan aika mahdoton gunnari-kausi. Kesä 1988 kului lähinnä tämän bändin parissa. Kieltämättä, Sweet Child O' Mine -soolo pyörittää pikkareita vieläkin.
14. Dimmu Borgir: Enthrone Darkness Triumphant (1997)
Pääsin sisälle blackmetalliin tämän takia. Mourning palace. Sen voittanutta blackmetal -biisiä ei ole. Satyriconilla muutama hyvä haastaja, mutta ei riitä.
15. Wigwam: Fresh Garbage - Rarities 1969-1977 (2000)
Niin, ensikosketukseni Wiguihin tapahtui joskus 2000-luvun alkupuolella, mutta silloin jäi vielä ilman sitä lopullista sysäystä. Tuo tapahtui nyt vuodenvaihteessa, kun lukaisin kirjan ja lainasin muutaman levyn kirjastosta. Tämä kyseinen kokoelma on kyllä... huh huh!
Levyjen järjestys taitaa olla jotakuinkin sellainen kuin ne löysinkin. Hei, tää oli ihan hirveän hankalaa! Top-15 olisi ollut totaalinen mahdottomuus.
1. Pelle Miljoona: Moottoritie on kuuma (1980)
Olin 7-vuotias kun kirjoitin Pellelle fanikirjeen. Tuohon fanittamiseen oli syynä kyseinen levy, jonka serkkuni oli ystävällisesti äänittänyt minulle c-kasetille. Ja juu, Pelle ei ole koskaan vastannut minulle.
2. Iron Maiden: Powerslave (1984)
Käsittämättömän upea kansi teki vaikutuksen. Ala-asteella joskus musiikkitunnilla pidimme levyraatia, jonne luokan pojat toivat tätä kuunneltavaksi lähes joka kerta. Jostain kumman syystä biisit jäivät ikuisesti soimaan päähäni. Levy on ensimmäinen, jonka ostin omilla rahoillani ihan itse.
3. Wasp: I wanna be somebody (1984)
Toinen itse ostamani levy. Olin ensimmäinen, joka omisti tämän levyn ala-asteenaikaisessa luokassani. Olin suosittu :) Leikimme myös kaverini synttäreillä Waspia. Minä olin Blackie ja iskin kaikki naiset. Tietysti.
4. Mötley Crüe: Theatre of pain (1985)
Varmasti kaikkein paskin mötskylevy. Ostin tämän kun olin 6. luokalla. Olimme koviksia ja halusimme näyttää Mötley Crüelta. Visuaalisuus taisi olla tässäkin se tärkein tekijä. Smoking in the boys room ja Tonight (We need a lover) kuluivat soitossa loppuun.
5. Black Sabbath: Live Evil (1982)
Tasan tarkkaan ensimmäinen Black Sabbathin albumi, jota olen kuunnellut ala-asteikäisenä kirjastossa varmasti päivittäin. Tykkäsin ihan hirveästi kaikista biiseistä ja Ronnie James Dion ääni aiheutti maanjäristyksen. Ostin levyn itselleni vasta 2000-luvulla.
6. Rainbow: Difficult to cure (1981)
Tämä levy soi koko kesän 1986. Ikimuistoinen.
7. Ozzy Osbourne: Diary of a madman (1981)
Kuuntelin siskoni poikaystävän c-kasettia, jossa oli myös Blizzard of Ozz. Diary of a madman jäi kaivelemaan sisuksiani, koska kasetti loppui kesken Diary of a madman -biisin. Ja kun se kuulosti niin pirun hienolta. Haa! Se kuulostaa edelleen pirun hienolta. Ties kuinka monena eri formaattina tämä levy minulta löytyykään.
8. Led Zeppelin: The song remains the same (1976)
Niinikään, siskoni poikaystävä äänitti minulle tämän c-kasetille. Hurjaa, löysin Jimmy Pagen kitaran ja Robert Plantin äänen ja John Bonhamin rummuttelun. Tämän levyn ansiosta maailmani avartui. Löysin tien musiikin historiaan. Tottakai hommasin myös samannimisen leffan VHS:nä, ja kaikki muut Zeppelin-levyt.
9. Deep Purple: Machine Head (1971)
Hei, tämä tuskin tarvitsee muuta selitystä kuin että Smoke on the water. Mutta sen jälkeen löysin myös Highway starin. Ja Deep Purplen muita tuotoksia.
10. AC/DC: Razors Edge (1990)
Tämä levy ilmestyi juuri siihen minun ac/dc -fanituksen peakpointtiin. Ei voi muuta sanoa, kuin että maa tärisi jälleen. Angus Young.
11. Doors: Doors (1967)
Jossain vaiheessa sukelsin totaalisesti kultaiselle 60-luvulle. Ja silloin löysin Doorsin. Tämä on The Levy.
12. Madonna: Immaculate collection (1990)
Ensimmäinen omistamani Madonna-levy oli Like a prayer. Sehän oli aivan mainio läpyskä, jonka jälkeen kipitin kaverilleni ja lainasin Immaculate collectionin. Levy on aika täydellinen Madonna-kokoelma. Madonna taisi päästä listalleni myös siksi, että suuntaan kesällä keikalle :)
13. Guns 'n' Roses: Appetite for destruction (1987)
Mulla oli tuon levyn aikaan aika mahdoton gunnari-kausi. Kesä 1988 kului lähinnä tämän bändin parissa. Kieltämättä, Sweet Child O' Mine -soolo pyörittää pikkareita vieläkin.
14. Dimmu Borgir: Enthrone Darkness Triumphant (1997)
Pääsin sisälle blackmetalliin tämän takia. Mourning palace. Sen voittanutta blackmetal -biisiä ei ole. Satyriconilla muutama hyvä haastaja, mutta ei riitä.
15. Wigwam: Fresh Garbage - Rarities 1969-1977 (2000)
Niin, ensikosketukseni Wiguihin tapahtui joskus 2000-luvun alkupuolella, mutta silloin jäi vielä ilman sitä lopullista sysäystä. Tuo tapahtui nyt vuodenvaihteessa, kun lukaisin kirjan ja lainasin muutaman levyn kirjastosta. Tämä kyseinen kokoelma on kyllä... huh huh!
Levyjen järjestys taitaa olla jotakuinkin sellainen kuin ne löysinkin. Hei, tää oli ihan hirveän hankalaa! Top-15 olisi ollut totaalinen mahdottomuus.
perjantai 13. helmikuuta 2009
Me ollaan hävitty tää peli...!
Syvä huokaus. Pelkotilat nousivat ennen keskiviikkoa tasaiseen tahtiin, kun ensin Marjo ilmoitti olevansa reissun päällä eikä pääsisi paikalle. Sitten tippui toinen pommi, kun Satu joutui kuumeen selättämäksi ja Matti oli jossain in the middle of nowhere, eikä ollut tietoa pääseekö hänkään paikalle! Hjälp!
Niinpä me Marin kanssa aloitimme häntä koipien välissä ekan kierroksen, mutta emme olleet ainoa joukkue, joka kärsi jäsenten puutteesta, Kauppayhtiö oli tunnelmaltaan kovin vaisu.
Visan teemana olivat elokuvat ja tv-sarjat ja hetken jo luulin, että voisi olla jopa mahdollisuuksia! Ensimmäinen kierros koostui kysymyksistä, joiden vastauksina oli James Bondia, Flight of the Chonchordsia, Virgin Suicidesia ja Last Tangoa. Eka kysymys Peter Gunnista ja säveltäjä Henry Mancinista meni ohi, Roger Mooren tunnistimme oikeaksi Bondiksi ja coverin esittäjäksi Guns'n'Rosesin, jee! Kolmannen kysymyksen ranskalainen ralli oli jotain ihan toiselta planeetalta, ei tietoa. Flight of the Chonchords on nerokas sarja (allekirjoittaneen lempibiisi ehdottomasti Business Time!! =D ), mutta kyseisen sarjan biisiksi tämän olisi tunnistanut vain Matti, joka onnistui saapumaan toiselle kierrokselle! Parhaat pisteet nappasimme Virgin Suicides -kyssärissä, jonka Mari tunnisti ja bändiksi tiesimme kumpikin Airin. Ekan kierroksen pistesaldo: 2,5. Sacré bleu!
Toisella kierroksella meitä oli siis jo joukkueessamme kolme, mutta se ei ikävä kyllä pelastanut meitä finaalikierrokselle saakka. Kierroksen teema oli musta musiikki. Matti oli kakkoskierroksen kingi tunnistaen ekan kysymyksen vastauksiksi April Marchin ja elokuvan Death Proof. Toisessa kysymyksessä seikkaili jälleen ystävämme hra Parodia, eli Weird al-Yanckovich. Tunnistin alkuperäisen biisin Living in America:ksi, mutta leffa oli hukassa, Rocky IV nimittäin, esittäjä James Brown. Matti loisti myös genretietoisuudellaan, blackxploitation oli täysin uusi tuttavuus! Neljäs kysymys oli huvittava: Matti ehdotti vastaukseksi Jackie Brown:ia, jonka yhteistuumin Marin kanssa tyrmäsimme, kun meillä muka oli niiiiiiiiin parempaa tietoa asiasta, soundtrackit ja kaikki.. Ja kuinkas kävikään? Se leffahan oli juurikin Jackie Brown.. Ylpeys on onneksi helppo niellä, se ei lihota! Viimeisen kysymyksen biisi on yksi lemppareistani, Trouble Man, mutta alkuperäisen kipaleen esittäjä ei ollut Curtis Mayfield vaan Marvin Gaye, eli the Prince of Motown. Kierroksen pisteet: 3,5. Yhyy!
Tuli siis todettua, että joukkueemme toimii kaikkein parhaiten yhteisvoimin, kun kaikki tietävät jostain enemmän tai vähemmän jotain. Jäimme Matin kanssa vielä ruotimaan elämää ja sivukorvalla otimme osaa varjofinaaliin, joka ei mennyt yhtään sen paremmin, joten keskityimme virvokkeisiin, joita Merja surullisiin laseihimme kaatoi.. Pahoittelen, etten muista finaalijärjestystä kautta voittajaa, olin vain jo niin murtunut siinä pisteessä! Ensi keskiviikkona koko tiimi kasaan ja tulta munille! Kiitos tuomareille ja onnea voittajille!
Niinpä me Marin kanssa aloitimme häntä koipien välissä ekan kierroksen, mutta emme olleet ainoa joukkue, joka kärsi jäsenten puutteesta, Kauppayhtiö oli tunnelmaltaan kovin vaisu.
Visan teemana olivat elokuvat ja tv-sarjat ja hetken jo luulin, että voisi olla jopa mahdollisuuksia! Ensimmäinen kierros koostui kysymyksistä, joiden vastauksina oli James Bondia, Flight of the Chonchordsia, Virgin Suicidesia ja Last Tangoa. Eka kysymys Peter Gunnista ja säveltäjä Henry Mancinista meni ohi, Roger Mooren tunnistimme oikeaksi Bondiksi ja coverin esittäjäksi Guns'n'Rosesin, jee! Kolmannen kysymyksen ranskalainen ralli oli jotain ihan toiselta planeetalta, ei tietoa. Flight of the Chonchords on nerokas sarja (allekirjoittaneen lempibiisi ehdottomasti Business Time!! =D ), mutta kyseisen sarjan biisiksi tämän olisi tunnistanut vain Matti, joka onnistui saapumaan toiselle kierrokselle! Parhaat pisteet nappasimme Virgin Suicides -kyssärissä, jonka Mari tunnisti ja bändiksi tiesimme kumpikin Airin. Ekan kierroksen pistesaldo: 2,5. Sacré bleu!
Toisella kierroksella meitä oli siis jo joukkueessamme kolme, mutta se ei ikävä kyllä pelastanut meitä finaalikierrokselle saakka. Kierroksen teema oli musta musiikki. Matti oli kakkoskierroksen kingi tunnistaen ekan kysymyksen vastauksiksi April Marchin ja elokuvan Death Proof. Toisessa kysymyksessä seikkaili jälleen ystävämme hra Parodia, eli Weird al-Yanckovich. Tunnistin alkuperäisen biisin Living in America:ksi, mutta leffa oli hukassa, Rocky IV nimittäin, esittäjä James Brown. Matti loisti myös genretietoisuudellaan, blackxploitation oli täysin uusi tuttavuus! Neljäs kysymys oli huvittava: Matti ehdotti vastaukseksi Jackie Brown:ia, jonka yhteistuumin Marin kanssa tyrmäsimme, kun meillä muka oli niiiiiiiiin parempaa tietoa asiasta, soundtrackit ja kaikki.. Ja kuinkas kävikään? Se leffahan oli juurikin Jackie Brown.. Ylpeys on onneksi helppo niellä, se ei lihota! Viimeisen kysymyksen biisi on yksi lemppareistani, Trouble Man, mutta alkuperäisen kipaleen esittäjä ei ollut Curtis Mayfield vaan Marvin Gaye, eli the Prince of Motown. Kierroksen pisteet: 3,5. Yhyy!
Tuli siis todettua, että joukkueemme toimii kaikkein parhaiten yhteisvoimin, kun kaikki tietävät jostain enemmän tai vähemmän jotain. Jäimme Matin kanssa vielä ruotimaan elämää ja sivukorvalla otimme osaa varjofinaaliin, joka ei mennyt yhtään sen paremmin, joten keskityimme virvokkeisiin, joita Merja surullisiin laseihimme kaatoi.. Pahoittelen, etten muista finaalijärjestystä kautta voittajaa, olin vain jo niin murtunut siinä pisteessä! Ensi keskiviikkona koko tiimi kasaan ja tulta munille! Kiitos tuomareille ja onnea voittajille!
torstai 5. helmikuuta 2009
Tissit, tuuri ja tuska
Niin, Elizabeth Bathoryn toteemin voi tiivistää kolmeen teehen. Siitä on väännetty ilot, surut, voitot ja tappiot. Tällä kertaa toteemimme oli meille suotuisa. Heitettyämme ns. "kannut tiskille" ei muilla joukkueilla ollut mitään mahdollisuutta vastustaa Musavisan kevätkauden aloitusvisan voittoamme! Se oli hurjaa, kaunista ja kullankeltaista.Elizabeth Bathory pelasi neljän naisen voimin. Marjo, Elina, Mari ja Satu. Miespuolisen komeuden edustajamme Matti oli hengessä mukana omassa sfäärissään. Palautunee paikalle ensi kerralla. Pöydän henki oli iloinen, hieman väsynyt! (Mari haukotteli ja valui pöydän alle), mutta silti juuri oikein virittynyt. Itse kyllä olin havaitsevinani vaisuhkoa tunnelmaa, mutta kyllä se siitä iloksi muuttui viimeistään finaalipaperin palautuksen jälkeen. Mutta, visan alkuun.
Strategiamme oli tällä kertaa pysyä mukana joka kierroksella. Skarppina sitten kyllä oltiinkin, emme missaaneet yhtäkään kierrosta, biisiä tai kysymystä! Mehän oltiin vedossa! Eka kierros meni meidän kohdalla oikein mainiosti. Jokaisesta tiedettiin jotain. Elinalla oli vuosilukuveikkaukset kohdillaan, minä kunnostauduin sen sijaan hevi-toto-pelissä veikkaamalla Impaled Nazarenea viimeiseen kohtaan. Lisäksi Marjon mielestä se oli kitaristi joka kuoli. Ja nämä vain muutamia nappivastauksiamme. Olimme eka kierroksen jälkeen sijalla 1.
Kakkoskierroksella jaettiin puuhis, jossa etsittiin bändejä kirjainsotkusta. Siitä 2,25 pistettä. Varsinainen kysymyspaperi meni pyöreästi. Toooodella pyöreästi, pisteitä tasan 0! Onneksi meillä oli takana eka kierroksen voittopisteet, joiden avulla pääsimme finaaliin. Emmekä olleet edes jumbosijalla finaaliin päässeiden joukossa. Hyvä me!
Finaalikierroksella meinasi sattua vanhanaikaiset Bathoryt allekirjoittaneella. Finaalia edeltäneellä tauolla kun jäin suustani kiinni Marin kanssa. Ja nyt tarkoitan keskustelua kaikesta kivasta. Nikotiininorjana huomasin sitten kierroksen alkaessa että nyt on pakko päästä pihalle. Biisit ilmeisesti oli niin lyhyitä, että meinasin missata sen kakkosbiisin. Osittain se niin menikin, koska en tunnistanyt Speedya ja Sakua biisin perusteella, vaan ihan vain kysymyksien perusteella päättelemällä. Tässä vaiheessa neljän naisen tiimiämme vahvisti mukaan tullut Marin kaveri Milla (vai oliko se Malla? Nyt en oo ihan varma...) Millan kanssa mietimme Kummelin alkuvuosia ja hänen avullaan saimme vuosiluvun oikein. Siitähän Millakin sitten palkittiin: se viides voittodrinkkilippu luovutettiin yhteistuumin yhden kysymyksen tuuraajalle =) Kiitos Milla! Joka tapauksessa finaalikierros meni niinku just niin nappiin kuin voi vain mennä. Saimme pisteitä 9,75/12! Suurimmat kiitokset kuuluu ilman muuta meidän Elinalle! Ehkä se Helsingin reissu teki terää ;)
Ah, meidän tiimi toimii edelleen! Me osataan ryhmädynamiikka ja me osataan fiksuilla ja me osataan myös blondeilla. Mutta ennen kaikkea me osataan nakata kannut tiskiin!
Kiitsa tuomareille ja muille pelaajille. Ens keskiviikkoon!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
