Korkattu on

Eilen sitten korkkasimme käyntiin uuden musavisakauden. Elizabeth Bathoryn kokoonpano kahdella eka kierroksella oli Satu, Marjo ja Elina. Finaalikierroksen alkua odotellessa seuraamme istahtivat Katri ja Matti, jotka antoivat auttavan tietopankkinsa käyttöömme. Joka tapauksessa, Toistaiseksi-joukkueen Pekka oli väsännyt mielenkiintoisen perhe-aiheisen visan.

Eka kierroksen läpsykysymys tuli ja meni niin nopeasti, ettei ehtinyt kissaa sanoa. Joku tyyppi tunnisti bändin Sisters of Mercyksi pelkän biisin alkuininän perusteella. Kivat sille. Alkuläpsyn bändivalinta siivitti tietä varsinaisen kierroksen teemaan, "siskoon". Queens of the Stone Age oli tuttua kamaa. Lehmänkellonsoittajakin olisi tiedetty, tai Marjo olisi sen tiennyt, mutta koska varmuutta ei ollut niin päätimme raapustaa vastaukseksi parhaiten perustellun sellaisen. Ja väärinhän se vastaus sinne sitten laitettiin. QOTSAa seurasi Sirkesalon Aki, hyvin tiedettiin, paitsi että taustabändi jäi taustalle. Ja hitsi kun riemu repesi allekirjoittaneella, kun Stalingrad Cowgirlssit räjähti soimaan! Tuttua kamaa, olenhan tunnustautunut bändin "number one faniksi". Nyykkarit tiedettiin, jopa nimeltä. Tuottaja oli joku-mikä-lie, eikä uusinta levyäkään kukaan meistä ollut ostanut. Viimeinen ekan kierroksen biisi oli taidepläjäys suoraan Pavarottin vatsakummusta. Tyttäret Marjo ja Elina tiesivät kaiken 100%. Hyvä tytöt!!

Eka kierroksen jälkeen jännitti. Miten olemmekaan pärjänneet?! 11 pistettä ja neljäs sija. Ei hassumpaa ei! Päihitimme itsensä Poikakuoron piste-erolla 1+. Mahtavaa!

Toka kierroksen läpsy oli kinkkinen jokaikiselle. Tuomarin piti jopa kehitellä uusi biisi ja kysymys, kun oli niin äärettömän tyhmä yleisö. Harmi vain, että Marjo olisi tiennyt sen Brotherhoodin, mutta pikkasen liian myöhään. Kuka lie veikään sitten sen korvaavan kysymyksen palkinnon, mutta vastaus oli Aija Puurtinen. Toka kierroksen teemana oli "ja sen veli". Sielun Veljet juu, mutta syntikkaheppu meni hyvin kauas oikeasta. Mikä mömmöilijä lie ollutkaan.. Whatever, kakkosbiisin soulfunkhöttö oli höttöä; Clooneyn Georgen leffakin oli väärin. Kolmannessa tuli sitten se kuuluisaakin kuuluisampi virheluku. Tiesin biisin ja tiesin sen ja tiesin sen. Mutta luin kysymyksen väärin. Nii-in, kompastuimme kaikki samaan ikuisuusvirheeseen. Tästä otamme opiksi. Pakko. Tai hajoaa pää. Neljäs, AC/DC. Joo, minä en tiedä mitään kyseisestä humppaorkesterista. Enkä onneksi ollut kuullut uusimman levyn nimeä. Hähää! Viimeinen kysmys oli sitten taas jotain häröhöttöä, ei mitään hajua eikä makua. Bändi tiedettiin, mutta ku sitä ei kysytty.

Kakkoskierroksen tekemistä lisäsi hauska puuhis, jossa tunnistimme veljeksiä nimien kera. Hyvin meni, vain neljä väärin. Kakkoskierroksen jälkeen olimme aika toiveikkaita finaalikierrokselle pääsystä, ja sinnehän päästiinkin. Olimme yhteispisteiden mukaan sijalla 3. Ei hassumpaa, ei edelleenkään hassumpaa!

Finaalikierroksen läpsyä en enää muista. Eipä sillä taida olla merkitystä, koska emme mitä ilmeisimminkään sitä tienneet, koska kukaan ei palkintojuomaa pöytään kantanut. Eka biisi oli Family affair. Ja tästä tuli Satun painajainen! Mietin ja mietin alkuperäisesittäjää, olin 100-varma siitä että omistan kyseisen biisin jollakin levyllä ja jatkoin miettimistä. En niin millään saanut kaivetuksi Sly and the Family Stonea kieleni kärjestä, vaikka kuinka yritin! Harmitti niin että meinasin kaivaa silmät irti päästä! Pori Jazzista sentäs tuli piste. Madonnan sukunimi on kuitenkin se Richie, emmekä pöljät sitäkään hiffanneet. Rammstein, kuka Günther se laulaja onkaan, mitään hajua. Vastasimme "Rammsteinin laulaja" kun laulajan nimeä kysyttiin. Ei riittänyt pisteeseen se. Tuli Lenny Kravitzin vuoro. Elina kunnostautui Lenny-asiantuntijana, mistä olimme kiitollisia. Se vain, että minä tyhmä taas kirjoitin jotain aivan väärää johonkin aivan väärään, eikä kukaan sitä sitten kyseenalaistanut. En edes minä. Siinä menetimme puoli pistettä. Jukkapoika päätti finaalikierroksen, emme tienneet Torniota, emmekä tienneet sitä, että hänellä on 3 lasta. Niin se vain menee.

Finaalissa tipuimme. Kalastimme 7,5 pistettä ja olimme jaetulla 8. sijalla. Jos emme olisi tehneet muutamaa huolimattomuusvirhettä finaalikierroksella, olisimme saaneet sijan 4. Tästä on oikeesti kuulkaas tyttäret otettava opiksi. Ensi kerralla tiedämme miten toimitaan. Ja onneksi meitä on myös enemmän, toivottavasti täysilukuisena. Tästä jatkamme.

Musavisa, oi armoitettu. Hauskaa oli, vaikka etukäteen olin vähän ajatellut, että tuleekohan ikävä vanhaa tuttua kotoista, ah, niin jykevää Poikakuoroa. Vilkuilin välillä pöytään, että millä mielellä siellä pelataan. Onko kasvoilla tietävä ilme, hämmästynyt ilme, täysin kuutamolla ilme? Nyt uutta viritystä peliin tuo myös se, että DeadParrootsin se-pitkä-tyyppi, siirtyi pelaamaan Poikakuoron riveihin. Kuulemma osaa ainakin kirjoittaa. Onneksi siellä on kuitenkin Inksu jatkamassa urhoollisesti Poikakuoron ainoan naisen paikkaa. (Se on muuten ihan mukava paikka).

Mutta mukavaa oli ja ihan uusilla jutuilla nyt mennään! Meidän ikioma uusi Elizabeth Bathorymme päättää raportin tähän.

All aboard?!

Elizabeth Bathory. Idea uudesta joukkueesta lähti prosessoitumaan viime keväänä. Lopullinen päätös eli piste iin päälle tuli loppukesällä, jolloin minä, Satu, päätin jättää pelipaikkani pitkäikäisen dinosaurusjoukkueen riveissä. Liittolaiseksi löysin Marjon, jonka kanssa ideaa alettiin työstämään enemmän.

Joukkueen nimi löytyi jostain pimeän mielemme uumenista, kun etsimme jotain kiehtovaa yhteisistä kiinnostuksen kohteista. Molemmat kun olemme hurahtaneet erilaisiin mytologioihin ja muihin jännittäviin asioihin, oli Elizabeth Bathory juuri oikea valinta.

Elizabeth Bathoryn kokoonpano on vielä jonkinlaisessa käymistilassa, mutta näillä näkymin olemme sallituissa rajoissa. Mukana ovat Elina, Mari ja eilen kiinnostuksestaan osallistua Elizabeth Bathoryn toimintaan ilmoittanut Matti. Meillä on kaiken lisäksi pitkä jono roudareita ja bändäreitä, jotka kykenevät tuuraamaan joukkueessa aina tarvittaessa. Yhteistyö toimii.