Kirjoitanpa nyt kauden toiseksi viimeisestä musavisasta, joka muodostui varsin erikoiseksi tapahtumaksi. Kuten ennakoitavissa oli, pelasin sen siis kokonaan yksin Noitakuoron nimissä, kun Satu ja Marjo olivat tosiaan oikeudenjakajina enkä saanut tuurajia, vaikka ainakin yksi potentiaalinen sellainen oli Kuppayhtiöllä paikalla. Oli miten oli, pelonsekaisin tuntein kävin pelaamaan.
Alkajaisiksi Esso Cornerin Olli vei läpsyn ja sitten päästiin asiaan avauskierroksen teeman ollessa sota. Se sujui osaltani yllättävänkin positiivisissa merkeissä, kun Tapsa Rautavaara -kysymys tuotti täydet pisteet ja Erykah Badukin yhden lisää. Siinä välissä tosin Black rebel motorcycle club oli itselleni aika hepreaa. Tämän jälkeen taas Kinksit ja Black Sabbath tulivat voittopuolisesti tiedetyiksi. On kuitenkin myönnettävä, että hirveää tuuriakin mahtui mukaan, koska Erykah Badua en todellakaan tunnistanut kolmoskohdan artistiksi, vaan jostain se nimi vaan juolahti sattumalta mieleen ja laitoin sen kun en keksinyt mitään parempaa. Saalis kierrokselta oli 13 pistettä ja sillä olin tässä vaiheessa neljäntenä Nova Groupin johtaessa, joten saatoin huokaista helpotuksesta ainakin väliaikaisesti.
Toinen läpsy sujui ensimmäisen tapaan, kun Esso-Olli tunnisti George Michaelin. Toisen kiekan teema oli tietysti elämä ja jälleen se käynnistyi mukavasti saalistettuani Depeche Modesta täydet ja Doorsistakin meni kohdalleen bändin lisäksi kappaleensa "Peace frog". The 5th Dimensionin ja Thom Yorken kanssa oli hieman vaikeampaa, mutta muutama piste niistäkin plakkariin kilahti. Megadethin tunnistamattomuus hivenen hävetti, toisaalta oheiskysymys toi siitäkin pojon. Myös hyvä tuurini jatkui, sillä se, että Depparit esiintyivät Suomessa viimeksi viime vuonna, meni oikein tuuriarvauksella eikä tiedolla/muistamisella. Samoin kuin se, että Megadethin viimeisimmällä Suomen-keikalla oli mukana myös Slayer. Kahden kierroksen yhteispisteissä tämä tiedon ja tuurin kombinaatio toi minulle yhä nelossijan pistein 23, joten yllättävän hyvin olin pärjännyt pessimistisiin ennakko-odotuksiini nähden ja täten finaaliinkin päästiin. Kärjessä oli yhä Nova ja kovan tempun teki myös niin ikään yksin pelannut Poikakuoron Jouni edeten hänkin finaaliin heti perässäni.
Päätösläpsyn onnistui allekirjoittanut viemään tunnistamalla Rollareiden "Brown sugarin", joten alkuni huipennukseen oli hyvä. Finaalin teemana oli "Makia!" ja heti sen alkuun jäi lähes täysin tunnistamatta Jon Spencer Blues Explosion -kohta. Sen sijaan Jesus and Mary chain meni nappiin ja sitten tuli piste huvittavasta, 50-luvulta peräisin olleesta biisistä "Lollipop", jossa toisteltiin biisin nimeä 46 kertaa. Lopuksi Madonna toi jälleen täyspotin (joskin biisin "Into the groove" muistaminen vaati kovasti muistisopukoiden kaivelua), mutta Warrant jätti nollille. Sitten päästiin draaman huippuun: Olin ihan varma, että kiekasta kertyneet 12 pistettä riittäisivät korkeintaan sijoille 3-4, mutta todellinen hämmennys seurasi tuloksia julistettaessa kuullessani yltäneeni jaetulle kärkisijalle Elsku Mäy mäyn kanssa!
Koska Musavisassa ei jaeta jaettuja voittoja ja tilanne oli niin yllättävä ja harvinainen, niin arvoisat tuomari-joukkuetoverini eivät oikein olleet osanneet varautua tällaiseen ja joutuivat väsäämään häthätää pari lisäkysymystä, jotta saataisiin voittaja ratkaistua. Ensimmäisessä näistä ei olisi voinut käydä itselläni parempi tuuri, siinä nimittäin kysyttiin Tom Tom clubin "Genius of love" -biisiä, jonka olin juuri aiemmin päivällä kuunnellut ja oli siten tuoreessa muistissa. Samaa menoa tiesin bändin olleen Talking headsin tietynlainen sivuprojekti. Sitä vastoin John Calen ja Brian Enon "Spinning awayta" en tunnistanut, vaikka sitäkin biisiä olen joskus kuunnellut. Tällä ei kuitenkaan näköjään ollut mitään merkitystä, koska ekan lisäkysymyksen tietous tuotti selvän 3-0 selätysvoiton Elskuista! Näin valtavaksi hämmästyksekseni visavoitto joukkueelleni oli saavutettu ja tunnelmat olivat melko absurdit (toisaalta myös vaivautuneet, koska tuomareiden joukkue vaihteeksi voitti, ikuinen visojen polemiikinaihe!). Ja vaikken sitä heti oivaltanut, tämä suoritus taisi tuoda meille myös runkosarjavoiton ennen Poikakuoroa, koska kausifinaalihan on nyt oma kilpailunsa. Joten saatiinpa sitten oikein tuplapotti tämän kerran myötä, ajatella!
Kiitokset muille pelaajille tiukan vastuksen antamisesta sekä tiimitovereilleni tuomaroinnista ja hämmästyttävän sopivista kysymyksistä! Ensi torstaina siis vielä kausifinaali, jossa pelaamme näillä näkymin Satun kera kahdestaan, kun Marjo ei valitettavasti päässe paikalle.
