Vieraisilla

Tästä tuli facessa jo mainittuakin, mutta kirjoitanpa nyt muodon vuoksi vielä tänne, että loikkasin viime torstain visassa joukkuetovereideni kenen mistäkin syystä puuttuessa Elskujen joukkoihin. Elskuista alkaakin näköjään tulla meikäläiselle jonkinnäköinen suunnitelma B. Viimeksi kun heillä fiittasin, pääsin heti osalliseksi voitosta. Nytkin dominoitiin visaa vahvasti sen tutut kaksi kierrosta, mutta finaalista ei jäänyt käteen lopulta kuin kolmossija. Jamo tuomaroi koitoksen ja hänelle ominaiseen tyyliinsä oli väsännyt meille muun ohessa puuhapaperin, syksyn ensimmäisen laatuaan. Kiitos hänelle siitä, ne ovat aina piristäviä juttuja. Ja, Ysisatanen Saappi ja Poikakuoro väänsivät voitosta oikein uusintakysymyksen kautta ja se ratkesi ensinmainitun eduksi, onnea vaan Saapille.

Mutta se siitä lorusta. Tänä torstaina toivon pääseväni kumminkin pelaamaan taas normaalisti omassa tiimissä ja tämä on sentään hyvin todennäköistäkin.

Synkkää kuin pimeä syksy

Blogimme runsaslukuiselle lukijakunnalle kerrottakoon, että pudottiin sitten toissapäivänä finaalista ensimmäistä kertaa tällä kaudella ja ylipäätään pitkästä aikaa. Uudet nimet Sari ja Eveliina tuomaroivat ja olivat kyllä laatineet kiitettävän omailmeiset ja hyvin erityyppistä musaa sisältävät kysymykset, mutta samaan hengenvetoon myös meille niin pirulliset, ettei juuri risahdustakaan. The Knife oli ainoa yhtye koko visan aikana, josta tuli kunnolla pisteitä. Joten tämä visa jää mieleen menestymättömyyden ohella lähinnä meteliä pitäneestä oikeustieteen väestä, joiden ainejärjestöllä oli Yhtiöllä ilmeisesti 30-v. juhlat samaan aikaan ja jotka häiritsivät kiitettävästi finaalikierrosta (sikäli onni, ettemme olleet finaalissa). Pelattiin duona Satun kera ja lisävoimat olisivat kernaasti kelvanneet. Että sellainen stoori this time. Ai niin, ja Kream-Timot voittivat taas.

Ja.. ei liity mitenkään visaan, mutta lopuksi haluan linkittää tähän yhden musavideon. Saksalaiset ne osaa, kuten oheinen yhtye alla. Niin sanotusti elämää suurempi biisi ja videossa mm. mäiskitään kylpyammetta ja patteria hajalle!:

http://www.youtube.com/watch?v=g-IxPjdHhck

Valta vaihtui

Viime viikon musavisassa nimittäin. Ari & Laura Elskuista pitivät visan. Me johdimme vielä kahden alkukierroksen ajan, mutta nitkahdimme finaalikiekalla neljänneksi. Ja Elskut itse taisivat pudota jopa finaalista. Niinpä kahden kestomenestyjän kompastellessa pöytä oli ikään kuin katettu muille joukkueille ja niistä Kream Timot korjasikin lopulta ylivoimaisesti potin parin ihan uuden tiimin ollessa seuraavina. Siinäpä se visa pähkinänkuoressa.

Eilisestä musavisasta..

voisin kertoa edes tiivistetysti, kun niitä raportteja ei liene enää luvassa. Satu tuomaroi kaksi alkukierrosta (kiertueteemalla tottakai) pisteenlaskuapunaan joukuueemme uusi jäsen Eeva ja Poikakuoron Jompe tuomaroi sitten finaalin.

Me (=allekirjoittanut+toinen uusi jäsenemme Tuomas) oltiin neljäntenä niin 1.- kuin 2.kiekankin jälkeen. Joukkueita oli harmillisesti vain viisi, joten kaikki pääsivät finaaliin, johon me poijjaat saimme sitten Satun ja Eevan avuksemme. Ja päädyimme siinä sijaluvulle 2 Elskujen viedessä selkeän voiton. Voiton menettämisen kannalta melko ratkaiseva tekijä oli Steely Dania koskenut kysymysrypäs, joka meni Elskuilla putkeen ja meillä ei. Mutta tyydyttävä suoritus yhtä kaikki.

Lopuksi ihailkaamme vielä viime päivien kenties absurdeimpaan uutiseen liittyvää kuvaa:

Musavisa: Elän vuoksesi, kuolisin puolestasi!

Tällä illan koitokseen:
http://www.youtube.com/watch?v=li9ffoLxNqk

Die Die My Darling

Heipparallaa! Tämä blogi hiljenee musavisaraporttien osalta. Tai saahan tänne kirjottaa kukainenkin ken kirjoitusoikeudet omaa, mutta varsinaisia raportteja eivät ahkerat toimittajamme enää julkaise.

Täältä tähän.

ps. Musavisakauden eka visan voitto meille. Jaetusti Elskujen kanssa.

Nysse tulee!

No niin, viimein pukkaa raportointia 12.4. käydystä visasta! Kyseinen visa olikin sikäli mieleenpainuva, että se pidettiin - jos ei ihan uudella - niin ainakin merkittävästi joukosta erottuvalla konseptilla tämän kevään muihin koitoksiin verraten. Siinä oli nimittäin ihan tietty teemansa: Manserock ja tämän teeman oli laatinut illan tamperelaistaustainen (tietysti!) tuomari Petra-Miisa. Me puolestamme pelasimme tällä kertaa Satun kanssa kaksistaan.

Avauskierroksen manselaismusat linkittyivät lähinnä 70- ja 80-luvuille ja melko tunnettuja artisteja esiintyi. Tuli Juicea, Ilonaa ja Kari Peitsamoa Ankkuleineen. Kyseiset kysymykset oli allekirjoittaneelle melkoisen hyvin räätälöity kun on tullut jonkin verran erinäisiä Suomi-rock -historiikkejä luettua. Niinpä kaikista kolmesta kertyi mukavasti pisteitä osin onnenkin avittamana. Lisäksi virkistävänä vaihteluna musavisojen normi-kierroksiin nähden mukana oli myös levynkansiosio, joka sisälsi illan jokaisella rundilla kolme levynkantta ja niistä piti yksinkertaisesti tunnistaa esittäjä ja kuvassa olleen albumin nimi. Kiitettävästi onnistui tuokin osio saatuamme siitä lähes täydet pisteet. Juicen "Dokumentti", Juicen ja Alatalon Mikon "Senaattori ja boheemi" sekä Eppu Normaalin "Elävänä Euroopassa" -live-levy olivat oikeat vastaukset, joten vahvasti oli hra Leskinen kiekalla edustettuna. Suurena yllätyksenä ei kärkipaikka avauksen jälkeen tullut.

Toisella kierroksella tuli haastetta hieman lisää. Tunnistettiin/arvattiin Eppujen "Elviksen kuolema", sen julkkarivuosi sekä heidän Akun Tehdas -studionsa. Samoin "Persu"Veltto Virtanen, josta Satu muisti oivasti, että mies on koulutukseltaan psykologi, mutta muutoin oli jo vaikeampaa. Sitten progeiltiin Tabula Rasan tutun "Rakastatko vielä kun ilta on" -biisin tahtiin. Heidän Heikki "Hessu"/"Kummeli" Silvennoinenhan se oli, joka vieraili taannoin kotikaupungissamme. Varhainen Kolmas Nainen oli sitä vastoin liian vaikea pala, tosin biisinsä jälleen arvattin. Levynkansissa esiintyneistä Kaseva ja Silvennoinen jäivät tunnistamatta, Popedan ("H.Ö.N.Ö.") suhteen kävi paremmin. Kolmas sija tässä vaiheessa ja finaalipaikka plakkarissa, hyvä!

Finaalissa siirryttiin oikein kunnolla uudempaan aikakauteen, ts. uudelle vuosituhannelle ja teki heti kättelyssä selväksi, että meikäläinen saattoi lähinnä nostaa kätensä pystyyn; kierros olisi Satun heiniä, jos jomman kumman meistä. Hyvin visaveteraanimme tiesikin Negativesta, useampi piste. Bändin 2008 erotetun kitaristin taiteilijanimeksi Satu muisteli kovasti pinnistellen Jesus Christ ja olisi ollut erinomaisen hupaisaa (ja lähes ansaittua), jos arvaus olisi natsannut.. ei ihan: nimi oli "Sir Christus". Yritys kuitenkin niin hyvä, että tuomarikin laittoi vastauspaperiin hymiön perään! Negativen Jonne Aaron sävelsi radiohitin juuri samana vuonna '08 - ei Lovexille - vaan Popedalle. Seuraavana soinut Doom Unit oli liikaa, mutta sitä seuranneeseen biisiin koetettiin taas sitä Lovexia ja nyt osui edes sen verran, että bändi meni oikein. Nämä jätkäthän olivat taannoin euroviisukarsinnoissakin, veikattiin se vuodella väärin. Neljännen biisin kohdalla sitten jopa vähän nolotti, ei niinkään biisin jäätyä tunnistamatta, vaan ettei edes tunnistettu esittäjäksi vanhaa kunnon Lindholmin Davea. Levynkannet päättivät sitten urakan. Nyt niistä löytyi Bloodpit:iä, jälleen Negativea plus niin ikään taas Doom Unit:ia. Satu ansioitui uudestaan Negativen kohdalla, muuten meni metsään että heilahti.

Loppupisteitä julistettaessa saatoimme havaita visailun olleen osaltamme aavistuksen laskusuuntainen. Ei pahasti, mutta niin ettei voittoon ollut asiaa, kolmas sija. Janoinen mieli harmitteli juomalippujen jäätyä taas haaveeksi ja vieläpä viidettä kertaa peräkkäin Elskujen piikkiin, mutta minkäs teet, kaikkemme annoimme kulunutta urheiluilmaisua käyttääkseni. Mutta hauskaa oli taas silti ja visasta jäi meille hyvät vibat kaiken kaikkiaan. Niin joo, ja runkosarjan kakkossija (Elskujen vanavedessä) ei ole pöllömpi suoritus sekään.

Tattista vaan kaikille ja Elskuille jälkijättöiset onnittelut kausisarjan voitosta! Kesää odotellessa!

Musavisan kevätkausi...

...päättyi jo kotvan aikaa sitten, mutta kahdestakin viimeisimmästä taistosta uupuu vielä raportit! Allekirjoittanut ottaa syyt tästä niskoillensa, koska en ole vielä kerennyt saattaa valmiiksi toissa torstain visan läpikäyntiä (joka on vastuullani). Tosin syytkin ovat enimmäkseen hyviä: flunssa ja poskiontelontulehdus siihen kaupan päälle. Mutta mutta, nyt kun alan olla niiden kynsistä selvinnyt, niin lupaan saattaa jutun tänne piakkoin. Seurailkaahan blogia.

Lappuset hukassa!

Minun piti kirjoittaa raportti toissa kerrasta, mutta olen loisteliaasti hukannut pelipaprut jonnekin! Tuolloin visan tuomarina hääräsi Kutos-Yatzyn powermetal-dude ja muistelen että meidän(-kin) mielestä visa oli aika yksipuolinen jälleen kerran. Tästähän tietenkin tulee taas sanomista, kun näin kirjoitan, mutta senkin uhalla siis. Visaa ei kannattaisi laatia yhden musiikkigenren varaan, koska silloin mennään suohon. Ihan vertaamisen vuoksi, viime kerran manserock oli minusta aika kiva piristys. Vaikkakin alueellisesti suppea, mutta siitä oli kuitenkin revitty aika hienosti eri juttuja irti. Ja sinänsä tuo oli ihan uusi konsepti koko visahistoriassa!

Toissakerran visasta en kyllä nyt muista mitään erityistä meidän joukkueen osalta, Elskut taisi voittaa. Ai niin! Mehän tiputtiin finaalista! :D En narise yksipuolisuudesta siksi, että oma joukkue ei pääse finaaliin, vaan ainoastaan siksi, että on suht tylsää istua ja miettiä pääosin yhden genren artisteja. Mutta oli siellä onneksi Bruce ja Elvis hieman tuomassa vaihtelua.

Jjep. Tänään on kausifinaali ja uusi kausimestari leivotaan... kenestä?!

Nyt taisi löytyä...

aika mahtava bilebiisi.

Varjona kävimme varjojen yöhön

Illan tuomarina Kutos-Yatzyn Pete, kokoonpanonamme kaikki joukkueemme vakijäsenet, ts. Elina, Satu ja allekirjoittanut sekä ilahduttavasti jo toista kertaa tänä keväänä vierailevat tähdet Riikka ja Andrea. Paikkaa tuskin tarvitsee mainita. Siinäpä lähtökohdat viime torstain (eli 29.3.) visailuun.

Ensimmäisen läpsybiisin soitua jo hyvän matkaa ilman arvauksia, Pete tuskaili mikkiinsä, miten hänen pitämiensä visojen läpsyt tuntuvat aina olevan niin vaikeita tunnistaa! No, ehkei sentään ihan aina, mutta itsekin muistelen hämmentävän usein vastaavia tilanteita niissä kokeneeni! Mistä lie johtuu, siitä voisi spekuloida paljonkin, mutta enpä tee sitä ainakaan tässä. On kuitenkin merkillepantavaa, että parissakin läpsyssä tuomarimme joutui jopa vaihtamaan varabiisin ensin soineen tilalle, kun tunnistamisia ei meinannut tulla, mikä on melkoisen harvinaista. Läpsyjä myös kysyttiin tuplamäärä normaaliin kolmeen verrattuna (mistä on muodostumassa Peten kannatettava tavaramerkki) ja jälleen on aika tehokkaasti unohtunut, ketkä niitä vei.

Mutta se siitä aiheesta, sitten itse visaan, mikä on kuitenkin tämän(kin) tekstin pääpointti. Heti alkajaisiksi kajahti tutunkuuloinen veisu ilmoille ja Satu pääsi laittamaan faktaa paperille: eli CCR ja "Who'll stop the rain". Onnistuin arvaamaan oikein, että John Fogerty on tulevana kesänä Järvenpään Puistobluesin pääesiintyjä, mutta hänen v. 2006 live-albuminsa nimi "The Long Road Home" jäi arvaamatta. Jos kelpo alun ansiosta tuudittauduin hetkeksikään uumoilemaan, että kyllä me tämä kierros tyylillä kotiin hoidetaan, niin väärässäpä olin: johan nimittäin seurasikin jo vaikeuksia, kun tunnistamatta jäi niin Millencolin, Agnes Obel kuin myös Haunted. Eli jotain Ruotsi-punkia, "pianonpimputusta" ja metallibändi, jonka laulaja kuulosti äkkiseltään maallikon korvaan In Flamesin vastaavalta. Viimeisimpään päädyttiin tosin lopulta veikkaamaan Entombedia, mutta kun ei niin ei. Oheiskysymyksistäkin vain puolikas piste Millencolinin biisin nimestä. Noteerattava seikka sinänsä, että kaikki kolme ovat pohjoismaista. 1.kierroksen pisteemme vaivaiset 2,5 ja jaettu 6.sija.

Ennen toisen rundin alkua vierailevat tähtemme ilmaantuivat Yhtiölle; ei muuta kuin juomaa pöytään ja istumaan, olkaa hyvät! Sitten jatkettiin. Ensimmäinen artisti sattui hyvin omalle kohdalle. Tuttu vihainen räppärihän se siellä haukahteli eli Steen 1 biisillään "Kastimerkki" (kyseisen biisin kohdalla voidaan tosin puhua pikemminkin rapmetallista kuin rapista). Hänen Varasta Pomolta -levynsä kappaleista musavideo oli kuvattu "Carosol Kidistä" eikä "Terroristista". Esikoisromaanin "Hullu Klovni" nimestä kuitenkin piste. Wilco biiseineen jäi taas tiedon tuolle puolen, mutta kannattipa Elinan arvata, että paria heidän biisiään on kuultu Volkswagenin mainoksissa. Ja tulipa taas todistettua, että joskus näissä karkeloissa voi ansaita pisteitä myös kysymyksistä, jotka liittyvät musiikkiin korkeintaan välillisesti! Norah Jonesia koskenut live-cover -kohta ei sen sijaan tuottanut tulosta. Sitten kuultiin vaihteeksi nykymetallia (tai joidenkin määrittelyjen mukaan nuoriso- ja/tai tusinametallia) Machine Menin muodossa, kuka näitä oikein erottaa toisistaan eli lukemattomista vastaavista? Harvemmin ainakaan kukaan meidän pöydässä, ei nytkään. Seuraavana soinut obskuurinkuuloinen post-rock-kappale - joka osoittautui God Is an Astronautiksi - ei helpottanut tuskaamme, päin vastoin. Kahden ekan kierroksen yhteispisteemme olivat 5,5 ja kun ne tuottivat 9 joukkueen joukossa yhä vain jaetun 6.sijan, kävi kuten osasimme jo pelätä: ensimmäistä kertaa tällä kevätkaudella Varjofinaaliin tiemme kävi. Toisaalta kovin helppoa ei ollut kellään, mistä kielii se, että johtaneenkin ryhmän pisteesaldo oli heikohkosti 9.

(Varjo-)finaalikierrokselle (koska meillä ei tässä visassa enää panosta ollut, käyn kierroksen läpi melko tiivistetysti): Neurosis-yhtyeen Steve von Till jäi tunnistamatta, samoin biisinsä originaaliesittäjä Nick Drake. Yhtyeensä kävi 2009 visiitillä Tuska-festareilla ja Ruisrockissa, ei pisteitä. Mutta Brian Enon seesteinen "By this river" tuli sentään tunnistettua. Mies on säveltänyt Windows 95:n käynnistysäänen, joka saatiin myös jopa arvattua. Toki tämän pienen onnistumisen jälkeen päästiin taas nykymetalliosastoon, joka tahtoo tuottaa aina vaikeuksia. Elina kuitenkin onnistui tunnistamaan bändin Insomniumiksi, joten yllättävän vähän tällä kertaa. Ovat kuulemma tässä kuussa mukana Paradise Lostin (anyone?) kiertueella. Lopuksi soi vielä The Stance Brothers, jota ei kyllä tiedetty, mutta "Teddy Rok" Mäkynen on työskennellyt Johanna Förstin kanssa projektissa nimeltä Jo Stance, joka toi lohdutuspisteen puolivahingossa. En tiennyt tuollaisesta projektista mitään, mutta kun Elina luki Förstin nimen paperista, ajattelin ääneen tuota jostain sattumalta lukemaani Jo Stance -nimeä, jonka luulin olevan vain Förstin taiteilijanimi ja kannattipa ajatellakin näemmä. Varjofinaalin pistesaldomme kolme pistettä, jolla oltaisiin lyöty kaksi finaalijoukkuetta, mutta turha jossitella. Se oli meille varjojen yö ja sillä hyvä.

Kiitos Petelle, tuolle läpsyjen erikoismiehelle(!), ja onnittelut voitosta Elskuille, jotka voittivat jo kolmannen kerran peräkkäin ja ovat päässeet harmiksemme taas pirunmoiseen vauhtiin! Kohti kiirastorstain kiirastulia tiemme käy!

Hiton hieno biisi

http://www.youtube.com/watch?v=MLuCfWEZ_hQ ...ja nyt menen nukkumaan jo lopetan vanhojen blogitekstien, Spotifyn ja Facebookin välillä seilailun.

Tiimipelaamista ja kinkkisiä kyssäreitä

No niin, pikaraportti viimeisimmästä 22.3.2012 käydystä erittäin haastavasta ja mielenkiintoisesta visasta! EB:n trio lähtikin ekalle kierrokselle aivan nollatauluina, Arcade Fire meni kyllä totaalisesti tietotaidon yli. Toisen kysymyksen räpätiräpwadap:in tunnisti allekirjoittanut, Jay-Z ja Kanye "The Maailman Jäätävin Ego" West duetoivat Otis Reddingin sämplen tahtiin. Kolmas kysymys meni arvausten kohdalta kivasti, harmi vain että arvauksen menivät laajuudessaan kuitenkin metsään. Kyseessä ei ollut Sahara Hotnights vaan Terrible Feelings. Neljäs kysymys toi kierroksen suurimman pistesaldon, Stig Laululeijaili EB:n lopullisille pisteille 5,5.

Toinen kierros alkoi aivan yhtä haastavasti kuin ensimmäinen. Satubeth sai hieman kiinni punkpläjäyksen biisin nimestä plussan arvoisesti. Toisen kyssärin itkurockballadi muistutti vähintäänkin Scorpionsia, mutta Therapy? oli kyseessä. Biisin nimi "Diane" meni kuitenkin oikein! Kolmas biisi oli joukkueemme tiimipelaamisen juhlaa: kaikki tunnistivat bändin ja biisin, mutta biisin nimi oli aivan kiven takana ja kielen päällä. Jounibeth totesi, että bändin biisien nimet ovat yleensä lyhyitä, tässä tapauksessa taitaa olla kuitenkin kaksiosainen. Satubeth alkoi kirjailemaan sanoja paperille ja kun neiti raapusti sanan "glow", allekirjoittanut mutisi ääneen, että mieleen tuli sana "glory". Ja älynväläys: GLORY BOX!! Ou jes, Portisheadin "Glory Box"! Hyvä meijän joukkue! Neljäs Beach Boy pläjäys oli Satun ja Jounin heiniä, hieman kiistelyäkin pöydässä oli aiheesta. Biisi oli siis "Good Vibrations" ja listäykköselle ainutkertaista oli tietyn vinkuvan musiikkielementin käyttäminen biisissä. Finaali kutsui!

Finaali alkoi vähän helpommin: No Doubtin alkutuotantoa kyseltiin, "Spiderwebs" biisi kyseessä ja vastauksiemme mukaan bändissä vaikuttavat ainakin Gwen ja Todd -nimiset tyypit. Tv-sarjan arvaaminen ei mennyt oikein, Buffy oli hyvä arvaus mutta Dawson's Creek olisi ollut se oikea. Toinen biisi meni omalta osaltani aivan ohi eikä paperin mukaan siitä ole irronnutkaan kuin 0,5p. Kyseessä oli kuitenkin The Descendents (?). Kolmas biisi oli aivan yhtä kryptinen, Gene Simmons pelasi meille tästä yhden pisteen. Neljäntenä ärränbeettasi Usher, jonka nimi tarkoittaa ovenvartijaa. Usher eli Raymond on näytellyt Kauniissa ja Rohkeissa. Viimeinen biisi meni jälleen allekirjoittaneelta ohi, mutta Satubeth hankki paikallistietoudellaan meille 1,5p aiheesta. 7,5 pisteellä tulimme toisiksi, Elskujen viedessä voiton! Kiitos tuomareille loistavasta ja monipuolisesta visasta ja onnittelut kilpakumppaneille voitosta!

Ja se ilta ei ollut suruista tehty..

Koska torstain musavisassa armoitetut Noitakuoro-joukkuetoverini Elina ja Satu paukuttelivat tuomarinnuijaa ja loikkasin tämän vuoksi Elskujen riveihin, ei uutta visaraporttia ole tämän seurauksena luvassa, kuten yleensä. Sen sijaan yllä näkyvä levynkansi saa kunnian muistuttaa siitä, kuinkas siinä meille sitten kävikään.

Tässä yöllisen viinilasini ääressä haluan kuitenkin kiittää illan tuomareita monipuolisesta ja kekseliäästä visasta, olitte todellakin panostaneet sen tekemiseen! Esimerkki: Milloinkohan viimeksi olemme saaneet näissä kekkereissä pähkäiltäväksemme normaalien kierroslappujen lisäksi peräti kaksi puuhapaperia?! Ja koko visailujen läpi kestänyt naislaulajateemakin oli - jos ei muuta niin - rohkea ja tinkimätön päätös. Ja pointsit siitä, että kuulimme mm. Girlschoolia ja Carolaa. Ja Elskuille voin todeta että hyvin te veditte, oli itse asiassa hyvinkin nautinnollista pelata kerrankin teidän joukoissanne!

Ps. Illan aikana kuulluista biiseistä paras oli kuitenkin tämä: http://www.youtube.com/watch?v=Dn8-4tjPxD8">

Eipä mulla muuta, jatketaan harjoituksia ja kippis.

Pelikorttien kuninkaalliset

Ihan hävyttömän myöhässä tulee tämä raportti, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, right? Bathoryt paikalla kaikki kolme, saimme myöhemmin kansainvälisiä apujoukkoja... en millään muista enää nimiä. Mutta kiitos heille mukanaolosta, tulkoon uudestaankin =) Illan tuomari Jamo oli koonnut visan teemaksi pelikorttien jätkät, akat ja kurkot. Tai paremminkin ritarit, kuningattaret ja kuninkaat. Peliteeman mukaisesti pelasimme puuhiksessa hauskaa Grammy Pokeria, jossa tuli valita paras käsi. Toisin sanoen tuli valita eniten grammyja kahminut bändi, naisartisti ja miesartisti. Tiukkaakin tiukemmaksi meni tämä pokeri - me veikkasimme U2, Alicia Keys ja Bruce Springsteen. Oikea voittokäsi olisi ollut U2, Aretha Franklin ja Stevie Wonder, joiden yhteisgrammymäärä oli 62. Me saimme 56, jolla jäimme parhaan käden (57 grammya) omanneen Elsku Mäy Mäyn taakse. Näin Elskut veivät puuhispisteet ja kiilasivat sillä itsensä finaaliin, muuten hieman heikosti menneiden alkukierrosten jälkeen. Mutta mennäänpä nyt varsinaisiin kierroksiin.

Ensimmäistä kierrosta hallitsivat ritarit. Emme tosin tunnistaneet ensimmäisenä soinutta Ritarikuntaa. Loput kierroksen kysymykset oli aika puhtaasti Jounin alaa. Soitettuja artisteja olivat Electric Six, Maj Karma ja Muse. Yhteispelillä saimme joitakin hajavastauksia näiden lisäksi. Lopputulemana olimme kolmansia pistein 10-. Toisella kierroksella kuningattaret olivat pääosassa. Harmituksen harmitus, kun emme tunnistaneet Sonic Youthia. Jos se olisi saatu paperille, olisi muutkin vastaukset tulleet kirjatuksi. Sitten pääsi Jouni taas vauhtiin, kun Kake (ei Randelin, vaan Röyhkä) luritteli laulelmansa. Sex Pistolsia coveroi Motörhead, emme tosin tienneet, että Lemmy on ärjynyt Michael Monroen levyllä. Ja lopulta Queens of the Stone Age pikkusiskoineen soi. Minun onnekseni, koska tietsikkani soittaa tuota veisua suht usein. Bonarikysymyksessä veikkasin oikein, Jounin tukemana, Eero Raittista. Kahden eka kierroksen jälkeen olimme neljänsiä yhteispistein 20,75. Ja tie finaaliin oli avoinna.

Finaalissa astuimme kuninkaan maailmaan. Tässä oli aluksi taas Jounin tuttu First Aid Kit. Ja hei, se Kake oli vasta tässä, edellisellä kierroksella kyseessä oli joku Röttö ja Lehtisalo (Jounin tieto kuitenkin), jotka oli tehny juttuja Kaken (ei Randelinin, vaan Röyhkän) kanssa. Ja nyt sitten se Röyhkä luritteli laulelmansa tällä finaalikierroksella. Kolmantena jotain outoa espanjalaista shaibaa, joka paljastuikin supisuomalaiseksi Pedro's Heavy Gentlemeniksi. Olisipa se taas pitänyt suu akalla avata, kun tämä kävi mielessä.. mutta eihän sitä virheistään opi! HöpöHöpö! Sitten tuli se bluesheebo B.B. King. Mutta olipas ylläripylläri, kun vierailevana ktiaristina olikin Mark Knopfler. Taisi tupakkapaikan pojatkin tulla höplästä vedetyiksi, kun ei se se Kläpton ollutkaan! Me tosin veikattiin ajankohtaisesti Gary Moorea. Ja viimeinen bonari oli sitten joku Incent Clown Posse, eikä Beastie Boys, kuten väitimme. Pöööh, kaiken kaikkiaan saimme 10 pistettä. Mutta sehän oikeutti meidät SIJALLE YKSI! ELI VOITTO KOTIIN! Hyvä me! Me oltiin hyviä! Oli muutkin joukkueet hyviä, me vain hitusen enemmän. Tällä kertaa.

Kiitos Jamolle, tuolle puuhapaprujen ihmemiehelle, joka aina jaksaa yllättää niiden kanssa! Ensi kerralla eli ylihuomenna lavalle astuu Elizabeth Bathoryn akat ja täräyttää musavisageimit ilmoille! Tervetuloa pelaamaan =)

Kuilun partaalta..

No niin rakkaat lapset, sehän on jälleen koittanut musavisaraportin aika koitoksesta, joka käytiin torstaina 23.2. Paikalla Yhtiöllä EB:n tämänhetkinen vakiojengi eli allekirjoittanut, Satu ja Elina ja tuomarointivuorossa Poikakuoron Mikko.

Joka kierroksen alussa oli totutusti läpsy, mutta olen näemmä taas ne muuten unohtanut, paitsi että Satu taisi viedä niistä yhden. "Ekalla rundilla" stereoista raikui Commodoresia, K.Maroa, George Clintonia sekä Puukko-Allua. "Easy" on äärimmäisen tuttu ja muistettava raita, mutta kun emme kerta kaikkiaan muistaneet/osanneet yhdistää biisiin juuri Commodoresia, raapustimme paperiin Al Greenin nimen. Kommodori vastaa maavoimista puhuttaessa everstiä, tämä saatiin ainoana oheiskysymyksenä oikein. K.Maro jäi tunnistamatta, mutta biisin nimestä ("Crazy") taisi Elina hankkia meille pisteen. Eipä tiedetty, että kaveri on syntynyt Libanonin Beirutissa tai että asuu tällä hetkellä Montrealissa. Hänen ensimmäinen hittibiisinsä ei myöskään tuonyt lisäpisteitä. Edelleen, vanha Funkadelic/Parliament -nokkamies George Clinton ei tullut lainkaan mieleen, mutta sentään Satun ja Elinan hyvät arvaukset tuottivat pisteet Bootsy Collinsista (joka on ollut taannoin Clintonin yhteistyökumppani) ja vuodesta 1996 (visassa soineen Clinton -biisin emoalbumin julkaisuvuosi). Sitten taas Oululaisräppäri Puukko-Allua (joka tosin on ehntinyt genrelle ominaiseen tyyliin operoida vaikka kuinka helkkarin monen nimen alla) käsitellyt kohta meni täysin pieleen, vaikka yritys oli kova. Puukko-Allun biisissä (mikähän lie muuten olikaan?) kertojalla ei ole enää hampaita, kun sattui sellainen "accidetti", että oli purrut kettinkiä. Saatiin kyllä ongittua biisistä tuo vahinko, mutta olisihan se pitänyt saada mainittua, millainen sellainen pisteen ansaitaksemme. Pakko mainita, että Satu kävi jopa valittamassa pisteittä jättämisestä siitä, jotta saataisiin pienoinen pariskunnan välinen kiista aikaan ja huvittumisen aihetta meille muille, mutta kyllähän Mikko ihan aiheesta sen tyrmäsi, hehheh. Alkutaipaleemme illan visassa oli siis melkoisen nihkeä ja niinpä olimme kahdeksan joukkueen joukossa viidentenä kierroksen jälkeen. Kyllä siinä kelpasi siemailla olutta hivenen mietteliäänä..

No mutta, toiselle kierrokselle: soitettiin sellaista kamaa kuin Beck, Taj Mahal, Body Count ja Devin The Dude. Ensin mainitun onnistuin jostain muistini sopukoista kaivamaan, muu tästä ensimmäisestä kohdasta menikin sitten väärin vähän huonon tuurinkin siivittämänä. Taj Mahalin sijaan veikattiin B.B. Kingiä ja muutenkaan ei lisäpisteitä siitä herunut. Sitä vastoin Body Count -kohdasta Elina hoiteli meille hienosti useammankin oikean vastauksen, biisihän oli "Cop killer". Yritimme kylläkin virheellisesti sijoittaa bändin perustaja-vokalisti Ice-T:tä vankilaan, vaikka näyttelijä hän nykyisin päätoimisesti on. Seuraava räppärityyppi eli mainittu Devin.. jäi taas tietämättä, samoin hänen biisillään fiitanneet tyypit. Snoop Doggia ja kumppaneita veikkailtiin ja itse asiassa Snoop siinä hääräsikin, mutta nimenomaan vain vierailijana, ei pääesiintyjänä. Devinin.. biiseissä usein toistuvan aiheen, ts. pilvenpolton Elina arvasi kuitenkin jälleen hyvin. Kakkoskierroksen jälkeen oltiin sijalla 4 ja puolen pisteen turvin edettiin finaaliin, joten todella täpärälle meni! Yhtä kaikki finaali oli edessä ja kaikki yhä mahdollista.

Finaalikierroksella soittolistalla olivat puolestaan Billy Talent, Masshysteri, Q-Tip sekä Rick James. Billy Talentista emme tienneet tai arvanneetkaan mitään, joten vaikea puurtamisemme sai jatkoa. Tämä kanadalaisorkesteri tunnettiin muuten alkujaan kuulemma nimellä Pezz. Mutta toisena soinut Masshysteri sen sijaan toi meille elintärkeitä pisteitä, kun saimme sen Satun vahvalla myötävaikutuksella melkein täysin kohdilleen. Bändi on Umeåsta kotoisin ja hehän olivat taannoin edesmenneessä Pub Tupsussa järjestetyssä punk-illassa mukana (en itse ollut paikalla mutta Satu oli ja itsekin kyllä muistan tapahtumasta kuulleeni). Q-Tip palautti taas maanpinnalle, kun emme tienneet esittäjän lisäksi myöskään esim. soineen biisin tuottajaa (Mark Ronson) emmekä biisissä sämpälättyä laulajaakaan (Ruby Andrews). Finaalin toinen vahva hetkemme oli Rick Jamesia koskenut kysymysrypäs. Biisinä yksi artistin tunnetuimmista eli "Mary Jane". Emme tosin tienneet että biisi on julkaistu myös Friday -nimisen leffan soundtrackilla 90-luvulla, mutta se että kaveri kuoli sydänkohtaukseen ja että Dave Chappelle on parodioinut häntä repliikillä "I'm Rick James, bitch!", saatiin komeasti taas oikein. Nämä kohdat olivat taas eritoten Elinan tietotaidonnäytteitä. Finaalin loppupisteitä julistettaessa jännitys laukesi pian, koska mukana oli siis vain neljä joukkuetta ja huomasimme nopeasti, että saamamme 8 pistettä olivatkin yllättävän kovaa valuuttaa. Jälleen kerran finaali oli meidän näkökulmasta odotettua vaikeampi muillekin ja niinpä kevätkauden avausvoitto oli tosiasia! Ja sitä makeampi voitto oli, kun se saavutettiin lähes kuilun partaalta nousten! On tosin annettava täysi tunnustus Kream Teamille, joka varjossa pelaten pesi koko porukan ja vieläpä selvästi, mutta sellaistahan se joskus on emmekä kyllä anna sen yhtään himmentää omaa saavutustamme nimimerkillä sellaista on meillekin joskus tapahtunut.

Eipä sitten muuta kuin kiitokset joukkuetovereille (jotka kyllä pelastivat meidät tällä kertaa, koska rehellisesti sanottuna itse olin koko visan ajan enemmän tai vähemmän pihalla), tuomarille ja kilpakumppaneillekin hyvästä iltamasta. Kohti seuraavaa koitosta.

Vaikeaa heviä ja Marilyn Manson

No niin, tässäpä pikainen raportti 16.2 pidetystä visasta, joka oli kompastelua EB:lle koko kolmen kierroksen ajan.

Ensimmäisellä kierroksella kuultiin mm. Volbeatia, Pendulumia, Infected Mushroomia ja Apocalypticaa. Pistesaldo jäi vähintäänkin vajaaksi, 5/20 pistettä koostui Pendulumista ja tunnistimme Satubethin kanssa Jonathan Davisin yhdestä biisistä. Tosin pohdimme aluksi oliko kyseessä Marilyn Manson, mutta intohimoinen nasaali toi voiton Davisille, onneksi. Apocalyptican tunnistimme myös, mutta Rammsteinia ei tule niin päivittäin kuunneltua, että siitä olisi tietnnyt juurikaan mitään.

Toisella kierroksella coveroitiin ja bändejä olivat mm. KMFDM, 7 Seinähullua veljestä ja Tori Amos. Material Girl-biisin esittäjäksi läväytimme taas pöytään mr. Mansonin, mikä ei ollut taaskaan oikein. Toisena kuultiin mystiseksi jäänyt kantriversio raportin tekijältä ohimenneeltä bändiltä, kolmas Rod Stewartin alkuperäinen biisi oli Jounin ja Satun heiniä ja allekirjoittanut tunnisti viimeiseksi soineen Tori Amosin ja Satubeth tiesi asiasta loput.

Finaalikierrokselle selvittiin kuitenkin, kuuntelemaan mm. Zero Ninea, Amon Amarthia (jonka allekirjoittanut on nähnyt livenä, what?!) ja Blue Öyster Cultia. Satubeth nappasi pisteet Zero Ninesta, toinen kappale voidaan kuulla leffassa Resevoir Dogs. Kolmanteen biisiin Elinabeth veikkaili suomalaista Insomniumia (hieno bändi genressään), mutta kyseessä oli kuitenkin edellä mainittu Amon Amarth. Viimeisen Blue Öyster Cultin Jounibeth tunnisti hienosti, mutta lisäkysymykset menivät joukkueemme osalta arvausten puolelta metsään.

Finaali huipentui lopulta 900Saapin ja Mikälie-tiimin väliseksi kamppailuksi, onnea voittajajoukkue Mikälie-tiimille! =)

(ps. Pakko tästä nyt on huomauttaa, että tuomaroiva joukkue oli melkoisen suvereeni koko visan läpi, voittaen pisteissä sekä kaikki kierrokset että myöskin läpsykysymykset. En ala sen suuremmin nillittämään, kehottaisin vain tuomaroivia joukkueita kiinnittämään huomiota enemmän oman joukkueen tietämykseen ja tekemään kysymyksiä niiden genrejen ulkopuolelta(kin). Kun joukkueessa on useampi ihminen, joilla on samanlainen musiikkimieltymys, on luonnollista, että myös tietämys on sitä myöten samankaltainen. EB kiittää omalta osaltaan haastavasta visasta, taas opittiin paljon uutta musiikkimaailmasta! =) )

Kevätkausi poksahti auki!

On siis aika koota aloitusvisan tapahtumat. Elizabeth Bathory oli lähellä lopettaa toimintansa Marjobethin ja Maribethin siirryttyä eteläisemmille visatantereille. Me jäljellä olevat jäsenet - Elinabeth, Jounibeth, Satubeth - päätimme kuitenkin tyydyttää verenhimomme ainakin tämän yhden kauden ajan. Siispä, aloitusvisaan!

Elinabeth ilmoitti olevansa jetlagin kourissa, joten duona pelaaminen olisi illan aktiviteetti. Istahdin aluksi tuon ah, niin rakkaan vihollisjoukkueemme Elskujen pöytään, jossa istui Elskujen uusin jäsen Laura. Tuomarina toimi Ari Mäy. Kuulemma heillekin oli joukkue illaksi tulossa ja siinä heitä odotellessamme Jounibethkin pyyhälsi paikalle. Viivi ja Mika Mäy Mäy olivatkin lopulta estyneitä saapumaan paikan päälle, joten yksissä tuumin värväsimme Laura Mäyn Laurabethiksi. Eikös kuulostakin paljon paremmalta "Laurabeth" kuin "Laura Mäy"?

Läpsyllä kuitenkin aloitettiin. Tässä pärähti soimaan Melrosen Rich Little Bitch, jossa ihan eka läpsy ei tuonut oikeaa vastausta. Toisella yrittämällä lippulappupalkinto meni Poikakuoron Jonzelle, vaikka oikeammin se olinkin minä, joka läpsyn ennen Jonzea täräytti. Toki pikkukätöseni eivät läpsähdä niin kuuluvasti kuin miehen räpylät, että olemme jo pohtineet seisomaan hyppäämistä. Toki siinä sitten pöydällä olevat juomat ovat vaarassa joutua lattianpesunesteeksi. TuomAri kuitenkin tuomitsi lipun Poikakuorolle ja niinhän se sitten menee. Hmph.

Eka kierroksella soitettiin sellaisia artisteja kuin Queen, Movetron, Skid Row ja Fintelligens. Osattiin oikeastaan aika hyvin, mutta ilman Lauran panostusta emme olisi saaneet niin hyvää pistesaldoa, joka oikeutti meidät sijalle yksi. Toisen kierroksen läpsyä en enää muista, mutta kierroksen artistit olivat Pink, Def Leppard, Vesku Loiri sekä Misfits. Ja jälleen kiitos Lauralle, jokunen piste olisi jäänyt jälleen saamatta. Hienosti lähdimme finaalikierrokselle kärkisijalta.

Finaalissa teimme perinteiset. Eli tipuimme sijalle kolme. Aphex Twin, Iiro Rantala New Trio, Dimmu Borgir ja Cameo osoittautuivat meitä höplästä vetäneiksi artisteiksi. Dimmu Borgir, tuo suurin ja kaunein. Johtopäätöksemme oli vastata sen sijaan Cradle of Filth, jonka perustelimme Dani Filthin erikoisella laulutyylillä. Se vain, että Shagrath ei ollut ainoa laulaja tuossa kuullussa Dimmun esityksessä. Perkuta! Näsäviisastelu ei todellakaan kannata. Tästähän tietysti saimme kuulla kunniamme itse tuomArilta. Ja lopulta Cameon Word up -biisi. Tätä esittäjää on kysytty aiemminkin ja olen aina osannut luetella biisin esittäneet artistit. Olen viime aikoina kärsinyt ihme muistikatkoksista ja tässä se konkretisoitui pahimman kerran. En muistanut Cameota, en niin millään. Sain vain päänsäryn. Ja nyt pääsen jossitteluihin. Jos olisimme vastanneet Dimmun, olisimme saaneet myöskin bändin nimen alkuperän. Ja jos olisimme muistaneet Cameon, olisimme saaneet yhteensä kolme pistettä, jolla olisimme napanneet kakkossijan.

Joka tapauksessa, joukkueemme (+ Laura) pelasi upealla yhteistyöllä, josta olemme saaneet olla ylpeitä tässä kausien saatossa. Emme vain tällä kertaa päässeet tarpeeksi moneen oikeaan vastaukseen. Siksipä tästä takaa-ajotilanteesta onkin hyvä jatkaa kohti kauden finaalia. Onnea hienosti voittaneelle 900Saapille! Kiitos tuomArille kivan kepeästä visasta!

Frontside Ollie

"Silmiäni usko en/ kun se tyttö teki sen/ täydellisen Frontside Ollien".