...olivat kuuluisat sanat ennen kakkoskierroksen alkua. Joo. Joopa joo.
En tajua. En edelleenkään oikein tajua mitä loppujen lopuksi tapahtui siinä kriittisessä pisteessä, kun olimme täysin kuutamolla ensimmäisen finaalikierroksen aikana. Siinä ihmeteltiin että "milloin se alkaa, miksi ne vain soittaa biisejä eikä aloita kierrosta". Kysäisin pöytänaapurilta että "joko tää kierros on alkanu?" Pöytänaapuri vastasi "No jo. Hahahhahahahha" Tuon naurun perusteella oletin vastauksen kuuluvan huumorikategoriaan ja olin että "Marko, sinä oot huono valehtelija. Hahahaha." Jälleen siinä sitten ihmeteltiin ja odoteltiin. Katselimme ympärillemme ja muut joukkueet ähersivät jotain paperiensa kanssa. Ajattelin heidän piirtelevän (siis niinku Daa!). Sitten tuomari kertoi että papereita vois palautella pikkuhiljaa. Elizabeth Bathoryn pöydässä tuli totaalinen pysähtyneisyyden tila. Leuat loksahti pöytään. Täysin kykenemättömänä muodostamaan mitään sanoja. Kollektiivisen heräämisen ansiosta kohonnut yhteishenki vei meidät sitten tuomarin luo marmattamaan ja tuomari suostui soittamaan kierroksen biisit uudestaan. Tai toisin sanoen, joka biisistä noin 5 sekuntia. Okei. Tähän tyydytään ja nyt kaikki keskittyy 150% hakemaan jotain vastattavaa.
Toistaiseksi -joukkueella oli jotain kovaäänistä kommentoitavaa. Tyydyin vastaamaan kovaäänisesti takaisin että "turpa kiinni". Joku ääliö jostain toisesta pöydästä alkoi saman huutoölinän, jolloin verisuoni poksahti päässäni enkä osannut muuta kuin alkukantaisen vastareaktion "Nyt Vittu Päät Kiinni siellä Saatana!" Hui, pelästyin itsekin ääneni volyymia, se tuli nimittäin tunteella. Oikeesti, ei mitään henkilökohtaista kenellekkään, eikä tarkoitus todellakaan ollut närkästyttää kanssaeläväisiä rumilla sanoilla. Hyi hyi minua. MUTTA! Vois vähän siellä toisissa pöydissä ajatella että meidän piti yrittää tosiaan keskittyä siihen 5 sekuntiin mitä saatiin ja sitten jotkut katsoivat asiakseen tehdä tilanteesta meille mahdollisimman hankalan.
Okei, reisillehän se kosahti koko hoito, saimme pyöreät nolla pistettä. Tosin olisin tunnistanut Wigwamin, jos olisin saanut kuulla sitä vähän enemmän. Toinen finaalikierros meni sitten vähän alamaissa, vähän vitutti ja väsytti ja ärsytti. Muutama hajapiste sieltä täältä, olihan se jo tiedossa, että peli pelattiin jo eka kierroksella. Kuutamolla ollessamme.
Mutta joo. Mennäänpä vähän kivempiin juttuihin. Iltahan alkoi etkoiluilla, kiva porukka oli koossa. Kovasti kaipailin meidän Mari Elizabethia ja Elina Elizabethia, mutta aina ei ajat sovi yhteen. Visailuun sitten lähdettiin isommalla poppoolla ja istahdettiin omien joukkueidemme pöytiin, joihin oli virallinen musavisahenkilökuntamme kattanut pientä naposteltavaa. Ja visa alkoi.
Illan tuomareina häärivät ensikertalaiset Craptorilaiset. Äänentoiston kanssa oli lievää ongelmaa, musiikki ei kuulunut kunnolla, eikä eteerisen naistuomarin heleä ääni kantanut mikrofonin kanssa. Vaikean visan olivat kasanneet nämä tuomarit! Eihän me saatu mitään muuta satavarmaa kuin Cream. Eipä se sinänsä meitä haitannut, koska olimme laskeneet että olemme joka tapauksessa kausifinaalikierroksilla. Tämä oli harjoittelua =) Harjoittelua mihin, minä vaan kysyn? Kuutamolla hengailuun? Täysin pihalla olemiseen, vaikka onkin sisällä? Kaikkea sitä voi sattua... Siinä sitten itsesyyttelyn ja omassa liejussa lillumisen ohella päätimme tuoda esiin seuraavassa sääntöpalaverissa pointin, joka koskee tuomarointia. Jos se tuomari ei nyt välttämättä halua lukea niitä kaikkia kysymyksiä ääneen joka biisin välissä, tuomarin pitäisi kuitenkin jollain lailla ilmoittaa missä ollaan menossa. Siis tarkoitan että tuomari voi sanoa vaikka että "nyt eka biisi", "toka biisi" jne. Että tämmöset tyhjäpäätkin pysyisivät messissä.
Mutta näitä pilkkuja viilataan sitten ensi vuoden puolella. Nyt haluan onnitella syyskauden 2008 mestaria Toistaiseksi -joukkuetta! Hienosti voitettu, Onnea! Kiitos kaikille kivoille joukkueille ja uusille tuttavuuksille! On ollut kiva pelata teidän kanssa =) Sitten haluan kehua meidän ikiomaa hienoa joukkuetta! Meillä toimii ryhmähenki, meillä on toimiva systeemi ja meillä toimii kaikki. Paitsi joskus saattaa olla lieviä keskittymisvaikeuksia, kröhöm... Mutta me jatketaan tällä tiimillä myös kevätkaudella. Ja me ollaan silloin parempia.
Täältä tähän.
Ja ne tissiliivit.
torstai 27. marraskuuta 2008
Stay tuned
Joku saattaa eilisten kausifinaalitapahtumien perusteella luulla, että Elizabeth Bathorylla olis jotain sanottavaa jostain asiasta. Se joku on aivan oikeassa. Mutta tämä kirjoitus ei vielä paljasta asioiden laatua tai energisyyttä, vaan tämä on vain ilmoitus siitä, että hengissä ollaan ja selviytyminen on prosessoitumassa.
Mitä on siis luvassa? Itsetutkiskelua, itseironiaa, syyttelyä, purnaamista, ihmettelyä, anteeksipyytelyä, selittelyä, naurua, kiittelyä ja onnitteluja. Nämä kaikki tulevassa raportissa, julkaisuajankohta lähitulevaisuudessa.
Ja ne tissiliivit.
Mitä on siis luvassa? Itsetutkiskelua, itseironiaa, syyttelyä, purnaamista, ihmettelyä, anteeksipyytelyä, selittelyä, naurua, kiittelyä ja onnitteluja. Nämä kaikki tulevassa raportissa, julkaisuajankohta lähitulevaisuudessa.
Ja ne tissiliivit.
keskiviikko 26. marraskuuta 2008
sunnuntai 23. marraskuuta 2008
Ei hajua biiseistä
Ei hajua Mäntylöistä tuomaroi kauden toiseksi viimeisen kisan. EB:n kannalta visa alkoi hyväntuulisissa tunnelmissa: joukkue istui täydellä naisporukalla (ainakin sitten, kun Ellukin saapui) tutussa pöydässä. Ensimmäisellä kierroksella pistesaldoksi kertyi lähes täydet (13-/ 15). Tosin muutkin joukkueet olivat kunnostautuneet ja Ei hajua Mäntylöistä vei ykköskierroksen voiton. Ensimmäisen kierroksen neloskysymys oli kinkkinen. Siinä Indicasta tuttu Jonsu lauloi jotain ensilumesta sun muusta, mutta soittimissa ei ollutkaan Moonsorrow vaan Nightwish ja biisi koski erämaan viimeistä.
Kakkoskierros alkoi Iron Maidenista tutulla Bruce Dickinsonilla, jonka Satu tunnisti ongelmitta. Kakkoskysymys otti koville - biisi paljastui Mötley Crüen uusimmaksi tuotannoksi. Satu aikoikin hankkia albumin niin pian kuin mahdollista. Kolmoskysymyksessä Timo Tolkki tiedettiin kitaristiksi, mutta laulaja meni kiville. Ellu taas tunnisti heti viitosbiisin Santanan ja Matthewsin yhteispeliksi. Kaksi viimeistäkin kysymystä laittoi EB:n tietämyksen seinää vasten. Tykättiin soitetuista biiseistä, mutta siitä kun ei vielä pisteitä irtoa, vaikka Satu ylistikin neloskipaletta, jonka nimi taisi olla Sometimes I feel like screaming.
Finaalikierrokselle päästiin nopeasti tuomareiden nopean pisteenlaskun ansiosta ykköspaperin pisteiden kannattelemana. Ensimmäinen kysymys oli mukava: nimet tuli yhdistää oikeisiin bändeihin. Siitä meille täydet pisteet. Kysymykset ja biisit kakkosesta neloseen olivatkin sitten vaikeampia ja niistä kerättiin hajapisteitä. Viimeisestä kappaleesta tunnistettiin Tarja Turusen ääni ja levyn julkistamisajankohtakin meni oikein. Turusen mies tiedettiin ja pienten erimielisyyksien jälkeen hänen kotimaakseen laitettiin Argentiina, vaikka itse olinkin Brasilian kannalla.
Visa oli kokonaisuutenaan nopeatempoinen ja viihdyttävä kokonaisuus. Vaikka monesti oltiinkin "ei hajua biiseistä" -linjalla, niin uskon, että kaikilla oli hauskaa. Porukkaa Kauppayhtiössä oli paikalla melko vähän ja syyksi arveltiin taiteiden tiedekunnan samanaikaisia pippaloita. Vielä vajaa viikko kauden päätökseen. Sitä jännittäessä sitten.
Kakkoskierros alkoi Iron Maidenista tutulla Bruce Dickinsonilla, jonka Satu tunnisti ongelmitta. Kakkoskysymys otti koville - biisi paljastui Mötley Crüen uusimmaksi tuotannoksi. Satu aikoikin hankkia albumin niin pian kuin mahdollista. Kolmoskysymyksessä Timo Tolkki tiedettiin kitaristiksi, mutta laulaja meni kiville. Ellu taas tunnisti heti viitosbiisin Santanan ja Matthewsin yhteispeliksi. Kaksi viimeistäkin kysymystä laittoi EB:n tietämyksen seinää vasten. Tykättiin soitetuista biiseistä, mutta siitä kun ei vielä pisteitä irtoa, vaikka Satu ylistikin neloskipaletta, jonka nimi taisi olla Sometimes I feel like screaming.
Finaalikierrokselle päästiin nopeasti tuomareiden nopean pisteenlaskun ansiosta ykköspaperin pisteiden kannattelemana. Ensimmäinen kysymys oli mukava: nimet tuli yhdistää oikeisiin bändeihin. Siitä meille täydet pisteet. Kysymykset ja biisit kakkosesta neloseen olivatkin sitten vaikeampia ja niistä kerättiin hajapisteitä. Viimeisestä kappaleesta tunnistettiin Tarja Turusen ääni ja levyn julkistamisajankohtakin meni oikein. Turusen mies tiedettiin ja pienten erimielisyyksien jälkeen hänen kotimaakseen laitettiin Argentiina, vaikka itse olinkin Brasilian kannalla.
Visa oli kokonaisuutenaan nopeatempoinen ja viihdyttävä kokonaisuus. Vaikka monesti oltiinkin "ei hajua biiseistä" -linjalla, niin uskon, että kaikilla oli hauskaa. Porukkaa Kauppayhtiössä oli paikalla melko vähän ja syyksi arveltiin taiteiden tiedekunnan samanaikaisia pippaloita. Vielä vajaa viikko kauden päätökseen. Sitä jännittäessä sitten.
keskiviikko 19. marraskuuta 2008
tiistai 18. marraskuuta 2008
Minibriiffaus!
Hirveän hälinän ja työkiireiden puitteissa kirjoitan nyt pikaisen muistelon viime keskiviikon visailuista! Ensimmäinen kierros sujui suht koht leppoisasti, elokuva-aiheinen Secret Agent Man -biisi aiheutti melkeinpä oikeustoimi -vaatimuksia kun allekirjoittanut väitti kovasti biisin olevan Ace Venturasta eikä Austin Powersista.. Ero oli kuitenkin versiossa, dammit! Bruce Willis esittäjänä yhdistyi myös viimeiseen kysymykseen Milla Jovovichicista, joka on tietysti näytellyt Fifth Elementissä ja Resident Evil:ssä. Klassisen musiikin kohdalla suut ja pokset lopsahtelivat kun tuomarien kanssa oli hieman erimielisyyksiä, jonka hekin joutuivat illan loppupuolella myöntämään..
Toinen kierros oli vähän hapuilua, biisien ja albumien nimet pakkasivat menemään sekaisin keskenään niin Beastie Boys:in kuin Black Sabbathinkin kohdalla. Satu oli jälleen tietomestari vahvan rockin puolella ja Marjo paukutteli paperiin varmuudella Turbonegron faniklubin nimeä! Harmi vaan että paikkakuntaveikkaus ei mennyt putkeen, Rollofunkissa kun lähin sitten kuitenkin sijaitsee. Toisen kierroksen vaikeutta ei kauheasti avittanut anagrammi puuhapaperi, jonka aikana tuntui, että verisuoni poksahtaa ohimolta miettimisen voimasta. Bändit eivät kuuluneet kovinkaan vahvasti joukkueen omaan musiikkiosastoon, vaikka nimet osuivatkin kohdalleen. Albumien nimet jäivät kaivertamaan, hittolaenen!!
Selvisimme kuitenkin finaalikierrokselle, joka olikin silkkaa tuskaa paatissa. Suomalainen listatrivia meni omalta osaltani aivan metsään, Satu, Marjo ja Matti saivat vastauksia biisien nimiin ja Rocky leffan parodia tunnarin esitti Weird al Yankcovych. Kersantti Karoliina oli Indican esittämä versio ja viimeinen kysymys Jope Ruonansuun siivittämänä kuulosti jo hieman tutummalta, Kuosmasen Sakke my man!
Hieman nuutunut ja hämmentynyt Elizabeth Bathory kuitenkin saavutti 8. sijan ja onnittelee hienosti voittanutta Ei Mitään Hajua Mäntylöistä, huomenna taas parempi taisto!!
Toinen kierros oli vähän hapuilua, biisien ja albumien nimet pakkasivat menemään sekaisin keskenään niin Beastie Boys:in kuin Black Sabbathinkin kohdalla. Satu oli jälleen tietomestari vahvan rockin puolella ja Marjo paukutteli paperiin varmuudella Turbonegron faniklubin nimeä! Harmi vaan että paikkakuntaveikkaus ei mennyt putkeen, Rollofunkissa kun lähin sitten kuitenkin sijaitsee. Toisen kierroksen vaikeutta ei kauheasti avittanut anagrammi puuhapaperi, jonka aikana tuntui, että verisuoni poksahtaa ohimolta miettimisen voimasta. Bändit eivät kuuluneet kovinkaan vahvasti joukkueen omaan musiikkiosastoon, vaikka nimet osuivatkin kohdalleen. Albumien nimet jäivät kaivertamaan, hittolaenen!!
Selvisimme kuitenkin finaalikierrokselle, joka olikin silkkaa tuskaa paatissa. Suomalainen listatrivia meni omalta osaltani aivan metsään, Satu, Marjo ja Matti saivat vastauksia biisien nimiin ja Rocky leffan parodia tunnarin esitti Weird al Yankcovych. Kersantti Karoliina oli Indican esittämä versio ja viimeinen kysymys Jope Ruonansuun siivittämänä kuulosti jo hieman tutummalta, Kuosmasen Sakke my man!
Hieman nuutunut ja hämmentynyt Elizabeth Bathory kuitenkin saavutti 8. sijan ja onnittelee hienosti voittanutta Ei Mitään Hajua Mäntylöistä, huomenna taas parempi taisto!!
maanantai 17. marraskuuta 2008
keskiviikko 12. marraskuuta 2008
Solid as a Rock!
Tänä iltana Elizabeth Bathory venyy äärimmilleen, koska pelaamme neljällä viiden edestä. Illan kokoonpano on näillä näkymin seuraavanlainen: Marjo, Elina, Matti ja Satu. Vankka tiedonlähteemme Mari kamppailee aikataulujensa kanssa, eikä näin ollen pääse osallistumaan. Toivottavasti saamme vahvistusta iloisesta etelän piristyksestä!
perjantai 7. marraskuuta 2008
Vihreämpi musavisa
Paperinkulutustani järkeistäessä sain idiksen, miten musavisasta voisi tehdä vähän ekologisemman. Jokainen tuomarina häärinyt tietää, että paperien tulostus/kopiointi ei ole sitä halvinta laatuaan. Ja muutenkin siinä on aina omat hankaluutensa, etenkin kun ottaa huomioon että joukkueita voi olla jopa reilut 20. Jotkut joukkueet saattavat joskus jäädä ilman kysymyspaperia, mikä on aina tylsää kyseisen joukkueen kohdalla. Joskus tulosteita tulee liikaa, jolloin ne on ns. hukkapaperia. Tietysti niitä voi käyttää uudelleen toiselta puolen, lähinnä suttupaperina kai. Eli siis, jos vain olis Kauppayhtiön tiloissa mahdollista, vois ajatella jotain piirtoheittimen tai muun vastaavan häkkyrän avulla seinälle heijastettavaa kysymyspaperia. Tässä tietysti tulee näkyvyysongelmat ja ehkä mahdollisesti myös se, että seinällä ei ole tilaa. Omat hankaluutensa siis tässäkin tavassa pelata. Mutta siinä säästyisi ainakin paperia, mustetta, rahaa ja aikaa.
Kunhan tuumailin.
Kunhan tuumailin.
torstai 6. marraskuuta 2008
Jävla jävla jävla färger
Kauppayhtiö täyttyi jälleen eilen hehkeän hekumallisista, ihanan upeista kreivittäristä ja kreivistä. Sadun kanssa tiesimme odottaa upeaa iltaa, sillä naapuripöydän Ingridsonin ja hänen viehkeän siskonsa Ewan kanssa oli tiedossa humppailta. I&E olivat nähneet ennen Kauppayhtiölle tuloaan tähdenlennon. Myöhemmin illalla totesimme, että ainakaan meidän joukkueen menestykseen tuo näky ei vaikuttanut.
Läpsäytys tuli meidän pöytään. Jo alkoi Satunkin refleksit vilkastua, Purple haze sieltä pärähti soimaan ja sen myötä liikeni Satulle ilmainen siideri. Ensimmäisellä kierroksella meitä kiusattiin siniseen, kultaiseen ja ruskeaan liittyvillä kysymyksillä. Joopa joo. Ekaan heitettiin Mott the hooplea surkealla menestyksellä, väreistä unohtui pois harmaa. Jukka Orma olisi muka pitänyt tietää, biisi Sinua, sinua rakastan sentään kirvoitti meille puolikkaan pisteen. Ismo Alanko ei mennyt läpi, eipä kyllä tuo Jukka soi minun soittimessani. Ruskeaan päättelimme James Brownin, siitäpä meille puoli pistettä ja kokonainen Blues Brothersista. Kierroksen viimeisestä kysymyksestä irtosi 2/3:sta, biisin nimeksi laitettiin Matti ja Maija, mutta penteles, sehän olikin Pieni ruskea ruukku. Ellu heitti, että Mauri Antero kampanjoi tv-luvan puolesta, ja niinhän se sitten menikin. Kisassa värkkäili 14 joukkuetta, viehkeät Elizat neljänsinä. Blues & dance 3., tuomareiden joukkue Avohylly tokana ja Toistaiseksi ja Poikakuoro jaetulla ykkössijalla.
Matilla on vetreät refleksit, hän läpsytteli itselleen ilmaisen oluen tokakierrosta edeltävässä läpsyttelyssä, joku armas blogilainen voisi muistuttaa minua siitä, mitä siinä kysyttiin. Puuhapaperi oli kinkkinen ja se toi meille ruhtinaalliset puolitoista pistettä. Coldplayn Parachutes -levyn mollukka on sitten oranssi, kun tuomarineidot niin sanovat. Ei keltainen. Kai tuomarineidot muistavat, että värien tulkinta on jossain määrin yksilökohtainen ja kulttuurisidonnainen asia? Mussunmussun..
Mustavalkoinen kierros käynnistyi Aimee Mann -arvailuilla. Vaan eipäs osunut, PJ Harvey olisi ollut oikea henkilö. Nolla pistettä kirposi 1.kohdasta. White Stripes oli perustettu 1997, eikä 2001, levy oli White blood cells tai jotain. Värit sentään tuli oikein. Tässä vaiheessa arvailimme, että persuuksilleen tuo kierros menee. Pelle Miljoona tiedettiin, mutta biisi jostain syystä oli jäänyt pois paperista. Ei sillä, väärin se olisi mennyt. Ville Leinosesta tuli puolikas, bändi olisi ollut Valumo. Ristoa me siihen tarjottiin. Koska emme ryhdistäytyneet toka kierroksella, finaalipaikka jäi haaveuneksi. Meillä oli tässä vaiheessa pisteitä kasassa 9+. Järkytys oli suuri, ainahan me läsnäripisteille ollaan vähintään päästy. Sitäpaitsi meistä seuraavat pääsi finaaliin, piste-erot olivat oletettavasti vähäiset. Terapiaa tänne, kiitos.
Finaalissa pelasi Varjo-Elizabeth. "Punaisen sävyjä" oli finaalin teema, kaikkihan me nyt punaisesta tykkäämme. Eka kyssä toi meille 2,5 varjopistettä. Kakkoseen heitettiin minun ininästä huolimatta Mew. Eipä olisi ollut parempaakaan arvausta, joten siinäpä oli. Pisteitä saatiin vain puolikas värikysymyksessä. Blonde red headista ei olla kyllä aiemmin kuultukaan. Tuomari Nurmiot tiedettiin, tosin runokirjaa ei. Viimeisestä kysymyksestä tuli 3-, joten ei se nykymusan seuraaminen niin turhanpäiväistä ole. Sitten se paras asia. Oltais voitettu koko saaterin kisa sillä pistemäärällä, mikä varjofinaalissa saatiin. Tosin ero voittajajoukkue Poikakuoroon oli vain 0,25 pistettä.
En kykene nasevampaan sanailuun juuri nyt. Kommentointi voi alkaa.
Läpsäytys tuli meidän pöytään. Jo alkoi Satunkin refleksit vilkastua, Purple haze sieltä pärähti soimaan ja sen myötä liikeni Satulle ilmainen siideri. Ensimmäisellä kierroksella meitä kiusattiin siniseen, kultaiseen ja ruskeaan liittyvillä kysymyksillä. Joopa joo. Ekaan heitettiin Mott the hooplea surkealla menestyksellä, väreistä unohtui pois harmaa. Jukka Orma olisi muka pitänyt tietää, biisi Sinua, sinua rakastan sentään kirvoitti meille puolikkaan pisteen. Ismo Alanko ei mennyt läpi, eipä kyllä tuo Jukka soi minun soittimessani. Ruskeaan päättelimme James Brownin, siitäpä meille puoli pistettä ja kokonainen Blues Brothersista. Kierroksen viimeisestä kysymyksestä irtosi 2/3:sta, biisin nimeksi laitettiin Matti ja Maija, mutta penteles, sehän olikin Pieni ruskea ruukku. Ellu heitti, että Mauri Antero kampanjoi tv-luvan puolesta, ja niinhän se sitten menikin. Kisassa värkkäili 14 joukkuetta, viehkeät Elizat neljänsinä. Blues & dance 3., tuomareiden joukkue Avohylly tokana ja Toistaiseksi ja Poikakuoro jaetulla ykkössijalla.
Matilla on vetreät refleksit, hän läpsytteli itselleen ilmaisen oluen tokakierrosta edeltävässä läpsyttelyssä, joku armas blogilainen voisi muistuttaa minua siitä, mitä siinä kysyttiin. Puuhapaperi oli kinkkinen ja se toi meille ruhtinaalliset puolitoista pistettä. Coldplayn Parachutes -levyn mollukka on sitten oranssi, kun tuomarineidot niin sanovat. Ei keltainen. Kai tuomarineidot muistavat, että värien tulkinta on jossain määrin yksilökohtainen ja kulttuurisidonnainen asia? Mussunmussun..
Mustavalkoinen kierros käynnistyi Aimee Mann -arvailuilla. Vaan eipäs osunut, PJ Harvey olisi ollut oikea henkilö. Nolla pistettä kirposi 1.kohdasta. White Stripes oli perustettu 1997, eikä 2001, levy oli White blood cells tai jotain. Värit sentään tuli oikein. Tässä vaiheessa arvailimme, että persuuksilleen tuo kierros menee. Pelle Miljoona tiedettiin, mutta biisi jostain syystä oli jäänyt pois paperista. Ei sillä, väärin se olisi mennyt. Ville Leinosesta tuli puolikas, bändi olisi ollut Valumo. Ristoa me siihen tarjottiin. Koska emme ryhdistäytyneet toka kierroksella, finaalipaikka jäi haaveuneksi. Meillä oli tässä vaiheessa pisteitä kasassa 9+. Järkytys oli suuri, ainahan me läsnäripisteille ollaan vähintään päästy. Sitäpaitsi meistä seuraavat pääsi finaaliin, piste-erot olivat oletettavasti vähäiset. Terapiaa tänne, kiitos.
Finaalissa pelasi Varjo-Elizabeth. "Punaisen sävyjä" oli finaalin teema, kaikkihan me nyt punaisesta tykkäämme. Eka kyssä toi meille 2,5 varjopistettä. Kakkoseen heitettiin minun ininästä huolimatta Mew. Eipä olisi ollut parempaakaan arvausta, joten siinäpä oli. Pisteitä saatiin vain puolikas värikysymyksessä. Blonde red headista ei olla kyllä aiemmin kuultukaan. Tuomari Nurmiot tiedettiin, tosin runokirjaa ei. Viimeisestä kysymyksestä tuli 3-, joten ei se nykymusan seuraaminen niin turhanpäiväistä ole. Sitten se paras asia. Oltais voitettu koko saaterin kisa sillä pistemäärällä, mikä varjofinaalissa saatiin. Tosin ero voittajajoukkue Poikakuoroon oli vain 0,25 pistettä.
En kykene nasevampaan sanailuun juuri nyt. Kommentointi voi alkaa.
keskiviikko 5. marraskuuta 2008
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
