Nysse tulee!

No niin, viimein pukkaa raportointia 12.4. käydystä visasta! Kyseinen visa olikin sikäli mieleenpainuva, että se pidettiin - jos ei ihan uudella - niin ainakin merkittävästi joukosta erottuvalla konseptilla tämän kevään muihin koitoksiin verraten. Siinä oli nimittäin ihan tietty teemansa: Manserock ja tämän teeman oli laatinut illan tamperelaistaustainen (tietysti!) tuomari Petra-Miisa. Me puolestamme pelasimme tällä kertaa Satun kanssa kaksistaan.

Avauskierroksen manselaismusat linkittyivät lähinnä 70- ja 80-luvuille ja melko tunnettuja artisteja esiintyi. Tuli Juicea, Ilonaa ja Kari Peitsamoa Ankkuleineen. Kyseiset kysymykset oli allekirjoittaneelle melkoisen hyvin räätälöity kun on tullut jonkin verran erinäisiä Suomi-rock -historiikkejä luettua. Niinpä kaikista kolmesta kertyi mukavasti pisteitä osin onnenkin avittamana. Lisäksi virkistävänä vaihteluna musavisojen normi-kierroksiin nähden mukana oli myös levynkansiosio, joka sisälsi illan jokaisella rundilla kolme levynkantta ja niistä piti yksinkertaisesti tunnistaa esittäjä ja kuvassa olleen albumin nimi. Kiitettävästi onnistui tuokin osio saatuamme siitä lähes täydet pisteet. Juicen "Dokumentti", Juicen ja Alatalon Mikon "Senaattori ja boheemi" sekä Eppu Normaalin "Elävänä Euroopassa" -live-levy olivat oikeat vastaukset, joten vahvasti oli hra Leskinen kiekalla edustettuna. Suurena yllätyksenä ei kärkipaikka avauksen jälkeen tullut.

Toisella kierroksella tuli haastetta hieman lisää. Tunnistettiin/arvattiin Eppujen "Elviksen kuolema", sen julkkarivuosi sekä heidän Akun Tehdas -studionsa. Samoin "Persu"Veltto Virtanen, josta Satu muisti oivasti, että mies on koulutukseltaan psykologi, mutta muutoin oli jo vaikeampaa. Sitten progeiltiin Tabula Rasan tutun "Rakastatko vielä kun ilta on" -biisin tahtiin. Heidän Heikki "Hessu"/"Kummeli" Silvennoinenhan se oli, joka vieraili taannoin kotikaupungissamme. Varhainen Kolmas Nainen oli sitä vastoin liian vaikea pala, tosin biisinsä jälleen arvattin. Levynkansissa esiintyneistä Kaseva ja Silvennoinen jäivät tunnistamatta, Popedan ("H.Ö.N.Ö.") suhteen kävi paremmin. Kolmas sija tässä vaiheessa ja finaalipaikka plakkarissa, hyvä!

Finaalissa siirryttiin oikein kunnolla uudempaan aikakauteen, ts. uudelle vuosituhannelle ja teki heti kättelyssä selväksi, että meikäläinen saattoi lähinnä nostaa kätensä pystyyn; kierros olisi Satun heiniä, jos jomman kumman meistä. Hyvin visaveteraanimme tiesikin Negativesta, useampi piste. Bändin 2008 erotetun kitaristin taiteilijanimeksi Satu muisteli kovasti pinnistellen Jesus Christ ja olisi ollut erinomaisen hupaisaa (ja lähes ansaittua), jos arvaus olisi natsannut.. ei ihan: nimi oli "Sir Christus". Yritys kuitenkin niin hyvä, että tuomarikin laittoi vastauspaperiin hymiön perään! Negativen Jonne Aaron sävelsi radiohitin juuri samana vuonna '08 - ei Lovexille - vaan Popedalle. Seuraavana soinut Doom Unit oli liikaa, mutta sitä seuranneeseen biisiin koetettiin taas sitä Lovexia ja nyt osui edes sen verran, että bändi meni oikein. Nämä jätkäthän olivat taannoin euroviisukarsinnoissakin, veikattiin se vuodella väärin. Neljännen biisin kohdalla sitten jopa vähän nolotti, ei niinkään biisin jäätyä tunnistamatta, vaan ettei edes tunnistettu esittäjäksi vanhaa kunnon Lindholmin Davea. Levynkannet päättivät sitten urakan. Nyt niistä löytyi Bloodpit:iä, jälleen Negativea plus niin ikään taas Doom Unit:ia. Satu ansioitui uudestaan Negativen kohdalla, muuten meni metsään että heilahti.

Loppupisteitä julistettaessa saatoimme havaita visailun olleen osaltamme aavistuksen laskusuuntainen. Ei pahasti, mutta niin ettei voittoon ollut asiaa, kolmas sija. Janoinen mieli harmitteli juomalippujen jäätyä taas haaveeksi ja vieläpä viidettä kertaa peräkkäin Elskujen piikkiin, mutta minkäs teet, kaikkemme annoimme kulunutta urheiluilmaisua käyttääkseni. Mutta hauskaa oli taas silti ja visasta jäi meille hyvät vibat kaiken kaikkiaan. Niin joo, ja runkosarjan kakkossija (Elskujen vanavedessä) ei ole pöllömpi suoritus sekään.

Tattista vaan kaikille ja Elskuille jälkijättöiset onnittelut kausisarjan voitosta! Kesää odotellessa!

Musavisan kevätkausi...

...päättyi jo kotvan aikaa sitten, mutta kahdestakin viimeisimmästä taistosta uupuu vielä raportit! Allekirjoittanut ottaa syyt tästä niskoillensa, koska en ole vielä kerennyt saattaa valmiiksi toissa torstain visan läpikäyntiä (joka on vastuullani). Tosin syytkin ovat enimmäkseen hyviä: flunssa ja poskiontelontulehdus siihen kaupan päälle. Mutta mutta, nyt kun alan olla niiden kynsistä selvinnyt, niin lupaan saattaa jutun tänne piakkoin. Seurailkaahan blogia.

Lappuset hukassa!

Minun piti kirjoittaa raportti toissa kerrasta, mutta olen loisteliaasti hukannut pelipaprut jonnekin! Tuolloin visan tuomarina hääräsi Kutos-Yatzyn powermetal-dude ja muistelen että meidän(-kin) mielestä visa oli aika yksipuolinen jälleen kerran. Tästähän tietenkin tulee taas sanomista, kun näin kirjoitan, mutta senkin uhalla siis. Visaa ei kannattaisi laatia yhden musiikkigenren varaan, koska silloin mennään suohon. Ihan vertaamisen vuoksi, viime kerran manserock oli minusta aika kiva piristys. Vaikkakin alueellisesti suppea, mutta siitä oli kuitenkin revitty aika hienosti eri juttuja irti. Ja sinänsä tuo oli ihan uusi konsepti koko visahistoriassa!

Toissakerran visasta en kyllä nyt muista mitään erityistä meidän joukkueen osalta, Elskut taisi voittaa. Ai niin! Mehän tiputtiin finaalista! :D En narise yksipuolisuudesta siksi, että oma joukkue ei pääse finaaliin, vaan ainoastaan siksi, että on suht tylsää istua ja miettiä pääosin yhden genren artisteja. Mutta oli siellä onneksi Bruce ja Elvis hieman tuomassa vaihtelua.

Jjep. Tänään on kausifinaali ja uusi kausimestari leivotaan... kenestä?!

Nyt taisi löytyä...

aika mahtava bilebiisi.

Varjona kävimme varjojen yöhön

Illan tuomarina Kutos-Yatzyn Pete, kokoonpanonamme kaikki joukkueemme vakijäsenet, ts. Elina, Satu ja allekirjoittanut sekä ilahduttavasti jo toista kertaa tänä keväänä vierailevat tähdet Riikka ja Andrea. Paikkaa tuskin tarvitsee mainita. Siinäpä lähtökohdat viime torstain (eli 29.3.) visailuun.

Ensimmäisen läpsybiisin soitua jo hyvän matkaa ilman arvauksia, Pete tuskaili mikkiinsä, miten hänen pitämiensä visojen läpsyt tuntuvat aina olevan niin vaikeita tunnistaa! No, ehkei sentään ihan aina, mutta itsekin muistelen hämmentävän usein vastaavia tilanteita niissä kokeneeni! Mistä lie johtuu, siitä voisi spekuloida paljonkin, mutta enpä tee sitä ainakaan tässä. On kuitenkin merkillepantavaa, että parissakin läpsyssä tuomarimme joutui jopa vaihtamaan varabiisin ensin soineen tilalle, kun tunnistamisia ei meinannut tulla, mikä on melkoisen harvinaista. Läpsyjä myös kysyttiin tuplamäärä normaaliin kolmeen verrattuna (mistä on muodostumassa Peten kannatettava tavaramerkki) ja jälleen on aika tehokkaasti unohtunut, ketkä niitä vei.

Mutta se siitä aiheesta, sitten itse visaan, mikä on kuitenkin tämän(kin) tekstin pääpointti. Heti alkajaisiksi kajahti tutunkuuloinen veisu ilmoille ja Satu pääsi laittamaan faktaa paperille: eli CCR ja "Who'll stop the rain". Onnistuin arvaamaan oikein, että John Fogerty on tulevana kesänä Järvenpään Puistobluesin pääesiintyjä, mutta hänen v. 2006 live-albuminsa nimi "The Long Road Home" jäi arvaamatta. Jos kelpo alun ansiosta tuudittauduin hetkeksikään uumoilemaan, että kyllä me tämä kierros tyylillä kotiin hoidetaan, niin väärässäpä olin: johan nimittäin seurasikin jo vaikeuksia, kun tunnistamatta jäi niin Millencolin, Agnes Obel kuin myös Haunted. Eli jotain Ruotsi-punkia, "pianonpimputusta" ja metallibändi, jonka laulaja kuulosti äkkiseltään maallikon korvaan In Flamesin vastaavalta. Viimeisimpään päädyttiin tosin lopulta veikkaamaan Entombedia, mutta kun ei niin ei. Oheiskysymyksistäkin vain puolikas piste Millencolinin biisin nimestä. Noteerattava seikka sinänsä, että kaikki kolme ovat pohjoismaista. 1.kierroksen pisteemme vaivaiset 2,5 ja jaettu 6.sija.

Ennen toisen rundin alkua vierailevat tähtemme ilmaantuivat Yhtiölle; ei muuta kuin juomaa pöytään ja istumaan, olkaa hyvät! Sitten jatkettiin. Ensimmäinen artisti sattui hyvin omalle kohdalle. Tuttu vihainen räppärihän se siellä haukahteli eli Steen 1 biisillään "Kastimerkki" (kyseisen biisin kohdalla voidaan tosin puhua pikemminkin rapmetallista kuin rapista). Hänen Varasta Pomolta -levynsä kappaleista musavideo oli kuvattu "Carosol Kidistä" eikä "Terroristista". Esikoisromaanin "Hullu Klovni" nimestä kuitenkin piste. Wilco biiseineen jäi taas tiedon tuolle puolen, mutta kannattipa Elinan arvata, että paria heidän biisiään on kuultu Volkswagenin mainoksissa. Ja tulipa taas todistettua, että joskus näissä karkeloissa voi ansaita pisteitä myös kysymyksistä, jotka liittyvät musiikkiin korkeintaan välillisesti! Norah Jonesia koskenut live-cover -kohta ei sen sijaan tuottanut tulosta. Sitten kuultiin vaihteeksi nykymetallia (tai joidenkin määrittelyjen mukaan nuoriso- ja/tai tusinametallia) Machine Menin muodossa, kuka näitä oikein erottaa toisistaan eli lukemattomista vastaavista? Harvemmin ainakaan kukaan meidän pöydässä, ei nytkään. Seuraavana soinut obskuurinkuuloinen post-rock-kappale - joka osoittautui God Is an Astronautiksi - ei helpottanut tuskaamme, päin vastoin. Kahden ekan kierroksen yhteispisteemme olivat 5,5 ja kun ne tuottivat 9 joukkueen joukossa yhä vain jaetun 6.sijan, kävi kuten osasimme jo pelätä: ensimmäistä kertaa tällä kevätkaudella Varjofinaaliin tiemme kävi. Toisaalta kovin helppoa ei ollut kellään, mistä kielii se, että johtaneenkin ryhmän pisteesaldo oli heikohkosti 9.

(Varjo-)finaalikierrokselle (koska meillä ei tässä visassa enää panosta ollut, käyn kierroksen läpi melko tiivistetysti): Neurosis-yhtyeen Steve von Till jäi tunnistamatta, samoin biisinsä originaaliesittäjä Nick Drake. Yhtyeensä kävi 2009 visiitillä Tuska-festareilla ja Ruisrockissa, ei pisteitä. Mutta Brian Enon seesteinen "By this river" tuli sentään tunnistettua. Mies on säveltänyt Windows 95:n käynnistysäänen, joka saatiin myös jopa arvattua. Toki tämän pienen onnistumisen jälkeen päästiin taas nykymetalliosastoon, joka tahtoo tuottaa aina vaikeuksia. Elina kuitenkin onnistui tunnistamaan bändin Insomniumiksi, joten yllättävän vähän tällä kertaa. Ovat kuulemma tässä kuussa mukana Paradise Lostin (anyone?) kiertueella. Lopuksi soi vielä The Stance Brothers, jota ei kyllä tiedetty, mutta "Teddy Rok" Mäkynen on työskennellyt Johanna Förstin kanssa projektissa nimeltä Jo Stance, joka toi lohdutuspisteen puolivahingossa. En tiennyt tuollaisesta projektista mitään, mutta kun Elina luki Förstin nimen paperista, ajattelin ääneen tuota jostain sattumalta lukemaani Jo Stance -nimeä, jonka luulin olevan vain Förstin taiteilijanimi ja kannattipa ajatellakin näemmä. Varjofinaalin pistesaldomme kolme pistettä, jolla oltaisiin lyöty kaksi finaalijoukkuetta, mutta turha jossitella. Se oli meille varjojen yö ja sillä hyvä.

Kiitos Petelle, tuolle läpsyjen erikoismiehelle(!), ja onnittelut voitosta Elskuille, jotka voittivat jo kolmannen kerran peräkkäin ja ovat päässeet harmiksemme taas pirunmoiseen vauhtiin! Kohti kiirastorstain kiirastulia tiemme käy!